Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2013.

Sananen työllistymisestä

Yhteiskuntamallimme perustuu työntekoon ja työllisyyteen, jolla ihmiset tienaavat elantonsa ja maksavat veroa yhteiskunnan järjestämien palvelujen kattamiseksi (rva ei ole kovin hyvä politiikassa, mutta suurin piirtein näin se kai menee). Anyway, se, että mahdollisimman moni aikuinen olisi työelämässä, on yhteiskuntamallimme kannalta tärkeää. Tämä on varsin helppo yhtälö ymmärrettäväksi. Nythän työttömyys on vähän turhan korkeaa, kun on tämä huono taloustilanne. Rva rupeaa alkuvuodesta tukityöllistetyksi. Alunperinkin oli tarkoitus, että rva tekisi työkokeilun sinä aikana, kun puoliso on vanhempainvapaalla. Paikka löytyi kumminkin vähän myöhään, rva ehtii olemaan töissä noin puolitoista kuukautta. Toisaalta, työ ja tehtävät kuulostavat mielenkiintoisilta, joten hyvä että edes nyt löytyi. Kaiken kaikkiaan, rva on aika ylpeä itsestään, että edes jaksoi hakea tämän niskan kenkkuilun, muuton ja vauvanhoidon keskellä. Ei sitä omaa aikaa niin mahdottomasti ole tässä meidän tilanteessa

Leposärkyä ja etanapostia

Kuva
Niskaset palautuivat joulunvietosta maaseudulta. Sielläpä oli samannäköistä kuin täälläkin - aika pimeää ja täysin lumetonta. Ei se meidän tahtia haitannut, rva muistaa oikein hyvin, kun siirtyi toukokuun alussa kotoa synnytyslaitokselle paksussa kevättakissa ja talvikengissä. Maassa oli vielä jonkin verran jäätä. Sen puolesta lumitalvi saakin odottaa. Minä ja puolisoni paahdoimme jouluviikolla asunnon järjestelyn parissa. Naakan huone saatiin viimein maalattua ja hänen tavaransa sinne (leluja on tosin koko ajan muuallakin). Ihan sisustamisesta ei voi puhua, siellä on Naakkaa varten hankittu hylly, pinnasänky, lipasto (entinen hoitopöytä) ja kaksi lelulaatikkoa. Kyllä sitä tavaraa sitten itsestään kertyy. Sen sijaan minun ja puolisoni makuuhuone on oikein kiva - ihan tämän tapetin ansiosta: Rva on vähän sellainen höpsö, että tykkää luontoteemasta. Kun ne viimeisetkin tavarat saisi järjesteltyä paikalleen tuolla makuuhuoneessa, niin siitä tulisi oikein viihtyisä paikka. Tarkoit

Kuusen alla

Kuva
Marsuilla on aina jännää, kun jotain hitusenkin tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuu. Oikeastaan marsut tuntuisivat olevan varsinaisia neofoobikkoja - jos porkkana kuuluu tarjota häkkiin, sitä ei voi ottaa vastaan häkin ulkopuolella. Välillä marsut, jopa meidän "vanhainkotilaiset" innostuvat tutkimaan ympäristöään. Pari päivää sitten leikkasimme sekä Nasun että Matildan kynnet. Olohuoneessa, jossa marsujen häkki on, ei ole oikein hyvää valaistusta. Siksi päätimme suorittaa operaation keittiössä. Kynsien leikkauksen suoritamme aina siten, että puolisoni pitelee marsua ja minä leikkaan. Jotkut taitavat marsunomistajat osaavat hoitaa kynsien leikkuun yksinkin, mutta rva ei ole edes uskaltanut yrittää. Kun meillä lapsena oli marsuja, sujui homma silloinkin yhteistyössä jonkun perheenjäsenen kanssa. Ensimmäinen kummallisuus seurasi heti kynsien leikkuun jälkeen. Meillä sattui olemaan viinirypäleitä, ja kumpikin sai omansa "palkinnoksi", kun kynnet oli leikattu. Viin

Joulua kohti

Kuva
Joulua kohti mennään ja kovaa...sitten se on taas ohi. Jotenkin rva:sta tuntuu, että monet asiat tapahtuvat nyt niin vauhdilla, ettei itse meinaa perässä pysyä. Hyvä, kun kerkeää aina vähän jotakin...esimerkiksi kuvata jouluisia asioita meillä. Alla olevan kuvan tulilatva poroineen saapui erään ystäväni mukana. Ystäväni oli meillä pari päivää sitten koiransa kanssa. Tämä koira, aikuisena ystävälleni muuttanut saluki, oli aluksi hyvin arka. On ollut hienoa seurata, kuinka tämä koira on tullut rohkeammaksi ja rohkeammaksi. Kiljahteleva ja turkkiin tarraava Naakkakaan ei aiheuttanut pelkoa (toki pyrimme pitämään Naakan pienellä etäisyydellä, jotta koiralle ei tulisi turhaa stressiä). Rva on parantumaton koirafani, mutta niskavamman takia koiran ottaminen on ainakin tällä hetkellä mahdotonta. Muut asiat onnistuisivat, mutta niskan pitäisi olla vähän paremmassa kunnossa, jotta rva jaksaisi viedä koiraa lenkille. Kun oman koiran hankinta ei ole ajankohtaista, on ihanaa, että meillä käy s

Minilomalta palauduttu

Pöh, kävin tänään Ortonissa fyssarilla. Valittelin siellä lisääntyneitä kipuja, huimausta ja muita ongelmia. Session tulos oli, että aiempi niskatreenikielto astui uudelleen voimaan. Lavan tuki on edelleenkin niin heikoissa kantimissa, että se pitää saada parempaan kuntoon, ennen kuin varsinaisia niskaliikkeitä voi alkaa tehdä. Tämä uutinen ei sinänsä yllättänyt, mutta hieman harmitti, kun olin jo kuvitellut päässeeni niskatreenitasolle. Tämä on monille niskakuntoutujille todellinen saavutus - lavan lihaksiston saaminen tarpeeksi hyvään kuntoon vaatii todella paljon työtä, eikä sekään usein riitä. Fyssari myös venytteli ja manipuloi rintarankaani, joka ehkä venyi hieman, mutta ei antanut periksi oikeastaan mistään kohdasta. Työ siis jatkuu, näin totesi myös fyssari. Näinhän se on, sain nyt lisää lavan tukea edistäviä liikkeitä ja muutaman uuden rintarangan venytysliikkeen. Eihän tässä auta muu kuin ryhtyä töihin sillä uudella ohjelmalla. Joka toinen päivä on edelleenkin treenipäi

Nuppi, nuppi, rva:n päänuppi...

Tänään iltapäivällä huokailin ja podin kipeää niskaani, sillä hetkellä keittiön pöydän ääressä. Olimme tehneet melko pitkän lenkin, jonka puolivälissä minusta alkoi tuntua, että saan todella ponnistella, jotta pääni pysyisi pystyssä. Lenkillä en vielä sanonut paljon mitään. "Kyllä minä tätä tilannetta vähän suren", sanoin vasta, kun olimme tulleet kaupan kautta kotiin. Puolisoni taisi sanoa, että "voi että, kun saataisiin se niska parempaan kuntoon". Tyttäremme nautti silloin maitovälipalaansa, hän ei osallistunut keskusteluun. Tänään minua ei itkettänyt, mutta välillä kyllä. Se tunne, kun ei jaksa kunnolla kannatella päätään, on niin karsea. Se on suoraan sanottuna tosi pelottavaa. Ei se pää siitä irtoa tai niska katkea, mutta kyse on samankaltaisesta tunteesta kuin jos vaikka käsi puutuu eikä tunto meinaa palata tai jalka on mennä alta. Olen viime viikkoina kuulostellut kroppani tilannetta, ja nyt tuntuisi siltä, että vointini suhteen olisi tulossa hiukan

Uusia tuulia asunnossa ja veden alla

Kuva
Eilen niska päätti jälleen kenkkuilla. Minä olin lääkärireissulla "kaupungissa" (siis muutamien kilometrien matkan päässä meiltä). Pysäkillä oli vaikea seistä, ratikalla oli vaikea ajella ja katsoa varsinkin oikealle. Sitten oli vaikea kävellä ja lopuksi oli vaikea käydä hoitamassa ne muutamat pakolliset asiat. Sinänsä tilanne oli jo odotettavissa, sillä olimme puolison ja Naakkasen kanssa maanantaina monta tuntia Ikeassa. Siellä tilanne oli vielä ihan ok, minullakaan ei ollut reissussa suurempia vaikeuksia. Mukaan tarttui muuten hylly sekä muutamia säilytyslaatikoita Naakan leluille. Tytön kanssa ei ainakaan vielä ole kovin hankalaa "shoppailla". Otimme ison ostoskärryn ja laitoimme tytön turvakaukalossaan kärryn pohjalle. Kaukalo heilui hauskasti, ja tyttö oli kaikesta näkemästään oikein iloinen! Ruokapaikan jonossa piti oikein keikistellä vanhemmille rouville, jotka olivat oikein haltioissaan. Hetken ruokailtuamme tyttösemme sihautti pissat vaipan ohi, ja p

Me osallistumme lapsenhoitoon

Kuva
Isien osallistuminen lastenhoitoon tuntuu olevan nykypäivän kestopuheenaihe. Isien vanhempainvapaa (ja sitä kautta äitien työssäkäynti) ja sen sellaiset aiheet herättävät keskustelua, joka välillä voimistuu suoranaiseksi vihapuheeksi. Usein se keskustelun "punainen lanka" on kadoksissa jo ennen kuin itse keskustelussa on päästy puusta pitkälle. Mitäpä rva tästä ajattelee, kun sattuu muodostamaan puolisonsa ja tyttärensä (ja yhden jos toisenkin eläväisen) kanssa perheen, jonka yksi jäsen, kukapa muu kuin hän itse, on liikuntarajoitteinen. Ihan ensiksi täytynee diplomaattisesti todeta, että perheitä ja elämäntapoja on monenlaisia, ja rva ottaa kirjoituksessaan vastuun ihan vain omasta näkökulmastaan. Rva ajattelee asiasta näin, ja joku toinen sitten ihan toisella tavalla. Mitä lapsenhoitoon tulee, meillä molemmat osallistuvat, omien vahvuuksiensa mukaan. Täällä ei ole sellaista tahoa, joka kyselisi sen paremmin minulta kuin mieheltänikään, haluammeko tarttua johonkin as

Lukuelämyksiä

Kuva
Niskasilla nukuttiin oikein hyvin viime yönä - pari sitä edellistä iltayötä menivät Naakan osalta puhkeavia alahampaita itkiessä. Ensimmäisenä yönä uni tuli, kun kävin pari kertaa hyssyttelemässä. Sitä seuraavana yönä piti antaa särkylääke. Vaikka sängyssä itkettikin, niin olipas Naakasta hauskaa, kun sekä äiti että isi olivat keskellä yötä ylhäällä, ja valotkin piti oikein laittaa päälle lääkkeen antamista varten. Rva nukkui viime yönä hyvin - oikeastaan rva lepäsi eilen iltapäivälläkin oikein kepeästi kaksi ja puoli tuntia (väsymyksen tila oli sellainen, ettei mikään muu olisi onnistunutkaan). Onneksi puoliso lähti Naakan kanssa perheryhmätapaamiseen, jossa oli kuulemma ihasteltu Naakan ryömimisnopeutta! Ennen eilistä iltapäivälepoa (meneepäs tämä kirjoitus nyt kummallisessa aikajärjestyksessä) kävin Ortonissa fyssarilla. Läksin liikkeelle kävellen, aika oli kymmeneltä aamulla. No, paikan päällä kävi ilmi, että aika olisikin ollut yhdeksältä (joko minun tai toimiston moka). No,

Lepoa ja keskittymisharjoituksia

Kuva
Niskaset ovat jälleen eläneet sellaisen menon ja meiningin keskellä, että rva oli tänään oikein kiitollinen, kun kenelläkään perheestä ei ollut mitään sovittua menoa. Rva livahti vain kerran ulos talosta ja ainoastaan ruokakauppaan! Tällainen tasaaminen (teimme tosin aika paljon kotitöitä) on joskus välttämätöntä. Kumma kyllä, se osaa myös olla ahdistavaa. Eilen tunsin ylikuormittumisen ja tiesin, että ennen pitkää tai oikeastaan hyvin pian täytyy ottaa rennommin, mutta se ei olekaan niin helppoa, kun on ollut niin paljon kaikenlaista. Rva:lla on rentoutumisessa iso haaste, jotenkin tuntuu helpommalta olla koko ajan toimittamassa edes jotakin pientä. Kun rva menee tietynlaiseen ylikierrostilaan, on itsensä rauhoittaminen kamalan vaikeaa. Kun hetkeksi pysähtyy, nousee pintaan monenlaista. Onnettomuudesta lähtien minulla on ollut päällä eräänlainen stressitila. Sitä on vähän vaikea selittää, mutta yksinkertaisuudessaan se on ehkä sitä, että pelkään, että jos rentoudun, jotakin kam

Millaista tämä on?

Tulinpa tässä pohtineeksi tätä elämää whiplash-oireyhtymän kanssa. Kirjoitukseni täällä blogissa ovat suureksi osaksi päiväkirjamaisia ja kertovat enimmäkseen elämästämme muuten ja päivittäisestä olotilastani sen lisäksi. Nyt (Naakka meni juuri päiväunille) ajattelin vähän koota yhteen tilanteen haasteita ja toisaalta myös etuja, sillä niitäkin on. Aloitetaanpa haasteista . Whiplash-oireiset jakavat monia oireita ja ongelmia, mutta jokaisen oireisto on samalla myös oma, uniikki kokonaisuutensa. Joillakin korostuvat toiset, joillakin taas toiset oireet. Tässä on lista rva:n nykyisiä haasteita. - Huimaus vaivaa edelleen rva:ta, erityisesti paikoissa, joissa on paljon ihmisvilinää, värejä, valoja ja ääniä - siis liikaa aistiärsykkeitä. Huimausoire ilmenee aina kera jäytävän niska- ja yläselkäkivun. - Kivut ovat rasittavia - nyt tuntuvat olevan vuorossa (tavallisten niska ja selkäkipujen lisäksi) kivut nivelissä, erityisesti ranteissa ja nilkoissa. Rva ei ole oikein keksinyt, millä

Messuviikonloppu

Viime päivät ovat kuluneet siten, että rva on viettänyt paljon aikaa Messukeskuksessa (lemmikkimessut, Elma, kädentaitomessut ym.) Tänään olisi vielä tarkoitus käväistä, kun on eräs sukulainenkin paikalla! Sitten Niskaset pakkaavat kimpsunsa ja kampsunsa ja lähtevät pariksi päiväksi pienelle visiitille Naakan isovanhempien luo. Messuista sen verran, että rva uskalsi kerrankin ostaa kokoaikalipun. Kaikenlaiset tapahtumat ovat niskavamman takia olleet rva:lle enemmän tai vähemmän mahdottomia jo pitkään, mutta nyt olotilan hieman parannuttua oli aika "repäistä". Kyllä rva jaksaa käväistä paikalla vielä tänäänkin, mutta ei se olotila meluisassa, isossa tilassa ja ihmisvilinässä ole niin kovin helppo ollut. Rasituksen huomasi jo eilen, kun niska ja kaula menivät niin tukkoon, että hengittäminen tuntui iltaa kohden työläältä. Välillä tuntuu, että mitä reippaammin teen harjoitukset ja käytän selkääni, sitä enemmän se naksahtaa jumiin. Toki tässä on ollut vähän ylimääräistä rasi

Sealifessa

Kuva
Pari päivää sitten teimme retken Sealife-akvaarioon. Koska meillä on tällä hetkellä mahdollisuus tehdä retkiä mihin aikaan päivästä tahansa, valitsimme tarkoituksella vähän hiljaisemman hetken. Koska niskani näytti sillä hetkellä vihreää valoa, lähdimme liikkeelle. Arvasimme aivan oikein - puolen päivän jälkeen paikalla oli hyvin vähän ihmisiä. Puoliso lähti Kulissien takana - kierrokselle (tekniikkaa ja hoitorutiineja), ja minä suuntasin Naakan kanssa itse näyttelyyn. Naakka nukkui, mutta heräsi pian. Eihän siinä mitään, akvaristin tytär innostui myös seuraamaan akvaarioita, kun laskin kuomun alas. erityisesti hän ihastui tunneliin, joka kulki isoimman akvaarion alta. Haita piti oikein tuijottaa suu apposen avoinna! Kun puoliso tuli kierrokselta, olimme ehtineet Naakan kanssa jo aika pitkälle. Naakalle tuli nälkä, syötimme hänet ja jatkoimme taas akvaarioiden katsomista. Puoliso jatkoi Naakan kanssa ja minä kävin kuvaamassa pari valittua kohdetta. Panin merkille, e

Hyvä päivä

Tänään oli hyvä päivä, joka rva:n kohdalla tarkoittaa tietysti sitä, että huimausta ei esiintynyt juuri nimeksikään. Se vasta onkin harvinaista - ei sitä satu edes joka viikko! Kävin tänään ihan itse (ratikalla) hierojalla. Kun sairastaa monta vuotta, osaa näitä "helppoja" päiviä arvostaa. Helppo päivä tarkoittaa minun kohdallani päivää, jolloin whiplash-oireet pysyvät lievinä koko päivän (eivätkä ne ole myöskään yöllä pitäneet hereillä). Helppo päivä ei ole oireeton, koska sellaisia ei ole. Tänään särky on kuitenkin ollut suhteellisen lievää, joten olen ollut paljon pirteämpi kuin tavallisesti. Tällaisina päivinä tulee myös helposti ajatelleeksi, että millaista elämä olisikaan, jos voisi aina elää näin...siis istua ratikassa 20 minuuttia ilman ongelmia ja palata kotiin kaupungilta ilman huimausta. En olisi todellakaan, siis todellakaan osannut ennen ajatella, miten hienoa se oikeasti on. Rva ehti tänään katsella vähän telkkariakin. Se, mikä ohjelma oli kyseessä, jäi vä

Aamuhetki

Kuva
Eilinen meni oikein hyvin, paitsi että Diana-elokuva oli vähän turhan pitkä. Rva:n niska ja toisaalta myös kärsivällisyys alkoivat loppua. Elokuvan toteutus oli kuitenkin pituutta lukuun ottamatta rva:n mieleen, ja kun leffa viimein loppui, oli pakko vielä päästä vähän "jatkoille". Siellä jatkoilla huomasimme, että naapuripöydän mies muistuttaa ihan erästä Titanic-elokuvan tähteä (ei Jackia vaan sitä, jonka kanssa Rosen oli määrä mennä naimisiin. Kyseessä ei tietenkään ollut itse tähti, mutta välillä näitä yhdennäköisyyksiä löytyy. Jotta paluu 1990-luvulta lievenisi, katsoimme vielä puolison kanssa "Retrolissun ysärit" - ohjelmaa (YLE). Ohjelmassa esitellään 90-luvun ilmiöitä, tällä kertaa vuorossa oli musiikki. Nykyistä teinimusaa en oikein tunnekaan, mutta XL5, Rasmus ja monet muut tunnistin heti. Hyvä ohjelma, mutta silti vähän kiusallista katsottavaa. Tänä aamuna heräsin tyttösen kanssa vähän miestä aikaisemmin, ja intouduin ottamaan muutaman kuvan. Valais

Leposärky, valokuvaus ja pelit

Viime yönä Rva:ta piti hereillä leposärky, jota esiintyi tällä kertaa pahiten jaloissa. Eiliseltä rva ei muista mitään sellaista, mikä olisi edesauttanut säryn syntymistä. Ennakoivat pohje- ja muut venytykset eivät nyt auttaneet, särkylääkekään ei tuntunut vaikuttavan tarpeeksi. No, eipä se syy aina itsessä ole, siinä onkin meille vammautuneille iso läksy opittavana. Aamulla ylösnousu onnistui hampaat irvessä (ei niinkään säryn vaan väsymyksen takia). Onneksi vaihdoin muutaman lauseen erään kohtalotoverin kanssa - tiesin, että hän ymmärtää tilanteen todella hyvin. Täytyy toivoa, että yöt alkaisivat taas sujua, leposärky on vaivannut jo monena yönä, enkä ole oikein saanut sitä talttumaan. Toivottavasti jokin auttaisi hyvin pian - näiden huonosti nukuttujen öiden jälkeen on varsin haasteellista pyörittää tätä arkea täällä. Tämän päivän kiva uutinen on, että meidän tyttö kävi tänään ensimmäistä kertaa valokuvaajalla (vauvakerhossa kävi sellainen). Naakka nauroi ja poseerasi niin s

Pieni silmäys ruokavalioon

Jippii, rva:lla on vihdoinkin oikea, tilava keittiö! Sellainen on puuttunut lapsuudenkodin jälkeen, ja erillisen keittiön olemassaolo on ollut toivelistassani niin kauan, kun olemme uuteen kotiin muuttoa suunnitelleet. Syöminen liittyy hyvinvointiin ja terveyteen - sitä lienee turha kiistää. Eikö rva:n sitten pitäisi syödä erityisen hyvin, kun on kerran tämä vammakin? Totta puhuen rva ei edes tiedä, mitä tähän vammaan pitäisi erityisesti syödä...jotakin vissiin, joka tekee hyvää luustolle, kudoksille ja aivoille! Voinpa heti alkuun todeta, että meillä on viime aikoina (ja pitkällä välillä sitten Naakan syntymän ja oikeastaan koko pahoinvointisen raskauteni) syöty vähän sitä mitä kaapissa sattuu olemaan. Lajivalikoimaamme olemme sitten "monipuolistaneet" noutoruualla. Heti seuraavaksi totean, etten ole mikään ravintoekspertti. Suosituksia on olemassa jos jonkinlaisia, enkä osoita taipumusta mihinkään kovin spesiaaliin ruokavalioon. Ruokavalioni on tosin suurimmaksi osa

Edistyvät kuntoutusasiat

Kävin tässä pari päivää sitten (taisipa olla tiistai) Ortonissa OMT-fysioterapeutilla. Kävelin paikalle metsän poikki ja tunsin olevani melkein keskellä villiä luontoa. Tunne vahvistui, kun edessäni tiellä, siis vähän kauempana minusta, ravasi ratsastaja hevosensa kanssa. Hänellä oli vihreät vaatteet, mikä toi kaukaa katsottuna mieleen jonkun fantasiakirjan kohtauksen...no, rva:lla on välillä vilkas mielikuvitus! Koska sain peruutusajan sinne OMT:lle (kaikki ajat olivat täynnä koko loppuvuodelta), järjestin itselleni vapaan aamupäivän. Puoliso lähti tytön kanssa vauvakerhoon. Hän on ollut nyt kahteen kertaan askartelemassa tytön kanssa itselleen isänpäivälahjoja (on kai oletus, että vain äidit käyvät kerhoissa vauvojen kanssa). OMT:llä meni ihan hyvin. Tutkimus tuotti aikalailla samoja "tuloksia" kuin aiemminkin. Niskan oma tuki ei oikein toimi ja lapojen tuki sitäkin huonommin. Fyssari laatii minulle tutkimuksen ja Ortonin kuntoutusjaksoilla saamieni ohjeiden pohjalta tr

Arki tasoittuu

Kuva
Viime yönä nukuin ensimmäistä kertaa muuton jälkeen pelkällä melatoniinilla. Huonouniselle tämä on jo saavutus, varsinkin kun nukuin eilen ihan oikeat päiväunet (siis sellaiset, joiden aikana kunnolla nukahdin). Ehkä unien vähittäinen palautuminen kertoo siitä, että "palaset" ovat muuton jälkeen asettumassa pikkuhiljaa kohdalleen. Tosin tänä aamuna en herännyt hyväntuulisena kuten olisin olettanut, vaan lähinnä kärttyisenä, kun piti nousta ylös ja lähteä liikkeelle. Alunperin meidän piti kaikkien (siis puolison, tytön ja minun) mennä yhdessä perhekahvilaan. Olin suoraan sanottuna sellaisella tuulella, että jäin tästä aktiviteetista pois ja suuntasin shoppailemaan. Se osoittautuikin oikein hyväksi ideaksi. Tosin jossakin mustien housujen ja maiharityyppisten talvikenkien välissä niskaa alkoi sattua ihan julmetusti (kipu on sellainen kuin kurkussa flunssan alussa, mutta se sijaitsee niskassa). Sinnittelin kumminkin vielä akvaariokauppaan, josta tarttui mukaan pieni parvi tä

Rauha maassa, vihdoinkin

Kuva
Niskasten ensimmäinen täysi viikko uudessa kodissa alkaa olla lopuillaan. Tämä(kin) viikko on lennetty paikasta toiseen, tänään olimme sentään koko perhe kotona jo klo 17:n jälkeen. Illan mittaan olemme kerenneet vähän rauhoittuakin, loppuiltaan ei muuta ohjelmaa kuulukaan. Rva:lle tämä meidän viime viikkojen tahti ja useat muutokset ovat olleet vähän liikaa. Toivottavasti tilanne tasoittuu nyt hieman, kun muuton oleellisimmat asiat on saatu tehtyä. Myös levolle on joskus pakko antaa aikaa. Pikkunaakka nukkuu onneksi yönsä hyvin, nyt melkein puolivuotiaana hän herää kerran yössä syömään. Illalla nukkumaanmeno ei myöskään tuota vaikeuksia, uni tulee, kun hänet kantaa unipussissa sänkyyn ja laittaa soittorasian päälle - ainakin useimmiten. Rva ei ole luonteeltaan kovin pitkällistä kiirettä kestävä ihminen, ja vielä vähemmän vammautumisen jälkeen. Levontarve on lisääntynyt, ja siihen on ollut pakko kiinnittää huomiota. Kun jatkuvasti huimaa ja särkee, on ihan loogista, että lepoa ta

Tuttuuksia ja uusia asioita

Kuva
Tänään rva pääsi muuton jälkeisessä "treenielämässään" jopa niin pitkälle, että kerkesi pyörittelemään selkäänsä hierontarullan päällä meidän olkkarissa. Tavoitteena oli selän keskiosan nikamalukon avaaminen. Se aukesikin, ja kauhealla rusahduksella vieläpä. Nyt se tosin taisi mennä jo lukkoon uudestaan. Muut osat eivät sitten auenneetkaan, tai ehkä vähän. Hierontarullat ovat muuten suurin piirtein tämän näköisiä: Kuva:  http://www.spartanshop.fi/fi/lihashyvinvointi/112-spartan-eva-foamroller-hierontarulla-pilates-rulla.html Tiistaina kävin, vihdoin ja viimein, hierojalla. Edestakaisin pääsin onneksi puolison kyydillä, sillä en uskaltanut lähteä huteran oloni kanssa uudelle bussireitille. Tämä hieroja on vakituisen hierojani suosittelema, ja oikein hyvältä tuntui selkä hieronnan jälkeen. Parin viikon päästä aion mennä uudestaan. Jahka muutosta vähän selviämme, varaan ajan Ortoniin fysioterapeutille, jolla olen käynyt yhteensä kaksi kertaa. Hän saa tarkentaa kotihar

Huhheijaa, uudessa kodissa

Rva:n ensimmäinen viikko uudessa kodissa käynnistyi tänään. Aikamoista hulinaa meillä on ollut, lauantaina siirryimme tänne kokonaan. Niskaset elävät nyt pahvilaatikkovuoren keskellä ja voivat (niskaa lukuun ottamatta) oikein hyvin. Kuvaväläyksiä elämästämme täällä en valitettavasti tähän vielä saa, kun kamera piilottelee edellisessä asunnossa (sinne muutti tuttu ihminen) tai sitten jossakin purkamattomista pahvilaatikoista. Koska kyseessä on asuntojen vaihto eikä niinkään muutto ihan tyhjään kotiin, oli muuttopäivänä selvittelemistä, miten tavarat muutetaan, kun toisesta asunnosta piti aina saada tilaa "omille tavaroille", jos sieltä vei jotakin toiseen asuntoon. Pikkunaakka vietti koko päivän kummitätiensä hyvässä hoidossa (kiitos kun jaksoitte meidän pientä raakkujaa). Illalla Naakkakin kotiutui - hänellä riittää ihmettelemistä uudessa asunnossa, jossa kivointa näyttäisivät olevan raidalliset räsymatot lattioilla! Tyttöselle tuli paljon muutoksia kerralla - hän saa

Kalojen muutto ja ruokailu (meidän) etiopialaisittain

Juhuu, me asutaan sitten siellä uudessa asunnossa loppuikämme! Rva ei ainakaan halua enää ikinä muuttaa...ainakaan niskavamman kanssa. Eilen olin siinä tilassa, että ranteiden lisäksi särkivät myös nilkat ja suurin piirtein koko selkä. Iltapäivästä Naakan nostelu alkoi jo tuntua todella raskaalta ja kivuliaalta. Kädet olivat väsyneet ja kipeät, en sitten ihan kamalasti nostellut siinä illan aikana (onneksi Naakka viihtyy oikein hyvin myös lattialla). Päivän aikana olimme pyydystäneet kalat vanhasta akvaariosta ja muuttaneet ne sinne uuteen paikkaan. Kaikki selvisivät muutosta hengissä, ja meillä olikin yksi piikkisilmä ja yksi sukarapu enemmän kuin olin arvellut! Kalat matkustivat ämpärissä, jonka päällä oli muovikansi. Perillä laitoimme koko ämpärin akvaarioon kellumaan, jotta lämpötilat tasoittuisivat. Sitten pääsimme kalat ja ravut uuteen kotiinsa. Ensimmäisen tunnin ajan kalat olivat värinsä menettäneitä ja stressaantuneita. Mustatetratkin kyhjöttivät tiiviinä parve

Koko perhe muuttaa

Kuva
Niskaset puuhastelevat kaikki päivät lähinnä muuttoasioiden kanssa. Myös meidän kalat, ravut ja marsut muuttavat, tottakai! Akvaarion muutto on edennyt hyvin. Akvaario saapui viime viikolla uuteen paikkaan. Eilen pääsimme siihen pisteeseen, että pohjalannoite, hiekka ja vesi (sekä muutama kasvi) ovat paikallaan ja akvaario on toiminnassa. Kalat ja ravut muuttavat uuteen osoitteeseensa todennäköisesti tiistaina. Täytyy toivoa, että kaikki selviävät muutosta ja kasvitkin lähtevät hyvin kasvamaan uudessa paikassa. Tämä "tankkivanhus" siirtyy nyt sitten pois käytöstä. Se on kyllä palvellut meitä hyvin. Myös marsut muuttavat kanssamme - Nasu onkin asunut kanssamme suurimman osan siitä ajasta, kun olemme asuneet puolison kanssa yhdessä. Hän on ikäisekseen (5 ja puoli vuotta) oikein  hyvässä kunnossa ja mm. hyppäsi eilen kevyesti Matildan yli, kun Matilda asettui Nasun ja varsisellerin väliin. Tässä on meidän Nasu luultavasti syksyllä 2008...ja rva ennen niskavammaa (ja