Rouva Niskanen

Meidän Naakalla on hokemavaihe päällä. On tosi huvittavaa, kun alle metrin korkeudelta kuuluu tauotta "okei", "no niin" tai "noin" ihan oikeissa kohdissa! Myös "joo" tulee isolla painolla, mikäli ollaan tekemässä jotakin hauskaa kuten laittamassa pyykit koneeseen. Lapsen puheenkehitys on mielenkiintoista seurattavaa. Naakka tykkää puhua ja pulista, lähinnä yksisanaisesti. Hän on alkanut myös toistella, mitä aikuisilta kuulee (pitääkin olla tarkkana ja yrittää puhua korrektisti). Kun puhuimme viime viikonloppuna pyhäkoulusta ja arvelin puolisolle, ettei siellä ole pappia, alkoi melkein lattiatasosta kuulua: "ei pappia, ei pappia, ei pappia..." Kyllähän sitä varmasti itsekin oppisi vieraita kieliä ja vaikka mitä uutta, jos jaksaisi niitä taukoamatta hokea. Siitä pääsemmekin aasinsillalla rva:n kuntoiluun. Rva on huomannut, ettei ole kovin, hmm, ruumiillinen (ehkä väärä sana) ihminen siinä, mitä tulee uusien liikunnallisten taito

Johan se aika nyt menee nopeasti! Minun piti kirjoittaa jo kauan sitten, mutta töiden aloitus ja sen sellainen ovat vieneet ajan ja voimat. Nyt on vapaapäivä (salille!!!), joten kirjoittaakin ehtii. Salipuolelle kuuluukin paljon. Viime viikolla kokeilin kahvakuulaa salilla sellaisen opastusvideon kanssa. Videossa kehotettiin valitsemaan kuuden kilon kahvakuula, valitsin siis neljän, siis kaikkein kevyimmän. Onneksi olin jumppasalissa yksin! Treeni sujui ihan hyvin, mutta näytti taas epätasapainon, joka rva:lla on vasemman ja oikean puolen kanssa. Oikeassa kädessä ja jalassa ei ole voimia nimeksikään ja vasen on sitten ottanut oikean tehtävät. Tämä johtuu kai siitä, että niskan huonompi puoli on oikealla ja on ollut pitkään niin kipeä, että olen käyttänyt lähinnä vasenta puolta kehosta. Tänä tiistaina olin pitkästä aikaa fyssarilla. Tunti sisälsi puolen tunnin selän käsittelyn ja puoli tuntia ohjausta Ortonin salilla. Sain "kotiläksyksi" kolme liikettä, kaksi niistä on

Niskasten viikko on taas edennyt yli puolenvälin. Meillä on oikeastaan ollut ihan rauhallista, niskakin alkaa jumittaa vasta nyt... Maanantaina vein Naakan päiväkotiin ja lähdin itse viemään työsopimuspapereita keskustaan TE-toimistoon. Te-toimistosta (kuten monista muistakin paikoista) oli poistettu infotiski, sain etsiskellä jonkin aikaa ennen kuin löysin postilaatikon. Kotimatkalla löysin vielä farkut Sokoksesta...olin sinnitellyt yksillä kelvollisilla vähän liian pitkään. Sitten niska väsyi ja lähdin kotiin. Tunne oli tuttu, huimaus ja sellainen fiilis, ettei jaksa pitää päätä pystyssä. Olin nukkunut huonosti edellisenä yönä. Onneksi ystävä "adoptoi" minut ja Naakan iltapäivällä kylään leikkitreffeille! Tiistaina olin pirteämpi. Puoliso vei Naakan päiväkotiin ja kävin aamupäivällä salilla, siirryin alkuverryttelyssä kuntopyörästä "askelluslaitteeseen" (mikähän sen nimi on...). Sen avulla toinenkin jalkani tekee töitä, lantion virheasennon vuoksi tässäki

Rva inspiroitui muiden teksteistä ja alkoi itsekin pohtia, mitä ajatuksia oma vamma itsessä herättää. Heti alkuun rva myöntää, ettei jatkuvasti jaksa kohdata vammaansa (kuten pelkoja pitäisi), vaan keksii mielummin muuta ajateltavaa. Silti sitä vammaa ajattelee ja on pakkokin ajatella. Yleisimmät ajatukset liittyvät kipuun. Ne ovat negatiivisia tunteita, jotka heräävät, kun jotakin paikkaa särkee koko ajan. Huimaus tulee hyvänä kakkosena - sekin aiheuttaa negatiivisen tunteen ja myös ahdistavan. Huimaus oli niin voimakasta ensimmäiset vuodet, että siitä on jäänyt trauma. Seuraavaksi ajatelluimmat ajatukset ovatkin kauaskantoisempia. Kun tilanne on vaikea, on keksittävä selviytymisstrategia. Miten tänään toimin erinäisten asioiden kanssa? Uskallanko harrastaa liikuntaa? Nyt pitäisi päästä hierontaan, mutta sitä ei edes ole tilattu... Usein jännitän myös tulevia menoja, työtilanteita ja juhlia esimerkiksi. Se on aika rasittavaa, mutta osaisiko joku tosiaan ottaa rennosti, jos o

Glumps , nyt se vähän varhaisempi arki alkoi. Rva kävi juuri viemässä Naakan päiväkotiin, hän alkaa nyt olla siellä vähän pidempää päivää, 7-tuntista. Kun sanoin Naakalle, että mennäänkö päiväkotiin, hän vastasi "ei". Kun kerroin, että nyt siellä saa aamupalaa, hän vastasikin "joo"! Rva:lla on nyt puolisentoista viikkoa "vapaata", sitten työkokeilu mitä todennäköisimmin jatkuu. Se vapaa kuluu kaikenlaisten rästihommien teossa, mutta se on rva:sta ihan mukavaa. Tosin tällä viikolla rva haluaisi mennä joku päivä kansallismuseoon, sellainen päivä voisi olla vaikkapa huomenna... Eilen rva oli onnekas saadessaan tavata kahta lapsuudenystäväänsä. Jutut menivät hyvin nopeasti juuri sinne varhaisteinivaiheen tasolle, mutta olipa virkistävää! "Tilaisuuden" kruunasi paikalle tullut kampaaja, joten saimme jo ennestään mukavan päivän lisäksi uudet tukat! Rva hankki muuten vuoden pohdittuaan itselleen selättimen (se pyöreä laite, jossa veivataan kehoa

Eilinen olikin meillä varsinainen työpäivä! Vaihdoimme akvaarion suodattimen tehottomasta sisäsuodattimesta toivottavasti tehokkaaseen ulkosuodattimeen. Urakka kesti seitsemän tuntia lyhyen lounastauon kanssa! Ulkosuodatin oli hankittu akvaarioliikkeestä jo kuukautta aiemmin. Pari päivää sitten kävimme vielä kysymässä neuvoja suodattimen asentamiseen. Ulkosuodatin on täynnä vettä ja suodatus tapahtuu akvaarion ulkopuolella, jonka vuoksi oikeanlainen asennus on erittäin tärkeää. Haasteelliseksi suodattimen vaihdon teki, että olimme vuosi sitten muuton yhteydessä sijoittaneet akvaarion liian lähelle seinää, jolloin ulkosuodattimen putkille ei ole tilaa akvaarion takana.Tankki piti siis tyhjentää (vesi, kalat, kasvit, somisteet ja osa hiekkaa. Kaikki sujui oikeastaan tosi hienosti, niska tosin meni jumiin vasemmalta puolelta heti ensimmäisen puolen tunnin aikana (loppupäivän ajan olikin sitten vaikeaa pidellä päätä pystyssä, alaselkäkään ei tykännyt). Meiltä löytyi kaksi piikkisilm