Rouva Niskanen

Lyhyt ilmoitusasia : lisäsin blogiini mainokset ja otan ne pois, mikäli homma ei toimi. Sitten... Meille tuli syksyllä taloyhtiöön muoviroskikset! Tykkään kierrättää, mutta muovin kanssa meni monta kuukautta ennen kuin keksin, miten kierrätys kannattaa järjestää. Täällä pk-seudulla asioiden kierrättäminen on sinänsä helppoa, kun keräyspisteet löytyvät usein ihan omasta roskiskatoksesta. Ongelmana minulla kuten monella muullakin täällä on kierrätysastioiden sijoitus asunnossa. Roskiksille tarkoitetuissa alakaapeissa ei ainakaan meillä ole yhtään ylimääräistä tilaa. Sinänsä kolmioni vanhassa talossa on omasta mielestäni tilava, mahdumme tänne todella hyvin. Minulla on kaksi tiskiallasta vierekkäin, joten alakaappi on onneksi sitä leveämpää mallia. Siellä on ollut seka- ja biojäteastiat, metalli ja lasi. Kartongit, pantilliset pullot ja tölkit sekä keräyspaperi ovat epäesteettisesti vaatehuoneen lattialla. Tekstiilijätepussi on vaatekaapissani. Muovinkeräys on ollut ongelma, kunn

Tällä viikolla on ollut varsinaisia pakkasia! Täytyy myöntää, että talvipukeutumiseni on varsin hyvä kymmeneen pakkasasteeseen asti. Sen jälkeen tulee ongelmia. Ongelmat taasen piilevät alakropassa, eli käytän luvattoman vähän toppahousuja siihen nähden kuinka paljon ulkoilen. Huomenna on kuitenkin sellainen päivä, että ne toppahousut on pakko kaivaa esille. Eräs proggikseni on nimittäin pulkkamäki, eikä se suinkaan tapahdu lasteni kanssa. Arvatenkin toppikseni sijaitsevat vaatekaapin peränurkassa ja sopivat toivon mukaan vielä päälle. Pärjään talvessa varsin hyvin - viittätoista pakkasastetta kylmemmät mittarilukemat aiheuttavat kuitenkin hytinää myös rva:ssa. Sää on ollut viime viikkoina pääsääntöisesti tosi kaunis, eli ei valittamista sillä saralla. Eilen kävin toista kertaa fysioterapiassa. Vatsalihasliikkeet (eli taistelu vatsalihasten erkaumaa vastaan) sujuvat oikein hyvin. Olen tehnyt liikkeitä esimerkillisesti, ja sain eilen yhden uuden liikkeen. Sen sijaan lapavä

Pitääpä vielä kirjoittaa siitä , että olen reipastunut työpaikalla...siis sosiaalisessa mielessä. Työn aloitus on aikamoinen sosiaalinen pamaus, jos taustalla on monta vuotta kotiäitinä ja sitä ennen pitkä sairastaminen. Kun sain retkahdusvamman, en todellakaan tykännyt eristäytymisestä. Silti jouduin kokemaan sen, ja lisäksi olotilan, jota voi käytännössä kutsua syrjäytymiseksi. Koska en huimauksen takia voinut paljon liikkua, jouduin myös pitämään väliä toisiin ihmisiin. Äidiksi tulo oli siinäkin mielessä tervetullutta, että se toi uusia ihmisiä elämääni. Aluksi sekin oli vaikeaa - vaikka en tuntenutkaan toisia ihmisiä ja heidän taustaansa, oli todennäköistä, ettei monella ollut takana useiden vuosien olemista ei missään sairauden takia ja lisäksi synnytyksen jälkeistä masennusta ja siitä toipumista. Pala palalta levitin kuitenkin sosiaalista piiriäni siten, että esikoiseni synnyttyä elämääni astui monta upeaa äitiä ja isää vauva- ja taaperoperheiden riennoista. Suuri osa heist

Jösses , mikä viikko (en nyt muista, kerroinko näin jo edellisestä viikonlopustani :D). Naakka oli tosiaan kanssani kotona sairastamassa vielä maanantaina. Tiistaina menin töihin. Keskiviikkonakin menin töihin vartiksi, jonka jälkeen päiväkodista soitettiin, että Touhi ripuloi ja on huonovointinen...ja ei kun maitojunalla kotiin päiväksi. Minua lohdutti, kun eräs vanhempi kollega sanoi että noi on ne tietyt vuodet ja kymmenen vuoden päästä tuskin muistat enää, mene ihan rauhassa kotiin. Tuli mukava fiilis, ja osittain sen voimalla jaksoin sen päivän. Onneksi Touhin olo helpottui. Tiistai-iltana kidutin itseäni lisää ...vein nimittäin tyttäreni balettitunnille. Odotellessa kehuin testitunnilla olevan pienen tytön äidille, kuinka Naakka on varsinkin tänä vuonna tykännyt baletista ja käynyt oikein mielellään. Sitten salin ovi avautui ja esiin astui varsinaisen opettajan sijainen. Naakka, 5,5 vuotta, sai sätkyn ja ilmoitti ettei uskalla tunnille (kun oli sijainen). Sain motkotettua/m

Oksutauti on jyllännyt meillä koko viikonlopun - siinä viikonloppukuulumiset :D Touhi aloitti touhun perjantain ja lauantain välisenä yönä. Tulin silloin tilanteeseen, jossa puoli sänkyä lainehti, ja T. itki siellä kaiken keskellä. Hetken toki kävi mielessä, että voinko vain perääntyä ;) , mutta ei kun poika suihkuun ja sotkuja siivoamaan. Onneksi lapsukainen nukahti uudelleen melkein välittömästi. Touhi oli varsin ok lauantaina, joten ajattelin, ettei meillä ole varsinaista tautia lainkaan...kunnes Naakka alkoi lauantai-iltana oksentaa. Naakka yökkäsi koko yön, suunnilleen kymmenen kertaa ja samoin koko sunnuntain. Olemme olleet onnekkaita , kun tätä tautia on ollut meillä niin vähän. Naakka sairasti noron 1-vuotiaana (kuten me muutkin), sen jälkeen emme ole sairastaneet paitsi nyt. Superonnekas olen, mikäli en itse sairastu. Luulen että alan olla jo aika turvallisilla vesillä taudinsiementen lennettyä meillä perjantaista lähtien. Oksuistahan minulla on kokemusta raskauksistan

Ajattelin asettaa itselleni jonkinlaisen kirjahaasteen täksi vuodeksi. En ole varmaan koskaan moista kokeillut, mutta koska harrastan lukemista pitkin matkaa, olisi hauskaa katsoa, kuinka paljon uusia kirjoja tulee vuoden aikana luettua. En koskaan lue pelkästään yhtä kirjaa kerrallaan. Minulla on nytkin kolme kirjaa kesken. Ne ovat: Tara Westover: Opintiellä Kate Jacobs: Pieni lankakauppa Dan Brown: Murtamaton linnake Vähän huvittavaa kirjaharrastuksessani on, että luen aika ajoin vanhoja kirjoja uudelleen. On mukavaa kokea sama tarina (jos on ollut hyvä) eri elämänvaiheissa. Kyseisistä kirjoista kaksi alinta on tällaisia. Sen sijaan Tara Westoverin teos "Opintiellä" on omaelämänkerrallinen teos, jossa kerrotaan  idaholaistytön elämästä keskittyen opintoihin collegessa, kun aiempaa koulukokemusta ei perheen aatteellisuuden vuoksi ole. Minua kiinnostavat erilaiset koulutuspolut ja poikkeukselliset elämäntarinat, joten kirja tuntuu mitä mainioimmalta. Olen luk

Viime viikonloppuna kävin akvaarioliikkeessä. Minun olisi pitänyt hankkia suodattimeen vaihto-osia. Akvaarioni suodatin on siis ulkosuodatin, eli tankin ulkopuolella. Se puhdistetaan tai se pitäisi puhdistaa neljä kertaa vuodessa. Pian olisi puhdistuksen aika. En osaa tehdä hommaa kokonaan yksinäni, joten exäni ja lasteni isä tulee hoitamaan sen kanssani :D Takaisin akvaarioliikkeeseen ...olen vihdoin saanut miljoonakalakantani hieman kasvamaan. Osa kaloista on kuitenkin myös kuollut, ja tällä kertaa oli tilaa uudelle kalapariskunnalle. Miljoonakaloja on hyvä olla useampi naaras yhtä urosta kohden, sillä urokset ovat kovia kosiskelemaan, mikä voi stressata naaraita, mikäli heitä on liian vähän. En yleensä valitse kaloja niin tarkkaan värin mukaan - nyt myyntialtaassa uiskenteli kuitenkin sen verran hienoja sinihohtoisia kaloja, etten voinut vastustaa kiusausta. Tässä pariskunta on: Miljoonakalojen kuvaaminen on osoittautunut erittäin vaikeaksi - ovat niin nopeita liikkeissä

On ollut vauhdikasta! Rva ei ole ollenkaan vauhdikkaalla päällä, mutta on pakon edessä viilettänyt menosta toiseen. Touhi ollut oma mahdoton itsensä (maanantaina se kaatoi joulukuusen, tiistaina se onnistui rikkomaan eteisen lampun, älkää kysykö miten...) Myös 5-vuotias Naakkasemme kekkaloi paikasta toiseen. Huomaan jo mielessäni suunnittelevani ensi joululomaa sillä tavalla, että lapset ovat toisen lomaviikon lopusta pari päivää varapäivähoidossa... Toisaalta, on ollut ihanaa olla porukalla ja siinä vauhdissa. Huomaan niskani ja yläselkäni olevan varsin jumittuneessa tilassa, siitäpä havahtuneena taidan tilata itselleni hieronnan viikonlopulle. Poikkeuksellisesti nyt on ollut muutakin kuntoutusta ilmassa. Olin nimittäin keskiviikkoaamuna (se myrskypäivä) fyssarilla. Siellä tutkittiin vatsalihaksiani, koska niissä on raskauden (tai raskauksien) jäljiltä pieni erkauma. Ei se oikeastaan ole edes kovin pieni, mutta on kuulemma todennäköisesti mahdollinen kuroa umpeen voimistelun