Rouva Niskanen

Juuri kun ajattelin , että keikkatyöt ovat tältä keväältä ohi, päädyinkin olemaan koko viikon töissä. Se oli kyllä mukavaa - tuntuu, että olen kehittynyt puolen vuoden aikana. Vaikka työ on samankaltaista kuin aiemmin tekemäni, siinä on paljon uutta sisältöä. Mitä olen pitänyt keikkatyöstä? Se on sopinut tähän kevääseen hyvin, sillä näen käytännössä, millaista työni tulee suurin piirtein olemaan. Aluksi olin aika pihalla, mutta kevään aikana olen oppinut monenlaisia uusia asioita. Toinen plussa on tietenkin toimeentulo. Jokainen keikoista ansaittu euro on tullut todella tarpeeseen, sillä ensi vuosi tulee rahojen suhteen olemaan todella tiukka. Luulen kuitenkin, että emme joudu pulaan toimeentuloasioiden kanssa. Keikkatyön miinukset? En varmaankaan sopisi ikuiseksi keikkatyöläiseksi. On suhteellisen raskasta, kun ei tiedä, missä tulee seuraavana päivänä olemaan. Ilmoitus työpäivästä on tullut minulle pääsääntöisesti aamulla, edellinen ilta on ollut jo luksusta. Oletan kuitenkin, että sa

En ole treenannut vähään aikaan lihaskuntoa sen paremmin kuin notkeuttakaan. Jooga on ollut tauolla luultavimmin viime syksystä saakka. Olo on tuntunut todellakin siltä, mutta stressi ja väsymys ovat ajaneet tänä talvena itsestä huolehtimisen ohi. Törmäsin youtuben joogatarjontaan. Olen aiempina vuosina "joogannut" ajoittain, mutta en koskaan kovin pitkiä aikoja. Löysin erilaisia joogahaasteita, ja päätin kokeilla, pystynkö harjoittelemaan päivittäin. Harjoitukset ovat tuossa kyseisessä haasteessa 15-40 minuutin mittaisia, joka päivä keskitytään vähän eri asioihin. Olen nyt tehnyt yhden harjoitteen joka päivä. Se on ollut välillä vähän hankalaa, kun fyysistä tai henkistäkään tilaa ei meinaa minulle kotoani löytyä... äiti mikä äiti. Olen päässyt nyt 12 päivän yli. Varsinkin arkena on hankalaa ryhtyä, mutta olen oikein tyytyväinen, kun saan harjoitukset tehtyä. Olen huomannut, että harjoitusten tekeminen on useimmiten ihan mukavaa. Haasteet ovat kuitenkin varsin suuret. Ensiks

Meillä ei ole ryhdytty varsinaisiksi harrastusvanhemmiksi. Tarkoitan siis, ettei meillä reissata harrastuksissa useita kertoja viikossa. Myös lasten harrastusbudjetti on vielä toistaiseksi hyvin pieni.  Naakka on kuitenkin harrastanut partiota koko vuoden. Partiotoiminta on onneksi tässä lähistöllä, eli Naakka voi mennä partioon vaikka yksin. Tosin yksin hän ei yleensä mene - paras ystävä (ja monta muutakin) käy myös partiossa. Tänään Naakalla on jännittävä päivä, sillä hän on parhaillaan päiväretkellä partion kanssa. Eilen Naakka oli vielä vähän epäluuloinen, mutta kun aloimme täyttää reppua varustelistan mukaan, hän alkoi innostua. Yöllä ei sitten meinannut nukkumisestakaan tulla mitään jännitykseltä.  Naakka palaa takaisin kotiin iltapäivällä. Toivottavasti retki on sujunut hyvin! Touhi, kohta 5 vuotta , ei vielä harrasta mitään ohjattua. Hän ei ole vielä esittänyt toiveita harrastuksesta, ja täytyy sanoa, että rahkeemme eivät ole toistaiseksi riittäneet jo ihan siksi, että lapset

Meillä raivoaa joku säännöllisesti. Jos kyseessä ei ole pms ;) , niin raivoaja on pääsääntöisesti lapsi. Kiukku saattaa syntyä lasten keskinäisestä riidasta. Meillä yleisempää on kuitenkin, että joku siirtymätilanne ärsyttää ensin pienesti, ja kahden sekunnin päästä suuresti. Olen aina ollut tunteiden näyttämisen puolella. Kuitenkin, olen alkanut pohtia, onko "meillä saa näyttää kaikki tunteet" - juttu lopulta kovin (tai ainakaan täysin) hedelmällinen. Ainakin esikoiseni vetoaa tuohon, vaikka kiukkuamista olisi takana neljä tuntia, ja kaikki alkavat olla täysin hermoraunioina. Toinen seikka, jota olen äitivuosieni aikana ihmetellyt, on ajatus, että aikuinen "menettää pelin", mikäli ei onnistu pysymään lapsen raivoamisen "yläpuolella". Siis missä yläpuolella? Ja tätä vielä perustellaan väitteellä, että se kuuluu aikuisuuteen. Tarkennuksena , en ole täysin edellisiä argumentteja vastaan, mutta niitä olisi syytä hieman avata. Mikäli kaikki tunnetilat pitäisi

Tautisuma ei valitettavasti vieläkään helpottanut perheessämme. Naakka alkoi jo perjantaina vaikuttaa täysin normaalilta (ja olikin sitä), mutta kouluun häntä ei voinut tietenkään laittaa. Hänellä oli jo perjantaina niin tylsää, että piti käydä kauempaa kuikuilemassa koulun pihaa, jos näkisi kavereita. Perjantain ja lauantain välisenä yönä Touhi alkoi yskiä. Aamuun mennessä ääni oli pois ja yskä tuli syvältä kurkusta. Myös nuha teki tuloaan. Näin ollen Touhi on edelleen kotona. Koronatesti numero seitsemän oli negatiivinen, mutta poika yskäinen ja nuhainen. Minulle kävi siis niin, että kun olin pessyt ja kuivattanut viimeiset pyykit Naakan oksennustaudin jäljiltä, laittanut matot paikoilleen ja oksennusvadin kaappiin, sain ottaa esille nenäliinat, lasten särkylääkkeen ja kuumemittarin. Touhin yskä on aika paha , mutta hän ei ole niin tukossa kuin edellisessä flunssassa pari viikkoa sitten. Hän lähinnä vain yskii ja on tylsistynyt. Olen tehnyt kevätsiivousta siellä sun täällä, viimeksi

Minulla oli eilen illalla hieman ongelmia nukkumaanmenon kanssa. Puhuin illalla puhelimessa vähän liian pitkään ja minulla oli vaikeuksia mennä nukkumaan. Sitten piti ottaa särkylääke, kun vasen olkapääni alkoi kenkkuilla (leposärky). "Heräsin" noin kuukausi sitten tosiasiaan, että unieni laatu on ollut koko talven ajan todella huono. Siihen on syynä lähinnä stressi (opiskelu- ja työtilanne, epävarmuustekijät) sekä se, että meillä tapahtuu lasten toimesta kaikenlaista hereillä pitävää yöaikaan. Lapsiin en voi kamalasti vaikuttaa, mutta oman ilta-ja yörutiinini päätin laittaa remonttiin. Minulla on sinänsä hyvät iltarutiinit. Ajattelin kuitenkin tehostaa niitä.  Nyt kun minulla ei ole pitkää työmatkaa , menen yleensä nukkumaan 22.30 ja kello soi 6.30. Nukkumaanmenoaikaa voisi siinä mielessä nipistää, että unista tulisi vähän pidemmät. Toisaalta luen kirjaa 30-45 minuuttia joka ilta, mikä väsyttää ihan mukavasti. Meillä on valitettavasti öisin vähintäänkin trafiikkia - lapset

Minulla oli jo eilen illalla kirjoitusinto , mutta väsytti niin, että piti lasten nukahdettua painella yöunille. Helatorstai on siinä mielessä mukava "keksintö", että saa keskellä viikkoa päivän, jolloin ei tarvitsekaan nousta aikaisin.  Meillä oli suunnitelmana vierailla tänään Raaseporin linnan raunioilla (Touhin toivomus), mutta se suunnitelma katkesi, kun Naakka alkoi tunti sitten oksentaa. Emme siis vietä kesäistä retkipäivää vaan oksennustautipäivän. Tähän ei voi sanoa myöskään, että hyvä kun ei olla oltu pitkään aikaan kipeinä...tässä oli neljä päivää väliä niin, ettei kukaan ollut kipeänä ja sitä ennen kaksi viikkoa flunssapotilaita kotosalla. Oksennustauti on tosin tämän kouluvuoden aikana ensimmäinen perheessämme, että sinänsä on mennyt hyvin. Meillä on ollut tällä viikolla mukavia hellepäiviä, tosin myös työtä ja koulunkäyntiä. On ollut hauskaa nähdä, kun luonto herää. Puutarhapalstallekin alkoi sopivasti tulla kasteluvesi, ja tänään pitääkin suunnata jossakin väl

Ei ehkä ihan äitienpäiväaihe , mutta koska kansainvälinen hyperemeesipäivä (15.5.) lähestyy, kerron blogissani tänään hyperemeesistä. Minulla on kaksi hyperemeesikokemusta, molemmat onnistuneet raskauteni olivat sellaisia. Aloin odottaa esikoista syksyllä.-12. Raskausviikolla 6 aloin voida huonosti - siis käytännössä olo muuttui hirveäksi ja aloin oksentaa. Ensimmäiset pari päivää sujuivat vähän huvittuneella fiiliksellä - tätä tämä nyt sitten on. Pahoinvointi osoittautuikin todella rajuksi. Saatoin oksentaa yli 10 kertaa päivässä ja yölläkin. Käytännössä oksensin kaiken, minkä söin, myös nesteet tulivat ulos. Neuvolan suhtautuminen asiaan oli, että homma johtuu siitä, etten osaa syödä tasaisin väliajoin pieninä annoksina (jos tein niin, oksensin pieniä annoksia tasaisin väliajoin.)  Raskausviikolle 10 mennessä olin oksentanut ruokatorveni rikki - oksensin siis verta jokaisella oksennuksella. Makasin voipuneena sohvalla ja kävin oksentamassa - niin vietin viikkokausia. Raskaus eteni vo

Viimeiset kaksi viikkoa vietimme lähinnä potemalla lasten flunssia. Touhi sairasti edellisen, Naakka tämän viikon. Nyt Touhi on onneksi jo kunnossa ja Naakka pääsee vähintäänkin ulos kaverin kanssa. Lasten isä sai flunssan, toivottavasti rva jää pois laskuista! Flunssasta jumppa-asiaan. Olin aika kauhistunut, kun tein pitkästä aikaa pakaralihasliikkeitä. Lihaskunto sillä alueella on huonompi kuin koskaan ennen. Nyt teen tehostetusti kyseisen alueen jumppaa joka päivä, ehkäpä silläkin on vaikutusta muihin jumituksiin (tai sitten jumitan pakarani ennätysjumiin) Sää on ollut niin kylmä ja tuulinen, että erityistä intoa lenkkeilyyn ei kuluneella viikolla ollut. Astmaoireeni tunkivat ulkoilun aikana läpi lääkityksenkin takaa, joten katsoin parhaaksi ottaa iisisti. Astmani takia toivon lämpimämpiä säitä, vaikka muuten pärjäänkin. Viime viikonloppuna sain itse ja apuvoimin 500 litraa multaa palstalle. Kovin ohuelta sekin määrä näytti maahan levitettynä, mutta pari kuoppaa sain onneksi peite

Toukokuu on ollut meillä perinteisesti synttärikuukausi - Naakan synttäreitä on juhlittu erilaisilla juhlavieraskokoonpanoilla jo seitsemän vuoden ajan. Tästä vuodesta (kuten viime vuodestakin) tulee monella tapaa poikkeuksellinen. Viime vuonna juhlimme vain perheen (siis "ydinperheen) kesken. Elokuussa koronatilanne helpotti, ja järkkäsimme lapsille synttärit Naakan toivomalla rantaelämä-teemalla. Suuri osa juhlinnasta tapahtui ulkosalla. Touhi sai flunssan ja joutui jäämään pois omilta synttäreiltään, mikä on todella tyypillistä Touhin synttäreiden aikaan. Tämän vuoden synttärijuhlinta on muodostumassa. Valtaosa, ellei jokainen isovanhempi, on poissa laskuista (koronatilanne & sairaudet). Naakka on pyytänyt pieniä kaverisynttäreitä, ja sellaiset luulemme pystyvämme järjestämään. Lahjaksi Naakka on pyytänyt uutta (isompaa) potkulautaa, ja eiköhän hän sellaisen saa. Sen lisäksi on harkinnassa vielä jokin yllätyslahja, jota minä yritän kuumeisesti pohtia. Budjetti ei onneksi

Mikäli jalat kantaisivat, olimme suunnitelleet sunnuntaille vielä pienen lisäretken. Majapaikkamme lähistöllä sijaitsi mielenkiintoinen järvi nimeltään Iso-Melkutin. Sen erikoisuus on kirkasvetisyys. Vaikka lihakset olivat vähän jumissa, kiinnostus kyseistä paikkaa kohtaan voitti. Aamu oli pirun kylmä. Kävimme menomatkalla tsekkaamassa Räyskälän lentokentän, missä en ollutkaan käynyt aiemmin. Lentämään emme kuitenkaan lähteneet, vaan etsimme parkkipaikan, johon jätimme auton Melkuttimeen tutustumisen ajaksi. Opaskyltti kertoi, että reitin pituus on 5,3 kilometriä. Arvio osoittautui kuitenkin alakanttiin olevaksi, matkaa järven ympäri kertyi vähän yli 7 kilometriä, ja päivän kokonaissaldoksi tuli 9 kilometriä - siis noin 30 kilometriä viikonloppua kohden! Aivan pelkkää järveä emme olleet tulleet katsomaan. Halusin Poronpolulla geokätköillä hieman, joten etsin ja löysin (pienellä avustuksella) yhden kätkön. Metsäkätköt ovat yleisesti ottaen hieman haasteellisia, mutta kätkö oli onneksi