Rouva Niskanen

Voi jessus, kun on ollut vetämätön olo ...rva:lla se johtuu aktiivisesta elämänvaiheesta, unenpuutteesta ja sen sellaisesta. Touhi-pieni alkoi taas niiskuttaa eilen, ja kunnon flunssa alkoi yöllä. Tänään poika on ollut varsin räkäinen, mutta onneksi kuumetta ei ole. Silti, on hetkiä, jotka haluaisin tallettaa pysyvästi muistiini: Viime yö oli Touhin heräilyn vuoksi aika pätkittäinen. Nousin laittamaan tuttia viitisen kertaa. Jossakin vaiheessa Naakka kömpi viereeni. Hän nukkui minuun nähden poikittain, päälaki kylkeäni vasten. Hän on vielä niin pieni. Vaikka oma uni jäi vähemmälle, en voinut olla hymyilemättä: toinen nukkuu kuin pieni sfinksi (kyllä, Naakalla on tällä hetkellä hieman sfinksimäinen hiusmalli sekä hymy nukkuessaan :D ) Toinen taas tarvitsee tulppaa rauhoittuakseen...voi että, kun tutti on hyvä keksintö! Koska rva ei ehkä jaksa tänään kirjoittaa yön lisäksi koko päivästä, lienee parasta siirtyä muihin aiheisiin. Rva tykkää vouhottaa milloin mistäkin, mutta pidempään

On päästy tiistaihin , ja taas on rva kotosalla. Laiva saapui takaisin satamaan eilen puolen päivän jälkeen. Pienestä matkailusta rva:lle jäi pohdinta: Miksi en lähtenyt jo aiemmin? Niin, onneksi sentään lähdin nyt enkä kymmenen vuoden päästä. Jännitin etukäteen yksin matkustamista - siis laivaristeilyllä. Yleensähän sinne lähdetään jonkun porukan tai vähintäänkin kaverin kanssa. Rva lähti yksin, tosin tapasi määränpäässä ystävänsä, ja vietti päivän hänen kanssaan. Kaikki sujui kuitenkin mutkattomasti. Oi, mikä autuus oli oma hytti ja kaksi yötä ilman 1- tai 5-vuotiaan aiheuttamia keskeytyksiä uneen... Hauskinta taisi olla syöminen ja ihmisten tarkkailu. Hieman ärsytti, kun minulle osoitettiin buffetista paikka, josta näin ulos, mutta en ravintolasaliin. Muina ruokailuhetkinä sain sentään itse valittua paikkani. Laivalla oli isoja ryhmiä japanilaisturisteja, jotka kulkivat isona joukkona oppaan johtamina. Laivalla oli myös lapsiperheitä, ja tuntui vähän hassulta, kun en itse s

Niin , se niska on viime aikoina kiukutellut! Koska lähden lauantaina reissuun, varasin hieronnan huomiselle. Toivottavasti se auttaa taas jaksamaan, ettei mene matka pilalle niskavaivan takia. Kipu on keskittynyt juurikin koko niskan alueelle kallonpohjasta alaspäin. Tukossa on, se on sanomattakin selvää. Huomaan olevani kiukkuisempi kuin tavallisesti, kuin olisi piikki lihassa ihan sananmukaisesti! Pari päivää söin särkylääkkeitä, ja se tuntui tasaavan kipua hieman. Valitettavasti vaiva alkoi, kun olin toissa viikonloppuna kävelyllä tavallista enemmän. Niska otti nokkiinsa, kun tein yhtäkkiä lenkkejä enemmän kuin tavallisesti. Harmi...olisi ollut hauskaa lenkkeillä ilman jälkiseurauksia. Minulla on niskan temppuillessa henkisesti epäonnistunut fiilis, vaikka tiedän, että se on typerää. Vaivani on vuosien aikana osoittautunut monimutkaisemmaksi kuin sellainen vaiva, joka menee ohi, kun työstää asiaa reippaasti. Tosiasia on kuitenkin, että tunnen itseni henkisesti paremmaksi i

Loppuviikko & Viikonloppu olivat yhtä hulinaa Niskasilla! Torstaina vietettiin Naakan päiväkodin kevätriehaa (tästä kirjoitinkin jo). Perjantaista sunnuntaihin ilahdutimme Naakan isovanhempia läsnäolollamme, eli vietimme viikonlopun maaseudulla. Tämä postaus on oikein kuvapainotteinen, ja minulla on myös niskaan & kuntoutuksen liittyvää asiaa. Päätin siirtää niska-asian kokonaan seuraavan postaukseen, ettei yhdestä tekstistä tule kilometrin mittaista: Ensimmäisessä kuvassa nappasin otoksen jälkeläisistäni päiväkodin juhlan jälkeen, ja sain pitää kiirettä - ovat niin kovia mennä viuhtomaan. Meidän pienessä kaupunginosasamme on useita kuvatun kaltaisia shakkiruutuja. Niissä on kuulemma vielä 1980-luvulla ollut nappulatkin, eli pelaaminen on ollut mahdollista. Tuntuu välillä, että siinä missä 35 vuotta sitten luotiin tämä eräskin viihtyisä kaupunginosa, on siitä monessa paikassa jäljellä vain kuori. Nuo puuaidat/katokset ovat ihania, mutta luulen, ettei niitä pidetä kunno

Kun juuri pääsin sanomasta , että niskajutut ovat helpottuneet, niin tällä viikolla kipuja on ollut särkylääkekuuriksi asti. Yleensä pärjään ilman, mutta nyt on kyllä ollut hankalaa. Täytyy toivoa, että kohta vähän helpottaisi. Jatkuva kipu on pirullinen seuralainen. Omalla kohdallani olen huomannut, että se väsyttää ja turruttaa. Ajatus muuttuu jotenkin jähmeäksi, kun olo on jatkuvasti kurja. Mikään suoranainen harjoitus ei ole tähän mennessä auttanut, mutta jatkan kokeilemista. Eilen meillä oli Naakkasen päiväkodin kevätrieha. Se tarkoitti kai tänä vuonna samaa kuin kevätjuhla, tai sitten ei. Rva on sen verran vanhoillinen, että nauttii perinteisestä kevätjuhlasta, jossa lapsiryhmä kerrallaan esiintyy. Nyt "viralliseen" osuuteen kuului pari yhteislaulua (kivoja kyllä), mutta se siitä. Silti, rva:ta aktiivisemmat vanhemmat olivat järjestäneet vaikka mitä, ja meidän lapsille parasta taisivat olla nakki- ja ongintapiste :D Kuluneella viikolla olen toipunut Naakan synt

Rva on asunut nyt kaupungissa kuusitoista vuotta. Kahdeksantoista, mikäli ensimmäiset pienessä kaupungissa vietetyt kaksi elinvuotta lasketaan. Itse asiassa 21 vuotta, mikäli lukioaika viikot pikkukaupungissa asuen lasketaan mukaan. Kaupunkiin, mielellään vähän isompaan kaupunkiin muutto on ollut rva:n suunnitelmissa yläasteikäisestä alkaen. Luulen, että siihen on vaikuttanut eniten koulukiusaaminen. Taisin 14-vuotiaana ajatella ihan käytännöllisesti, että omat lapseni hankin niin isoon kaupunkiin, että he voivat vaihtaa tarvittaessa koulua, mikäli heitä kiusataan, ja sitä ei saada loppumaan. Rva:n muutot ovat oikeastaan sujuneet kokolailla suunnitellussa järjestyksessä, vaikka siirtymiä ison kaupungin sisällä on määritellyt ennemminkin sattuma kuin johdonmukaisuus. Täällä pääkaupunkiseudulla olen asunut kolmessa eri osoitteessa (viidessä, mikäli lasketaan kesämuutot opiskeluaikana). Rva:n ajatus lasten kasvattamisesta kaupungissa ei ole ainakaan toistaiseksi muuttunut. Minua hu

Rva:lla on ollut tänään kertakaikkinen vapaapäivä. Se tulikin todella tarpeeseen, viimeinen kaksiviikkoinen putki on ollut poikkeuksellisen aktiivinen (suoraan sanottuna tosi työläs). Rva:lla alkoi loppua kohden olla kaikenlaisia stressioireita. Siksipä en ole asettanut itselleni mitään erityisiä tavoitteita. Sain päivällä päähänpiston kaupungille lähtemisestä. Hyppäsin siis ratikkaan, ja suuntasin vaatekauppoihin. Minulla on ollut mielessäni pieni lista omista vaatteistani, siis niistä, jotka puuttuvat. Minua onnisti, sillä löysin listan jokaisen vaatteen: tummavärisen hupparin, siis vetoketjullisen. Sellainen on oikein hyödyllinen, no missäpä muualla kuin leikkikentällä. Samasta kaupasta löytyi viisi paria lyhytvartisia sukkia kesäkäyttöä varten. Minulla on muutama pari jäljellä edelliskesästä, mutta vaihtosukkia on hyvä olla. Tosi kiva löytö olivat mustat kangashousut, joissa on kuminauhavyötärö. Housut jättävät nilkat paljaiksi, ovatkos ne nyt sitten se muotijuttu ;) :D Ennen

Eilen meillä oli hulinaa , kun toistakymmentä tenavaa, heidän vanhempiaan ja sukulaisiaan säntäili edestakaisin sokerin voimistamina ;) Ei vaan, meillä oli Naakan 5-vuotissynttärit, joiden järkkäämiseen rva oli käyttänyt oikein paljon energiaa. No mutta, onneksi rva:lla oli myös apuvoimia, ja pitopalvelu hoiti kakut. Rva välttyi siis jälleen kerran täytekakun leipomiselta (köksäntunnilla olen osallistunut sellaisen leipomiseen, mikä jäi ainoaksi kokemukseksi asiasta). Naakka odotti ja samalla jännitti synttäreitään valtavasti. Lähes kaikki kutsusut pääsivät paikalle, ja lasten ikähaitari sisaruksineen oli yhdestä vuodesta yhdeksään vuoteen. Hyvin pärjättiin kaikkien kanssa, ja yksi aikuisvieras toi vielä koiransa mukanaan. Tästä muodostui luonteva ohjelmanumero. Täytyy sanoa , että rva:lla oli hieman hankaluuksia rauhoittua illalla. Kun eräs toinen henkilö mainitsi meditaatioharjoituksen, tuli mieleen, että sellaisia olisi taas hyvä tehdä. Rva ei koe olevansa mikään varsinainen j

Heräsin tänään hyvien yöunien jälkeen , mutta selkä p*askana. Olen useasti miettinyt tätä dilemmaa - voiko ihminen nukkua ikinä sekä sikeää, hyvää unta läpi yön että herätä niin, ettei selkä, niska ym. ole niin jäykkänä, että on vaikeuksia päästä sängystä ylös. Tosielämä ei ole tuonut asiaan vastausta toistaiseksi. Olen viime viikkoina urakalla korjannut asentojani paremmiksi - lantiota parempaan asentoon (selän notko pienenee) ja toista olkapäätä taaksepäin. No, ainakin olen saanut keskiselkäni kipeäksi...ja ehkä tosiaan sitä lantiota vähän parempaan asentoon :) "Lapset pitävät liikkeellä" - väitettä olen myös pohdiskellut. Olen tähän asti tullut siihen tulokseen, että pitävät kyllä, mutta liikkeen laadussa on, hmm, korjattavaa. Ihan mahdottomia spurtteja ei pääse tekemään - Naakka, 5, kyllä kiihdyttää juoksunsa hetkittäin aika nopeaksi. Olen kieltämättä liikkeellä koko päivän, illalla jalat ovat väsyneet ja jysähdän soffalle - kotiaskareissa saattaa tulla useampi tuha

Rva:n kotona oli lapsuudessa paljon eläimiä, vaikka emme maalaistalossa asuneetkaan. Jo ennen syntymääni oli meille hankittu Kreetta-koira, sileäkarvainen noutaja. En siis muista sellaista lapsuutta, että meillä ei olisi ollut koiraa. Kahdeksanvuotiaasta lähtien meillä oli enemmän lemmikkejä. Tuli marsu, sitten kani. Toinen koira meille tuli, kun olin neljännellä luokalla. Kuudesluokkalaisena sain akvaarion omaan huoneeseeni. Seiskalla meille muutti usean vuoden tauon jälkeen kaksi uutta marsua. Yksi koira, akvaario ja yksi marsu meillä oli vielä, kun lähdin 19-vuotiaana opiskelemaan. Akvaario muutti lapsuudenkodistani minulle muistaakseni vuonna 2007. 2008 hankimme exäni kanssa marsun, pian toisen. Vuosien varrella yksi kuoli, ja Nasu-marsullemme piti hankkia uusi kaveri. Viimeiset kaksi marsua kuolivat vanhuuteen, kun tyttäreni oli jo kaksivuotias. Sen jälkeen meillä on ollut enää akvaario. Rva myöntää potevansa jatkuvaa eläinkuumetta. Nyt eivät vain rahkeet riitä lisäeläim

Rva:n viikko onkin sitten mennyt väsymyksen kourissa. Jos jotakin, opin, ettei koko viikonloppua kannata käyttää kämpän siivoamiseen, mikäli kyseessä on oma vapaaviikonloppu. Rva ei oikein ole päässyt tällä viikolla väsymyksestään, arki lasten kanssa on tuntunut tavallistakin kuormittavammalta. Valopilkkujakin löytyy: seuraavan yön nukun exän kämpällä, olen siis fyysisesti jo siellä tätä kirjoittaessani :D Toivon kykeneväni menemään aikaisin nukkumaan, ja nukkuvani koko yön. Noin 7.45 minun on kuitenkin oltava takaisin kotona, siitä alkaa päivä Touhin kanssa. Eräs keskeinen voimille ottava tekijä on nyt Naakan synttäreiden järkkääminen. Itse asiassa se ei ole ylivoimainen tehtävä, kakut tilataan jne. Silti, rva on nykyisessä tilanteessaan sen verran puhki, että pienikin ylimääräinen ponnistus uuvuttaa. Tajusin , että laivaristeilyyn ei ole enää kuin kolme viikkoa! Odotan matkaa pienellä jännityksellä - en ole koskaan ollut yksin risteilyllä, ja yli kymmeneen vuoteen en ole ollut