Rouva Niskanen

Kun alan ajatella suhdettani kodin sisustamiseen , se voi olla yhtä hyvin "minulla ei ole ollenkaan suhdetta kyseiseen asiaan" tai että "jee, suhteeni kodin sisustukseen on tosi läheinen ja mutkaton". Millaisia koteja ihailen? No, kun käyn kodeissa, tykkään katsella ympärilleni. Huomaan tykkääväni yksityiskohdista. Silti, jos kodissa asuu esimerkiksi lemmikkieläimiä, ovat ne paljon mielenkiintoisempia kuin miten joku huopa on aseteltu soffalle tai mikä se lattiamateriaali olikaan. Täytyy sanoa, että jos aikaa on vähän, hyppään esimerkiksi lehtien sisustusjutut ohi (ensin hyppään ruokajutut). Kodin sisustamisen ongelmia? Nykyisellään sanon, että suurin sisustusbuumin ongelma on jäte. Miksi esim. sisustusohjelmissa niin usein näytetään spektaakkelimaisesti, kun kaikki vanha viedään jätelavalle ja sen jälkeen uusi irtaimisto & materiaalit kannetaan sisään? Jos ajatellaan pelkästään sisustamista, on järkevintä uudistaa koko huone kerralla. Näin saadaan suuri

Muistelisin , että olen lukenut kirjoja aina. Ensin niitä luettiin minulle, ekaluokasta lähtien tykkäsin lukea itse. Nykyään suositellaan lapselle ääneen lukemista vielä lukemaan oppimisen jälkeenkin. Minulla se ei olisi toiminut. Muistan 7-8-vuotiaana ajatelleeni jo, että tarina on minun ja kirjan välinen juttu. En olisi halunnut lukijaa siihen väliin. Tosin kuuntelin muutaman kirjan c-kasetilta vielä lukemaan oppimisen jälkeen. Ne olivat Astrid Lindgreniä ja Marita Lindqvistiä - Marikkia, Maleenaa ja Peppiä. Suosittelen kuitenkin ääneen lukua kaikille, joiden kohdalla se toimii. Kuvittelisin, että se on upea tapa välittää kirjallisuutta esimerkiksi lapselle, joka ei lue itse. Aikuiselle voi tietenkin olla vaikeaa lukea ääneen isommalle lapselle, jos oma lukuharrastus puuttuu. Joka tapauksessa , olen viime viikkoina testannut kahta kirjamuotoa, joita olen jopa suoranaisesti vältellyt. Aloitan e-kirjasta.  Minulla oli pieni kiinnostus asiaa kohtaan, ja päätin viimein kokeilla.

Synttärit vietettiin viime sunnuntaina   onnistuneesti, nyt meillä on oikein juhlittu 6-vuotias. Valmistelut sujuivat kerrankin tosi chillisti, kun Touhi oli isällää lauantaista sunnuntaihin. Kyllä me Naakan kanssa saimme aikaa kulumaan, niin paljon järkättiin, koristeltiin ja katettiin pöytää. Minulla oli valmis kakkupohja, jonka kostutin maidolla ja täysin persikka-banaanisoseella (siis vauvansosetta ja banaaneita muussattuna. Kakusta tuli hyvin perinteinen, ei siis sellainen sokerimassakuorrutteinen. Oli meillä aikamoinen hulina - lapsia taisi olla 14 ja aikuisia noin kymmenen. Vetonauloiksi muodostui aarteenetsintä (pieniä suklaapatukoita piilotettuna olkkariin) sekä höyrytetyt nakit, joita tarjoiltiin juhlinnan keskivaiheessa. Kumpaakaan ei kyllä etukäteen suunniteltu vetonauloiksi. Vaikka olin etukäteen väsynyt, oli olo juhlia järkätessä ja juhlien aikana hyvä. Olo oli myös kiitollinen - ihanaa että tyttärelläni on niin paljon ystäviä ja melkein kaikki pääsivät paikall

Rva on jo pidemmän aikaa odotellut hieman vähemmän hektistä ajanjaksoa. Tuntuu, että hiihtolomasta lähtien on ollut paljon tekemistä, uusia asioita ja poikkeusten poikkeuksia aikataulujen suhteen. Oikeastaan rva on laskenut, että huomisen jälkeen se vähäksi aikaa loppuu. Huomenna vietämme Naakkasen 6-vuotissynttäreitä enemmän tai vähemmän meluisan kutsuvierasjoukon kanssa (useimmat alle kouluikäisiä). Rva on varmaan ennenkin kertonut, ettei ole oikein synttäri-ihminen. Siksi juhlien järkkääminen tuntuu työläältä ja stressaavalta. Kuitenkin, meillä on aina ollut loppujen lopuksi kivat juhlat. Arki-ihminen mikä arki-ihminen... Tämän viikon isoin tapahtuma on oikeastaan jo takana. Touhi oli keskiviikkona kitarisa-leikkauksessa, jonka yhteydessä asennettiin myös uudet putket korviin. Touhin iskä vietti sairaalapäivän Touhin kanssa. Leikkausajan piti olla kymmeneltä, mutta jostakin syystä leikkaus myöhästyi melkein neljä tuntia. Suurin osa ajasta piti lisäksi viettää leikkausosast

Olen taas pohtinut monenlaisia asioita tällä viikolla, ja haluaisin jakaa niitä täällä blogissa. Olen huomannut, että moni vanhempi kiinnittää nykyään huomiota lasten leluihin, siis niiden ekologisuuteen. Rva on huomannut, että nykypäivänä valtavan suuri osa kodin irtaimistosta on lasten leluja. Niitä on koko ajan 74-neliöisen kolmiomme joka huoneessa. Lasten kasvaessa lelujen koko on pienentynyt, mutta määrä kasvanut. Pahimpia ovat kaikki suurinpiirtein kertakäyttöiset muovihärpäkkeet...joita sitten kuitenkin annan kuljettaa kotiin pikaruokapaikoista ja pääsiäismunien sisällä. Ärsyttävin tällä hetkellä on tuo munabuumi ( :D ) Kaupassa lelu on muovikuorien sisällä, koska sen pitää kuoriutua ensin siitä hemmetin munasta. En edes halua laskea, kuinka monta kuorenkappaletta kodistamme tällä hetkellä löytyy. Olen silti sallinut munamarssin kotiimme, koska jollakin kierolla tavalla ne yllätysoliot ovat hauskoja. Joka tapauksessa, lelun ekologisuus kasvaa heti, kun sillä leikitään

Muutama viikko sitten sain ilmoituksen, että olen saamassa tänä kesänä puutarhapalstan! Asetuin jonoon kesällä 2014, eli aika pitkä aika on jo kulunut. Paikka on suosittu, ja keskimääräinen jonotusaika, 5 vuotta, päti kohdallani hyvin. Menin kauden avajaistilaisuuteen vähän jännittyneenä. Vapaana olevat palstat arvottiin, ja nostin itselleni palstanumeron. Me uudet lähdimme ryhmänä tutustumaan palstoihimme. Yllätys oli suuri, kun viidakon sijaan minua odotti hyvin siisti "farmi". Olin saanut pienimmän, puolen aarin palstan. Palstalla oli useampi hyväkuntoinen viljelylava. Nopealla silmäyksellä löysin myös kaksi viinimarjapensasta...aika jännää seurata, minkävärisiä marjoja tulee (veikkaan punaista). Valmiina palstalla oli lisäksi  raparperia (siirsin kasvilavalta maahan).  Yksi lava on mansikkapenkki. Sen siivoaminen on vieläkin kesken - pitäisi ottaa sakset mukaan kuihtuneiden rönsyjen poistoa varten. Olen istuttanut maalle jo ainakin salaattia, tilliä, persilja

Oho , en olekaan kirjoittanut tänne kuulumisiamme :) Minulla ei oikein ole mahdollisuuksia, elleivät lapset ole isällään. Iltaisin lasten- ja oman nukkumaanmenon välillä on noin 30 minuuttia, eikä siinä ajassa paljon ehdi. Viime perjantaina koitti viimein se päivä, kun minut tultiin hakemaan töistä suoraan asuntoauton hakuun. Täytyy sanoa, että matka jännitti myös etukäteen. Samoin kiire painoi, sillä viime viikolla oli esimerkiksi vappu ja paljon muutakin tapahtumaa. Kuitenkin, auton haussa itse auto oli paikalla, mutta se pirun lämmitysjärjestelmä antoi vikakoodin, eivätkä vuokraajatkaan (uusi auto) keksineet tuntiin, miten jumin saa pois. Lopulta se onnistui. Ei kun kaupunkiin, lapset ja tavarat kyytiin ja menoksi. Olimme aikataulustamme myöhässä , mutta eipä tuo niin vakava kysymys ollut. Lapset olivat hyvällä tuulella, ja vaikka asuntoauto tuntui kuskista aluksi suurin piirtein bussilta, etenimme lopulta ihan kivasti kohti ensimmäistä yöpysähdystämme. Aikaa tutustua p