Rouva Niskanen

Viime vuosien ajan olen pyrkinyt vähentämään kotona olevaa tavaran määrää. En koe itseäni varsinaiseksi minimalistiksi, mutta kaipaan ympärilleni tilaa hengittää. En myöskään ole huippujärjestelmällinen, joten tavaraa ei yksinkertaisesti kannata olla liikaa. Lapsuudessani en ainakaan ollut  minimalisti. Silloin varsinkin tytöt keräsivät posliinieläimiä - minulla oli niitä kaikki tasot täynnä. En muuten ole törmännyt vastaaviin tuotteisiin sittemmin...10-vuotias minä kierteli Tiimaria ja pohti, josko niitä voisi saada yhä vain lisää... Aikuisuudessa olen päätynyt varsin vähäiseen koriste-esineiden määrään. Jokunen löytyy kyllä. Mielenkiintoisia esineitä on välillä hauska katsella. Hardcore-minimalistit laskevat, kuinka monta esinettä heillä saa olla. Minä olen päätynyt siihen, että kunhan esineet mahtuvat niille varatuille paikoille, kaikki on ok. Tänään suoritettiin operaatio häkkivaraston tyhjennys. Kävin aamulla kuikuilemassa. Tässä on varastomme sisältö matkalaukkuja, luis

Aamulla , kun herätyskello soi kuudelta, tajusin, että koko minua koko viikon vaivannut flunssa taitaa olla pääsemässä niskan päälle. Varoitusmerkki tästä on itselläni jomotus syvällä keuhkoputkessa - siitä eteenpäin kannattaa levätä. Elämäni on niin menevää (no, menen lähes aina samoihin paikkoihin), että satunnaisen sairauslomapäivän paikallaan olo ei kamalasti käy hermoille. Lisäksi olo on ollut niin veemäinen, etten ole liikkunut tänään kuin kauppaan. Pitkin päivää olen tehnyt muutamia pieniä askareita, muuten olen vain lojunut paikoillani. Onnekseni yskä ei ole enää pahentunut.  Eiköhän tämä tästä, vaikka olen toki ainoa flunssainen henkilö maapallolla...voi minua raukkaa! Lapsuudessa sairauspäivät tarkoittivat loputonta niistämistä ja videokasettimarathonia. Jostakin on jäänyt muistiin, että sain usein kipeänä syödäkseni vaaleaa rieskaa, jota ei muutoin syöty. No, mitäpä muuta hain itselleni tänään kaupasta kuin juurikin sitä :D Olen oikeastaan aika vähän kipeänä. Ennen

Eräs tämänpäiväinen työtehtäväni sai minut ajattelemaan ehdotonta...siis missä asioissa olen ehdoton ja teen niin aina, ja mitä asioita en tee koskaan. Loppujen lopuksi niitä asioita on hankala keksiä. Arjesta selviytymiseni nimittäin perustuu pitkälle luovimiseen ja soveltamiseen. Joitakin suhteellisen pysyviä tapoja minulla kuitenkin on. Ne liittyvät lähinnä perusasioihin, kuten nukkumiseen ja syömiseen. Oikeastaan koko elämästä selviytymiseni on soveltamista - tapahtumarikas elämänkulkuni on tuonut eteeni monenlaisia tilanteita, ja jotta en olisi vetänyt itseäni vessanpöntöstä alas, minun on ollut pakko unohtaa ehdottomuuteni. Onko sitten asioita, joissa olen ehdoton? Ehdoton on aika kova sana, enemmänkin voisin puhua elämänsuunnitelmasta, siis asioista, jotka haluan tehdä ja kokea. Muutaman sellaisen asian äärelle olen viime aikoina joutunut. On pitänyt pohtia, mihin panostan seuraavaksi, ja mikä jäisi harmittamaan, jos en sitä tekisi. Tuntuu, että ikä on tuonut lisää varmu

Aikataulumme: lapset ovat minulla tänä viikonloppuna. Exä ilmoitti kuitenkin, että hän ja hänen autonsa ovat käytettävissä tänään. Sää näyttää mukavalta elokuiselta säältä. Jos onnistumme, suuntaamme kaupungista toisaalle. Keksin nimittäin eilen, missä museossa en vielä ole käynyt (tosiasiassa niitä on monia). Kotkan merimuseo on kuitenkin vielä käymättä. En edes ole varma, olenko ollut ennen merimuseossa...ehkä olenkin. Ahvenanmaalla kävin 7-vuotiaana postimuseossa - siis sellaisessa, jossa esiteltiin postinkulkua saaristossa. Se liippasi oikein läheltä merenkulkua. Nyt karkaan aiheesta, mutta se olikin jännittävä matka. Kävin Ahvenanmaalla äitini ja perhetuttumme kanssa. Vuosi oli luultavasti 1988 tai 1989. Se oli sen firman matka, jossa matkaseurueen aikuiset olivat töissä. Minulle ovat jääneet mieleen laivojen leikkihuoneet ja se, kun nukuin menomatkalla hytin lattialla patjalla (peittojen pehmeys jäi muuten mieleen). Muistijälkiä ahvenanmaalta: Kastelholman linna ja musta

Eilen lähdin rankkasateessa töihin sateenvarjolla varustettuna. Sade olikin niin kova, että kastelin takinhihat ja kenkäni. Jälkimmäiset eivät olleet kiva juttu - minulla ei nimittäin ollut sisäkenkiä mukana. Iltapäivällä otin kokemuksesta vaarin, ja pukeuduin sadetakkiin ja saappaisiin. Onneksi lapsilla oli sellaiset hoitopaikoissaan. Eskarissa oltiin sisätiloissa (heillä ei edes ole pihaa), mutta Touhi touheloi sateessa tyytyväisenä varusteineen. Sade oli aika kova, kun astelimme kotiinpäin. Oli mukava tulla sisään ja kuivatella. Minulla oli eilen lasten kanssa elokuvailta. Se on aika spesiaalia - puitteet järjestämiselle ovat olleet niin hankalat. Nyt kesän jälkeen, Touhin täytettyä 3 vuotta, asiat ovat helpottuneet. Aiemmin näin yleensä lastenelokuvista vain alut - sitten piti mennä vahtimaan Touhia toisaalle. Nyt hän voi itse mennä toisaalle (minä pomppaan välillä katsomaan, mitä hän puuhaa). Otin alkavan syksyn kunniaksi Netflixin takaisin - tosin se ei näyttänyt radika

Kuten olen jo kertonut, Naakka aloitti viikko sitten eskarin. Siirtyminen päiväkodin tiloista lähikoululle on sujunut hyvin - 6-vuotiashan viedään ja haetaan vielä normaalisti, kuten päiväkodissakin. Paljon kaikenlaista on jo ehtinyt tapahtua. Tosin minun korviini ei ilman kysymistä kantautuisi paljoakaan - Naakka ei tykkää puhua päivästä, kun tulee kotiin. Ilmeisesti hän haluaa ottaa chillisti ja ajatella kotiasioita. Sen verran olen kuitenkin saanut selville, että ruokalassa (yhdessä 1-6-luokkalaisten kanssa) sujuu hyvin, mutta isot lapset aiheuttavat jännitystä. Ruokaa Naakka on syönyt käsitykseni mukaan ihan hyvin. Ryhmässä on Naakalle uusia lapsia, mutta aika monen kanssa hän on jo kerennyt tutustua. Eskarista tulee koko ajan kotiin Naakan piirustuksia, ja kuvissa on välillä myös tekstiä. Naakka osaa kirjaimet, ja "kirjoitusta", jos on malliteksti tai joku sanelee kirjaimet. Eskari on ikään kuin välitila päiväkodin ja koulun välillä.  Tätä vaihetta kestää vain v

Jos viikko sitten ei väsyttänyt , nyt väsyttää - tosin suhteellisen hyvällä tavalla edelleen. Olen nukkunut pari viimeistä yötä tosi huonosti. En ilmeisesti jostain syystä pääse kunnolla syvään uneen, ja heräilen pitkin yötä. Tähän asiaan täytyy kiinnittää jatkossa huomiota. Pohdin tänään, mitä voisin tehdä: - Voisin rajata ruutuajan minimiin ennen nukkumaanmenoa. - Jos minulla on huolenaiheita tai pohdittavaa, voisin kertoa asioista jollekulle hieman aiemmin kuin nykyisin teen. - Voisin antaa kropalleni ja mielelleni aikaa sopeutua muuttuneeseen elämänrytmiin kesän jälkeen. Nämä kuulostavat tähän listattuna suhteellisen simppeleiltä, mutta tiedän, että minulla on parantamisen varaa kaikissa kolmessa. Nukkumisesta on kuitenkin tullut minulle arvokas asia, joka täytyy turvata. Lapset eivät nykyisellään heräile juuri öisin, mutta ainakin Naakka tulee lähes joka yö jossain vaiheessa viereen nukkumaan. Hän on suoraan sanottuna parempi vaihtoehto kuin Touhi, joka tykkää pitää nuk

Olen yhden jos toisen kerran kirjoittanut blogiini väsymyksestä. Se kalvaa minua, kuten jokaista ainakin joskus. Joskus olen ollut niin väsynyt, että päivä alkaa tuntua raskaalta heti aamusta. Se korjaantuu yleensä ajallaan. Nyt täytyy sanoa, että olen ollut poikkeuksellisen virkeä. Luulen, että suuri syy on se, että olemme olleet terveenä kolme kuukautta putkeen. Syksyn flunssa-aika on toki tuloillaan, mutta tällaisen breikin jälkeen sekin saattaa sujua. Ehkäpä on niin, että elämässäni ei kerrankin ole niin kovin kuormittavia tekijöitä. Toki epäkohtia ja kehitettävää on, mutta rytmi arjelle on kehittynyt varsin hyvin. Kesäkin oli täynnä matkaamista ja uusia, vaihtelevia asioita, sekin ehkä virkisti. Ehkä perun tämän kaiken, kunhan pääsemme kekaroiden kanssa lounasaikaan asti ;) Yleensä olen päivän aikana eniten väsynyt alkuillasta. Kuuden jälkeen väsymys on ihan fyysistä - silloin tuntuu raskaalta lähteä liikkeelle, vaikka varsinkin kesäaikaan se on meillä ihan yleistä. Viik

Olen hyvin yllättynyt eräästä asiasta - jokapäiväisistä lihasvoimaharjoituksista. Olen nyt treenannut joka päivä melkein neljän viikon ajan. Täytyy sanoa, etten ole koskaan yltänyt vastaavaan. 20 minuuttia päivässä tekee viikossa harjoittelua jopa yli aikuisen liikuntasuositusten. Keskityn joka päivä eri kohtaan kehossani - selkään jopa kahtena päivänä (yläselkä toisena, alaselkä toisena päivänä). Youtube tarjoaa jumpat, 15-20 minuutin pätkiä löytyy oikein paljon.  Psykologia säännöllisen treenin takana? No, se taitaa olla tuo lyhyt aika :D Toivoin, että saisin voimaharjoittelusta päivittäistä. En keksinyt muuta tapaa kuin tehdä yksittäisistä harjoituskerroista tarpeeksi lyhyitä. Pääkoppani ohjaa minut jumppaamaan, kun tiedän ajan olevan lyhyt. Suuri motivaattori on parantunut olo. Täytän tänä vuonna 38. Ikääntyminen on kivaa - en ole ehkä ollut koskaan 15-25-vuotias henkisesti, joten en osaa kaivata noita nuoruuteni kultavuosia ;)  Kuitenkin, en halua ikääntyä ih

Tällä viikolla olen kerennyt kiukustua jo muutamasta asiasta. Kärjessä on erityisesti lähikoulun piha. Se on remontissa, revitty täysin auki joka puolelta koulua. Remontti on kuulemma viikkoja myöhässä. Miten minulle tulee aina deja vu - ilmiö...kyse on esikoululaiseni tiloista. Tämä esikoululainen kerkesi olemaan 4 kuukautta remontoidussa päiväkodissa kahden vuoden evakon jälkeen, nyt eskari alkoi auki myllätyn pihan keskellä. Jutun ainoa positiivinen puoli on, että onneksi minulla ei ole ekaluokkalaista! Eskarilainen sentään täytyy vielä sekä viedä että hakea. Eskarilainen... iik, hän on jo niin iso! Koska rva ei vanhene itse ollenkaan, on välillä vaikeaa huomata vuosien kulumista ;) Itse asiassa minulle on hieman epäselvää, mitä siellä eskarissa tehdään. Tarkoitus on varmaankin eri tavoin valmistaa lasta toimimaan ryhmässä ja kulkea hänen kanssaan kohti koulutietä. Siinä sivussa kyse on päivähoidosta. Naakka tykkää eskarista jo nyt. Ainoa uuden eskarilaisen pyyntö, jonka t

Pohdin että kirjoittaisin sunnuntain kunniaksi tekstin, jossa kertoisin itsestäni asioita, joita en ole vielä ennen kirjoittanut täällä. Nopeasti totesin, että minun pitäisi ehkä tekstiä varten tutustua uusiin asioihin, koska olen varmaankin jo kirjoittanut kaikesta täällä :D Sen sijaan päätin kirjoittaa joistakin asioista, jotka inspiroivat minua tällä hetkellä. Syksy: Olen aina tykännyt alkusyksystä. Sää viilenee ja pimeä tekee illoista tunnelmallisia. Luonto rauhoittuu, ellei sää ylly myrskyksi. Syksy tuoksuu metsässä. Syksyllä on paljon uutta aluillaan. Koululaiset palaavat kouluun ja harrastukset alkavat. Huomaan tsekkaavani, koska ne etupihan vaahteranlehdet oikein muuttuvat punaisiksi. On hauskaa laittaa takki päälle ja hanskat käteen. Voimaharjoittelu: En kyllä olisi pari kuukautta sitten uskonut, että kiinnostun tästä. Olen nyt tehnyt lihasvoimaharjoituksia lähes neljä viikkoa joka päivä. En treenaa kuin 15-20 minuuttia kerrallaan, joten lepopäiviä ei tarvita. Ul

Olen ollut nyt kaksi päivää töissä loman jälkeen. Koska olen nauttinut lomasta, pohdin parina viimeisenä lomapäivänä, saanko jostakin intoa töihin paluuseen. Kuinka ollakaan, viimeisen lomapäivän iltana vatsassa nipisteli ja pakkasin innoissani työlaukun sekä valitsin vaatteet seuraavaa päivää varten :D Täytyy sanoa, että töihin oli oikeastaan todella mukavaa mennä! Suuri osa työntekijöistä on vielä lomalla - ensi viikolla on täydempää ja vilkkaampaa. Vilkasta on pitänyt nytkin, töiden osalta. En ole kerennyt miettiä, koskahan päivä mahtaa loppua. Työpäivän jälkeen olen hakenut lapset päiväkodista, ja olemme kerenneet viettää aikaa myös kotosalla. Lähes kolmevuotiaalle Touhille kuuluu mainiota: hän on oppinut lähes kuivaksi kahdessa viikossa! Melkein kaikki pissat menevät nyt pönttöön (potta ei ole ollenkaan kova sana), ja kakat myös. Touhia ei ole koskaan varsinaisesti opetettu potalle - hän on istunut siinä todella vähän. Käytännössä harjoittelu tapahtui niin, että vaipat ot