Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2014.

Porkkana, tomaatti, kuivatut yrtit...

Kuva
En olekaan pitkään aikaan kirjoittanut tänne meidän marsujen kuulumisia. Nasu ja Matilda ovat palanneet kotiin remontin jälkeen, ja heidän elämänsä ja suhtautumisensa asioihin on ennallaan. Ruoka maistuu, mikä on marsuilla aina terveen merkki. Eilen nauratti, kun etsin Matildaa häkistä (ja vähän sen ulkopuoleltakin, Matilda osaa nimittäin murtautua häkistä ulos mutta ei takaisin sisään). Yhtäkkiä huomasin, että aitauksessa oleva tyyny liikkuu!Siellähän Matilda-rouva olikin, ei päällä tai alla, vaan sisällä. Matilda oli keksinyt, kuinka tyynyliinan ja tyynyn väliin pääsee. Sieltä löytyi mukava ja turvallinen kolo. Pari päivää sitten kävimme eläinkaupassa täydentämässä heinä-, pelletti-, ja herkkuvarastoa. Herkuiksi hankimme nykyisin eläinkaupasta vain kuivattuja, pussitettuja kasveja (puhuinkin täällä blogissa, kuinka haluaisin marsujemme syövän monipuolisemmin myös talvella). Ehdoton herkku ovat edelleen tomaatit, porkkanaraaste taas on oikein hyvää aamuruokaa. Jos tomaatti

Nikamalukko auki

Kuva
Tämänkertaiset kuulumiset täytyykin aloittaa hyvillä uutisilla - nikamalukko kolmannessa rintarangan nikamassa aukesi viimein! Olin nyt kolmatta kertaa Ortonissa OMT-fyssarilla, joka sai kuin saikin nikaman raksautettua. Ensimmäisellä kerralla sitä ei edes yritetty, toisella kerralla se ei onnistunut, mutta nyt jumi saatiin viimein auki - rva arvelee, että kerta on ensimmäinen sitten vuoden 2009! Olipas niin iloinen olo fyssarilta lähtiessä, että meinasi itku tulla kotimatkalla! Onhan se selkä täynnä jumeja ja niska varsinkin, mutta nyt tuo ongelmakohta sentään liikkuu - ei pelkkänä levynä vaan ihan nikama nikamalta, kun teen rintarankaharjoituksiani. Meneehän se varmasti vielä jumiin, mutta avaaminen on näköjään mahdollista. Harjoituksiini lisättiin nyt lantion alueen hallinta. Selkäni on taipuvainen menemään notkolle, mikä taas kuormittaa yläkroppaa entisestään. Nyt lantiota pitäisi saada väännettyä taaksepäin ja notkoa pienemmäksi. Lisäksi teen tietynlaisia vatsalihasliikkeitä

Ettei kukaan vain traumatisoidu...

Rva kohtasi vauvakerhossa kummallisen tilanteen (käymme useammissa ryhmissä, joten tämä ei varmaankaan ole liian tunnistettavaa). Menimme paikalle puolisoni kanssa, ja siellä oli jo valmiiksi monta vauvaa äiteineen. Isiä ei tällä kertaa ollut paikalla puolisoa lukuun ottamatta. Ohjattu toiminta oli jo päättynyt, kun tulimme, mutta ohjaaja oli paikalla. Joku avasi keskustelun töihin paluusta, mikä tarkoittaa vauvakerhoissa puhetta hoitopaikoista. Sellaisia ei ollut haussa vielä kenelläkään, asiasta puhuttiin vain teorian tasolla (joka monilla muuttuu todeksi loppuvuodesta). Kuten yleensäkin, puhe keskittyi vaikeuteen löytää sopiva hoitopaikka tarpeeksi läheltä kotoa. Perhepäivähoidostakin puhuttiin, mutta todettiin, että perhepäivähoitajia on niin vähän, ettei mahdollisuus saada sellaista paikkaa ole kovin todennäköinen. Haussa on siis monta päiväkotipaikkaa loppuvuodelle. Rva kuunteli keskustelua ja tarkkaili Naakan toimia. Rva:lla ei ole suoranaista töihinpaluutilannetta, kun e

Talvinen koiravieras

Kuva
Niskasilla elettiin melkein kaksi viikkoa keittiöremontin jaloissa, mutta eilen iltapäivällä keittiö tuli viimein valmiiksi, tai ainakin melkein. Huomasimme nimittäin, että kynnys jostakin syystä puuttuu! Täytynee merkitä puutelistaan (saimme lomakkeen sitä varten). Eräs hieman hankala ominaisuus keittiössä on...kaapistot ovat nykystandardien mukaisella korkeudella, joten juuri ja juuri 160-senttinen rva tuntee olevansa lilliputti puuhastellessaan keittiössään. Kai  korkeuteen tottuu, mutta hra:n kanssa totesimme, että aika paljon hyvää hyllytilaa jää harvoin käytettävien tavaroiden säilytystilaksi, kun hyllyihin ei yksinkertaisesti yllä. Esimerkiksi maustehyllyn alin taso on 170 cm:n korkeudessa, joten rva:n on vähän hankala käyttää sitä ylempiä tasoja (niskakaan ei kurkottelusta tykkää). Kuitenkin, onhan tämä nyt hienoa, kun kaikki on uutta, laminaatitkin ja uudet koneet! Vaikka korkeus kaihertaakin, on olo oikein tasokas näin uuden keittiön kanssa! Tällä samaisella viikolla

Unesta jälleen...

Rva on ollut viime aikoina (siis erityisesti joulukuussa) väsynyt. Yöuni ei ole tuntunut millään riittävän, vaikka sinänsä nukuttua on tullut tunneissa laskettuna melko paljon. Vaikka Naakka heräisi vasta yhdeksältä, herätys on tuntunut paljon aiemmalta. Pitkin päivää on sitten myös väsyttänyt. Asiaan on löytynyt kummallinen väliaikaisratkaisu - keittiöremontti! Niskasilla on noustu viime aikoina ylös sängystä seitsemältä tai viimeistään puoli kahdeksalta. Yllättäen tämä on vaikuttanut rva:han piristävästi! Tuntuu, kuin päivään olisi tullut jonkinlainen rytmi. Rva on aiemminkin blogissaan maininnut olevansa huonouninen. Huolet ja kaikki muutkin ajatukset pyörivät mielessä voimakkaina erityisesti ilta-aikaan, jolloin pitäisi myös rauhoittua nukkumaan. Lisäksi, kun lapsi yhdeksän jälkeen nukkuu, ei välttämättä malttaisi itse mennä nukkumaan. Kuitenkin nyt, kun aamuherätys on siirretty vähän aikaisemmaksi, onnistuu se nukkumaanmenokin kummasti vähän järkevämpään aikaan. Rva ei vali

Terveisiä maalta!

Terveiset eräästä kylästä maaseudulta, jossa olemme nyt poissa remontin tieltä. Me, Niskaset, odotamme jännittyneinä uutta keittiötämme, jonka pitäisi vallitsevien tietojen mukaan valmistua joko tiistaina tai keskiviikkona, mikäli aikataulu pitää. Takaisin kaupunkiin siirrymme viimeistään huomenna illalla, vaikka remontti jatkuukin. Rva:n työkokeilu (iik, jännää...) alkaa maanantaina, jolloin meidän täytyy olla lyhyen matkan päässä työpaikasta. Kyllähän täältäkin pääsisi melko inhimillisesti kulkemaan, jos sattuisi olemaan terve. Niskavamman kanssa rva:lla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta toista tuntia kestävään työmatkaan. Tämä nykyinen työmatka on mahdollista kulkea ratikalla tai kävellä kokonaan. Rva aikoo testata, kumpi vaihtoehto on parempi. Ehkä käytän molempia vuorotellen... Onpas muuten hassua mennä töihin (tai siis työkokeiluun). Rva vähän pelkää, että mieleen ei juolahdakaan ammattijuttuja, vaan välähdyksiä Naakan vaipanvaihdosta, ruoka-ajoista ja päiväunista. Toivottav

Voimia kuluttava taktikointi

Kun aiemmin perusterve ihminen vammautuu, voi moni elämän osa-alue muuttua. Muutoksia (niiden varsinaisten oireiden lisäksi) tulee usein niin paljon ja kirjaimellisesti kertarysäyksellä, että sulattelemista riittää useiksi vuosiksi. Yksin sulattelu ei tietenkään riitä, sillä tekemistä on paljon. Esimerkiksi kuntoutuksen ja raha-asioiden järjestämistä voi lievimmilläänkin verrata viheliäiseen ryteikköön, hyvin usein se on pikemminkin upottava suo. Yllättäen ja pyytämättä kuvioihin astuu taktikointi. Rva on pohtinut mm. tällaisia asioita (ja toki paljon muutakin, mutta erityisesti näitä: - Millä taktiikalla saisin lääkärin puolelleni, jotta hän suostuisi lähettämään minut fysioterapiaan? - Millä taktiikalla pääsisin erikoissairaanhoidon piiriin, jotta kaikkea ei tarvitsisi maksaa itse? - Millä taktiikalla saisin itselleni perustoimeentulon, jolla voisin mm. kuntouttaa itseäni? - Miten puhun vammastani työelämässä, jotta vammani ei estäisi työn saamista tulevaisuudessa? Ka

Remontissa jälleen

Kuva
Rva:n alkuvuosi on kulunut keittiöremonttiin valmistautuessa ja vauvaa hoitaessa. Laskeskelin tässä juuri, että tämä on jo neljäs kuukausi, kun olemme "liikekannalla". Lokakuussa pakkasimme ja lokakuussa muutimme. Marraskuussa valmistauduimme makuuhuoneen tapetointiin ja joulukuussa maalattiin Naakan huonetta. Sitten oli pieni joulutauko, ja ensi viikolla alkaa 4 - 12 työpäivää kestävä keittiöremontti. Rva toivoisi, että tämä viimeisinkin remontti tulisi pikimmiten valmiiksi (miten ihmeessä joku kykenee rakentamaan/rakennuttamaan omakotitalon ja suoriutumaan vieläpä ylläpidosta!!!). Tänään nukuimme koko perhe ensinnäkin vähän pommiin. Kello on kohta kaksi, ja tämänpäiväinen projektimme on marsujen siirtäminen evakkoon eräälle perheenjäsenellemme. Se onkin sitten monen tunnin rupeama. Huomenna kyläilemme sukulaisilla ja ylihuomenna suuntaammekin vähäksi aikaa muualle pois remontin keskeltä. Todennäköisesti remontti on vielä käynnissä, kun palaamme takaisin, viikolla 3 a