Rouva Niskanen

Viikonloppu alkaa jo lähentyä loppuaan. Niskasten viikonloput ovat alkaneet hyvin läheisesti muistuttaa jotakin sellaista, jollaista niistä ei alunperin pitänyt tulla. Tämä tarkoittaa ilmeisesti ihan tavallisia lapsiperheiden viikonloppuja. Mitä meillä on sitten tehty? No hoidettu asioita, laitettu ruokaa ja siivottu - viikolla ei oikein ehdi. Lauantaina onnistuimme muun muassa tilaamaan rullaverhot (pimennys) sekä Naakan että meidän makuuhuoneeseen. Itse projektin toteutus on nyt siinä vaiheessa, että verhot ovat tilauksessa ja nyt vain odotellaan niiden saapumista, asentajaa ja laskua, joka ei ole ihan pieni... Kuitenkin, verhot ovat meillä tärkeät valon ja liian lämmön takia. Tämä asunto on jo valmiiksi todella lämmin, lämmitystä tarvitaan oikeasti vain muutaman talvikuukauden ajan. Jo nyt täällä tarkenisi oikein hyvin t-paidassa ja shortseissa, ja lähes jokainen patteri on jo kiinni. Rva palelee kyllä talvikaudella jaloistaan, mutta muuten lämpö ja kuumuus tuntuvat ikäviltä, a

Rva kävi tänään Ortonissa hoidattamassa itseään, kulunut viikko onkin ollut yhtä tuskaa niskan ja yläselän kanssa. Harjoituksia rva on tehnyt, mutta ne vain lakkasivat tehoamasta ja lihas toisensa jälkeen jumittui. Kun tämä kierre lähtee liikkeelle, rva ei voi oikein tehdä muuta kuin odottaa sitä fyssaria. Fyssari sai raksautettua kaksi kolmesta ongelmakohdasta auki, nyt olo on paljon helpompi kuin aiemmin. Jotakin edistystä on sentään tapahtunut - rva sai vaihdettua keltaisen, kevyimmän vastuksen kumpparin punaiseen, seuraavaan vastukseen! Mutta sitä ennen...suoraan sanottuna, Naakan nostelu ja kuskaaminen ja lopulta jopa hoito ovat ottaneet ihan uskomattomasti voimille näiden kipujen kanssa. Rva on lopulta lakannut ajattelemasta ja yrittänyt keskittyä muuhun. Nyt oli kyllä ihan viimeinen hetki päästä fyssarille...lieneekö kipujen vai minkä takia, mutta tämä aamuna lensi laatta heti kättelyssä. Kun niska menee oikein huonoksi, on sellainen jatkuva kuvotus. Onneksi olo helpottui

Rva elää taas niskansa kanssa haasteellisinta viikkoa vähään aikaan. Fyssari on torstaina, sinne saakka pitäisi jaksaa sinnitellä. Eilen kun hoidin Naakkaa koko päivän, oli jo todella hankala nostella häntä ja poimia tavaroita lattialta ylös ja päinvastoin. Onneksi oli kerhoaamu, joten ainakin siellä rva sai vähäksi aikaa ajatukset muualle. Illalla (ja yöllä) rva käyttikin sitten nelisen tuntia nukahtamiseen, kun se kipeä niska piti hereillä. Tempur ei käynyt laatuunkaan, kun se tuntui niskaa vasten kuin joltakin terävältä esineeltä. Toinen tyyny on ihan tavallinen tyyny, joka on ollut lähinnä "halaustyynynä", joten sekään ei ollut ihan priima. Muutamien tuntien nukkumiseen (särkylääkettä ja maksimimäärä nukahtamislääkettä, huh) jälkeen Naakka päätti aivan liian aikaisin, että nyt on aamu. Nyt rva koittaa kiskoa kahvia, jotta pääsisi edes jollakin tavalla liikkeelle. Illalla alkaa taas unilääkekuuri (olin jo onnistunut välillä vähentämään), josko rytmi sillä loksahtais

Eihän se uiminen ja seuraavan päivän pitkä lenkki ihan ilman jälkiseurauksia sujuneet! Keskiviikkoiltana, kun Naakka oli saatu nukkumaan, rva istui koneen kanssa sohvalle tarkoituksenaan kirjoittaa maili yhdelle ystävälle. Kun katsoin ruutua, se vaikutti liian kirkkaalta. Sitten päässä (päälaella ja ohimoilla) alkoi tuntua painostava kipu. Sen jälkeen niskaa alkoi särkeä. Kun alkoi heikottaa, rva:n oli pakko luopua suunnitelmastaan ja siirtyä sohvalle makaamaan. Minulla on jonkinlainen kammo näistä kipu- ja huimauskohtauksista. Niitä tuli aikanaan ihan päivittäin, nyt se on harvinaisempaa. Kun puoliso käski makaamaan, rupesin kiukuttelemaan ja nousin ylös. Jotenkin tuntuu, että jos makaan vielä hetken, kuolen siihen paikkaan. Kävelin sitten hiljakseen ympäri asuntoa ja totesin, että olo helpotti jo hieman. Päänsärky ja niskan kivut olivat kuitenkin niin voimakkaat, että otin särkylääkkeen ja istuin sohvalla puolison vieressä loppuillan kuin tatti. Katsoimme uusintoja Ville Haapa

Kun rva tänä aamuna heräsi, piti oikein maata hetki paikallaan ja tunnustella tilannetta, erityisesti niskan. Kyllä, pää kääntyi ja kipu oli oikein lievää luokkaa. Kädet, jalat ja selkä tuntuivat toimivan myös, mainiota! Rva oli nimittäin eilen illalla uimahallissa. Rva:n, kuten varmasti monen muunkin vanhemman (siis ainakin pienen lapsen) ongelma on ollut, että kotoa pitäisi välillä lähteä jonnekin, mutta illalla ei vain tunnu kykenevän. Väsyttää, tuttu rutiini on helpompi ja miten se vauvakin pärjää, jos äiti poistuu hetkeksi ihan omiin rientoihinsa! Ettei heikkohermoisimpia lukijoita ala liikaa pelottaa, voin tässä vaiheessa paljastaa, että Naakka pärjäsi ihan hyvin. Rva käveli ensin 1,5 kilometrin matkan uimahallille. En ollut edes tajunnut, että meillä on uimahalli niin lähellä! Hallille päästyäni menin tietysti odottamaan uimaseuraksi lähtenyttä ystävääni - väärään kerrokseen. Ensimmäisessä aulassa olikin yllättävän tyhjää, sieltä ei päässytkään allasalueelle. Ala-aulass

Olenpa tässä jo pitkään miettinyt, että niskani tilannetta pitäisi jälleen tarkastella. Vaikka tällainen meta-ajattelu tuntuu nykyisessä elämäntilanteessa (vauvalle vaatteita --> vauvalle ruokaa --> vahdi vauvaa --> taas ruokaa --> nukkumaan ym.) vähän vaikealta, sitä on hyvä ajoittain tehdä. Rva on nyt kotona Naakan kanssa. Tarkoituksena olisi löytää päiväkotipaikka jostain suhteellisen läheltä loppuvuodesta, sellainen osa-aikainen. Olemme alustavasti sopineet puolison kanssa, että rva on kotona niin kauan kuin sellainen löytyy (on pakkokin, sillä pitkät ja hankalat matkat vesittävät idean työnteosta, jos niskan "kantokyky" menee työmatkoihin). Niska itse voi tällä hetkellä kohtalaisesti. Kuntoutuksen tilanne on suunnilleen tämä: -käyn n. kerran kuukaudessa Ortonissa sopivalla fysioterapeutilla yksityisesti -lisäksi käyn hierojalla muutaman viikon välein (yksityisesti, kuinkas muuten) -hoitava lääkäri puuttuu edelleen Niska... - En saa edelleenkään te

Olimme eilen illalla Nasun kanssa eläinlääkärillä. Syynä visiittiin oli Nasun patti toisen nisän kohdalla. Viimeksi eläinlääkäri katsoi pattia viime toukokuussa, jolloin patti oli vielä hyvin pieni, ja todettiin rasvapatiksi. Nyt patti on kuitenkin suurentunut noin kahden viinirypäleen kokoiseksi, joten rva ja puoliso katsoivat aiheelliseksi käydä tarkistuttamassa patin uudelleen. Niinpä Niskaset pakkasivat autoon Naakan (hän meni ukille hoitoon) ja Nasun. Nasu oli jo lähtiessä sitä mieltä, ettei lähteminen ole lainkaan tarpeen. Marsuthan ovat tyytyväisiä, kun mitään rutiinista poikkeavaa ei tapahdu. Eläinlääkärillä todettiin, että patti on nyt sitä kokoluokkaa, että se kannattaisi leikata pois. Opimme, että nisän kohdalla olevat rasvapatit voivat muuttua nisäkasvaimiksi, ja niitä esiintyy yhtä hyvin uroksilla kuin naaraillakin. Leikkauspäätös oli vähän vaikea, mutta rva ja puoliso päättivät, että leikataan. Patti on suhteellisen helpossa kohdassa, ainoa huoli on narkoosi melk

Meilläpäs on takana lyhyt ja rikkonainen yö...Naakka heräsi tavoistaan poiketen jatkuvasti, ja sekä rva että puoliso alkoivat viiden aikoihin aamulla olla hieman väsyneitä. Mikään ei oikein auttanut, ei maito, tutti tai silittely. Aamulla syy selvisikin, flunssa. Yöllä rva pohti, mikä ihme sillä Naakalla on, kun se itki niin surkeaa itkua. Yleensä Naakka on helposti tulkittava, mutta yön pimeydessä emme alkavaa flunssaa keksineet. Aamulla tyttö olikin kuuma, pärskivä ja aivasteleva. Vastoinkäymisestään huolimatta lapsella on ollut tänään oikein hauskaa. Olemme olleet täällä mummolassa, ja Naakka on veuhtonut koko päivän edestakaisin. Rva ja puoliso ovat sen sijaan olleet vähän haamufiiliksissä. Nyt tyttö on jälleen nukkumassa, särkylääkkeen kanssa tällä kertaa. Onneksi pääsimme hetkeksi liikkeelle, lähdimme nimittäin pienellä porukalla hohtokeilaamaan! Kerta oli rva:lle vissiinkin elämän kolmas, ja sen kyllä huomasi...Alussa meni surkeasti, sitten vähän paremmin ja toisen kierr

Tänään meillä oli Naakan kanssa aikainen aamu, kun rva:n piti ehtiä yhdeksäksi lääkärille. Suunnittelin jutun oikein mukavasti ja katsoin reittioppaasta, että matkaan pitäisi kulua puolisen tuntia kävellen. Lääkäriaika oli yhdeksältä. No, juttuhan meni niin, että rva oli varmaankin unohtanut säätää reittioppaan hitaan kävelijän asetuksille (en edelleenkään voi kävellä kovin kovaa, ettei tärähdyksiä tule). Verenpaine nousi, kun painelin vaunujen kanssa eteenpäin. Klo 9.00 emme olleet lähelläkään terveysasemaa, olimme siellä ehkä 9.06. Kun etenin viimein puolijuoksua, Naakka istui tietenkin kuin tatti ja tapitti äitiä suurilla silmillään. Rva:ta ei voinut kuin naurattaa. Naakka on yleensä villi tyttö, mutta tosi rauhallinen rattaissa - ulkona on varmaankin niin paljon virikkeitä, että normaali virnuilu jää väliin. Ehdimme kumminkin paikalle, ja lääkärikin oli hieman myöhässä. Rva on kuitenkin luonteeltaan niin tunnollinen, että vähän hävetti. Mikä tässä kaikessa oli merkillepan

Rva:n muistikapasiteettia vievät tällä hetkellä monet asiat. Niistä suurimmat ovat varmasti whiplash ja vauva. Nämä kaksi perheenjäsentä vievät valtaosan rva:n ajasta ja jaksamisesta. Muistin kohdalla tämä näkyy ihan selvänä pätkimisenä. Kaikki mitä pitää muistaa, täytyy kirjoittaa johonkin ylös - mieluiten sellaiseen paikkaan, mistä sen muistilapun löytää. Kännykän muistitoimintoa rva ei ole oikein oppinut käyttämään. Mitähän rva on viime aikoina unohtanut...ainakin viime viikolla rva tai siis kaikki Niskaset, lähtivät käymään kirjastossa, koska eräs rva:n kirja oli jäänyt palauttamatta. Kului monta päivää, ja sitten tuli ilmoitus, että lainani on erääntynyt. Rva oli innoissaan lähtenyt palauttamaan kaikkia muita mahdollisia kirjoja, paitsi juuri sitä kirjaa, joka olisi pitänyt palauttaa. Lisäksi rva on huomannut, ettei osaa enää muun muassa puhua englantia (sanat ovat unohtuneet), muista henkilöhahmojen, näyttelijöiden tai edes vauvakerholaisten vanhempien nimiä. Listaa vois