Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2017.

Lisää liikettä, vähän liikaakin

Rintarangan liikkuvuus - se on rva:n ikuinen ongelma. Kun rintaranka ei liiku, niin sieltä säteilee whiplash-niskaan yhä enemmän jännitystä ja tietysti myös toisinpäin. Edistykseni rintarangan kanssa on vuosia ollut todella vähäistä, nyt tuntuu, että asia on alkanut edetä pienin askelin. Hieman taustaa: minulla ei ollut rintarangan liikkuvuusongelmaa ennen onnettomuuttani (eli ennen vuotta 2009). Oikeastaan en kärsinyt minkäänlaisista yläselkäkivuista. Kun sitten satutin niskani, meni rintaranka ihan mahdottomaksi muutamassa kuukaudessa. Muiden whiplash-kertomuksiin tutustuneena arvelen, että tarinani on tavanomainen: niskaa varoessa jännitin koko yläkroppani äärimmilleen, jolloin lihakset jäykistyivät ja lyhenivät. Jännitystila ja varominen jäivät pitkäaikaisiksi, joten kun aikaa kului, ongelma moninkertaistui. Vuosien varrella rva on harjoittanut selkäänsä mitä erilaisimmilla tavoilla. Rintarankaa avaavat liikkeet eivät ole valitettavasti osoittautuneet kovin tehokkaiksi. Y

Mieleen palauttelua

Kuva
Niskasilla on taas pari päivää enemmän omakotitaloelämää takana. Rva alkaa hieman toipua alkuväsymyksestään, joka syntyi maalle siirtymisestä kokonaisuudessaan. Tänään onnistuin jopa ulkoilemaan Naakan kanssa, ja koko ulkoilumme ajoittui melkein aamupäivän puolelle. Pääasiassa seikkailimme omalla pihalla Frozen-teeman mukaisesti... Sillä aikaa kun me ulkoilimme, puoliso hoiti Nappea ja valmisti ruuan. Lounaaksi oli muuten valmiita silakkapihvejä. Kävimme toissapäivänä lapsuuteni K-kaupassa kävellen (mukana olivat sekä vaunut että pulkka, vain aikuiset siis kävelivät). Kyseinen ruokakauppa on muuten perheyritys, omistajat ovat samoja kuin jo silloin, kun minä olin lapsi. Kauppa ei ehkä pysty kilpailemaan hinnoissa tai valikoimassa, mutta sieltä löytyy aina kaikenlaista hauskaa. Nuo silakkapihvitkin olivat yhden suomalaisen pienyrityksen tuotteita. Puolisolla oli hauskaa, kun hän löysi kaupasta pillitikkarin, jollaisia lapsuudessamme oli. En kyllä itsekään muista, koska olen vii

Terveisiä maalta!

Kuva
Niskaset selvisivät muutosta, olemme nyt olleet täällä "maaseudun rauhassa", pienessä vihreässä talossa lauantaista saakka. Tosin sunnuntaina teimme puolison kanssa vielä yhden muuttokeikan kaupungista... Ensimmäiset päivät ovat olleet täynnä asettumista, tavaroiden purkamista, niiden etsimistä ja asettumista kaikin puolin. Lapset määräävät päiviemme kulun, eli sinänsä tekeminen on täällä samankaltaista kuin missä tahansa muualla. Vähän tahtia on hidastanut myös flunssa - se oli ensin Naakassa ja nyt Napessa. Molemmat ovat onneksi jo toipumaan päin, eikä meillä aikuisilla näy taudin merkkejä. Taudeista tulikin mieleen, että rva on syksystä asti nauttinut d-vitamiinia yli yleisten terveyssuositusten (en kuitenkaan niin paljon, että yliannostuksen vaaraa olisi, käsittääkseni). Johtuuko sitten siitä vai onko puhdasta sattumaa, en ole sairastunut vielä mihinkään tänä syys- ja talvikautena. Teimme Naakan kanssa tänään retken kyläkirjastoon. Tämä lapsuuden kotipaikkaku

Valmiina lähtöön

Niskaset siirtyvät tänään maaseudulle! Nyt on vasta aamukahvin aika, hetkeä myöhemmin, aamukahvin jälkeen alkaa pakkaaminen. Se alkoi oikeasti jo toissapäivänä, eilen lähti yksi kuorma vanhempieni mukana.  Tänään siirtyvät tosiaan itse Niskaset sekä toivottavasti loput tavarat.  Eilen toki, Naakka alkoi aivastella ja yskiä. Iltaan mennessä oli jo noussut kuume ja nenäkin meni tukkoon. Kyllä sitä yhteen muuttoon ainakin yksi flunssatapaus tarvitaan.  Tänään illalla, toivon mukaan, on yksi etappi saavutettu.  Aika kovat valmistelut tuo julkisivuremontti teettää, siis jos meidän väliaikaista asunnonvaihtoa ei lasketa. Telineet ovat pystyssä talon molemmin puolin. Toisella puolella on jo huputus, toisella puolella ei. Parvekelasit irrotettiin eilen.  Iso stressitekijä tuo remontti on, ihan koko talon väelle. Meidän talo on iso, tässä on useita taloja toisissaan kiinni. Meidän asunto on aikalailla keskellä taloa. Remontti alkoi lokakuussa talon toisessa päädyssä ja joul

Perusasioiden äärelle

Kuva
Aamutohtori-ohjelmassa oli eilen lääkäri Jukka-Pekka Kouri, joka tunnetaan niska-asiantuntijuudestaan. En tiennyt, että hän on ohjelmassa, joten avasin aamu-tv:n, ja näin ohjelmasta viimeiset minuutit. Ensinnäkin, hyvä että niska-asioista puhutaan mediassa. Toiseksi, lopussa tuli tärkeitä asioita (varmaan alussakin, pitää katsoa Areenasta). Kouri sanoi, että tärkeää niskan terveydelle on pitää kunnossa myös lavan tuki eli lavan alueen lihakset ja syvät vatsalihakset. Näin myös rva pn alkanut palata perusasioiden äärelle, eli alkanut taas kiinnittää huomiota lihaksiinsa. Syvät vatsalihakset ovat ehkä vähän paremmin hallinnassa, lavan tuki on viime vuoden aikana, hmm...pettänyt. Siihen pitää kiinnittää enemmän huomiota. Julkisivuremontti käynnistyi tänäänkin klo 7 aamulla, rva oli keskellä makeinta untaan. Niin oli Nappe-raukkakin, joka onneksi pystyi jatkamaan vielä uniaan aamuitkunsa jälkeen. Napsu oli eilen päiväuniaikaan kanssani ulkona, kun eihän se poika sisällä nuku. Naak

Trampoliinipuistossa

Trampoliinipuistossa meni hyvin! Paikka oli Pitäjänmäen (vai onko se Valimo) Rush, josta olin nähnyt aiemmin vain kuvia. Olimme varanneet tunnin ajan. Alkuun piti lukea turvaohje ja täyttää se. En ihan ymmärtänyt, miksi lasteni tietoja kysyttiin myös, vaikka niitä ei ollut mukana (en kai minä nyt lapsia ota mukaan, jos haluan rauhassa pomppia...) Paikassa täytyi ostaa kolmen euron jarrusukat, joilla pompitaan. Pukutilat olivat, hmm...hieman turhan avoimet minun makuuni. Ne koostuivat vain sermeistä ja säilytyslokeroista. Kunnon huoneet ja niiden yhteydessä olevat pesutilat olisivat olleet mukavammat. Itse alue oli mainio! Se oli jaettu erilaisiin pisteisin (jossain pelattiin pallopeliä, jossain hypittiin jne.) Yllättäviä olivat vaahtomuovin palasilla täytetyt altaat, joihin sai hypätä. Yllätys ei ollut itse altaissa, vaan siinä, kuinka vaikea niistä oli päästä ylös. Kun ei ollut, mihin tarttua ja ympäristö oli pehmeä, piti käyttää koko kehoa päästäkseen liikkeelle. En uskaltautu

Näkökulmia menneeseen ja käsillä olevaan

Päivät kotioloissa alkavat käydä vähiin. Mitään erityistä pakkaamista ei ole vielä aloitettu, mutta "muutto" on mielessä jatkuvasti. Tänään puoliso ja Nappe kävivät ostamassa meille akvaarioon ruokinta-automaatin. Akvaarion kanssa on muutenkin puuhasteltu. Eilen siivosimme yhteistuumin ulkosuodattimen, puoliso teki ison työn, kun tällä kertaa laitteeseen piti myös vaihtaa uudet letkut (ne, mistä vesi kulkee akvaariosta suodattimeen ja päinvastoin). Naakka oli päiväkodissa ja viihdytettävänä oli vain Nappe, joten projekti ei ollut hankala. Minä pesin suodatinmateriaaleja (keraamisia putkia, soraa jne.), puoliso teki muut jutut. Kalat voivat ihan hyvin. Vettä olen saanut kovetettua ihan hyvälle tasolle, nyt platyjen pitäisi viihtyä. Muutkin kalat näyttävät ihan hyviltä. Platyt eivät ole vieläkään lisääntyneet akvaariossamme, toivon, että tämä vuosi toisi edistystä tullessaan. Tänään kävin hierojalla. Tämä on ollut ihan valtavan pitkä aika ilman hierontaa, viimeksi käv

Tyyntä myrskyn edellä

Niin ne pakkaset lauhtuivat, ja samaa tahtia lisääntyy myös meteli ja kolke pihallamme. Nyt nousevat telineet, ovat jo toisen kerroksen kohdalla. Me olemme kolmannessa kerroksessa... Luulen että telineet ja raksamiehet ovat huomenna tasollamme. Ensi tiistaina parvekkeiden täytyy olla tyhjennettyinä. Meidän parveke on jo. Jo nyt meteli on sellainen, että Siirsin Napen parvekkeelta Naakan huoneeseen (Naakka on päiväkodissa). Nappe heräilee ääniin ja on luultavasti kiukkuinen koko loppupäivän ohi. Ihan vielä ei lohduta se, että saamme elokuussa uuden ja ehon julkisivun, mutta ehkä asenteeni muokkautuu ajan kanssa ;) Nappe ..hän on jo 5 kuukautta vanha! Viikko sitten olimme hänen kanssaan neuvolassa (Naakkakin oli mukana, tarhasta oli lomaa vielä viime viikon ajan). Napella on nyt pituutta 67 cm ja painoa 8,4 kg. Kaikki on hyvin, se on onnellisuuden ja kiitollisuuden paikka! Nappe on oikea hymypoika. Hän tykkää ähistellä ja sätkiä lattialla ja seurata, mitä isosisko tekee. Jos Naps

Paukkupakkasissa

Nukkumiset jatkavat meillä hiljaista paranemistaan. Tosin tänä yönä itse nukuin ehkä vähän liian vähän, menin nukkumaan vähän liian myöhään ja heräsin vähän liian aikaisin. Olo ei kuitenkaan tunnu liian väsyneeltä. Olimme eilen kyläilemässä sukulaisperheessä. Heillä on kolme lasta, joista nuorin on samanikäinen kuin Naakka. Täytyy sanoa, että juuri tässä elämäntilanteessa toinen lapsiperhe on se rennoin paikka kyläillä. Miksi? No siksi kai, että keskeytyksiä keskusteluun tulee tasaisesti kummankin perheen jälkikasvulta, vessassa käydään pääsääntöisesti usean ihmisen voimin ja kaikki on oikein luonnollista. Naakka tykkäsi kyläillä, varsinkin kun talossa oli yläkerta, pikkuserkkuja ja paljon uusia leluja. Naakka tykkäsi niinkin paljon, että sai poislähtiessä ihan massiivisen raivokohtauksen. No, hän ei kuulemma ollut ensimmäinen kolmevuotias, joka kannettiin pois talosta saman päivän aikana, joten se siitä. Pakkaset...hrr ! Meidän leveysasteilla oli eilen noin -18 astetta ja tänä

Unia ja valvomisia

Kuva
Rva keikkuu itselleen epätavalliseen aikaan ylhäällä, ei siitä nukkumisesta enää mitään tullut. Meillä on ollut viime aikoina unirytmi vähän rempallaan itse kullakin, eikä kyse oikeastaan ole vauvasta - hänen yösyömisensä ovat alkaneet vähentyä yhteen kertaan yössä. Oikeastaan nukkumisen ja valvomisen keskiössä on tällä hetkellä Naakka. Hänen unensa on muuttunut viime kuukausina paljon. Ensiksi päiväunet alkoivat jäädä joinakin päivinä pois. Sitten niiden nukkuminen alkoi haitata iltaunia. Aika nopeasti tilanne on kärjistynyt siihen, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja paljon. Uudenvuodenyönä Naakka ei saanut unta raketeilta, ja valvoi kanssamme yli puolenyön. Sitten nukuttiin aamuun asti kolmisin minun ja puolison sängyssä. Päivällä olimme liikkeellä n. klo 12 - 14.30. Naakka meni sen jälkeen myöhäisille päiväunille, jonka tuloksena oli nukahtamisvaikeus illalla ja kertakaikkinen raivoaminen. Kun sekä Naakka että Nappe nukkuivat, kello oli jo 23.30. Päätimme , että aamulla Na