Rouva Niskanen

Ilman kipeää yläkroppaa rva:lla olisi varmaankin joka tapauksessa pipo kireällä - kaikesta ei voi syyttää niskavammaa. Rva on nimittäin aika huono rentoutumaan. Ortonin kuntoutuksessa eräs fysioterapeutti sanoi rva:lle, että rentoutumisen taito olisi kyllä vammautuneelle erityisen hyvä juttu. "Minä rentoudun vain tekemällä asioita", mesosi rva silloin. Tottahan toki rva tiesi, että rentoutumista olisi hyvä harjoitella ja harjoittaa, se auttaisi lihaksiin (niihinkin, jotka eivät oikeastaan koskaan rentoudu). Jännityksessä eläminen on varmaankin eräänlainen kansantauti. Elämme hektisessä maailmassa tietotulvan keskellä, ja ainakin rva yrittää toistuvasti hallita tilanteita ja myös vaatii itseltään enemmän kuin mihin rahkeet riittävät. Parannettavaa olisi. Rva tuntee kyllä itsensä joka päivä rennoksi - aamulla, kun kello on juuri soinut. Rva:n välitön toive on tuolloin, että josko saisi nukkua vielä vähintään kaksi lisätuntia...Muistissa on eräs ystävä (nykyäänkin sellain

Rva kuuluu siihen vammautuneiden ryhmään, joiden vamma ei näy päällepäin. Ohimennen vilkaistuna rva on kuin kuka tahansa vähän yli kolmekymppinen perheenäiti sieltä ja sieltä... Tai kuitenkin, eräässä tilanteessa rva:n niskavamma näkyy, vaikka ei ihan heti. Kun rva joutuu istumaan paikallaan vähän pidempään, alkaa vääntelehtiminen ennen pitkää. Pitää hakea parempaa asentoa, liikuttaa kättä tai niskaa, jotta kipu lievenisi, loppujen lopuksi täytyy nousta ylös, nykyään kuitenkin harvemmin. Rva:n silmä on niin harjaantunut, että hän bongaa muita kaltaisiansa (no, juuri whiplash-oireisia on varmaankin aika vähän) siellä täällä. Sinänsä on iloista, että ihmiset voivat lähteä liikkeelle, mutta kyllä se bongaaminen muitakin tunteita nostattaa, myötätuntoa ainakin. Kipujen kanssa ei ole helppoa. Rva ei  tarkoituksella puhu vammastaan oikeastaan kovin usein. Silti vamma tulee esille monessa paikassa. Rva meni melkein hämilleen, kun vamma ja sen kanssa selviäminen otettiin puheeksi erääss

Hei vaan , rva onkin tänään kotosalla ja Naakka kahteen asti päiväkodissa. Sopimuksessani on, että työskentelen 3 - 4 päivää viikossa, pääsääntöisesti kuitenkin 4. Nämä kolmepäiväiset ovat niskani varjelemisen kannalta tärkeitä, pidän niitä aina välillä. Olen kuitenkin tyytyväinen, että pystyn työskentelemään niinkin paljon. Pystyn myös olemaan töissä vähän pidempään jos on tarvis, kotitöinä pystyisin tekemään enemmänkin, mutta se taas ei työkokeiluissa käy. Silti se pirulainen rasittuu...eilen olin kuntosalilla, ja tein siellä kaikenlaista. Kokeilin mm. sitä laitetta, jolla treenataan rintalihaksia, ekaa kertaa. Pirhana, en saanut laitetta liikkeelle ennen kuin olin ottanut siitä kaikki painot pois, sain siis pelkät vivut liikkeelle (rva:n pokka meinasi siinä vaiheessa pettää, rintalihaksia täytyy varmaankin treenata vähän enemmän). Joskus rva on miettinyt, mitkä kaikki lihakset eivät olisi menneet huonoon kuntoon, mikäli tätä niskaepisodia ei olisi tapahtunut. Nyt ongelmakohtia

Rva käy säännöllisesti (n. kerran kahdessa kuukaudessa) eräällä lääkärillä. Käynnit kuuluvat rva:n hoitosuunnitelmaan ja ovat toimineen hyvin osana hoitoa. Rva:n edellinen aika olisi ollut elokuun puolessa välissä. Päivää ennen käyntiä rva:lle soitettiin, että ks. lääkäri on sairastunut ja on poissa pidemmän aikaa. Kerrottiin, että minun ei tarvitse tehdä mitään, uusi aika lähetetään postitse. Kului viikkoja,eikä uutta aikaa tullut. Syyskuussa rva soitti poliklinikalle uudelleen. Puhelimeen vastasi henkilö, joka ei osannut auttaa tilanteessa. Hän ohjasi rva:n soittamaan omahoitajalleen (rva ei edes tiennyt, että sellainenkin löytyy). Omahoitaja ei kertonut tienneensä, että mitään aikaa oli luvattu lähettää. Rva taas oli luullut, että kun varsinainen lääkäri sairastuu, käynnistyy suhteellisen yksinkertainen prosessi, jossa vakituisille potilaille lähetetään korvaavat ajat tai niin asia ainakin rva:lle puhelimessa muotoiltiin. No, omahoitaja kertoi, että varsinainen lääkäri on

Rva:n ensimmäinen geokätköilyreissu pitkään aikaan oli oikeastaan jo pari viikkoa sitten. Retki oli kuitenkin niin hauska, että siitähän pitää kirjoittaa blogiinkin. On välillä mukava tuoda esille myös harrastusjuttuja, jotka onnistuvat. Geokätköily on kulkenut mukana rva:n elämässä jo vuodesta 2008. Kätköillyt olen harvakseltaan, enkä koskaan talvella. On kuitenkin ihanaa hakea välillä kätkö tai pari, ja oppia enemmän paikoista, joita ei ole ennen tullut edes huomanneeksi. Onnenpotku oli, kun tuttavapiiriin ilmestyi henkilö, joka on myös kiinnostunut kätköjen etsinnästä. Teimme treffit kaupunginosaan, jossa kumpikaan ei ollut paljon liikkunut. Matka sujui metrolla, etsimme kolmea erillistä kätköä. Kätköt on merkitty netissä siten, että niissä on tiedot vaikeusasteesta, esimerkiksi maastosta. Helpoin maasto on sellainen, jossa kätkölle pitäisi päästä pyörätuolilla (en tiedä, pystyykö pyörätuolissa oleva itse myös etsimään kätkön, vaikka sen viereen pääsisikin). Ihan extreme-k

Toisen työviikon jälkeen rva sanoo ihan rehellisesti, että huh! Nyt myös rva ymmärtää käytännössä, millaista uuteen rytmiin totutteleminen on. Tällä rva tarkoittaa kiireisiä aamutoimia 1-vuotiaan kanssa, siirtymistä päiväkodin kautta työpaikalle ja sieltä samaa reittiä takaisin. Jos vauva-aikana tuntui, että lypsin, lämmitin maitoa ja syötin jatkuvasti, nyt tuntuu, että kiskon koko ajan hansikkaita Naakan käsiin tai otan niitä pois, muista ulkovaatteista puhumattakaan! Tänään olimme juuri lähdössä, kun sisälle asteli vessanpönttömies. Hän kertoi, ettei pöntössämme olevaa vuotoa voi korjata, joten pönttö menee vaihtoon ja nimenomaan tänään. Mitäpä rva olisi siihen voinut muuta sanoa kuin että vaihtakaa vain. Istuinta ei saa nyt käyttää 24 tuntiin. Hyvä että homma tuli hoidettua, mutta olisi ehkä ollut kiva tietää tästä esim. päivää aikaisemmin. Rva yrittää parhaillaan saada Naakkaa pienille unille, jotta voisi itse lähteä talomme kellariin selvittämään, missä käytettävissä oleva

Rva:n ensimmäinen työviikko on hurahtanut vauhdilla. Elämää ilostuttamassa olivat pari yötä myös Naakan isovanhemmat, kun puoliso oli saman ajan työmatkalla. Isovanhemmista oli iloa, apua ja kaikkea siltä väliltä. Kiitos kiitos! T: Rva ja Naakka <3 Rva kävi töissä puolipäiväisesti ma - to. Työt alkoivat rytinällä, ja tuotoksiakin onneksi syntyi. Rva tykkää töistään niin paljon - nyt oli myös ohjelmassa vähän sellaista, mitä rva ei ollut aiemmin tehnyt. Sitten oli vanhoja tuttuja työtehtäviä ja käytävällä ihmisiä jotka tunnistivat...se oli mukavaa! Niska (tai koko yläkroppa) se vain jaksaa kiukutella. Keskiviikkona rva kävi hierojalla tässä ihan lähellä. Hieroja oli uusi tuttavuus, ja tällä kertaa hyvä sellainen. Käsittelyn jälkeen rva:n niska ja yläselkä olivat selvästi rennompia, vaikutus tuntuu vieläkin. Hieroja muuten otti yhteystietoni ylös, kun hän opiskelee osteopaatiksi ja hänen opettajansa on kuulemma hyvä whiplash-tapausten kanssa. Lupasin pistäytyä vastaanotolla, mi

Perjantaina , koko perheen vapaapäivänä päätimme lähteä retkelle Sealifeen. Naakkasemme rytmi oli aikainen, joten olimme Lintsin parkkipaikalla jo 9.50. Kun Sealifen ovet avattiin, olimme jo porhaltaneet ovien taakse odottamaan. Akvaariossa käynti oli elämys koko perheellemme. Aikuiset Niskaset ovat aina tykänneet Akvaarioista, onneksi yksi sellainen sijaitsee nykyään suhteellisen lähellä meitä. Naakka viihtyi melkein koko reissun ajan rattaissaan. Kun kerroin hänelle erään pikkuotuksen olevan merihevonen, Naakka henkäisi "ihahaa"! Rva on käynyt Sealifessa jo niin monta kertaa, että alkaa muistaa, mitä missäkin altaassa on (toki muutoksiakin aina välillä tulee). Silti mureenat, välskärit, kilpikonnat, merihevoset ja monet muut jaksavat ihastuttaa. Pidämme myös kylmävesiosastosta sillialtaineen... Vietimme Sealifessa noin tunnin. Se on ihan hyvä aika rva:lle. Huimaus tuli siitäkin, mutta Helsingin Sealifen kokoisen nähtävyyden ehtii kiertämään tunnissa ongelmitta. Rva

Rva kävi eilen kuntosalilla. Motivaatio saliharjoitteluun on onneksi säilynyt ja edistystäkin on tullut. Edistys muualla kropassa on rva:n mielestä helpompi havaita kuin siellä, missä se varsinainen kohde, niska on. Niskan kivut ja väsymyspiikit tuntuvat vain säilyvän ja säilyvän... Takaisin salille: siellä salilla oli yksi ärsyttävä nuori mies. Se istuskeli laitteissa ja räpläsi kännykkäänsä. Salilla oli eilen aika täyttä, joten rva muiden mukana joutui sumplimaan, missä järjestyksessä treenin saisi kokonaan tehtyä. Kerran menetin jopa vähän malttini odotellessa ja menin kysymään, onko nuorukainen kenties valmis. "En, mulla on kesken", hän vastasi, mutta laittoi sentään kännykän pois (vähäksi aikaa). Yksi liike jäi tekemättä, kun en viitsinyt olla se noita-akka, joka menee huomauttamaan asiasta samalle tyypille kahdesti. Jo salin pienessä pukuhuoneessa seisoi muuten kaksi naista räpläämässä kännyköitään (taktisesti niiden kaappien edessä, joiden vieressä on penkki, jo