Rouva Niskanen

Kuopuksen esikoulu alkaa kohta. Tilanne on logistisesti haastavampi kuin Naakka-isosiskolla. Tilanpuutteen vuoksi eskaria käydään kolmessa eri toimipisteessä niin, että Touhi saattaa päivän aikana olla juurikin kolmessa toimipisteessä (ei kannata edes kysyä, miksi yksi ryhmä ei toimi yhdessä pisteessä)... Tilannetta helpottamaan saimme jo toukokuussa lukujärjestyksen - nyt pitää vain muistaa katsoa sitä joka ilta ennen kuin se toivottavasti muistuu mieleen. Naakka käy koulua (säätää) kahdessa ryhmässä. Tämän vuoksi ryhmätiedotteet pitäisi lukea molempien ryhmien osalta. Esim. erilaisilla retkillä Naakka käy yleensä kahdesti - retket suuntaavat eri paikkoihin. Nämä ovat ns. perusasioita. Sitten on vielä ilmoituksia spesiaaliläksyistä (joka viikko on jotakin, jota pitäisi viedä kouluun tai erityisesti harjoitella lapsen kanssa, huh! Ajatuksena on hienoa , että vanhempia osallistetaan. Onhan hyvä, että vanhempikin on kärryillä siitä mitä koulussa tehdään. Olemme saaneet olla mukana monen

Jotenkin tuntuu , että vaikka viralliset paperiasiat voi hoitaa sähköisesti, kaiken joutuu kuitenkin moneen kertaan tarkistamaan. Naakan ip:n maksuhyvitykset ovat nyt luultavasti tulossa - jo IP:n alkaessa oli tiedossa että koko vuoden tuloni tulevat olemaan samat, koska olen koko vuoden opiskelija...silti korvauspäätös tuli vasta maaliskuun lopussa ruuhkan takia. On kuulemma sama tilanne joka vuosi.  On tosiaan hyvä että lähemmäs tonni tipahtaa kohta, mutta jotenkin homma oli aika hankala, lisättynä tietenkin Helsingin kaupungin ongelmat maksaa edes palkkoja. Lukija voi päätellä, kuka muuten tulee olemaan työnantajani :D  Työtä varten tarvittavat paperit ovat muuten melkein "ojennuksessa", paitsi että muutosverokortti pitää vielä tilata. Tosin sitäkään ei kai enää kutsuta tuolla nimellä.  Kasvimaa ei ole sen sijaan ollenkaan järjestyksessä. Se on täysin villiintynyt. Eilen kävin nyppimässä puolet penkeistä, ja tänään täytyy leikata ruoho. Luulen että tilanne vaatii useamman

Viime päivät ovat kuluneet kipujen kanssa. Harmittaa vähän, kun nyt olisi mahdollisuus nukkua hyviä yöunia, mutta selkäkivut ja levottomat jalat pitävät hereillä. Analyysini mukaan tämä johtuu parin viikon autossa istumisesta - siltä ei tosiaan voinut ollenkaan välttyä viime viikkoina. Todella moni asia kostautuu kehon toimimattomuuden kautta. Nyt särkylääke ei auta, jumppakin tuottaa todella laihoja tuloksia. Taitaa olla niin. että levottomien jalkojen ongelma laukeaa odottamalla - nythän ongelman tuottamassa asennossa ei tarvitse enää olla. Yläselän ongelmat taitavat ratketa hieronnalla - sinne pääsen ihan lähiaikoina. Sen jälkeen pystyn taas pitämään tilannetta yllä selkäjumpalla.  Kuitenkin, kivut laskevat fiilistä, vaikka mikään ei ole kovin huonosti - itse asiassa hirveän moni asia on todellakin kunnossa. Minua on houkuteltu syksyllä mukaan Pilates-tunneille. Saatanpa ottaa tarjouksen vastaan, mikäli aikataulu osuu kohdilleen. Kotiutuminen on käynnissä edelleen. Pienen haasteen

Autolautta saapui Turkuun tänään oikein aikaisin Suomen aikaa. Tämä tarkoitti, että meillä oli herätys noin viideltä Ruotsin aikaa. Koska asuntoauto piti palauttaa ajoissa, oli pakko saapua Turun suunnasta. Näin toimien kaikki sujui hyvin. On mukavaa olla kotona. Kerrostalokolmio tuntuu jälleen maalaiskartanolta, tilaa tuntuu olevan todella paljon joka puolella. Matkatavarat tosin täyttivät tilaa oikei tehokkaasti. Aika suuri osa on päivän aikana saatu purettua. Lapset katosivat heti kättelyssä kavereilleen. Heidän iässään kaverit ovat valtavan tärkeitä, ja kaksi viikkoa on ikuisuus. Esikoisen kaveri tuli meille ja kuopus puolestaan vietti melkein koko päivän naapurissa.  Matkareitti kulki Helsingistä Tukholmaan, sieltä Malmöön. Sitten siltojen kautta Tanskan läpi Jyllantiin. Sieltä ajoimme Saksan Hannoveriin. Hannoverista jatkoimme Villingeniin etelään, sieltä Sveitsiin ja Sveitsistä Ranskaan. Ranskasta ajoimme Benelux-maiden kautta takaisin Saksaan ja sieltä lautalla Sassnitzista Ys

Matkalle lähtö on jotenkin jännittävämpää, kun ikää karttuu. Lähdemme jo neljättä kesää asuntoautoilemaan, eli sinänsä hommassa ei ole enää mitään kovin uutta. Nyt suuntaamme pääasiassa ulkomaille ja etelän suuntaan ensimmäistä kertaa. En ole kyllä nuorempana ollut tällainen matkahermoilija. Mikälie sammaloituminen on iskenyt, tai sitten hermoilen, kun mukana on lapset joita ei voi esimerkiksi hukata (mahdollisuus tähän on kyllä minimaalisen pieni). Lähden Keski-Euroopan kiertomatkalle nyt kolmatta kertaa. Ensimmäinen matkoista tapahtui junalla rinkka selässä. Toinen matka hoitui henkilöauton ja teltan avulla. Näemmä varustetaso kasvaa iän myötä - nyt kulkuvälineenä on asuntoauto :D Meidän on matkan aikana tarkoitus tavata saksalainen ystäväni perheineen. Tapasin hänet "nuoruudessani" kesätöissä Norjassa. Olemme pitäneet yhteyttä ja vierailleet kahteen kertaan puolin toisin. Nyt emme kuitenkaan ole tavanneet kymmeneen vuoteen emmekä ole tavanneet myöskään toistemme lapsia.

 Palasimme toissapäivänä takaisin kotiin. Koti tuntui suurensuurelta mökkiviikon (10 päivää) jälkeen. Vaikka mökillä oli upeaa, kaikista oli kivaa tulla kotiin. Tosin kotona ollaan vain muutama päivä ja huomenna startataan asuntoautomatkalle. Olen tänä vuonna matkavalmisteluiden suhteen melko rauhallinen. Työtä on paljon, mutta toisaalta tiedän ainakin suurinpiirtein, millaista tavaraa matkalla tarvitaan. Vaatteitakin pestään jossakin ainakin yksi kerta.  Erilaista on, että suuntaammekin tällä kertaa etelään. Hieman huolestuttaa helle, mutta eiköhän siitä kahden viikon ajan selvitä. Juomavettä kulutamme luultavasti kuitenkin edellisiä matkoja enemmän.  Pakkaamisen suhteen on tänään vuorossa ainakin "lääkekaappi", mikä tarkoittaa matkalle tulevien lääkkeiden sijoittamista johonkin tiettyyn paikkaan. Täytyy tsekata tarve ja luultavimmin käydä apteekissa.  Myös lemmikkieläinten (meillä käy joka päivä lähisukulainen hoitamassa) ruokavarastot ja sen sellaiset on tarkistettava. V

Sain jälleen viettää viikonloppua lukiossa tapaamieni ystävien kanssa. Siirryin viikonlopun viettoon mökiltä mökille, mikä osoittautui pakkaamisen kannalta hivenen kummalliseksi. Oli minulla sentään mukana kaikki, mikä piti. Palasin eilen meidän mökille henkisesti virkistäytyneenä - nuo vuosittaiset viikonloput ovat yksinkertaisesti ilmaistuna ihania. Elämämme ovat muotoutuneet aika erilaisiksi, mutta se on ainoastaan mielenkiintoista. Sain myös aivan uudenlaisen kokemuksen - kävin "turistina" Suviseuroissa ensimmäistä kertaa. Minua on jo pitkään kiinnostanut, miten noin iso tapahtuma on organisoitu. Toki olen uskontosuuntauksista kiinnostuneena kiinnostunut myös muustakin. Pieni jännitys iski , kun lähestyimme autolla seura-aluetta. Kaikki meni kuitenkin todella hyvin alkaen parkkipaikalta bussikuljetuksella seurakentälle. Pohdin myös, herätänkö jotenkin huomiota, kun en kuulu uskontokuntaan. No en varmaankaan herättänyt, ehkäpä sulauduin joukkoon ihan hyvin. Oli hauskaa nä

Kun täytin 30 , odottelin kovasti, että meille tulisi lapsi. Sitä piti yrittää useampi vuosi. Lapsen tulo (ja myöhemmin toisen) muovasi ikävuodet 30-40 tietynlaiseksi. Olen blogissani kirjoittanut aika paljon tuosta ikävaiheesta - ehkäpä on välillä mukavaa pohtia muutakin? Olen tällä hetkellä ihan tyytyväinen elämääni. Ehkäpä olen ollut aina henkisesti hieman keski-ikäinen (:D) joten en ole kriisiytynyt, kun olen täyttänyt pyöreitä. Jollakin tavalla tuntuu, että tästä se elämä vasta alkaa. Ymmärrän toki niitäkin, joiden elämän huippu on aika ennen kuin on täyttänyt 25 - sehän on jo tässä vaiheessa etääntynyt todella kauas. Vaihdevuosiakaan ei tarvitse odottaa - ne päättivät käynnistyä etuajassa joitakin vuosia sitten. Kirjoitan tästä myöhemmin, sulattelen asiaa itsekin vielä. Mitään katastrofaalista ei ole onneksi tämän asian suhteen tapahtunut enkä esimerkiksi kuole (ainakaan tilastollisesti) aiemmin kuin muut. Koska elämäni on sisältänyt aika paljon sellaista, mikä on tehnyt tilante