Rouva Niskanen

Minulla on kaksijakoinen suhtautuminen digitaalisuuteen. Toisaalta olen ns. vanhan liiton naisia, ja pidän kasvokkain tapahtuvia asioita, kirjoja, luonnon ihastelua ilman puhelinta ja kaikenlaista ilman ruutua tapahtuvaa toimintaa ihan parhaana. Toisaalta, huomaan että on hauskaa oppia jokin uusi ja näppärä digiasia. Töissä opin koulutuksessa, kuinka eräällä ohjelmalla voi tehdä lyhytvideoita. En nyt vielä täysin osaa, mutta minulla on nyt kyseinen ohjelma työkoneellani ja voin harjoitella videoiden tekoa. Elin useita vuosia niin vanhan puhelimen kanssa, että muistiin ei mahtunut kuin aivan välttämättömät sovellukset. Nyt kun puhelin on uusi, huomaan lisääväni sinne sovelluksia nopeaan tahtiin - viimeisenä äänikirjasovellus ja erään laivayhtiön sovellus. Lasteni "ruutuasiat" keskittyvät nykyisin Youtubeen ja peleihin. Varsinkin Touhi tykkää katsella karttoja. Olen käsittänyt että Roblox ja Brawlstars ovat tällä hetkellä suosikkipelit. Touhia kiinnostaa videoiden kuvaaminen,

Vuokranantajani tarjosi erästä äänikirjapalvelua niin, että kirjoja voi kuunnella yhteensä 20 tuntia. Siihen mahtuu juurikin yksi romaani. Otin Satu Rämön Hildurin. Olen kuunnellut vasta noin tunnin verran, mutta mielenkiintoiselta vaikuttaa. Kuunteleminen on minulle  vasta toissijainen kirjan nauttimisen muoto. Lukeminen onkin sitten intohimo. Silti on mukavaa kuunnella aina joskus joku kirja. Kuuntelemiseen on annettu aikaa kaksi kuukautta, joten kerkeän luultavasti.  Koska puutarhakausi on alkamassa, äänikirja tulee tarpeeseen - palstalla äänikirjan kuuntelu on mukavaa. Kotona siihen ei tuppaa olemaan mahdollisuuksia, joten ainoa toinen mahdollisuus ovat työmatkat - niitä ei tosin kesällä ole. Kirjaston ilmaishyllystä löysin puolestaan Valkoinen Masai - kirjan. Muistan aikanaan nähneeni elokuvan, joka oli hyvä, vaikkakin joissakin kohdissa inhorealistinen. Olen lukenut kirjasta jo melkein 100 sivua, hyvältä vaikuttaa. Tykkään lukea useampaa kirjaa samanaikaisesti. Nyt on menossa m

Minulle iski taas stressi ja sitä kautta ahdistus ja pakkoajatukset. Se on kamalan kurjaa. Olen joskus pohtinut, millaista olisi elää ilman mielenterveysongelmia (tai mielialalääkitystä tai psykoterapiaa). Päädyin toteamukseen: mielenkiintoista. Koska en pääse luultavasti kokeilemaan tällaista vaihtoehtoiselämää, täytyy tehdä omasta siedettävä ;) Olin erään päivän iltana sitä mieltä, että tarvitsen sairauslomaa. Olo oli niin kamala. Oli ollut todella paljon kuormittavia asioita ja hyvin vähän palautumisaikaa. Päätin kuitenkin kokeilla. Oli etäpäivä. Tein tietoisesti ja rauhassa työtehtäviä, joiden tekemättömyys on stressannut minua. Sivuutin viestiliikenteen. Koska en ole töissä hälytyskeskuksessa tai lennonjohdossa, yhden päivän viive vastauksissa minun puoleltani on toisinaan mahdollista. Kävin tuona kyseisenä päivänä aamulla salilla ennen töiden alkua. Pidin päivän aikana kunnolliset tauot. Kappas, en ollutkaan saurauslomakunnossa seuraavana aamuna. Kurja olo ei täysin helpottanut,

Usein elämä kulkee läpi samojen rutiinien. Tämä on minulle suurimmaksi osaksi hyvä juttu. Toisinaan on kuitenkin hauskaa tehdä jotakin vähän erilaista. Kysyessäni Touhille kaveriseuraa päädyimme Naakan kanssa rumputunnille.  Kaverin vanhempi ilmoitti että ovat lähdössä soittamaan djemberumpuja. Mukaan mahtuisi, mutta tunnin alkuun on aika vähän aikaa. Touhi ei innostunut ja päätyi kyläilemään toiselle kaverille. Naakka sen sijaan yllättäen tarjoutui. Kaikenlaiset etniset soittimet ovat kiehtoneet minua aina, mutta en ole koskaan päätynyt kokeilemaan oikein mitään. Naakka taas ei ole koskaan harrastanut edes mitään musiikkiin liittyvää. Täytyy sanoa, että meitä molempia taisi vähän jännittää. Rumputunti osoittautui todella kivaksi. Soitimme piirissä ja lähdimme liikkeelle alkeista. Samaan aikaan opettaja kertoi, että laulu liittyy viljankorjuuseen hänen kotimaassaan Afrikassa. Päädyimme hieman laulamaan ja jopa tanssimaankin. Pelkäsin vähän, että ääniherkkä Naakka ei jaksa olla tilass

Lapsen kehitys - siitä tiedetään yhä enemmän ja puhutaan myös. Sen sijaan kasvaminen aikuiseksi on täysi suo - siis oman kokemukseni mukaan. Jos elää pitkään, aikuisuuskin on pitkä. Jos minä elän isoäitini ikään asti, en ole vielä edes puolessavälissä. Olen viime aikoina murehtinut (ja myös terapiassa käsitellyt) lyhyttä työhistoriaani. Minua hävettää se. Minua ei pitäisi hävettää, mutta kumminkin hävettää. Oikeastaan asian kirjoittaminen blogiin on varsin epämukavaa.  Aikuisena ihminen voi päättää elämänsä suunnan. Kyllä, varsin monessa asiassa ja hyvä niin. Kun elää jossakin tietyssä yhteiskunnassa, esimerkiksi Suomessa, tietyt suuntaviivat tulevat valmiiksi määriteltyinä. Asiat, joilla on suuri merkitys, näyttävät olevan työ ja jälkeläisten tuottaminen, näin karkeasti sanottuna. Merkittävät asiat , joista päästiin nykytilanteeseen, tapahtuivat, kun olin nuori aikuinen. Sairastuin pakko-oireiseen häiriöön ja ahdistuneisuushäiriöön. Ne jäivät minulle pysyviksi - niitä pitää hoitaa yh

 Minulla oli hieman poikkeuksellinen perjantai. Olin perjantaiaamuna palaverissa työpaikalla, mutta matkustin pikimmiten maaseudulle vanhempieni hoteisiin :D jatkamaan työpäivääni siellä. Luvassa oli vierailu lapsuudenystäväni vanhempien kotiiin tapaamaan Australian-ystävääni ja hänen lapsiaan. Mukana oli myös ystäväni, joka asuu vielä lapsuutemme paikkakunnalla. Olemme yhdessä Australian-ystävämme nuoremman lapsen kummeja. Vanha jengi oli siis koossa. Keskustelu polveili vaikka missä. Samalla mm. luin 2-vuotiaalle kummitytölleni kirjaa. Matkaan liittyi myös yhdessäoloa vanhempieni kanssa. En käytännössä juuri koskaan kyläile ilman lapsia, joten sekin oli arvokasta aikaa. "Korkkasimme" Sekunnit-sarjan, jonka ensimmäinen osa oli sellainen, että pakko on katsoa myös seuraava osa. Lauantaina vietin pitkää aamua vähintäänkin Hesaria lukien. Matkustin alkuiltapäivästä junalla takaisin pk-seudulle. Oletin, että lauantaina puoli kolmeksi Helsinkiin tuleva juna ei ole täynnä. Se oli

Meillä vierailee useita lasten kavereita joka viikko. Myös lapset kyläilevät kavereillaan. Tämä oli muuten yksi juttu, johon ei valmistettu ollenkaan ennen lasten tuloa. Ne tosiaan kasvavat ja niistä tulee sosiaalisia! Pahempi huoli toki olisi, ettei niillä olisi ollenkaan kavereita. Joka tapauksessa..kun tulen töistä, minua ei odota eteerinen ja voimauttava hiljaisuus. Sen sijaan tupa on täynnä lapsia ja heidän kavereitaan. Jos toinen (siis oma) lapsi sattuu olemaan jonkun luona, toisella on kaveri kylässä. Olen todella harvoin sanonut että meille ei saa tulla. Enemmänkin olen velvoittanut leikkimään hieman myös ulkona. Tämä ihan siksi, että lapset tarvitsevat ulkoilua. Toki tässä kohtaa tarjoutuu itselle tilaisuus juoda kupillinen kahvia rauhassa ;)  Ruokailu? Keskustelupalstoilla ja ihan livetilanteissakin, esimerkiksi työpaikalla, syntyy paljon keskusteluja, pitääkö toisten lapsia ruokkia. Keskusteluasetelma on mielestäni jo valmiiksi epäreilu. "Meillä ruokitaan/ruokittiin p

Kävimme sunnuntaina Naakan kanssa aika ex-tempore Kevätmessuilla. En totta puhuen ollut kuullutkaan moisista, mutta puhelimeeni sattui tulemaan mainos niistä. Konsepti kuulosti kivalta ja päätimme lähteä. Naakka lähti mukaani mielellään. Toisaalta hän tykkää messuilusta, toisaalta messuilla nautittava lounas on hyvä kannustin ;) Hyvä että lähti, Naakka on parasta seuraa tapahtumissa (jos ei ole kamalaa väentungosta). Osoittautui, että Kevätmessuilla oli tilaa liikkua. Ehkä paras oli puutarhaosasto, jonne oli rakennettu inspiroivia kokonaisuuksia. Tämä on oikein mukavaa, vaikka puutarhapalstani taitaa pysyä "mummolan takapihana".  Parasta näettelyosastoissa oli, että pääsimme haistelemaan mullan ja vihreiden kasvien tuoksua etuajassa. Tuli tunne, että elämä taitaa sittenkin (siis vuodenajan suhteen) voittaa.  Parin tunnin kiertelyn jälkeen Naakka sanoi, että nyt jalkoihin alkaa sattua. Se olikin hyvä kohta, meillä oli ainoastaan muutama kohta kiertämättä. Mukaan messuilta tar

Nyt syntyvyyden laskiessa "ilmoilla" on kaikenlaisia juttuja, kun etsitään syitä, miksi nuoret aikuiset eivät saa lapsia (tai saavat, mutta vasta ei niin nuorina aikuisina). On pohdintoja siitä, loppuuko elämä lapsen tuloon. Minusta on hyvä että asioita pohditaan. Se on yksi fiksun ihmisen tunnusmerkki. Haluaisin että omatkin lapseni aikanaan käyttäisivät aikaa harkintaan tässä ja muissakin asioissa. Yhtä tärkeää on kuitenkin toimia silloin, kun on vielä vaihtoehtoja. Välikommentti: suljen kirjoitukseni ulkopuolelle lapsettomuudesta kärsivät (saa toki lukea silti). Läheskään aina lapsi ei ole oma valinta. Kuulun itsekin heihin, joilla homma on ollut hankalaa. Lapsia on saanut odottaa ja lukumäärä on jäänyt aikanaan toivottua pienemmäksi. 1.  Raha Kyllä ne rahaa vievät. Peruselämä on hoitunut meillä varsin hyvin, koska ainakin jompikumpi lasten vanhemmista on ollut koko ajan työelämässä. Extraa, esimerkiksi lomamatkoja on ollut mahdollista tehdä, mutta kyllä se 4 hengen lomam

Sama ilmiö joka maaliskuu - kaipaan kevään kasvukautta. Nyt en puhu pelkästään puutarhapalstasta ( :D ) vaan yleensäkin. Kaipaan myös esimerkiksi metsässä kävelyä. Kyllähän sinne nytkin pääsee, mutta parasta on, kun maa ja puut alkavat vihertää. Tässä meillä on selvä näkemysero Touhin kanssa. Hänestä kura-aika on parasta aikaa metsässä. Sinne hän suuntaa kaverin tai useamman kanssa monta kertaa viikossa. Takaisin tullaan ulkohousut kauttaaltaan mudassa. Täydellistä pienen pojan elämää. Lähden kyllä yleensä lenkille säässä kuin säässä, mutta nyt on hieman tökkinyt. Tälläkin hetkellä ulkona on räntäsade. Piruvie, kun juuri viime viikonloppuna kävin pitkän harkinnan jälkeen ostamassa kevätkengät. Käytän niitä sitten joskus. Kävimme alkuviikosta Touhin kanssa kampaajalla. Pitkä tukka sai väistyä, tilalle tuli kiva lyhyt malli. Mallin leikkaamista edelsi kuitenkin, että kampaaja oli puoli tuntia myöhässä. Leikimme Touhin kanssa siililapasillani - ne muuttuivat Minecraftia ja Zeldaa pelaav

Olin alkuviikosta varsin stressaantunut . Itse asiassa, keskiviikkoon mennessä olin jo sitä mieltä, että iso pyörä lähtee liikkeelle: tulee taas uupumus, pitkä sairausloma, kaikki on pilalla jne. Olin sitä mieltä, etten ainakaan jaksa mennä psykoterapiaan. Onneksi menin. Sain siellä eriteltyä yhteensä neljä stressinaihetta. Jos olisin miettinyt yksin, olisin saanut aikaan vain epämääräisen ajatuspyörremyrskyn. Löysin myös muutamaan asiaan ratkaisun, ainakin väliaikaisen.  Ennen kaikkea, sain tsemppiä ja ymmärrystä. Sain kuulla, että on ihan normaalia hermostua, kun on monta hermostumisen aihetta. Totesin itse, että minun pitää jälleen opetella ymmärtämään ja arvostamaan itseäni enemmän.  Sen jälkeen olen ollut astetta rauhallisempi ja priorisoinut levon ja mukavat asiat mahdollisuuksien sallimissa rajoissa (olen jopa vähän rikkonut rajoja ;) ) Asioiden saaminen oikeisiin mittasuhteisiin on ehdottomasti ollut viikon paras asia. Uskon, että lähden seuraavaan viikkoon hivenen paremmilla e

Meillä oli hauskaa , kun pääsimme kyläpaikkaan. Siellä oli useampi sukulainen, Naakka ja Touhi olivat ainoat lapset. Paikalla oli myös Utu-koira, kohta 12-vuotias. Blogiani lukeneet tietävät Utun vierailleen myös meillä useasti.  Kyselimme, onko Utu jo liian vanha vierailemaan ja saimme vastauksen, että Utu pääsee meille mielellään joksikin viikonlopuksi :) Luulen, että se tekee meille kaikille hyvää. Kun on koirahaave, lainakoira on mukava juttu. Utu kuulemma lepää nykyään paljon, mutta jaksoi kyllä touhottaa, kun oli tuli vieraita. Utu on muistikuvieni mukaan aina tykännyt leluista. Hänellä on pehmoleluja (varsin tapettuja ;)) ja pari piippaavaa/röhkivää lelua. Utun tapaamisen lisäksi oli mukavaa vaihtaa kuulumisia, ihan vain olla seurassa. Tänään olisi kaikenlaista puuhaa . Vähän jokainen nurkka ja kaappi meillä on päässyt ryöpsähtämään täyteen kaikenlaista. Inventaario ei ehkä ole täysin lempipuuhaani, mutta jostakin täytyisi varmaankin aloittaa. Yleensä olen tosin tyytyväinen, kun

Touhi ilmoittautui viime viikolla koulujenvälisiin hiihtokisoihin. Homma kuulosti korvaani...nostalgiselta :) En kyllä itse osallistunut lapsena koskaan. Olin todella varovainen ja urheilukisat olivat liian hurja asia. Touhi on toisenlainen. Heillä on pieni, 1-6-luokan oppilaista koostuva kieliluokka. Naakka sanoi heti että ei. Kävi ilmi, että luokalta osallistuisi vain yksi kolmasluokkalainen. Touhi ilmoittautui, jotta luokalla olisi tarpeeksi edustusta <3  Naakka ja muutkin luokkakaverit lähtivät kannustamaan. Tästä minä lasteni luokassa pidän: yhteishenki on ihan valtava. Mukaan sai ottaa pientä evästä - toisille yhtä tärkeää kuin hiihto, monille tärkeämpi asia ;)  Ykkösluokkalaiset hiihtivät kilometrin. Touhi ei ollut hiihtänyt tänä talvena ollenkaan. Juuri ennen lähtöä Naakka oli neuvonut Touhille jonkin keinon, jolla minimoida kaatumiset. Touhi olikin kaatunut vain yhden kerran.  Kotiin palasi kaksi tyytyväistä lasta. Touhi ei tiennyt sijoitustaan, koska laitteet olivat sekoil

Naakalla, kohta 11 vuotta , on tapana tehdä erilaisia hyvinvointiaan koskevia päätöksiä. Osassa päätöksistä on ideaa, osa taas vaatii hivenen kehittelyä. Ne perustuvat usein faktoihin, mutta ihan kaikkea ei ole aina mietitty.  Alkuvuodesta hän totesi, ettei jaksa kavereita arki-iltaisin, koska koulu on raskasta ja hän näkee kavereita koulussa. Tässä on mukana paljon faktaa: Naakalla on kielivalintojensa takia lähes 4 tuntia enemmän viikossa koulua kuin monella muulla. Suureksi osaksi on totta, että Naakka tarvitsee lepoa ja yksinoloa. Yritän itsekin pitää silmällä, saako Naakka latauduttua tarpeeksi.  Kävi kuitenkin ilmi , että yksinolo ei poistanutkaan koulustressiä. Yksinoloa tuli kerralla liikaa. Käytin määräämisoikeuttani ja sanoin, että kokkikerhon (Naakan harrastus) lisäksi täytyy olla kaverin kanssa yhtenä arki-iltana. Sain vastalauseita, mutta Naakka toimi kuten käskettiin. Nyt on menty pari viikkoa näin, ja kaverilla ollessaan Naakka tekee ikään kuin huomaamatta myös "str

Vaikka alkuvuosi on mennyt aikalailla sairastaessa, nyt alkaa olla jo varsin hyvä olo. Yskä tosin jatkuu vielä, eikä keuhkokapasiteetti ole paras mahdollinen. Kuitenkin, nyt voi jo katsoa paremmalla mielellä tulevaa. Kävin tänään salilla aamulla ennen töiden alkua. Sinne oli yhtä vastenmielistä lähteä kuin tavallisesti. Perillä oli yhtä mukavaa kuin tavallisesti. Fyysisen rasituksen tunnetta on kivaa tuntea muutenkin kuin lihaksissa, joita käytetään yskimiseen. Tosin sain sitten kotimatkalla aivan järkyn yskäkohtauksen, tietenkin risteyksen punaisissa valoissa. Vastapuolella odottavat kävijät vaikuttivat kohdauksen yleisöltä :D Miksi rajut yskäkohtaukset eivät juuri koskaan tule yksityisissä tilanteissa... Töiden alku, maaliskuu, uusi presidentti ja se Matti Rönkäkin jäi eläkkeelle...paljon kaikenlaista uutta ja vanhan loppua! Uskaltaisikohan tässä alkaa jo katsoa kevättä kohti. Siellä siintää ainakin yksi laivaristeily, puutarhapalsta, mökkeily sekä mahdollinen kesämatka. Joku tai u

Tehokkuudesta on tullut täydellisyyden synonyymi, tai siltä välillä tuntuu. Kun olet vauhdissa ja hoidat tehokkaasti kaikki elämän osa-alueet, olet hyvä ihminen. Jopa lepääminen täytyy suorittaa tehokkaasti. Vessakäynneistä ei onneksi juuri puhuta. Äärimmillään sädekehän päänsä päälle saa henkilö, joka hoitaa kodin, ruuanlaiton, lapset (jos niitä on), kokopäivätyön ja liikkumisen täydellisesti joka päivä. Henkilö on käytännössä keksijä, mikäli hän on onnistunut luomaan rutiinin, jolla tämä kaikki hoituu. Jos aamujooga alkaa klo 3 aamuyöstä, henkilö on käytännössä jumala. Aika vähän puhutaan siitä, että normaaalielämässä on kaikenlaisia säröjä, kuten meillä :D  Meillä on varsin hyvät aamurutiinit, tai ainakin pohja niille.  Klo 6.35 soi minun herätyskelloni. En kyllä koskaan kykene nousemaan kuin ehkä 20 minuuttia pohdiskeltuani (käytännössä plärään puhelintani). Tämän jälkeen siirryn kofeiinintuskassani painamaan kahvinkeittimen nappulaa.  Naakka herätetään 7.10. Joo, ei pomppaa ilois

Hankin uuden puhelimen . niin on käynyt noin viiden vuoden välein. Pidän elektronisten välineiden vaihtamista stressaavana, koska en ole kovin hyvä elektroniikan kanssa. Siksipä katsoin samanmerkkisen, ei halvimman eikä kalleimman, vaan siltä väliltä. Olen ollut tyytyväinen. Pieniä ongelmia on vielä, ja esimerkiksi kuvat eivät vielä siirry puhelimeltani pilvipalveluun. Siksi myös blogipostaukseni ovat luultavasti vähän aikaa kuvattomia. Suurin osa ongelmista on onneksi jo ratkaistu. Nyt kun osaan jo käyttää puhelinta, olen tyytyväinen ja vähän ylpeäkin ;) On hauskaa, kun on taas pari vuotta puhelin, josta ei esimerkiksi tarvitse poistaa sovelluksia, jos johonkin sovellukseen tulee päivitys, joka pitää tehdä. Toivon mukaan muutosta ei tarvitse tehdä seuraavaan viiteen vuoteen. Pitkän sairastamisen jälkeinen väsymys alkaa ajoittain helpottaa. Nyt tuntuu, etten ole koko ajan väsynyt kuten esimerkiksi viikko sitten. Vieläkin tarve levolle on isompi kuin tavallisesti, mutta ehkä olen menoss

Rohkenen jo sanoa , että olemme kenties suurimmaksi osaksi toipuneet sairauksista. Omalla kohdallani tämä on tarkoittanut 1,5 kuukauden sairastamista. Pitkä tsemppaaminen on kyllä kieltämättä ottanut voimille. Tilanne on purkautunut muun muassa niin, että nyt kun minulla on parempi olo, olen ollut äärimmäisen ärtyisä. Pinna on lyhyt kuin mikäkin. Harmittaa, että koko alkuvuosi on mennyt näin. Tilanteet heikon hapen kanssa ovat olleet myös pelottavia. Luulen, että kun pääsen vähän paremmin liikkeelle, olen vähemmän ärtyisä. Oli mukavaa, kun pääsin eilen ensimmäistä kertaa salille todella pitkään aikaan. Vähän pukkasi kylmä hiki, mutta toimin varovaisesti ja sain siitä huolimatta tehtyä voimaharjoittelua. Naakka on onneksi ollut terveenä koko ajan . Me suuntasimme yhtenä päivänä kirjastoon. Sillä kertaa sieltä ei tarttunut mukaan kirjoja (no yksi ;) ). Kävimme pelaamassa kaupunkipeliä, jossa oli myös hiven lisättyä todellisuutta. Peli oli tehty todella hauskasti ja etenimme isoja noppia

Tein taas hiljattain siivousta/raivausta lastenvaatekaapissa. Molemmat ovat kasvaneet todella paljon, Touhin vaatekoko on tällä hetkellä 134 ja Naakan 146. Hankin heille edelleen vaatteita kirppikseltä. Tosin jälkimmäinen on jo kiinnostunut vaatekaupassa käymisestä :) Pienille lapsille on helppoa löytää vaatteita käytettynä. Isommilla se vaatii jo tuuria. En ole kovin kiinnostunut nettikirppiksistä, menen mielummin liikkeeseen paikan päälle. Ainoastaan oman kaupunginosamme Facebook-kirppistä käytän joskus. Meillä on paikallinen Kierrätyskeskus, joka ei ole suurensuuri, mutta olen silti löytänyt sieltä kaikenlaista. Joskus en kyllä löydä yhtään mitään.  Viime käynti oli oikein hyvä. Löysin Naakalle Gugguun hupparin ja Touhille lenkkarit. Lisäksi ostin kirjeenvaihtoharrastusta aloittelevalle Naakalle pienen kirjepaperisetin. Maksoin kolmesta tuotteesta 9 euroa.  Minusta aina ei tarvitse hankkia uutta. Vien myös käytettyjä vaatteita Kierrätyskeskukseen säännöllisesti. Hankkisin enemmän m

Loppuviikosta yltynyt poskiontelontulehdukseni (sekin vielä) ei osoittanut viikonloppuna paranemisen merkkejä, joten minulle määrättiin antibiootti. Oloni oli kuitenkin niin surkea, että olin sairauslomalla maanantain ja tiistain. Keskiviikkona menin lääkärille. Oli muuten oikein mukavaa, että työterveys siirsi aikani läheiselle yksityiselle klinikalle - liikennevälinelakon takia minun olisi muuten pitänyt ottaa taksi.  Keuhkoissa ei ollut keuhkokuumetta ja sydänlihaskin todettiin ok:ksi. Sen sijaan pef-puhallukseni olivat yllättävänkin surkeat. Ei ihme, että on ottanut henkeen. Lääkäri totesi, että sairausloma jatkukoon loppuviikon. Sain ohjeen jatkaa antibioottikuuria ja ottaa kortisonisuihketta kolmannen kerran päivässä. Hyvä ajatus! Maanantain ja tiistain välisenä yönä, heti puolen yön jälkeen, Touhi alkoi oksentaa. Tauti alkoi rajusti, ja oksentaminen jatkui 10 minuutin välein. Koko eilispäivänä Touhin sisällä ei pysynyt mikään. Nuori mies oli aika naatti (kuten moni muukin meil

Touhin 7-vuotissynttärit pidettiin viimein. Saimme nopealla aikataululla varauksen Lasersotapaikkaan. minä en oikein ymmärrä mitään, mutta osoittautui, ettei sillä ole suurta väliä :D Paikalla oli 8 poikaa ja Naakka.  Olin tuolloin (ja ple vieläkin) toipilas. Vältyin siis sodankäynniltä. Käsitin, että kaikilla osanottajilla oli mukavaa. Lasersotilaat saivat kaksi 20 minuutin peliaikaa, joiden välissä oli juomatauko. Sen jälkeen oli synttäritarjoilu. Tarjoilu oli ihan ok. Kakun virkaa täyttivät donitsit, muuten tarjoilu käsitti sipsejä, karkkia ja sen sellaista. Oikein ok asiakaskuntaa ajatellen  Touhilla oli mukavaa, ja hän sanoi että synttärit olivat todella kivat. Touhi sai lahjaksi enimmäkseen kirjoja. Se onkin hyvä, nyt on taas luettavaa vähäksi aikaa (kirjastossa käynti kyllä häämöttää ennen pitkää). Minulla alkoi tosiaan mennä nenä tukkoon alkuviikosta. Aika nopeasti totesin, että poskiontelontulehdushan se siinä. Oikein mojova, päähän sattui kun hypähdin. Loppuviikko onkin sit

Meillä oli tiistai-iltana melkoinen pukushow. Lasten luokka oli saanut kutsun valtiopäivien avajaisjumalanpalvelukseen. Sehän on tilaisuus, jonne on pakko laittaa ykköset päälle. Sain päänsäryn, kun pukuja sovitettiin ;)  Vaikka lapset eivät ole enää aivan pieniä, pukujen sovittaminen näyttää merkitsevän heille samaa kuin riehuminen. Koskahan se rauhoittuu? Naakan kohdalla keissi oli suhteellisen helppo. Hänellä on juuri ollut nelosten tanssit, joten Naakka meni samalla puvulla. Helmalle oli ehkäpä pudonnut vähän jotakin, mutta se saatiin puhdistettua.Naakka sai myös asun ylleen melko itsenäisesti. Mutta Touhi. ..hän ei ollut koskaan ennen suostunut pukemaan ylleen juuri minkäänlaisia juhlavaatteita. Siihen tarvittiin valtiollinen tilaisuus sekä lahjontaa. Juhlapuvun pito maksoi meille lisäosan Brawlstars-peliin, kokiksen ja Tupla-patukan :D  Loppujen lopuksi kävi niin, että Touhi itse asiassa tykästyikin pukuunsa. Hän on myös puvun hankkimisen jälkeen presidenttitenttejä seuratessa a

Minulla ei ole ihan vuoden äiti -fiilis myöntäessämme, ettemme ole saaneet Touhin synttäreitä edelleenkään pidettyä. Touhi täytti 7 vuotta loppukesästä. Lähipäivinä saatamme saada homman haltuun. Touhilla oli "sukulaissynttärit" kyllä, eikä hän ole asiasta niinkään häiriintynyt. Naakka sen sijaan on. Sain aika palopuheen velvollisuuksieni laiminlyömisestä ja lopulta Naakka teki itse varauksen erääseen paikkaan, yhdelle hengelle :D Sitäpä ei nyt sitten ollutkaan niin helppo perua, joten esikoiseni onnistui täydellisesti. Ei muuta kuin viestiä Touhin kavereille, osa on jo ilmoittanut pääsevänsä. On kuitenkin hyvä saada asia alta pois ja onhan se mukavaa että Touhilla on ystäviä, joita kutsua. Ehkäpä en onnistu tyrimään tämän asian kanssa enää kovin pahasti. Kiitos Naakka! Fiilikseni ei ole ollut muutenkaan kovin upea. Kävin viimein lääkärillä keuhkovaivojeni takia, ja minulla todettiin keuhkoputkentulehdus ja astman pahenemisvaihe. Lääkäri oli napakka ja asiallinen. Minä olin

Minulla on haave , että pääsisimme kesälomamatkalle pohjoiseen. Suunta ei ole "vetänyt" minua nuorempana, luultavasti siksi, että mielsin pohjoisen vain lasketteluturistien ilmansuunnaksi. Myöhemmin hokasin, että siellä voi tehdä muutakin. Lasten kanssa on tehty nyt pohjoiseen yhteensä kolme asuntoautoreissua. Neljäs suuntaisi mahdollisesti Ruotsin ja Norjan puolelle. Näkisimme tuntureita ja vuoriakin, mikäli siis teemme pidemmän kuin viikon matkan. Varsinkin Norjan puolella maiseman avaruus ja ilmavuus ovat upeaa ja samalla rauhoittavaa katseltavaa. Lapsille pohjoisen-reissu olisi mieluinen myös, vaikka Touhi haikaileekin uudesta matkasta Legolandiin ;)  Olen jo myös aivan minimaalisesti alkamut pohtia puutarha-asioita. Edessä on paljon haasteita ja haluan siirtää pakollisten "peuraesteiden" pohdintaa myöhemmäksi. Haluaisin puutarhaani ainakin parsaa. Se ei kyllä tuota ensimmäisenä vuonna mitään. Luulen että peurojen ja kauriiden vuoksi keittiöpuutarha kapenee ent

Roomalaiset rauniot -ne toimivat aina. Antiikin, eli länsimaisen kulttuurin lähtökohdan opetusta on Helsingin yliopistossa kavennettu. Niin paljon, että kunnon opetusta saadakseen pitäisi suunnata Ruotsiin. Tämä ei ole yllätys. Aloitin aikanaan yliopisto-opintoni tietyllä tavalla yltäkylläisellä ajalla. Opinnoissa ei ollut minkäänlaista työelämäsuuntautuneisuuttta, mutta toisaalta opiskelijalla oli paljon nykyistä enemmän vapautta opiskella erilaisia kursseja eri aloilta. Minäkin opiskelin esimerkiksi hieman kulttuuriantropologiaa ja toisaalta udmurttia...ehkä nämä eivät olleet tulevan työelämäni kannalta ehdottoman tärkeitä. Mahdollisuus kuitenkin annettiin, ja opin aina taustoittamaan hieman lisää länsimaista ajatteluamme. Sittemmin tulin äidiksi. Naakka pohtii tällä hetkellä paljon Anne Frankin elämää. Touhi pohtii sotia. Hänelle on selvää, että on ollut ensimmäinen maailmansota ja sen jälkeen toinen, vaikka ensimmäisestä olisi jo pitänyt oppia. Haluan, että lapseni pysyvät "

Tällä viikolla Touhi on kokenut suuren edistysaskeleen: hän keksi, että lukeminen on hienoa! Alkuviikosta hän syventyi Aku Ankkoihin. Hän myös sanoi että äitin pitää tuoda Neropatin päiväkirjoja kirjastosta. Minäpä kipitin menemään, seuranani Naakka. Naakka puolestaan on varannut Nälkäpeli-trilogian jatko-osan. Kolme ensimmäistä osaa, noin 1000 sivua on nyt luettu Täytyy sanoa, että lasteni lukuharrastus on erittäin hyvällä mallilla. Kun Touhi sai kaksi kirjastosta lainattua Neropatin päiväkirjaa, hän syventyi heti toiseen. Vuorokauden ajan olemme saaneet kuulla, millä sivulla hän milloinkin on :D Nyt on muuten jo yli 200 sivua luettu, ups! Minä olen ottanut keuhkoputkentulehdukseni kanssa mahdollisimman rauhallisesti tällä viikolla. On muuten aikamoinen muutos (eikä niinkään hyväntuntuinen), etten ole lenkkeillyt tai tehnyt juuri muutakaan.  Pidemmän päälle paikallaan olo ei ole hyvä - keuhkoja täytyy myös käyttää. Kuitenkin, joudun taas pohtimaan kortisonitablettikuuria, jottei ast