Rouva Niskanen

Touhi , elokuussa 4 vuotta, on varsin hauska pieni poika. Hän elää keskellä leikki-ikää. Olen huomannut, että hän leikkii paljon enemmän mielikuvitusleikkejä kuin Naakka on leikkinyt. Mielikuvitusleikeissä seikkailevat varsinkin rosvot ja poliisit. Touhilla on legopoliisiasema, jonka joulupukki toi hänelle viime jouluna. Sitä oli kiire päästä kokoamaan. Se ja aiemmin saatu legopaloasema ovat olleet Touhin suosikit. Kerran Touhia kiukutti illalla. Ongelmana oli, kuten yleensä, iltatoimet. Menin Touhin leikkien luokse taskulampun kanssa. Kerroin, että vaikka hän menee iltapuuhiin, paloasemalla valvotaan. Asetin taskulampun paloaseman taakse, jolloin näytti kuin paloasemalla olisi ollut valot. Tämän jälkeen valo on ilmestynyt joko poliisi- tai paloasemalle monena iltana viikossa. Kävelin tänään pitkästä aikaa puutarhapalstalleni. Edellisestä käynnistä on pari viikkoa, ja sitä ennen en käynyt tsekkaamassa palstaa moneen kuukauteen. Syksyllä, marraskuussa, istutin noin 30 kukk

Meillä oli kieltämättä hyvin sisäpainotteinen talvi. Ketään ei innostanut ulkoilla iltaisin pimeydessä ja vesisateessa. Kevät toi sentään valon...ja sää on pysynyt melko hyvänä. Sitten se kevät (tai turistit) toivat koronaviruksen. Talvella viihdytimme itseämme vähän siellä täällä. Museoissa, näyttelyissä, uimahallissa ja sisäleikkipuistoissa. Oli monta mukavaa hetkeä, ja näimme paljon uusia asioita. Mieleen ovat jääneet erityisesti Sekä Särkänniemen- että Sealife-akvaario. Molemmat ovat mielestäni hyvin hoidettuja ja asiantuntevia paikkoja. Vedenalaiset maisemat ovat kiehtoneet minua lapsesta saakka, ja koska sukellus taas ei kiehdo, ovat akvaariot tärkeitä paikkoja. Omaan tankkiin mahtuu varsin suppeasti eri kalalajeja, koska niillä on erilaiset elinympäristöt, joita yhdessä akvaariossa ei voi toteuttaa. Olen monta kertaa ajatellut, että jos tankkeja olisi kaksi, saisi toiseen pehmeän veden kaloja. Omassa akvaariossani on tällä hetkellä keskikova vesi miljoonakalojen ja platyj

Olen pohtinut , miksi en ota kehoituksia olla kulkematta mihinkään niin raskaasti. Noudatan, mutta en toistaiseksi kriisiydy. Olen usein kirjoittanut blogiini, mitä asioita en ole tehnyt ikäisteni tahdissa. Nytpä minulla on asia, jonka olen jo kokenut. Olin 2009-2012 niin huonossa kunnossa kipujen ja erityisesti huimauksen takia, että minun piti pysyä lähinnä kotioloissa. Kiersin lenkkinä korttelia, ja jos minun tarvitsi tehdä jokin hankinta, jouduin suunnittelemaan homman huolella, koska liikkeellä kaikki energia meni huimauksen kanssa olemiseen. Olin tuolloin työikäinen, eli minun olisi kuulunut tehdä jotakin muuta ja varsinkin olla jossakin muualla. Katsoin sivusta, kun ikätoverini reissasivat, kävivät töissä ja pystyivät harrastamaan kaikenlaista kodin ulkopuolella ja porukassa vapaa-ajallaan. Minä opin sen sijaan , kuinka päivärytmi (vuosiksi) on luotava kodin seinien sisäpuolella. On tehtävä sitä, mikä on mahdollista, ja suojeltava itseään ikäviltä ajatuksilta. Aina se ei

Olin eilen  yhteydessä vanhempaan, jonka lapsi tulee samalle luokalle Naakan kanssa. Naakkahan aloittaa kaksikielisellä luokalla syksyllä, ja käy jo nyt kahtena aamupäivänä viikossa luokan oppitunneilla kuullakseen kieltä, josta tulee hänen koulukielensä. Nyt opetus tosin keskeytyi, ehkä koko loppukevääksi. Naakka sai mukaansa kuvasanakirjoja joista "läksynä" on opetella pari uutta sanaa joka päivä. Otamme koko perhe tilanteen oppimisen kannalta, Naakka saa käydä kirjoittamassa uudet sanat tussitauluun päivittäin. Oli hauskaa kuulla, että Naakan tulo on mukava asia jo siksikin, ettei luokalla ole ennestään kuin yksi tyttö. Kyse on niin pienestä kieliluokasta, että ensimmäinen, toinen ja kolmas luokka ovat samassa luokassa. Naakka on edelleen kiinnostunut tästä kielestä. Me, Naakan ja Touhin vanhemmat olemme puhuneet, että myös Touhille voisi hakea siirtoa kieliryhmään (saman kielen ryhmä toimii myös Touhin päiväkodissa). Toivomme kaikki, että tämä onnistuu ensi vuonna.

Hei vaan kaikille! Elämme nyt sellaisessa uutispommissa, että ainakin rva:lle on alkanut tulla uutisähky. Koska uutisissa puhutaan nyt vain yhdestä asiasta, on rva päättänyt keskittyä enemmän muihin asioihin.  Naakkasen kanssa on nyt sovittu, että hänen olisi hyvä soittaa joka päivä videopuhelu yhdelle kaverilleen. Kuusivuotiaani ei ole todellakaan tottunut videopuheluihin, eikä ilmeisesti kaverikaan. Ekat minuutit he tuijottivat toisiaan ruudulta.  Sitten räjähti...Naakka tajusi sulkeutua kylppäriin puhelimineen, ja sieltä kuului sitten hirveä kikatus, joka kesti ja kesti. Tänään on vuorossa seuraava kaveri. Tässä kohtaa on sanottava, että nykypäivän yhteydenpitomahdollisuudet ovat kyllä huippuja! Niitä videopuheluita aiomme nyt soveltaa muuhunkin yhteydenpitoon, koska näyttää siltä, että vietämme aikaa lähinnä keskenämme. Testasimme myös videoyhteyttä isovanhempiin, ja hyvin toimi.  Siivosin eilen akvaarioni (osittainen vedenvaihto ja pohjan imurointi). Kevätaurinko v

Saan nykyään elää monella tapaa hyvin normaalia elämää. Minulla on kokopäivätyö, lapsia ja koko ajan kiire. Olen saanut nähdä paljon, ja olen päässyt pois kotini seinien sisäpuolelta. Itse asiassa myös joudun, en vain pääse. Onko niskan retkahdusvamman jäkitila enää minkäänlaisena osallisena elämässäni? No onhan se. Näkyvin niskavamman merkki elämässäni on se, että minun on pakko käydä säännöllisesti hieronnassa. Säännöllisesti tarkoittaa kohdallani kerran kahdessa viikossa, ja joskus useammin. Luistaminen tästä ei onnistu millään muotoa. Elän hieronnan jälkeen yleensä muutaman normaalin päivän. Sitten yläselkä alkaa jäykistyä. Se jäykistyy siitä huolimatta, venyttelenkö tai jumppaanko. Olen lakannut tappelemasta tätä vastaan - säästän näin mielenterveyttäni. Kun jumitus pahenee, päätä alkaa särkeä, yläsellässä on kipuja siellä täällä. ja alkaa huimata. Päätä on vaikea kannatella. Lapojen väli on kaikkein kivuliain, oikea yläniska seuraa perässä. Lopulta ei voi nukkua, kun kylj

Viimeiset puoli vuotta (se koko syksy) ovat olleet uuvuttavaa aikaa, eivätkä vähiten sään takia. Ei puhettakaan, että rva olisi jaksanut vääntäytyä mihinkään luovaan toimintaan. Hyvä kun jaksoi siirtyä paikasta toiseen. Viimeisen kuukauden aikana valon määrä on onneksi lisääntynyt, ja hups hei, rva on taas löytänyt kadotetun luovuutensa - ainakin osan siitä. Minua on aina kiehtonut, miten voi valmistaa itse erilaisia asioita. Olen kuitenkin alkeellinen piirtäjä, keskinkertainen neuloja ja surkea nikkari. Kuitenkin, jotakin pientä voi aina yrittää, mikäli projekti ei ole liian vaikea. Löysin pari viikkoa sitten vesivärien ohjeen. En oikeastaan ollut tullut ajatelleeksi, että niitä voi oikeasti valmistaa itse. Koska vietin lasten kanssa viime viikonlopun kolmisin, tarvitsimme ulkoilun lisäksi tekemistä myös sisälle. Vesiväreihin tarvittiin: 1/2 rkl ruokasoodaa 1/2 rkl etikkaa 1 tl hunajaa 1/2 rkl peruna- tai maissitärkkelystä elintarvikevärejä (värjäävät ruuat, kuten esim

Mikähän tämän viikon puheenaihe on ollut ;) Pikkuinen virus kehittyy toisella puolella maailmaa, ja me pudistelemme päätämme. Aihe tuntuu todella kaukaiselta. Sitten se lentää lentokoneissa  jokaiseen maailmankolkkaan. Mitään karanteeneja tai matkustuskieltoja ei siinä vaiheessa aseteta. Kun virus rantautuu Eurooppaan , tuntee jo pienen vilunväristyksen kulkevan sisällään. Glumps, tuleeko se meillekin? Pitääkö tässä tosissaan alkaa varautua? Sitten se virus tulee meille. Tartuntamäärät ovat pieniä ja tartuntaketjut voidaan jäljittää. Kuluu noin viikko, toisaalla Euroopassa epidemia on päällä, ja yhtäkkiä julkisia palveluja suljetaan maissa, jotka eivät ole kovin kaukana.. Samalla epidemia alkaa kehittyä meillä. Yksi ja toinenkin koulu menee karanteeniin. Riskiryhmistä aletaan huolestua. Jotkut harvat ostavat kaksi wc-paperipakkausta yhden sijaan. Kuluneen viikon aikana tartuntojen määrä on edelleen kasvanut. Yhteiskunta on siirtynyt odottavalta kannalta eräänlaiseen shokki-

Olen havainnut , että moni pienten lasten kotona oleva huoltaja kokee olevansa yksinäinen...ja samalla välttelee kaikenlaisia vanhempaintapaamisia kuin ruttoa. Tämä on tietysti vähän provokatiivinen aloitus, se ei ole kuitenkaan tarkoitukseni. Kaikille eivät MLL:t ja sen sellaiset edes sovi - osalla on jo valmiiksi sen verran kotona olevia kavereita, että päivät sujuvat hyvin. Huom. kirjoitukseni perustuu suuren kaupungin tilanteeseen - toisaalta, olen havainnut, että täälläkin on paljon yksinäisiä. Kun Naakka oli 6 kuukautta vanha, muutimme kokonaan uudelle alueelle. Minulle ei ollut kerennyt muodostua yhteisöä edellisellekään aluelle, koliikkivauvan kanssa ei jaksanut sosiaalistua.  Uudella alueella , jossa asumme edelleenkin, toimi sekä leikkipuiston kerho että MLL:n kerho. Sen sijaan kauppakeskus tms. puuttui kokonaan. Muut käyntikohteet olivat Alepa, R-kioski ja apteekki.  Päätin, että samassa tilanteessa olevien vanhempien tapaaminen on meille hyväksi, ja tung

Tämän viikon tiistaina minulla oli poikkeuksellista ohjelmaa: kävin lätkämatsissa! En voi sanoa ymmärtäväni lajista paljoakaan, mutta mikäli Suomi pärjää mm-kisoissa, katson yleensä viimeiset matsit. Lätkämatsissa olen ollut aiemminkin, ala-asteikäisenä :D Tämä oli toinen kerta, kun toinen joukkueista oli Jokerit. Välissä vuosikymmen on vaihtunut kolme kertaa, Jokereiden silloiset pelipaidat pukee päälleen vain joukko ikäisiäni katsojia (tämä on aika hauskaa) ja koko liigakin on eri. Jääkiekko on nopea peli. En älyäisi maalejakaan, ellei katsomo hurraisi. Ymmärrän kyllä rännit ja ylämummot... Hauskinta matsissa taisi olla kuitenkin oheistekeminen: erätauko ja herkkuostokset (rva tosin tyytyi teehen), musiikki (onpas se nykyään taidokasta) ja ylipäätänsä se, että lapset olivat kotona hyvässä hoidossa ja minä jossakin muualla. Sekä työ- että kotiviikko on kulunut paljolti koronauutisten merkeissä. Oikeastaan uutiset eivät enää anna asiasta uutta ja ihmeellistä tietoa. Työpai

Sekä koronavirusepidemia että Euroopan pakolaistilanne ovat saaneet rva:n hieman miettimään varustautumistaan. Oikeastaan se ei ole ensimmäinen kerta, kun mietin - on hyvä, että on tietyt "varmuusvarastot", jos niitä joskus tarvitsee (toivottavasti ei tarvitse). Varustautumisella on oikeastaan pidemmät perinteet. Lapsuudessamme puhuttiin melko paljon tilanteesta, jossa radioaktiivista ainetta on päässyt maahamme. Sekä kylmän sodan aika että Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus olivat vielä lähellä, vaikka aihe kuulostaakin nykyisin hieman kaukaiselta. Sen sijaan voisimme olla kuvitteellisesti joskus tilanteessa, jossa kauppaan ei pääse, ja sähköt menevät poikki. Tarkistin kaappini ja totesin, että voisin ruokkia perheeni noin viikon ajan - minulla on sen verran kuiva-aineita, tölkkiruokaa ja pakastinkin on täynnä (sen sisältö pitäisi tosin syödä ensimmäisenä). Vesi muodostuisi melko pian ongelmaksi, jos sähköä ei olisi. Vettä kyllä tulisi jonkin aikaa, ja sitä pitäisi

Jos jokin innostus on meillä huipussaan, se on Harry Potter. Naakalle on nyt luettu neljä ensimmäistä kirjaa, ja tarinassa on täten päästy yli puolivälin. Naakka tietää hahmot ja muistaa juonenkäänteet. Olin aluksi sillä kannalla, että luetaan vain kolme ensimmäistä kirjaa. Mitä pidemmälle tarinassa mennään, sen synkemmäksi juoni muuttuu. Tarinan edetessä olen muuttanut mieleni. Luemme kaikki seitsemän kirjaa. Se, että aikuinen lukee lapselle, on mielestäni varsin turvallinen ympäristö kuunnella. Naakka osaa myös itse ilmoittaa, milloin jokin kohta pelottaa - tätä tapahtuu television kanssa jatkuvasti. Hän siirtyy pelottavan kohdan ajaksi toiseen huoneeseen. Luin itse Potterit , kun olin jo yliopistossa. Suhtauduin aluksi silloiseen villitykseen epäillen, mutta innostuin sarjan edetessä. Olen aina ollut jonkin verran kiinnostunut fantasiakirjallisuudesta, mutta alan tuntemukseni ei ole kovin syvällinen. Muistan, että supersuosion saaneet kirjat herättivät aikanaan mielipiteitä