Rouva Niskanen

Lomalla on ollut toisaalta työntäyteistä (riekkuvat lapset), toisaalta tosi leppoisaa. Tuntuu, kuin olisin ollut lomalla jo paljon pidempään kuin viikon. Nukkumaanmenoaikani on lipsunut normaalista noin tunnin eteenpäin. Tämä ei muuten onnistuisi, mutta lasten alun kuudelta kiekumisen jälkeen molemmat ovat alkaneet nukkua noin seitsemään. Siten minullakaan ei ole niin kiire illalla nukahtaa. Nyt loppuviikosta meillä ei ole ollut paljon varsinaista ohjelmaa. Maanantaina ostettu tulostin saatiin jopa eilen asennettua, nyt olen miettimässä rotjakkeelle paikkaa (ei ole kovin esteettinen olkkarin senkin päällä). Kaupasta löydettiin Torstaina lapsille puuttuvia vaatekappaleita, lähinnä alusvaatteita. Minä löysin uudet lenkkarit, kun vanhat menivät rikki. En oikein viitsi lähteä Pohjoisen-reissullemme ilman kunnon kenkiä. Perjantaina teimme kokopäiväretken mummini luokse. Hän on jo iäkäs (kuinkas muuten, jo rva lähentelee neljääkymppiä). Kävimme ennen vierailua paikkakunnan kesätori

Muutama keskustelu ja puheenaihe ovat saaneet minut pohtimaan järjestelmällisyyttäni. Kyse ei ole vakavasta asiasta, mutta omia tapojaan on aina välillä hyvä tutkailla. Onko meillä tavarat epäjärjestyksessä? No on! Usein! Huomaan käyttäväni paljon aikaa tavaroiden paikalleen viemiseen. Nyt olen alkanut kiinnittää huomiota lasten käyttäytymiseen - en oikein jaksanut talven/kevään aikana vaatia heiltä enempää järjestelmällisyyttä, kun olin itse niin kuormittunut työarjesta. Onko meillä liikaa leluja? No kyllä, monessakin paikassa! Meillä on mielestäni liikaa leluja (lasten mielestä ei) Toisaalta, lelujen määrä ei ole ihan uskomaton. Jokainen mahtuu laatikkoon tai kaappiin, vaikka löytyykin usein ihan jostain muualta. Ratkaisu: lasten poissaollessa äiti käy huomaamattomasti noukkimassa pois/kierrätykseen lelun sieltä, toisen täältä. Toisaalta, säilytystiloja on aina mahdollista kohentaa. Onko meillä liikaa vaatteita? Yksittäisiä vaatelajeja meillä on yli oman tarpeen, kuten esim

Maanantai-iltana Naakkanen ilmoitti menevänsä ukille kahdeksi yöksi - näin tapahtui. Tänään aamupäivällä hänet haetaan sieltä pois. Ei ole soitellut, soitin kerran eilen aamupäivällä, mutta olivat niin kiireisiä, että puhelu päättyi lyhyeen :D Touhi on ollut pari päivää ainoana lapsena, hän on selvästi viihtynyt. Jo kaksi lasta ovat eräänlainen lauma (varsinkin jos aikuinen ei ole nukkunut tarpeeksi). He viihtyvät jo nykyään melko hyvin yhdessä, mutta kaipaavat selvästi myös hieman aikaa erossa toisistaan. Mitähän olemme tehneet: - Maanantaiaamuna koitettiin käydä palomuseossa Erottajalla, ja museo  oli sopivasti suljettu lomasesongiksi.  Käytiin sitten vain jättämässä Naakka ukille. Touhi ei ole vielä paljon ukkilassa käynyt, nyt hänkin jo lupasi mennä sinne vähäksi aikaa oikein pian. Päivällä käytiin palstalla ja illan minä ja Touhi vietimme kaksistaan. - Tiistaina kävimme Touhin kanssa kaupassa, apteekissa ja optikolla varaamassa minulle aikaa. Syömisen jälkeen raivasin last

Kävimme eilen Naakan kanssa H & M -ketjun liikkeessä.  Olimme kaupassa porukalla, oikeastaan exä etsi farkkushortseja, joita ei löytänyt. Minä bongasin Naakalle juhlakengät (ei ole nyt sopivia, olemme juhlineet viime ajat ilman kenkiä ihan onnistuneesti. Naakka ilmoitti, että haluaa Batman-Teräsmies-kääntöpaidan. Jätin kengät hyllyyn ja riensin kertomaan Naakalle suru-uutisen: "Naakka, sinulla on 15 t-paitaa täksi kesäksi, en osta sinulle nyt uusia paitoja", Yllätyksekseni Naakka ei hermostunut ollenkaan, ja minulle tuli jopa tunne, että olisi pitänyt ostaa se pojille suunnattu paita (tykkään itse, kun Naakan vaatemaku on niin monipuolinen). Kävelimme liikkeestä ulos ilman kenkiä (Naakka ei pitänyt niitä tarpeellisina) ja ilman t-paitaa. Kuitenkin , jos jotakin tiettyä vaatekappaletta on paljon, en hanki uusia vaatteita vain huvin vuoksi. Metsästän ylipäätänsä lapsille jo seuraavia vaatekokoja, Naakalle 122-128 ja Touhille 110.  Ympäristökysymys on vaattei

Olemme nyt virallisesti siirtyneet/siirtymässä kesälaitumille :) Minun kesälomani alkoi eilen iltapäivällä, ja lasten & heidän isänsä tänään iltapäivällä. Lapset laskevat päiviä asuntoautoreissuun, ja edes reittisuunnitelmaa ei ole vielä tehty :D Minulla on ollut aika kipeitä päiviä selkäni kanssa - töissä on tehty paljon istumahommia ja sellaista, jossa kädet ovat kurotettuina ja lavat kaukana toisistaan. Koska lapset ovat käyneet ylikierroksilla iltakymmeneen (valoisa vuodenaika), en ole voinut jumpata juurikaan. Sen sijaan olen liikkunut valtavasti. Palstalla olen käynyt melkein joka päivä, siellä täytyy kastella nyt jatkuvasti, kun säätila on pysynyt poutaisena. Kävelyä ja liikkeellä oloa on tullut sekä työpäivien aikana että niiden jälkeen. Eilen meillä oli kylässä opiskeluaikainen ystäväni (siis ystävyys on toki jatkunut opiskelujen jälkeenkin) lastensa kanssa. Olo oli kuin isossa perheessä, jossa lapset ovat syntyneet pienin väliajoin (iät 8,6,2 ja vauva). Lapset v

Kun olin 1980-luvulla lapsi , vietin osan varhaislapsuuttani päivähoidossa. Muistot noilta ajoilta ovat ihan hyviä, en toivonut olevani koko ajan kotona äidin/isän kanssa. Pikkupaikkakunnalla ei juuri eskaria tuolloin käyty, paitsi että 6-vuotiaat täyttelivät jonkin sortin eskarivihkoja seurakunnan päiväkerhossa. 6-vuotiaana taisin päästä vähäksi aikaa pikkuoppilaaksi koulun iltapäiväkerhoon, koska halusin samaan paikkaan koululaisten kanssa. Kun tämä "esiopetus" oli suoritettu, mentiin kouluun ja saatiin oma pulpetti. Omilla lapsillani on/tulee olemaan hiukan erilaista. Naakka oli ensimmäisenä elinvuotenaan (2013-2014) kotihoidossa, välillä minä hoidin, välillä Naakan isä hoiti, ja välillä olimme molemmat kotosalla. 1v ja 4kk:n iässä Naakka aloitti osapäiväisen päiväkotiarjen. Sitä onkin jatkunut nyt katkeamatto-masti yhteensä viisi vuotta, paitsi että osapäiväinen muuttui kokopäiväiseksi ensimmäisen vuoden jälkeen. Touhi taas aloitti päiväkodin kokopäiväisenä 2 vu

Maanantaina niskani alkoi lyödä totaalisen lukkoon. Olen tottunut näihin "kramppeihin" vuosien aikana, varsinainen venyttely ei niihin auta. Jonkin verran auttaa, jos pystyy kääntelemään niskaa ja rauhallisesti puolelta toiselle. Minulle on jo vuosikymmen sitten tapahtuneesta retkahdusvammasta jäänyt kiputila yläniskaan, oikealle puolelle. Liian rajusti en voi päätä käännellä, muuten saan huimausoireita....siispä rauhallisia liikkeitä. En tiedä, pitivätkö bussimatkustajat tempoiluani hassuna - bussi vain on niin hyvä paikka käännellä päätä puolelta toiselle, kun mitään muutakaan kovin järkevää ei ole tarjolla. Tosin äänikirjat & pään kääntely bussissa eivät oikein sovi yhteen. Tänään niska on ollut aavistuksen verran parempi, mutta yläselkä on kyllä ollut enemmän jumissa. Jotain poistuu, jotain tulee, sellaista se aina on. Olen nyt alkuviikosta huhkinut sekä kirppiksellä että viljelypalstalla. Jälkimmäiselle lähdenkin kohta - Naakan ja Touhin isä lupasi hakea t

En oikein tiedä , mikä tämän kirjoituksen tarkoitus on. Jotenkin se liippaa henkistä ikää, sitä miten jonkin asian kuuluisi mennä ja sitä, kuinka yllätysten kautta syntyneet lopputulokset ovat toimivia tai sitten eivät. Päätin listata asioita, joiden kohdalla kehoni tai minä muuten eivät toimineet kuten piti. 1. Teini-ikä : tykkäsin hengailla isovanhempieni kanssa. Pääpuheenaiheet: kirjat, puutarhanhoito ja sota-aika. Teini-iässä minulla oli vielä 3-4 isovanhempaa. Minulla on edelleen yksi. 2. Täysi-ikäisyys : ajokortti. Kaikki nuoret tykkäävät ajamisesta. En tykännyt ajamisesta silloin enkä nyt. Tiedän, että se olisi hyödyllistä mutta ei. 3. Seurustelu Se ei oikein napannut kohtien 1 ja 2 kohdalla. Miten ihmeessä jaksaisin jatkuvasti roikkua jonkun kanssa? 4. Ammatinvalinta : En todellakaan aikonut ainakaan siihen ammattiin, mihin olen nyt pyrkimässä. Hupaisimpana pidän sairaanhoitajakoulua, jonne minut hyväksyttiin - en mennyt. Kunnioitettava ammatti, mutta ei näillä unenla

Tuntuu, että kesä on alkanut oikein tulvimalla...siis kirjaimellisesti. Naakka ja hänen isänsä joutuivat tänä aamuna päiväkotireissulla pakenemaan ukkosmyrskyä päiväkodin pyöräsuojaan, jonne oli alkanut myös tulvia vettä (siis nilkkoihin asti, vaaratilannetta ei sentään syntynyt). Kiperästä tilanteesta päästiin, kun päiväkodin työntekijä tuli töihin ja saatiin tehtyä lautaviritelmä, jolla isä ja tytär pääsevät satimesta :D Taidanpa vaihteeksi kertoa kuluneesta viikosta kuvina - melkein joka päivä on tehty jotakin, josta olen ottanut kuvan. Viime tiistaina juhlittiin päiväkodin kevätjuhlaa. Tänä vuonna ei esiinnytty, vaan suoritettiin tehtäviä, joilla sai "lippuja", joilla sai puolestaan nakkeja ja sen sellaista. Muuten hyvä idea (jätän nyt tässä mainitsematta, mitä mieltä olen kilpailuista, joihin aikuisten pitää osallistua...) , mutta koska oli ilmoitettu, että juhlasta saa ruokaa, en ottanut lapsille evästä mukaan. Kuullessaan, ettei heti syödäkään, 2-vuotiaani sa