Rouva Niskanen

Olemme viettäneet lasten kanssa parit jouluiset lomapäivät kotosalla. Tosin Touhiin iski pienoinen flunssa, joka on rauhoittanut menoa. Olemme käyneet pulkkamäessä ja Hoplopissa. On ollut ihan mukavaa olla lasten kanssa liikkeellä. Sen sijaan olen hivenen kironnut asioita kotona, muun muassa joulukuusta. Alan olla vakaasti sitä mieltä, että tämä varistelija lähtee asunnosta ennen loppiaista. Sama käy lasten pikkukuusille, joista toinen ei edes suvaitse pysyä pystyssä.  Kotosalla olemme lukeneet paljon. Ilokseni myös Touhi innostui nyt Harry Pottereista. Hän käy aina ilmoittamassa, kun on lukenut esimerkiksi kaksi aukeamaa <3 Katsotaan, alkaako Touhin oma lukuharrastus tästä. Vielä ei ole kiire. Omaa olotilaani (toissayö meni olkapääkivun kanssa) paransi, kun pääsin salille. Pientä hämminkiä aiheuttivat uudet laitteet. Uusia oli tullut ja vanhoja oli siirretty eri paikkoihin - melkein liikaa 40+ yrittelijälle.  Löysin kuitenkin "omat" laitteet ja kokeilin jopa yhtä uutta.

Vaihdamme erään ulkomailla asuvan ystäväni kanssa joulupaketteja joka vuosi. Emme edusta samaa kansalaisuutta, mutta juhlimme molemmat joulua. Ystäväni on valtavan kekseliäs joulupaketeissaan ja lapseni ovat saaneet häneltä ihania juttuja. Minä...no yritän pysyä kekseliäällä linjalla ;) Vaihdamme joulupakettien ohessa myös kirjeet. Kirjeen kirjoittaminen hieman katoavaisena kansanperinteenä (ainakin kohdallani) on pienoinen haaste, mutta olen toistaiseksi selvinnyt. Ystävälläni on joitakin vuosia pienemmät lapset, tyttö ja poika nekin. Viime vuosina molempien kirjeet ovat täyttyneet ruuhkavuosihulinasta.Ystäväni on nyt siirtymässä takaisin työelämään. Hän kirjoitti ihmettelevänsä, miten ihmeessä olen selvinnyt hommasta jo useita vuosia. No, miten milloinkin :D Elämäni on ajoittain todellinen sekasotku. Yhdistelmä työ, lapset ja kodinhoito ei kyllä yhtenäkään viikkona suju täysin. Olisi mukavaa, jos voisin kirjoittaa jonkinlaisen selviytymisohjeen (tyypillinen blogiteksteissä), mutta

Sää kääntyi joulunpyhien aikana onneksi pakkasen puolelle. Pieninä lapseni viihtyvät loskassakin, mutta nykyisin suosikki on ehdottomasti pakkassää. Asumme alueella, jossa on onneksi pulkkamäkiä. Paras mäki on harmillisesti Touhille liian kaukana, siis omatoimisesti toteutettavaksi retkeksi. Lähempänä on taasen varsin hieno jäämäki. Jouluna olimme kuitenkin maaseudulla. Olin jo ennen maaseudulle menoa teroittanut lapsille, että jouluun liittyy paljon mukavaa kuten lahjat. "vastapainoksi" on ulkoiltava. Tämä on Touhille varsin helppoa, hän viihtyy hienosti ulkona. Naakka sen sijaan...hänelle se on välillä hankalaa. Itse huomaan tulevani kiukkuiseksi, ellen saa raitista ilmaa vähintään noin tuntia päivässä. Minun raittiissa ilmassa oloni on lähinnä kävelyä.  Eilen pääsin kuitenkin laskemaan pulkalla. Maaseudulla on hieno mäki. Se on todella jyrkkä, Salpausselän laitimmaisia rinteitä. Muuten lapsuuden paikkakuntani on hyvin tasaista. Mäelle päästäkseen piti pakata pulkat autoon

Päivä ennen jouluaattoa. Lapset ovat ratketa liitoksistaan, koska joulupukin tuloon on enää niin vähän aikaa. Totta tosiaan, muistan itsekin sen kihelmöivän odotuksen ja myös tylsyyden tunteen, kun päiviä ja lopulta tunteja oli edessä niin paljon. Sittemmin aikuisiällä tilanne on sanellut tehtäväni - taustapiru...ei kun joulutonttu :D Päätehtäväni on toimia lahjapajassa sekä käytösvastaavana kotimme ikkunalasien sisäpuolella. Muistuttelen lapsia kotiime tirkistelevistä kollegoistani. Lapset ovat juuri nyt parhaassa joulun taikaa - iässä. He eivät ole liian pieniä eivätkä liian suuria. Vaikka joulu merkitsee aikuiselle (ainakin minulle) myös stressiä, on tunnelmassa niin paljon hyvää.  Tänään minulla kuitenkin on mahdollisuus hivenen rentoilla. Se tarkoittaa ainakin uimahallissa käymistä. Pääsin uimaan viimeksi pari viikkoa sitten. Ylipäätäänkin pääsen uimaan noin kaksi kertaa kuukaudessa. Olen etsinyt koko aikuisikäni tasapainoa liikkumiselle. Sitä, ettei liikkumista tulisi liikaa ta

Pääsin syntymäpäiväni kunniaksi ravintolaan, enkä mihin tahansa ravintolaan vaan venäläiseen. Aikuisseurassa, pitää vielä mainita. Olen aikuisiälläni tutustunut Helsingin venäläisiin ravintoloihin (silloin kun niitä vielä oli useampia) ja tykästynyt kovasti. Mistään kevytruuasta ei ole kyse, ja jossakin vaiheessa, varsin aikaisessa, minun piti todeta, että viinin juonti saa riittää - vodkashotteihin en edes uskaltautunut ;)  Mutta ruuan kanssa nautin. Venäläisessä keittiössä sienet, smetana, juurekset ja vaikka mikä ovat suosikkejani. Meni kyllä hieman överiksi, siis viimeistään siinä vaiheessa, kun uunijäätelö Romanovin mansikoineen tuotiin eteeni :D  Pitäisikö venäläisiä ravintoloita boikotoida? Joku voi olla sitä mieltä, mutta minä en. Minusta sotaa ei käydä kirjoilla, kielen osaamisella tai vaikkapa ruokaperinteillä. Naapurissamme on ja tulee olemaan ruokakulttuuri, jolla on vaikutuksia myös omaamme.   Jottei kaikki olisi ollut kuluneella viikolla pelkkää juhlaa, kantapäähäni iski

Meillä on melko iäkäs partamonni, Sillä on ollut aiemmin lasten antama nimi, mutta se on unohtunut meiltä kaikilta. Oikeastaan se ei ole iäkäskään - noin viisivuotias.  Partamonni on yleisimpiä akvaariokaloja. Sitä pidetään myös ongelmallisena, kun se lisääntyy todella voimakkaasti. Minulla on ollut partamonneja pitkän aikaa - lapsuudesta saakka. Olen tykästynyt tähän viiksekkääseen, isokokoiseen akvaariokalaan. Meidän partamonni piilottelee yleensä suurimman osan aikaa. Se tykkää uppopuusta, joka on sen mielestä sen omaisuutta. Partamonni on reviirikala. Niillä pitää olla tarpeeksi tilaa ja ne omat uppopuut :D Meillä oli toinenkin partamonni, mutta se kuoli jostakin syystä.  Eilen illalla koimme säikähdyksen hetkiä, kun kuului kovaa kolinaa. Rouva partamonni vain oli saanut kaivamisinnon. Hän tykkää silloin tällöin kaivaa kuopan hiekkaan, ja eipä sille mitään voi, jos se simpukkakoriste sattuu olemaan siinä sopivalla paikalla etulasia vasten.  Nyt aamulla hän makoilee tyytyväisenä ku

Jos haluaa provosoitua , kannattaa aina lukea keskustelupalstoja. Eräänä päivänä "keskusteltiin" juhlapukeutumisesta ja siitä, kuinka moukkamaista on, siis aikuisen ja lapsen, mennä juhlatilaisuuteen ilman juhla-asua.  Itse olen tottunut ajattelemaan moukkamaisuutta juhlatilaisuuksissa toisella tavalla: moukkamaista on ikävä käytös kanssajuhlijoita kohtaan, esim. liika humalatila tai ilkeys, kun keskustelee. Moukkamaista on myös se, ettei huomioi keskustelussa toisia. No, asuja olen tottunut pitämään joko tilanteen sanelemana pakkona, paitsi ettei juhla-asu nyt kovin tärkeä edellisiin verrattuna ole, siis omasta mielestäni. Jos minulla on tilaisuudessa juhla-asu ja jollakin toisella ei ole, tuskin huomaan sitä. Jos huomaan, ajattelen, että jopas onkin rentoa, kun joku on saapunut juhliin normireleissä. Minulle, surkealle pukeutujalle se suo tilanteen, jossa voin kerrankin ajatella olevani juhlava ;)  Se siitä. Naakan kanssa käytiin pitkiä keskusteluja juhla-asusta, koska hän

Voisi jopa sanoa , ettei meidän perheessä ole juhlittu Suomen itsenäisyyttä koskaan näin monipuolisesti. Keskiviikolle, varsinaiselle itsenäisyyspäivälle en tosiaan ollut varannut muuta ohjelmaa kuin ne karjalanpaistilihat, jotka hankittiin tiistaina :D Itsenäisyyspäivän aamuna oli pientä napinaa minun ja Naakan välillä. Kumpikin sai kiukkunsa loppumaan. Minä pääsin lenkille aikuisten kesken - ai kun olikin upea sää. Karjalanpaistille tuli lopulta lasten ukki - miten mukavaa! Touhi sai kutsun kavereidensa kanssa Rushiin pomppimaan. Lähetin pojan matkaan ja olin iloinen, kun hän sai päivälle mukavaa ohjelmaa. Naakka sai kutsun kaverilleen, ja minä itse asiassa tungin mukaan, jotta saisin seuraa Linnan juhlien katseluun. Ilman juuri minkäänlaista suunnittelua päivästä tuli todella mukava.  Torstai oli normaali työpäivä , mutta sisäinen viikkokelloni oli täysin sekaisin - vähän niinkuin olisi ollut viikonloppu, mutta ei kuitenkaan. Vähän niin kuin olisi ollut maanantai, mutta ei kuitenkaa

Naakka oli onnekas : hän sai kutsun Suomen lasten itsenäisyysjuhliin, joihin kutsuttiin kaksi lasta jokaisesta Suomen kunnasta. Kun kutsu lokakuussa kävi, Naakka oli heti valmiina. Ääripäälapseni, joka ei esimerkiksi käy harrastuksissa, koska kaipaa henkistä lepoa koulupäivien jälkeen, oli heti lähdössä 500 lapsen juhliin. Koska samalla viikolla on vielä nelosten tanssit, molemmat juhlat menevät samalla juhla-asulla. Sinä on sekin etu, että nyt juhla-asu on "korkattu" eikä asun käyttämistä tarvitse sen enempää jännittää. Huoltajia ei joukkoon kutsuttu, mutta me saimme seurata tilannetta Valtioneuvoston Youtube-kanavalta. Jännittävin tilanne oli monille kuten Naakallekin pääministerin kättely. Naakkaan on kuitenkin luottaminen - hän selvisi kättelystä ja vaihtoi muutaman sanankin. Juhlissa tutustuttiin Valtioneuvoston linnaan, syötiin ja kuunneltiin yllätysesiintyjää - se oli Käärijä <3  Naakka ei ole mikään meluihminen. Siksi hän ei kauan juhlatilassa viihtynyt - oli vars

Olen tällä viikolla lähettänyt kaksi joulupakettia (pirun kallista tuo lähettäminen, muuten). Toinen lähti 3-vuotiaalle kummitytölle ja toinen Saksaan ystäväperheelle. Toivon, että paketeista on iloa saajilleen. Seuraava urakka olisi joulukorttien kirjoittaminen. Olen lähettänyt joulukortteja koko aikuisikäni. Vaikka moni on hommasta luopunut, olen jatkanut, koska niitä on myös kiva saada :) Sekään ei kyllä ole ilmaista, mutta menköön. Lapsilla on ollut hauskaa, kun joulukuu on alkanut - ne joulukalenterit. Ilokseni ovat myös keksineet Jouluradion. Omasta mielestänikin on ihana juttu, että on näin paljon joulumusiikkia kuunneltavaksi, ja voi vielä valita, minkä tyylistä. Olin perjantaina ammattijärjestön pikkujouluissa . Koska pikkujouluhistoriani on puutteellisen työuran takia kapea, jännitti vähän, mitä on tulossa. Lisäksi ennen lähtöä alkoi laiskottaa kuten aina, kun on joku iltameno. Sain istumapaikan läheisimmästä työkaveriporukasta, hyvä juttu. Hieman huonompi oli, että yhteisen