Rouva Niskanen

Tänään rva pääsi muuton jälkeisessä "treenielämässään" jopa niin pitkälle, että kerkesi pyörittelemään selkäänsä hierontarullan päällä meidän olkkarissa. Tavoitteena oli selän keskiosan nikamalukon avaaminen. Se aukesikin, ja kauhealla rusahduksella vieläpä. Nyt se tosin taisi mennä jo lukkoon uudestaan. Muut osat eivät sitten auenneetkaan, tai ehkä vähän. Hierontarullat ovat muuten suurin piirtein tämän näköisiä: Kuva:  http://www.spartanshop.fi/fi/lihashyvinvointi/112-spartan-eva-foamroller-hierontarulla-pilates-rulla.html Tiistaina kävin, vihdoin ja viimein, hierojalla. Edestakaisin pääsin onneksi puolison kyydillä, sillä en uskaltanut lähteä huteran oloni kanssa uudelle bussireitille. Tämä hieroja on vakituisen hierojani suosittelema, ja oikein hyvältä tuntui selkä hieronnan jälkeen. Parin viikon päästä aion mennä uudestaan. Jahka muutosta vähän selviämme, varaan ajan Ortoniin fysioterapeutille, jolla olen käynyt yhteensä kaksi kertaa. Hän saa tarkentaa kotihar

Rva:n ensimmäinen viikko uudessa kodissa käynnistyi tänään. Aikamoista hulinaa meillä on ollut, lauantaina siirryimme tänne kokonaan. Niskaset elävät nyt pahvilaatikkovuoren keskellä ja voivat (niskaa lukuun ottamatta) oikein hyvin. Kuvaväläyksiä elämästämme täällä en valitettavasti tähän vielä saa, kun kamera piilottelee edellisessä asunnossa (sinne muutti tuttu ihminen) tai sitten jossakin purkamattomista pahvilaatikoista. Koska kyseessä on asuntojen vaihto eikä niinkään muutto ihan tyhjään kotiin, oli muuttopäivänä selvittelemistä, miten tavarat muutetaan, kun toisesta asunnosta piti aina saada tilaa "omille tavaroille", jos sieltä vei jotakin toiseen asuntoon. Pikkunaakka vietti koko päivän kummitätiensä hyvässä hoidossa (kiitos kun jaksoitte meidän pientä raakkujaa). Illalla Naakkakin kotiutui - hänellä riittää ihmettelemistä uudessa asunnossa, jossa kivointa näyttäisivät olevan raidalliset räsymatot lattioilla! Tyttöselle tuli paljon muutoksia kerralla - hän saa

Juhuu, me asutaan sitten siellä uudessa asunnossa loppuikämme! Rva ei ainakaan halua enää ikinä muuttaa...ainakaan niskavamman kanssa. Eilen olin siinä tilassa, että ranteiden lisäksi särkivät myös nilkat ja suurin piirtein koko selkä. Iltapäivästä Naakan nostelu alkoi jo tuntua todella raskaalta ja kivuliaalta. Kädet olivat väsyneet ja kipeät, en sitten ihan kamalasti nostellut siinä illan aikana (onneksi Naakka viihtyy oikein hyvin myös lattialla). Päivän aikana olimme pyydystäneet kalat vanhasta akvaariosta ja muuttaneet ne sinne uuteen paikkaan. Kaikki selvisivät muutosta hengissä, ja meillä olikin yksi piikkisilmä ja yksi sukarapu enemmän kuin olin arvellut! Kalat matkustivat ämpärissä, jonka päällä oli muovikansi. Perillä laitoimme koko ämpärin akvaarioon kellumaan, jotta lämpötilat tasoittuisivat. Sitten pääsimme kalat ja ravut uuteen kotiinsa. Ensimmäisen tunnin ajan kalat olivat värinsä menettäneitä ja stressaantuneita. Mustatetratkin kyhjöttivät tiiviinä parve

Niskaset puuhastelevat kaikki päivät lähinnä muuttoasioiden kanssa. Myös meidän kalat, ravut ja marsut muuttavat, tottakai! Akvaarion muutto on edennyt hyvin. Akvaario saapui viime viikolla uuteen paikkaan. Eilen pääsimme siihen pisteeseen, että pohjalannoite, hiekka ja vesi (sekä muutama kasvi) ovat paikallaan ja akvaario on toiminnassa. Kalat ja ravut muuttavat uuteen osoitteeseensa todennäköisesti tiistaina. Täytyy toivoa, että kaikki selviävät muutosta ja kasvitkin lähtevät hyvin kasvamaan uudessa paikassa. Tämä "tankkivanhus" siirtyy nyt sitten pois käytöstä. Se on kyllä palvellut meitä hyvin. Myös marsut muuttavat kanssamme - Nasu onkin asunut kanssamme suurimman osan siitä ajasta, kun olemme asuneet puolison kanssa yhdessä. Hän on ikäisekseen (5 ja puoli vuotta) oikein  hyvässä kunnossa ja mm. hyppäsi eilen kevyesti Matildan yli, kun Matilda asettui Nasun ja varsisellerin väliin. Tässä on meidän Nasu luultavasti syksyllä 2008...ja rva ennen niskavammaa (ja

Rva tapasi eilen erään oikein mukavan ihmisen - Orton-jaksolta tietysti! Oli kyllä mukava piipahtaa kahvilassa, vaihtaa kuulumisia ja keskustella muuten vaan. Sen jälkeen oli tietysti pakko käydä pikaisilla vaateostoksilla. Vertais-ihmisen kanssa puhuimme muun muassa univaikeuksista. Rva:llahan niitä on ilman vammaakin, mutta varsinkin viime aikoina hermokivut selässä (ne säteilevät jalkoihin asti) ovat vaikeuttaneet nukkumista. Ärsyttävä seikka on myös, että sängyssä lukeminen on alkanut olla hankalaa olkapääkipujen takia. Rva kumminkin tykkää lukea ennen nukkumaanmenoa, sillä se rauhoittaa ja vie ajatukset pois päivän tapahtumista. Ei ole kovin kiva tunne, kun väsyttää (ja lapsikin nukkuu) ja on pakko olla hereillä, koska särkee. Usein rva:n särky on ns. leposärkyä, joka alkaa kunnolla tuntua vasta, kun rva siirtyy makuuasentoon ja yrittää rentoutua. Kun on elämää rajoittava vamma, on lepo yöllä (ja olisi päivälläkin) todella tarpeen. Kun nukkuu kivun takia huonosti, seuraava

Häpeä on aika ikävä tunne. Rva on joutunut työstämään tätä tunnetta usein ja pääsee sen ohi aina ajoittain. On kuitenkin hetkiä, jolloin on vähän hankalaa olla, kun ei ole tehnyt tiettyjä asioita kuten muut. Olemme pikkunaakan myötä tutustuneet erilaisissa vauvatapaamisissa moniin uusiin, hienoihin ihmisiin (joiden vauvojen nimet tosin muistamme paremmin kuin heidän). Kun vauvoista on keskusteltu tarpeeksi, valottaa jokainen jonkin verran myös omaa aikuisen elämäänsä. Työ ja ammatti ovat yleensä ensimmäisiä asioita, joista aikuiset ihmiset vaihtavat tutustuessaan tietoja. Kun kysytään, mitä kuuluu, on helpointa kertoa, millaista töissä on viime aikoina ollut. Siitä päästään nopeasti hyvin työpainotteiseen keskusteluun. Viimeksi rva taisi seota sanoihinsa perhekahvilassa. Toinen äiti kysyi ihan ystävällisesti, koska aion palata töihin. Mitä sanoi rva, joka on yleisesti ottaen suhteellisen sanavalmis. ...öö, no mun mies on perhevapaalla...niin, ja mä olen niin kuin liikuntavammai

Rva kunnostautui eilen akvaarion kanssa ja pesi 34 kiloa hiekkaa...vanhasta akvaariosta ei voi siirtää hiekkoja uuteen, kun hiekan alla on pohjalannoiteseos, joka ei saisi olla suorassa "kosketuksessa" veden kanssa. Arvattavissa varmaankin on, että pesuprojektia on vielä jäljellä 17 kiloa... Ostimme tällä kertaa Bilteman hiekkapuhallushiekkaa, joka olikin hyvä ostos - se tarvitsi vain kaksi huuhtelukertaa. Pesu on siinä mielessä hidasta, että pestä voi vain hyvin pienen määrän kerrallaan (ainakaan rva ei ole keksinyt hyvää keinoa pestä isompia määriä). Pesemisen jälkeen kädet tuntuivat siltä, kuin olisi käyttänyt erittäin voimakasta kuorinta-ainetta. Uusi akvaariopaketti on sellainen, jossa tulevat mukana lämmitin, suodatin ja valaisin. Tämä helpottaa rva:n työtä, tekniikan valitsemiseen menisi taas aikaa, joka meidän perheessä tuntuu olevan tällä hetkellä kortilla. ...mistä voinee päätellä, että rva:n rentoutumis- ja rauhoittumisharjoitteet eivät ole edenneet. Vi

Rauhoittuminen - siinäpä onkin vaikea laji! Päivät tuntuvat olevan (ja ovatkin) perheessämme varsin kiireisiä, lepohetkiä on oikeastaan lähinnä yöllä, silloin kun pikkunaakka nukkuu. Päivisin hän nukkuu kotona niin uskomattoman vähän. Rva on muutenkin luonteeltaan sellainen, että alkaa helposti käydä ylikierroksilla eikä osaa aina rauhoittua silloinkaan, kun siihen olisi mahdollisuus. Joku voisi ihmetellä, että kuinka me nyt emme meinaa jaksaa, vaikka meitä on kotona kaksi aikuista yhden vauvan kanssa...no ei rva sitä osaa itsekään selittää - ehkä kaikki vain eivät ole niin nopeita käänteissään. Eilen esimerkiksi...olin väsynyt jo aamulla. Takana oli viikko, jolloin vietin oikeastaan kaikki päivät kaksistaan pikkunaakan kanssa kellon ympäri. Naakka oli pahalla tuulella ja sain hänet nukkumaan vasta, kun lähdimme kaksistaan ulos. Yritimme mennä kirjastoon. Matkalla niskaani alkoi tietysti särkeä. Kirjastossa se riemu vasta repesikin, kun totesin, että vaunumme eivät mahdukaan hi

Viime päivinä niska on taas kiukutellut. Eilen, kun olin vaunujen kanssa kaupungilla, tuli huimaus- ja pahoinvointikohtaus, jollaista ei ole taas tullut pitkään aikaan. Olin jo kerennyt hoitaa "välttämättömät" asiat ja yritin katsella jotakin mukavaa dvd:tä minimaaliseen leffakokoelmaamme. Miten se niska tekeekin stopin juuri silloin, kun pitäisi tehdä jotakin kivaa! En sitten katsonut paria minuuttia kauempaa...vaikka olisinkin löytänyt sopivan elokuvan, en olisi pystynyt jonottamaan kassalla. Meni kyllä loppupäivä pilalle. Tänään olo oli taas vähän parempi. Tänäänkin olimme pikkunaakan kanssa pääosin kaksistaan, joten lähdin myös tänään ulkoilemaan vaunujen kanssa. Suuntasimme kirjastoon ja heti sen jälkeen sinne samalle leffaosastolle. Leffaa ei löytynyt, mutta ostin pari dvd:llistä 90-luvun Kyllä isä osaa -sarjaa. Meillä taitaa olla melkein koko sarja videokaseteilla, jotka voi nyt heittää pois. Katsomaan en ole vielä kerennyt. Tykkään todella paljon noista ysär

Pari päivää sitten teimme tytön kanssa iltalenkin. Tyttö tietysti nukahti heti, ja minä kävelin tutun reitin rauhassa ajatuksissani. Katsellessani ympärille huomasin, että varsinaiseen ruskaan taitaa olla vielä hieman aikaa. Syksyn lehtiä lenteli ympäriinsä, mutta suuri osa puista oli vielä vihreitä. Näistä maisemista ei ole helppo sanoa, että on jo syys - lokakuun vaihde. Tässä vaiheessa vuotta huomio luonnossa kiinnittyy helposti syksyn lehtiin, lisääntyvään pimeyteen ja kylmenevään säähän. Ainakin Rva unohtaa usein, että kasvukausi on vielä monilta osin käynnissä. Eilen olimme taas perhetalossa käymässä. Moni vauva vanhempineen alkaa jo tulla tutummiksi. Se on muuten jännää, että vauvojen nimet oppii tuntemaan, mutta vanhempien nimien kanssa on ainakin rva:lla vielä paljon opettelemista. Meidän tyttö ei ollut eilisessä tapaamisessa parhaimmalla tuulellaan. Hän alkoi itkeä, kun laitoin hänet lattialle maton päälle muiden vauvojen joukkoon. Tuli kai liikaa vieraita kasv