Rouva Niskanen

Elän nyt elämässäni varsin avointa vaihetta. Moni asia on jotensakin auki...ja tuntuu, että avoimia kysymyksiä tulee eteen koko ajan lisää, korona-aika ei ole ainakaan tuonut lisärutiinia Niskasten päiviin. Nyt selvisi, että koulut aukeavat. Varsinkin Naakalle se on varsin mukava uutinen, sillä se tarkoittaa varmaankin muutamia uuden kielen oppitunteja tulevassa koululuokassa ennen kesäloman alkua. Nyt ainakin tiedämme, missä mennään, sillä asialla on muitakin vaikutuksia perheeseemme. Iso avoin kysymys on minun ensi vuoteni. Yliopistolta on ilmoitettu, että opiskeluoikeuteni selviää toukokuun aikana. Seuraavien neljän viikon aikana selviää siis se, missä vietän loppuvuoden (etänä, paikan päällä vai työttömänä/työelämässä). Nykyinen työsopimukseni loppuu juhannukseen, joten siihen mennessä olisi mukavaa saada ensi vuoden kuvioita edes jonkin verran eteenpäin. Pari päivää sitten selvisi, että onnistuin missaamaan avoimen yliopiston haun. Osa suoritettavista opinnoista on suorit

Mietin joskus , millaisena lapseni tulevat muistamaan minut - siis lapsuudestaan, en ajattele vielä postyymeja ulottuvuuksia. Toivon parasta ja pelkään pahinta - olen nimittäin ajoittain oikea mestarinalkuttaja. Pohtiessani lasteni mielikuvaa itsestäni ajattelen käytännössä itseäni. Luulenpa, että lapset tulevat muistamaan kesäminäni. Menen höpsöksi, kun kyse on puutarhasta ja marjastuksesta - hiukan hullu äiti, joka voisi asua kasvimaalla ja joka alkaa kiukutella, kun marjametsästä pitäisi lähteä pois :D  Lapsia en tässä vaiheessa velvoita mihinkään, mutta alan hiljalleen opettaa heitä tunnistamaan kasveja ja vähän hoitamaankin. Ainakin Naakka on osallistunut myös mustikoiden ja puolukoiden poimintaan. Olen kesäaikaan äiti , joka tykkää lähteä metsään ja kaikenlaisiin luontokohteisiin. Paikkoja, joissa olen hieman pihalla ovat ulkoilmaravintolat (tuulenvire heittää aina johonkin vähintään lautasliinat ja aurinko häikäisee). Lisänä tähän voisin lisätä hiekkarannat (en tykkä

Olen havainnut olevani aina perjantaisin todella väsynyt. Viikot ovat aika raskaita etänäkin, ja perjantai-iltapäivästä alkaen olen miltei puolinukuksissa. Onnistuin kuitenkin käymään vielä illalla pitkähköllä kävelylenkillä. Poikkesin myös puutarhapalstalla. Ilokseni totesin, että istuttamiani narsisseja ja tulppaaneja on nyt nupulla - varsinkin narsissit aukeavat varmaan jo näinä päivinä. Ei niin iloksi, totesin myös, että usealla puutarhapalstalla oli käynnissä juhlat. En siis vastusta juhlimista, mutta nyt korona-aikaan joukkogrillaukset (vaikutti siltä, ettei kyseessä ollut yhden talouden ihmiset missään porukassa, väärässä voin toki olla) voisi jättää vähemmälle. Ongelma ei ole joukolla juhliminen sinänsä. Kuitenkin, jos jollakin riskiryhmäläisellä on palsta siinä vieressä, ei hän voi käydä hoitamassa omaansa, koska ihmisjoukkoja pitää vältellä. Kuulun itse astmani takia riskiryhmään, mutta onneksi palstani oli kaukana porukoista. Kukkien havaitsemisen ja grillijuhlien

Olen tässä pidempään pohtimut , että paras tapa vaikuttaa tekstiilituotteiden tuotanto-oloihin olisi ommella itse. Rva:n suhde ompelukoneisiin on ollut käytännössä aina hyvin vaikea. En oikein tykännyt siitä koulussa, ja yläkoulun seiskaluokan kässänope tappoi viimeisenkin kiinnostuksen lajiin ihan vain olemalla ynseä. Sen jälkeen olen lähinnä lyhentänyt ompelukoneella farkkuja, tosin en ole vuosiin tehnyt sitäkään. Pikkuhiljaa asenteeni on muuttunut. Kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin, Naakka on intoutunut Melukylän lapsista ja vanhan näköisistä vaatteista. Luulen, etten vielä pitkään aikaan kykene minkäänlaisiin vaatteisiin, mutta neulatyynyn sain sentään eilen ommelluksi vanhasta tyynyliinasta (siitä saa vielä muutakin). Mikähän voisi olla seuraava ompelutyö (sitten kun on hankittu täytettä neulatyynyn sisälle)? Ehkäpä se voisi olla hiusdonitsi tai kauppakassi. En kuitenkaan viitsisi ommella mitään sellaista, mikä ei oikeasti tule käyttöön meillä. Käytännössä en m

Tyttäreni alkaa saavuttaa oikein mukavan iän - hän on nyt mieltynyt Melukylän lapsiin. Minulla on dvd:nä valmiina jo Melukylän lasten kesä ja Astrid Lindgreneistä myös Ronja Ryövärintytär.  Katselin Melukylän lapsia itse hieman vanhempana, ehkä 8-vuotiaana. Syynä oli, että sarjat oli kyllä tekstitetty, mutta ei dubattu kuten nykyään. Naakka ei pysty vielä lukutaidollaan lukemaan tekstityksiä, joten dubbaukset ovat hyvin tervetulleet.  Meillä on Melukylän lasten kesä, mutta ei talvea. Itse asiassa omassakin lapsuudenkodissani oli näin. Ajattelin kuitenkin, että voisin tilata sen talvenkin, sitähän olisi mukavaa itsekin katsella, kun sitä on katseltu paljon vähemmän.  Ronja Ryövärintyttären Naakka hokasi aiemmin, jo pari vuotta sitten. Siinä on jonkin verran pelottavia kohtia, mutta ilmeisesti ei liian.  Astrid Lindgrenin satujen maailma on ajankuvana koukuttava. Tällä hetkellä Naakka ihailee eniten sitä, kun lapset kulkevat paljain jaloin. Hän haluaa päästä kokeilemaan

Tämän viikon kiteytetty lause voisi olla: "Tekniikka petti." Puhelimeni lataus heikkeni viime viikonloppuna. Keskiviikkoon mennessä lataus loppui kokonaan. Täytyy sanoa, että vedin kilarit. Puhelimen takuu meni umpeen juurikin helmikuussa. Pienen selvittelyn jälkeen totesin, että puhelin täytyy viedä Verkkokauppaan, josta se on ostettu. Mikä mukava koko perheen reissu korona-aikana! Se oli kuitenkin pakko tehdä...ja moni muukin oli joko hajottanut laitteensa/ kyllästynyt neljän seinän sisällä olemiseen, joten turvavälien pitäminen oli suhteellisen hankalaa. Meillä on vielä käytössä dvd-soitin. Viime viikkoina dvd:t ovat alkaneet näkyä huonosti. Olen arvellut, että dvd:t ovat jo niin vanhentuneita, että yksi jos toinen näkyy huonosti. Kun toistoa tuli tarpeeksi, totesin, että laitteemme taitaa olla rikki. Siitä tuli toinen ostos Verkkokauppaan. Keskiviikkona työkoneeni hiiri päätti lakata toimimasta. No, ajattelin, että lukitus on päällä, enkä vain saa näpäytettyä sit

Maanantaina asunnon seinät tuntuivat olevan liian lähellä, joten päätimme lähteä pienelle autoretkelle. Retkipäivät silloin tällöin eli automatka johonkin ja tutustuminen uusiin maisemiin siellä ovat kuuluneet suosikkiaktiviteetteihimme aina. Koska puutarhahommat eivät näytä alkavan lähitulevaisuudessa (meillä on Helsingissä lumikerros), on geokätköily alkanut taas pitkästä aikaa houkuttaa. Lapset ovat jo siinä iässä ettei ketään tarvitse kantaa tai työntää rattaissa, joten pusikoissa rymyäminen voidaan suorittaa koko perheen kesken. Tsekkailin viikonloppuna kätköilykarttaa ja totesin, että olen vuosien varrella löytänyt lähes kaikki kätköt lähihoodeiltamme. Osa on eri syistä niin vaikeita, ettei minun kannata niitä edes yrittää. Geokätköily on siinä mielessä mukava harrastus, että kätköjä on niin paljon, että ei ole pakko mennä kaikkein suosituimpiin turistikohteisiin. Me lähdimme ajamaan itään päin, Emäsaloon Porvoon edustalle. Paikka ei näyttäisi olevan luontoretkeilijö

Päätin pienen harkinnan jälkeen tehdä "Kuinka usein" - blogihaasteen. Se sisälsikin monen monta suhteellisen mielenkiintoista kysymystä :D Tässä tulevat vastaukset: Kuinka usein? Vaihdat lakanat? Tyynyliinat kahden viikon ja muut petivaatteet kuukauden välein. Vaihdat pyyhkeet? Kerran viikossa. Soitat isälle/äidille ? Harvoin pääsee syntymään pidempää kuin muutaman päivän väliä. Käyt leffassa? Korkeintaan kerran tai kaksi vuodessa. En ole varsinainen elokuvaihminen, joten minua joutuu hieman houkuttelemaan. Föönaat hiukset? Ei hitto - ehkä neljä kertaa vuodessa :D Putsaat lattiakaivot? Välttelen viimeiseen asti... Käyt metsässä? No, nykyään sattuneesta syystä melkein joka päivä - kuuluu sallittuihin aktiviteetteihin koronan aikaan. Käyt suihkussa? Joka toinen päivä - pesen silloin aina hiukseni. Sanot läheisillesi, että rakastat heitä? Ehkä liian harvoin - toisaalta, saapa tuon rakkauden osoittaa monella muullakin tavalla. Tarkistat kuivakaapin sisäl

Introverttiys on asia, josta en oikein tiedä, onko se hyvä vai huono juttu. Vaikka hakeudun useimmiten seuraan, olen huomannut tarvitsevani aikaa, jolloin minun ei tarvitse pohtia sosiaalisia kiemuroita tai sen sellaista. Nyt, kun sosiaalinen tilanne on aiempaa rajoittuneempi, en huomaa kaipaavani niin kovasti sitä, että olisin kamalasti ihmisten parissa. Tähän toki täytyy lisätä, että koska en ole yksineläjä, en sinänsä joudu kohtaamaan totaalista yksinäisyyttä, mikä olisi varmasti paljon, paljon vaikeampaa. Nautin, kun saan käydä puutarhapalstalla yksin. Yksinäinen kävely ja pelkkien kasvien (tällä hetkellä kuolleiden rikkakasvien) parissa oleminen on mielestäni hauskinta kasvukaudella ikinä. Tämä on siksikin hyvä juttu, että koska kesäfestarit, ihmisjoukot rannalla tai huvipuistoissa eivät ole kiehtoneet, olen minäkin löytänyt kesästä vuodenaikana jotakin upeaa ja ainutlaatuista. Kun lapset ovat jossakin muualla kuin minun kanssani kotona, en yleensä jaksa olla puhelimessa ke

Totesimme lasteni isän kanssa tuossa kerran, että valtaosa lastemme kavereista asuu tilavammin kuin me. Meidän alueellamme (kerrostaloja) se tarkoittaa isompia kämppiä tai jopa kaksikerroksisia kerrostaloasuntoja, joita täällä on muutamia. Alueellamme on myös mahdollista asua pienen kerrostalon alakerroksessa metsänreunassa niin, että asuntoon kuuluu myös pieni piha. Minä asun lasten kanssa varsin perus-kerrostaloasunnossa, jossa ei ole esimerkiksi saunaa. Talomme on iso, l:n muotoinen ja keskellä on yhteinen piha. Me asumme kolmannessa kerroksessa - emme kovin alhaalla tai ylhäällä. Oikeastaan asumme myös talon keskivälillä, eli emme kummassakaan päädyssä. Lapset eivät ole  valittaneet asunnostaan juuri koskaan. Ainoastaan, kun Naakka on käynyt synttäreillä hienommassa (lähinnä isommassa) kämpässä, hän kyselee vähän aikaa, miksi meillä ei ole sellaista asuntoa. No, käytännössähän asumisoikeusasunto olisi ainoa mahdollisuutemme sitten joskus. Jos haluamme asua näin keskellä kau

Luontokohteet ovat olleet Niskasten harrastus oikeastaan aina. Ei sillä, että olisimme oikeastaan mitään erityisiä retkeilijöitä, saati sitten vaeltajia. En ole itse juuri koskaan viettänyt yötä teltassa metsässä "Juuri koskaan" tarkoittaa kohdallani muutamaa partioleiriä ala-asteella (kesäaikaan) ja muutamaa seurakunnan leiriä teininä (talvella). Kaikissa majoituksena on muuten toiminut puolijoukkueteltta. Lapsuuden perheelläni oli tapana mökkeily, mutta ei mikään varsinainen luontokohteissa vierailu. Esimerkiksi luonnon- ja kansallispuistoissa olen vieraillut oikeastaan vasta aikuisena. Koska aikuisena saa suunnitella vapaa-aikaansa vapaammin kuin lapsena, olen panostanut luontomatkailuun (tai pikemminkin retkeilyyn) nyt aikuisena. Luontokohteisiin on lähdetty silloin tällöin, koko ajan emme ole suhanneet edestakaisin. Edellinen varsinainen luontoretkemme oli Nuuksio viime marraskuussa. Sillä reissulla kiersimme muistaakseni toiseksi lyhimmän kierroksen. Matkan ai