Rouva Niskanen

Emme ole ihan vielä päässeet varsinaiselle lomalle. Toivon, että lähipäivinä starttaava Suomen-tourneemme toisi selkeän rajapyykin työntäyteisen alkuvuoden ja kesäajan välille. Monen sattuman summahan tämä on, mutta väsyttävää on ollut silti. Minulla on heinäkuussa matkamme jälkeen tehtävänä vielä yksi vähän laajempi oppimispäiväkirja kurssista, jota olen käynyt nyt kesäkuun ajan ja joka loppui eilen. Olisi sinänsä hyvä alkaa pakertaa moisen parissa jo nyt, mutta... Maanantaina selkäni sanoi todellisen stopin ja noidannuoli iski. Minulla on niitä harvoin, mutta pitihän se arvata, että pitkät luennot läppärin ääressä eivät sovi rva:lle lainkaan (koko syksy on nyt sitten tietenkin niitä korona-ajan takia). Joka tapauksessa, tilanne eskaloitui siihen, että makasin sängyssä enkä päässyt omin avuin pois. lihasrelaksanteilla ja särkylääkkeillä päästiin varsin hyvään tulokseen, kunnes minulla oli torstaina luento, joka venyi yliajalle. Olin taas alkupisteessä. Tällä kertaa lihasrela

Lapset kasvavat ja asiat helpottuvat - tätä väitettä voi katsoa monesta näkökulmasta, mutta juuri nyt, kun vauva- ja taaperovaihekin on ohitettu, tuntuu monella tapaa helpommalta. Uskon vahvasti, että tämä kesä on lasten kanssa helpompi kuin kuusi aiempaa kesää. On edelleen paljon seikkoja, jotka työllistävät - yksi yhä enemmän työllistävä asia on kaupassa käynti ja ruuanlaitto. Ruokaa alkaa mennä meillä varsin paljon, ja toissailtana ostettu iso pussillinen omenoita, terttu banaaneja ja mainot ovat jo koko päivän olleet historiaa. Sitten, Naakkasen viihdyttäminen on alkanut ainakin osan päivää mennä niin, että hän viestittää itse puhelimella kaverilleen ja siirtyy tämän kanssa ulos pariksi tunniksi. Naakka saa nyt kulkea kaverin kanssa lähiympäristössä, kunhan pysyttelee kaukana ratikkakiskoista. Touhilla on omat juttunsa, hän on varsin osaava ja toimelias kohta 4-vuotias. Yökuivaksi opettelu on vielä vähän vaiheessa...välillä menee hienosti, ja sitten taas ei. Hänellä on va

Wuhuu , kesäloma on yhä lähempänä - lapset tosin ovat jo kesälomalla, eli päiväkoti ei kutsu viiteen tai melkein kuuteen viikkoon. Vaikka asia ei lapsiani koske, kesähoito olisi kerrankin omassa päiväkodissa - tavoitteena on välttää siirtymiä, koskapa koronaa vältetään edelleen. Lapset olivat odottaneet kesälomaa. Heillä on normaalien keskenkasvuisten tapaan suuria suunnitelmia lomaa varten, ja pettymyksiä tulee, kun joka päivä ei mennä esimerkiksi Lintsille (Lintsi on tosi lähellä meitä, ja siellä käydään kesän aikana usein, niissä maksuttomissa laitteissa siis. Meillä eletään vielä toistaiseksi päivä ja hetki kerrallaan. Opiskeluni on ollut hyvin suuritöistä, koko palettia on ollut vaikea pitää kasassa. Kurssilla riittää tekemistä edelleen, mutta luulen, että saan kaiken tehtyä. Tänään en opiskele, mutta huomenna ja ylihuomenna kyllä. Opiskelu on kiireestä huolimatta tuntunut pitkästä aikaa mukavalta. Se selvästi osuu aivoissa kohtaan, joka tuottaa mielihyvää. Toki kyse voi ol

Naakka on nyt 7-vuotiaana edennyt varsin kivaan vaiheeseen - hänen kanssaan voi keskustella todella hyvin. Kaikenlaiset ihmeelliset asiat, kuten jääkausi, karttapallo ja sen sellaiset kiehtovat. Niistä on minunkin mielestäni kiehtovaa keskustella. Toisaalta hän ymmärsi todella nopeasti, miten tuleva 2-vuotinen opiskeluni toimii ja sen, miten päätoiminen opiskelija on todellakin ilman palkkaa vähän pidemmän ajan. Hän myös pohtii, miksi toisissa ammateissa on hyvä palkka, toisissa taas ei. 7-vuotiasta hänessä toki on suurin osa - hän vertaili lelujen hintoja asuntojen hintoihin ja totesi, että lelut ovat halpoja toisin kuin olen väittänyt :D Kun ulkoilen Naakan kanssa , minulla ei tarvitse olla koko ajan silmät selässä. Hän voi hävitä näkyvistä vähäksi aikaa, ja tulla sitten esiin jostakin. Toki havainnoin itse, että häntä ei näy. Toisaalta tiedän, että hänellä on tarpeeksi järkeä ilmoittautua pienin väliajoin. Jos koronatilanne ei olisi yhä päällä, olisin varmaankin kulkenut ka

Puutarhapalstani pukkaa tällä hetkellä rikkaruohoja ennätysvauhdilla (oikeasti vauhti on sama kuin viime kesänäkin, mutta se tuntuu taas ennätysmäiseltä). Olin toissailtana huhkimassa palstalla, ja sain heinikkoa nurin ihan kunnioitettavan määrän. Itse asiassa, ei huvittanut ottaa edes kuvaa, niin kiireinen käyntini oli. Jokainen peruna (10) on jo kasvattanut taimen, mansikat ovat kukassa ja salaattipenkki senkun monipuolistuu :) Toinen pioneista ei näköjään selvinnyt, toinen kasvaa ihan hyvin. Viinimatjapensaista kaksi neljästä on kukintavaiheessa. Istuttamani valkoinen ja musta viinimarja ovat niin pieniä, että minun työni on "kaivaa" ne esille heinikosta. Perennapenkki on vielä todellakin sellainen vain lainausmerkeissä... Siihen nähden, että olen vieraillut palstalla vain noin kaksi kertaa viikossa, se näyttää ihan hyvältä. Kun kesäopiskeluni menee tauolle ensi viikon jälkeen, pääseen keskittymään tärkeimpään, eli puutarhanhoitoon ;) enemmän. Yhdistelmä opiskelu,

Selkäni kramppasi viikko sitten, kun kävelin töihin. Työpäivä olikin sitten varsin tuskallinen. Ongelmapaikka on melkein kyljessä, selän keskellä. Jopa hengitys sattui ja lihasrelaksantin ja särkylääkkeen yhdistelmä pelasti lopulta. Siihen nähden, kuinka paljon selkäni ja niskani kipuilee, syön todella vähän edes normaaleja särkylääkkeitä. Lihasrelaksantteja käytän noin kaksi kertaa vuodessa tai harvemmin. Ne kuitenkin auttavat, mikäli tilanne menee ihan kamalaksi. Hieronta auttoi toissapäivänä selän kokonaistilannetta, mutta kipeytti samalla kramppikohdan uudelleen. Rva ei tietenkään ole tulossa vanhaksi, aina on kyse jostakin muusta! Viime päivät tilanne on ollut aika herkkä, mutta toivottavasti se on nyt menossa parempaan päin. Näissä tilanteissa muistan yhä selvemmin, miksi olen kääntänyt uravalintani päälaelleen ja menen koko ajan poispäin päätetyöstä. Eilen kävelin paljon (jouduin keskelle vesisadetta tai sitä hemmetin otus-myrskyä, jonka piti alkaa vasta parin tunnin pä

Olen havainnut , että blogini lukijamäärät ovat kuluneen vuoden sisällä kasvaneet. Olen iloinen, että kotikutoinen blogini kiinnostaa, ketä mistäkin syystä. Blogin kirjoittaminen on yhä hauskaa, ja siihen löytyy yhä aikaa vähintäänkin viikoittain. Olen joskus pohtinut, pitäisikö blogini ilme muuttaa jotenkin ammattimaisemmaksi, mutta blogissani tekstin sisältö taitaa kuitenkin olla keskiössä kuvia ja muuta ulkoasua enemmän. Tässä postauksessa ajattelin kuitenkin jakaa kuvia tämän viikon varrelta, sillä kuvapostauksia minulla on blogissani ollut viime aikoina todella vähän. Näemmä en sitten osaa vielä suurentaa kuvia tällä uudella bloggerilla, joten tulevat sitten pieninä. Kuva1 : Naakka ja Touhi hoitamassa sauvasirkkoja. Toinen teki "sateen" sumutepullolla, toinen asetteli salaatinlehdet paikoilleen. Naakka, 7v, kykenisi hoitamaan sauvasirkat jo ihan itsekin, sen verran yksinkertaisia hoitotoimenpiteitä "keppimme" vaativat.  Kuva 2:  Touhi onnesta soikeana mummolass

Useat avoinna olevat kysymykset ovat vaivanneet minua alkuvuonna. Kun kesän koittaessa on ilahduksekseni alkanut tipahdella myös vastauksia, ainakin osaan kysymyksistä. Tein pari viikkoa puhallustestejä pef-mittariin toukokuussa. Tavoitteena oli viimeinkin saada astma diagnosoiduksi. Tämä kevät on keuhkojeni kanssa ollut elämäni hankalin - kulkuni on ollut hidasta ja oloni tukala.  Tänään asia viimein selvisi lääkärin soittoajalla. Astmadiagnoosihan sieltä tipahti. Samalla tipahti kivi sydämeltäni: minua vaivaa yleisesti tunnettu krooninen sairaus, jota voidaan hoitaa ja jota varten on jopa asiaan erikoistuneita hoitajia.  Parin viime vuoden jälkeen on vaikea uskoa, että tavoitteena on saada minut oikeasti oireettomaksi. Puhallusarvoni ovat tällä hetkellä ilman lääkettä kuin yli 80-vuotiaalla, ja lääkkeenkin kanssakin niiden pitäisi nousta hieman korkeammalle kuin ne nyt nousevat.  Ensiksi käydään kuulemma keuhkoissani olevan tulehduksen kimppuun kortisonilla. Avaa