Rouva Niskanen

Kyllä siellä ulkona jo kovasti paukahtelee...se enteilee hyvin suurella varmuudella vuoden vaihtumista, joka tapahtuu vähän yli tunnin kuluttua. Niskaset juhlivat uutta vuotta oikein hiljaisesti kotosalla. Äsken pelattiin hra:n kanssa erä Trivial Pursuitia - hra voitti (rva pääsi melkein tasoihin). Tämä vuosi on ollut Niskasilla kokonaisuudessaan hyvä. Haasteitakin on tullut vastaan, erityisesti omien ja läheisten sairauksien sekä ikävien tapahtumien muodossa. Rva, hra, Naakka, Nasu, Matilda ja kalat sekä ravut ovat voivat nyt vuoden lopussa hyvin, olemme siitä kiitollisia. Ensi vuodesta voi sanoa, että jatkamme samaan malliin. Rva tekee työtä ja kuntoutuu (ja yrittää elää sovinnossa niskavamman kroonistuneiden oireiden kanssa), hra siirtyy viisipäiväiseen työviikkoon ja Naakan kanssa peuhaamme molemmat oikein paljon! Viime sairauksiin liittyen , muut ovat jo terveinä, mutta rva:n yskä ei ota laantuakseen. Joulun luultavasti aloittamaan astmaattisen yskän taltuttamiseen tarkoite

Rva kävi eilen kuntosalilla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan (kävin kerran ennen norovirusta, sitä ennen joskus marraskuun alussa). Hotelli, jonka alakerrassa sali sijaitsee, on nyt suljettu. Salille on hiipparoitava sivuovesta ovikoodin kanssa - rva onnistui tehtävässä! Siihen ne onnistumiset loppuivatkin (jos itse salille menoa ei lasketa onnistumiseksi). Rva jaksoi yskän säestyksellä polkea kuntopyörää tasan kuusi minuuttia, viereisessä laitteessa polkeva varmasti kärsi... Rva piti itselleen sellaisen treenin, että kävi läpi kaikki laitteet, joita on aikaisemmin käyttänyt. Painot piti laskea alkutasolle joka ikisessä! Ennen puoliväliä rva oli jo niin poikki, että olisi voinut käydä salin lattialle nukkumaan. Se olisi ehkä onnistunutkin, porukkaa ei ollut kuin muutama rva:n lisäksi. Harmittaa kyllä tuo treenaamattomuus, se on näkynyt niska- ja selkäkivun sekä huimauksen lisäksi muun muassa yleisenä velttoutena ja väsymyksenä. Eihän sille mitään voi, että on kipeänä, mutta toi

Niskaset kotiutuivat muutama tunti sitten joulunvietosta lähisuvun luota. Täytyy sanoa, että olipa mukava nähdä kaikkia, usein suku on kuitenkin hajallaan eri paikkakunnilla, vaikka kukaan ei asu kovin kaukana toisistaan. Naakka nautti mummista, papasta, isomummista, sisareni perheestä sekä toisestakin kummitädistään ja erityisesti hänen koirastaan (sekä koko hänen perheestään). Pukki toi Naakalle aika paljon lahjoja, joilla pelaillessa joulunaika meni mukavasti. Miinuspuoli oli, että rva rupesi jälleen yskimään. Molemmat yöt poissa kotoa menivät yskiessä, joten väsymys alkoi painaa päälle ainakin tänään. Rva aloittaa huomenna antibioottikuurin, toisen lajissaan. Edellinen paransi aika hyvin, mutta yskä palasi vatsataudin aikana. Eilen rva kävi Naakan kanssa pulkkailemassa. Pakkasta oli neljätoista astetta, mikä kieltämättä jo tuntui. Rva oli fiksuna unohtanut ulkohousut kotiin, onneksi äitini lainasi omiaan. Naakka tykkää istua pulkassa ja kiersimmekin kokonaisen korttelin.

Niskasten joulu (siis tämä kotona vietettävä osuus) näyttää kyllä menevän siten, että sitä voi kuvata osuvasti lausahduksella "vähän sinnepäin". Onneksi sentään useimmiten on hauskaa! Ensimmäistä kertaa haimme tänä jouluna meille ihan oikean kuusen, siis ison sellaisen (viime vuonna haimme pikkukuusen ja viritimme sen marsujen häkkiin). Kuusimetsällä kävimme läheisellä aukiolla, ajattelimme, että Naakan mielestä on jännää, kun paikalle on yhtäkkiä kasvanut pieni kuusimetsä. No, Naakan mielestä kuusimetsä oli pelottava ja kuusikauppias, puhelias setä, vielä pelottavampi. Me valitsimme kotoisan, sekametsästä kaadetun kuusen, emme sitä viljeltyä. Naakka kohtasi vielä yhden kauhunhetken, kun kuusimies ravisteli kuusen irti alustastaan. Kotona valojen virittely kuuseen oli melkein ylivoimaista, siinä tarvittiin Naakan isoisän apua. Koristeita meillä ei ole toistaiseksi paljon, mutta eiköhän niitä vuosien mittaan tule lisää. Kuusta emme ole saaneet seisomaan suorassa, sojo

Eiköhän siinä sitten käynyt kuten ennustettu oli: kun Naakka oli "aloittanut" oman oksennustautinsa torstai-iltana, alkoi puoliso oksentaa lauantai-iltana. Rva sinnitteli vielä aamuyöhön. Meille tulikin sitkeä tauti, ilmeisesti norovirus. Joka tapauksessa, viime sunnuntai kului siten, että rva makasi sängyssä eikä meinannut jaksaa vessaan lähteä. Puoliso oli myös taudissa, mutta ehkä vähän lievemmässä. Olimme molemmat siinä kunnossa, että matkalla huoneesta toiseen piti välillä kyykistyä, kun heikotti niin kamalasti. Naakka taisi luulla, että kyseessä on jokin leikki. Hänen mielestään oli ihan luonnollista, että sekä isi että äiti retkottivat milloin minkäkin huoneen lattialla ja Naakka sai kiipeillä päällämme (ei ihan vatsan päällä, mutta muuten). Sunnuntai-iltana rva:lle nousi vielä kuume. Maanantaina toivuimme koko perhe kotona, Naakka alkoi onneksi olla jo kunnossa. Tiistaina puoliso lähti töihin ja Naakka päiväkotiin. Rva:lle tuli niin heikko olo, että puoliso pa

Kyllä se tästä ...eilen rva kävi illalla psykoterapiassa ja tapasi vielä kaupungilla erästä ystäväänsä. Näitä ennen onnistui muuten pienimuotoinen joululahjaostoksilla käynti. Onneksi sekin asia vähän eteni, vaikka ei meillä tänä vuonna niin massiivisia jouluvalmisteluja ole! Illalla, kun rva oli käymässä iltatoimiin, heräsi Naakka ja alkoi oksentaa. Ihan kunnolla, ei mitään pieniä pulautuksia. Ei siinä muuta kuin lapsi suihkuun, vuodevaatteet vaihtoon ja lapsi takaisin nukkumaan. Taudiksihan se osoittautui. Meno jatkui aamuyöhön asti, sen jälkeen rva nukahti ja puoliso oli käynyt Naakan luona vielä pari kertaa. Nyt tyttö nukkuu, luultavasti hän onkin tällaisen yön jälkeen aika väsynyt. Ehkä taudista ei tule pitkää, sen näyttää tämä aamu. Rva:n tauti alkaa onneksi olla jo ohi, päästiin sentään siitä! Eilen salilta soitettiin. Soitto ei koskenut sitä, ettei rva:ta ole näkynyt paikalla kuukauteen (ei kuulustelua, huh!). Rva oli joskus muinoin vastannut salilla johonkin kyselyyn

Nämä ova t jo toivon mukaan niitä talven pimeitä päiviä - kun kävelin aamulla töihin metsän kautta, olisi taskulamppu ollut tarpeen, vaikka kello oli jo yli yhdeksän... Töihin olikin hauskaa mennä pitkästä aikaa, koko viime viikkohan meni rva:lla sairastaessa. Oikeastaan vasta lauantaina alkoi tuntua siltä, että tämä tauti alkaa mennä ohi. Vieläkin yskittää ja poskiontelot ovat kipeät, mutta jo paljon vähemmän. Nyt alkaa jo huomata niskankin, se on ihan hirveän jäykässä kunnossa. Tänään on särkenyt ja huimannut, onneksi rva:la sattuu olemaan huomenna fyssari, heti aamusta kahdeksalta. Hieman jännittää, kuinka töissä sujuu fyssarin jälkeen, toivottavasti hyvin. En ole oikeastaan voinut harrastaa mitään liikuntaa yli kolmeen viikkoon ja sen kyllä huomaa. Eilen illalla pyörittelin vähän hartioitani alkajaisiksi, huomisen fyssarin jälkeen ajattelin jo mennä salille tekemään jotakin rauhallista jonakin päivänä tällä viikolla. Eilen meitä ilahduttivat Naakan mimmi (kyllä me yritimme

Sunnuntaina rva perheineen oli kutsuttu sukulaiselle, jonka luona Utu-koira asuu. Vierailun teemana oli varmaankin pikkujoulu. Naakkakin oli vierailusta riemuissaan - siellä oli Utu-koira, jota Naakka ei ollut nähnyt pitkään aikaan. Utu ottikin meidät vastaan innolla ja häntä heiluen. Naakan silmät kirkastuivat, kun hän näki Utun. Naakka kutsui ensin Utua nimellä "Nee" (meillä on ollut kylässä ja hoidossa Neo-saluki, joten Naakka ilmeisesti arveli, että tämänkin koiran nimi oli Neo. Naakka ja Utu keksivät yhdessä hauskaa tekemistä, kuten tuolin taakse ryömimisen ja tuolin kiertämisen peräkkäin. Lisäksi suosiossa olivat Utun pallot, joita Naakka tietysti oletti kaikkien vieraidenkin haluavan heitellä hänen kanssaan. Kutsujen emäntä oli valmistanut ihania pateita, kalaakin oli ja sienisalaattia sekä erilaisia jouluoluita. Rva söikin oikein sydämensä kyllyydestä, jälkiruuaksi oli vielä kakkuakin ja joulutorttuja. Kiitoksia maittavasta tarjoilusta, E., olit nähnyt paljon v