Rouva Niskanen

Ruoka. En ole ihan varma , näkyykö ruuan kallistuminen (tulevaisuudessa pitäisi kallistua vielä enemmän) vielä perheeni taloudessa. Suoraan sanottuna, olemme menneet hyvin yksinkertaisella linjalla viime aikoina kiireen takia, onneksi lapset eivät vaadi kummoisia. Meillä on piakkoin puutarhapalstalla kevätkylvöjen aika. Tulee väkisinkin mieleen, että ehkä kannattaa kylvää tänä vuonna sellaista, mikä oikeasti kasvaa ja tulee ruokapöytään. Ehkä tilanne ei ole ihan niin vakava, mutta puutarhapalstaan liittyvät ajatukseni ovat hieman erilaisia kuin aiemmin. Tavallaan, tällainenhan olisi tietynlainen paluu juurille. Puutarhapalstat ja muut kaupunkipuutarhat ovat historiallisesti tarjonneet kaupunkilaisille mahdollisuuden viljellä ruokakasveja: perunoita, kaalia, juureksia... Vaikka moni meihin vaikuttava asia maailmalla on hivenen solmussa, hyvääkin tapahtuu. Naakan koululla oli tilaisuus, jossa koko koulu oli salissa samaan aikaan seuraamassa yhteistä ohjelmaa :) Tämä ei olisi normaalina

Kuka odottaakaan "kaunokirjoitusta" isovanhempien merkityksestä elämässäni, ei välttämättä sitä tästä kirjoituksesta saa. Tämä varoitus siis heti alkuun, sillä lähisuvun kanssa eläminen on vaiheittain sekä rakasta että todella raskasta. Ensin kuitenkin varhaislapsuuteen: syntyessäni minulla oli neljä isovanhempaa. Syntymäni oli varmasti hieno juttu kaikille, mutta käytännössä kukaan heistä ei missään vaiheessa ollut osa arkeani. Ehkäpä niin ei ollut 1980- 1990- luvuilla tapana. Missä me sitten tapasimme? No, heillä kyläiltiin. He harvemmin kyläilivät meillä. Toisten kanssa oltiin kesämökillä enemmän yhdessä, toisten kanssa lomilla. Mitä isovanhempani tekivät lapsuudessani? Jos en muista väärin, toinen pariskunta oli eläkkeellä, kun olin pieni, toiselta puolelta toinen oli töissä, toinen luultavasti ei. Eläkeikä ei ollut tuolloin vielä kovin korkea.  Mitenkäs oli leikkimisen laita? No, omien muistikuvieni mukaan isovanhemmistani tasan yksi leikki kanssani...muiden kanssa pelat

Olen noin tammikuusta alkaen suunnitellut hankkivani akvaarioon pandamonnisia. Toissapäivänä niitä sattui olemaan lähikaupassa, joten päädyin yhdeksän yksilön parveen. Pikkuiset ovat kotiutuneet todella hyvin. Meillä ei kovetetun veden takia ole ollut moneen vuoteen minkäänlaisia monnisia. Ne ovat kuitenkin mielestäni yksiä suloisimmista akvaariokaloista. Pandamonniset ovat olleet erityisen ihailuni kohteena jo pidempään, joten onneksi odotus viimein palkittiin. Ulkosuodatin on nyt viimein pesty - sen toiminta uhkasi stopata puolen vuoden siivoamattomuuden jälkeen kokonaan. Itse peseminen ottaa toki tunnin tai vähän yli, mutta jotenkin sitä ei meinaa saafa aikaiseksi ennen kuin on ihan pakko. Nyt homma on kuitenkin hoidossa!  Touhista, 5, on kehittynyt yhä taitavampi legojen kokoaja. Itse asiassa on hieman sääli, että tällä hetkellä hänellä ei ole kaveria, joka olisi kiinnostunut legoista. Aika usein hän hermostuu ja vaatii aikuisen rakentelemaan...ja voi varmaan arvata, ettei aikuin

Lähdin eilen Naakan kanssa pihalle katsomaan kevään merkkejä. Ennen lähtöä minusta tuntui, ettei mistään tule mitään. Kun stressi aiheuttaa tällaisen tunteen, näen myös kaikki kodissa valtavana tekemättömien kotitöiden röykkiönä.  Olen ulkoillut ja ylipäätään liikkunut kuluneen viikon aikana luvattoman vähän. Kukapa sitä minulta kyselee, mutta kyllä se olotilassa tuntuu. Harkka on ollut hyvin vaativa, ja välillä tuntuu ettei mikään riitä. Sinänsä loppuviikko meni oikeastaan ihan hyvin. Joka tapauksessa, lähdin Naakan kanssa pihalle ja otimme pallon mukaan. Naakalla oli jonkinlainen ajatus pallottelusta, mutta ei tarkkaa suunnitelmaa. Minä päätin unohtaa hetkeksi stressini ja katsella ympärilleni.  Yllätyksekseni näin vihertävää ruohoa, sinivuokkoja, leskenlehden ja hyönteisiä. Kuulin mustarastaiden laulavan. Kevät on totta totisesti saapunut! Naakan kanssa ihastelimme, kun osa puistakin on jo alkanut vihertää. Kävimme myös metsässä katsomassa kevätpuroja. Purojen kaiveleminen ja vede

Kävimme lasten kanssa eilen Noitametsä-nimisessä tapahtumassa. Ken haluaa, voi googlata tapahtumasta tarkemmin. Lyhyesti: kyseessä oli pääsiäiseen liittyvä seikkailutapahtuma koko perheelle.  Menimme läpi noin puoli tuntia kestäneen radan, meitä opastivat satuhahmot. Lapsille annettiin ratkaistavaksi tehtäviä, joiden avulla pääsi eteenpäin. Lopulta pääsimme noidan luokse... Olin valtavan tyytyväinen, miten hieno seikkailu lapsille oli järjestetty. Korona-ajan lapset eivät liiemmin ole teatterielämyksiä saaneet, ja aikuisillekin rata oli älyttömän kiva. Molempia lapsiani jännitti alkuun, mutta molemmat sulivat esitykselle. Touhille tuli lopuksi kiukku, sillä hän olisi halunnut heti uudestaan. Huomasin kuittailevani lapsille , että nykylapsilla ei esimerkiksi piirustustaito kehity, kun valmista kuvaa otetaan vastaan koko ajan ja joka tuutista. Mielestäni sanoin kyllä tämän ihan nätisti. Naakka sanoi että hänellä olikin ajatuksena piirtää, ja Touhi sanoi että hän osaa jo piirtää niin hyv

Heräsin tänä aamuna yläselkä täysin jumissa. Syy: uinti. Tykkään todella paljon jokaviikkoisesta kilometrin uintireissustani. Koska meillä ei ole saunaa kotona, ilo on kaksinkertainen. Nautinnollista yhtä kaikki. Kaikenlainen lihaskuntoharjoittelu auttaa yleensä, mutta ei aina. Joskus jumi on vain sellainen, ettei sille oikein mitään voi. Se taas täytyy hyväksyä, jos aion kehossani pysyä. Jonkinlaisella verryttelyllä aloitan, kunhan saan kupillisen kahvia juotua :)  En ole oikeastaan vielä kerennyt miettiä kovin paljon kevättä ja kesää - siis mitä nimenomaan vuodenajan vaihtuminen tarkoittaa käytännössä. Koska meidän kulmilla on varjoisissa paikoissa vielä monta kymmentä senttiä lunta, mukaan lukien puutarhapalstani, asia ei ole tuntunut ajankohtaiselta. Kuitenkin, ison multakuorman pitäisi tulla puutarhapalstoille ensi viikonloppuna. Siinä on vähän logistista ongelmaa, mutta ehkäpä se multa lumen päälle kärrättynäkin jossakin vaiheessa asettuu, kun lumi ja jää joskus sulaa. Varmaan ki

Päästäkseen siirtymään kotoa toisaalle ihminen tarvitsee yllättävän paljon tavaroita mukaansa. Kun Naakka lähtee, olen tottunut rallattamaan "avain ja puhelin" - fraasia kyllästymiseen saakka. Olemme ehkä hiljalleen siirtymässä siihen, että asia varmistetaan jo edellisenä iltana.  Naakalla on suurimmaksi osaksi oikeat koulukirjat mukana repussa, koska hän ei hyvin pitkälti avaa reppua useinkaan kotona. Läksyt hän toimittaa jo iltiksessä, mikä on itse asiassa todella hyvä juttu. Toisaalta, kun matikan kirja hävisi kuukausi sitten, en voinut varmuudella sanoa, olinko nähnyt kyseistä kirjaa edes viimeisen kuukauden sisällä. Tilannehan eteni niin, että loppujen lopuksi tilasimme uuden matikan kirjan, ja kirjaa odottaessamme se pirullinen matikan kirja löytyi luokasta erään hyllyn ja sohvan välistä :D Koti kerettiin jo kääntää moneen kertaan ylösalaisin. Jos pohdin itseäni siirtymässä pois kotoa , ovat avain ja puhelin minullekin ne oleellisimmat. Sen jälkeen pitää muistaa tarkis

Taisin koronapandemian alussa kirjoittaa blogiini varautumisesta. Tuolloin varautumisen syyt olivat hieman erilaiset kuin nyt. Tässä maailmanpoliittisessa (ja Suomen geopoliittisessa) tilanteessa katson parhaaksi pohtia asiaa uudelleen. En oikeastaan halua ennustaa, kuinka todennäköistä varmuusvaraston tarvitseminen on. On hyvin mahdollista, ettemme tarvitse sitä ollenkaan. Mikäli tarvitsemme, sellainen on hyvä olla olemassa - juurikin varautumisen vuoksi. Äkkiseltään varmuusvaraston kokoaminen tuntuu aika vaikealta, siis ainakin minun mielestäni. Kun asiaa miettii pidemmälle, se ei vaikuta niin hankalalta. Verkosta löytyy ohjeet 72 tunnin varautumiselle, mikä on mielestäni hyvä pohja. Kyseiseltä verkkosivulta on peräisin ajatukseni luona varmuusvarasto sellaisten tuotteiden pohjalle, joita me yleensäkin käytämme. Esimerkiksi hernekeittopurkkeja, pastaa ja riisiä on helppo hankkia siten, että kaikkea on jonkin verran ylimääräistä. Huomasin myös, että hahaa, meillä pystyy käyttämään j

Touhi tuli viime sunnuntaina kipeäksi. Kuume ja kurkkukipu olivat oireina tällä kertaa. Koronatesti onneksi näytti negatiivista - T. vietti pari päivää kotona ukin kanssa, ja oli sen jälkeen valmis palaamaan päiväkotiin. Touhi alkoi kuitenkin valitella uudelleen kurkkuaan, ja oli vaisu ja itkuinen. Lääkärireissun "kotiintuomiset": korvatulehdus ja todennäköinen angina. Ei lähdetty testailemaan, koska hoituvat samalla antibiootilla.  Meillä oli välillä pari vähän rauhallisempaa (siis oman mittapuumme mukaan) vuotta, mutta aika viime syksystä tähän päivään on taas ollut todella tautista. Kun saimme tammikuun alussa koronan, se oli jo Touhin hengitystieinfektio nro. 8, siis elokuusta alkaen. Nyt ollaan kympissä.  Mikäli korvatulehduksia alkaa taas tulla, täytyy harkita putkia uudestaan. Nielurisat oltiin jo leikkaamassa pois, parisen vuotta sitten, mutta sairasteluun tuli parin kuukauden tauko, ja meidät pudotettiin leikkausjonosta. Sairastaminen vaatii aina kikkailua arkipäivi

Koska olen hädintuskin saamassa nuoremman lapseni esikouluun, on aika aloittaa pohdinta heidän tulevaisuuden koulutuksestaan....no ei todellakaan, ainakaan vakavasti :D  Olen aikanaan itse valinnut mennä lukioon ja jatkaa sieltä yliopistoon. Valinta on varmaankin pohjautunut siihen, että olen itse aina tykännyt opiskella. En voi kuitenkaan sanoa, että kaikki olisi aina mennyt luontevasti - puntaroin vaihtoehtoja nuorena varsin paljon. Olen kotoisin pikkupaikkakunnalta, mutta luokkani alakoulussa oli suuri, yli kolmenkymmenen oppilaan luokka. Jos en väärin muista, 7 siitä porukasta meni lukioon ja 6 suoritti ylioppilastutkinnon. Lukiovalinta piti siis tehdä aikalailla ilman ympäristön mallia. Yläkoulussa ei todellakaan kannustettu lukioon. Jos päätyi valitsemaan lukion, ei kannustettu siirtymään lähikaupungin isoon lukioon vaan pitäisi jäädä pienempään (menin isompaan, ei tehnyt mieli jäädä kiusaajien kanssa samoille hoodeille).  Lukiossa taas ei kannustettu yliopistoon, ylemmän keski

Meillä on manguttu pitkään HBO Maxia. Olen ollut suoratoistopalveluiden kanssa hivenen kitsas, välillä on ollut Netflix, välillä ei mitään. Nyt kuitenkin hellyin, erityisesti kun Naakalla on mennyt koulun kanssa hyvin niin pitkään. Niin miksi HBO? No, siellä on joku tosi hyvä piirretty, jota Naakka oli kaverillaan katsonut. Venytin ostopäätöstä kolmisen viikkoa, sitten hankin sen - en pitkää tilausta. Yleensä meillä on Netflix pari kuukautta kerrallaan, nyt se on loppumassa. Hyöty minulle itselleni, siis suoratoistopalveluista, on kovin satunnainen. Tykkään kyllä, mikäli löydän hyvän sarjan. Aikaa on kuitenkin rajatusti, enkä halua nipistää ainakaan lukemisesta. Käytännössä en ole kuitenkaan nähnyt mitään HBO:lta, eli ehkäpä katson sieltä jotakin. Opinnot ovat vieneet jo pitkään kaikki päiväni lähes kokonaan. Olen ollut päivät harkassa ja tehnyt muita opintoja iltaisin. Väsyttää ja harmittaa, kun en ole kunnolla läsnä oikein kenellekään. Vielä pitäisi jaksaa puolisentoista kuukautta. T