Rouva Niskanen

Kesä puutarhapalstalla on ollut ihan mahtava! Nyt heinäkuussa olen saanut kasteluapua, kun olen ollut poissa. Muuten palsta on pysynyt kuosissa (enemmän tai vähemmän) omin voimin. Satoa: Mansikoita kypsyy enää pari silloin tällöin - kaikkiaan kausi taitaa venyä noin kuukauden mittaiseksi. Kasvilaatikon pienuuteen nähden mansikoita tuli yllättävän paljon, ja ne maistuivat hyviltä. En pakastanut yhtään mansikkaa puutarhapalstalta - kaikki on syöty tuoreena. Punaherukat olen poiminut melkein kokonaan - pensaassa on jäljellä enää muutama oksa. Suunnitelmissa on käyttää marjat syksyn/talven aikana vispipuuroon, smoothieen ja piirakoihin. Perunoita tulee vielä reilu satsi yhteen tai kahteen kattilalliseen. Perunan viljely oli yllättävän helppoa, ja niitä oli hauska kaivella viljelylaatikosta. Kaupasta en ostanut uusia perunoita tänä vuonna kertaakaan. Kesäkurpitsoita on kypsynyt tähän mennessä kaksi - numerot 3 ja 4 ovat kasvamassa. Luulen, että kulta-aika alkaa olla käsillä. Ku

"Olet väärissä hommissa!" , lause jyskyttää päässäni vähän väliä. Se ei suinkaan johdu siitä, että en tykkäisi työstäni. Se johtuu ihan muista asioista. Täytän tänä vuonna 38. Minulla on 6- ja 3-vuotiaat lapset. Olen korkeakoulutettu. Oletuksellisesti minulla pitäisi olla ainakin 6-7 vuotta työelämää takana, ehkä jopa 10.  Vuosien kroonisen huimauksen, kipujen ja siinä sivussa kuuden vuoden äitiyden jälkeen menin vuosi sitten töihin. Työpaikka oli ensimmäinen täysipäiväinen duuni valmistumiseni jälkeen. Vuosi töissä sekä pienten lasten vanhempana opetti todella paljon.  Vasta lomalla , kun sain nukkua enemmän, tajusin kuinka väsynyt viime talvena ja keväänä olinkaan. Viime vuonna otti vähien unien lisäksi koville muun muassa Touhin jatkuva sairastelu sekä koko perheen yrjötautikierre. Ei niinkään vähäisimpänä väsymyksen aiheuttajana, oli rva:n siirtyminen kokopäivätyöhön. Henkistä väsymystä se ei kuitenkaan aiheuttanut. Tunsin itseni henkisesti virkeäksi, kun o

Lähdin juuri päiväkodilta . Matkani kulki vielä kotiinpäin, torstaina starttaa rva:n työvuosi. Minulla on onneksi muutama päivä pehmeätä laskua arkeen lomien jälkeen. Ehdin järjestää kotona asioita, hoitaa kasvimaata ja hieman rentoutua ennen töideni alkua. Eilen menin laiturilta uimaan 27-asteiseen veteen ja kastelin nurmikkoa (ehkä enemmän lapsia) puutarhaletkulla. Tänään saattelin lapset reput selässä päiväkotiin. En muista, koska olisimme viimeksi siirtyneet näin kaukaa ääripäästä toiseen. Eskarityttö jäi tyytyväisenä (ja uudesta asemastaan tietoisena) järjestäytymään ruokajonoon. Virallisesti eskari alkaa vasta ensi viikolla koulujen tapaan, mutta päiväkodilla oli jo Naakan iloksi eskariope vastassa. Ensi viikolla eskari siirtyy pois päiväkodilta läheisen koulun tiloihin. Se tulee olemaan jännittävää sekä Naakalle että meille vanhemmille. Kuitenkaan uusi ei ahdista - pikemminkin kiinnostaa. Uskon, että Naakka tulee nauttimaan eskarivuodesta. Touhi taas - matkalla päiväko

Olen muuten jumpannut viime päivinä - tai siis nyt kuutena päivänä yhteensä. Mökkireissulla aloitin, ja sen jälkeen olen tehnyt 15 minuutin jumppia youtubesta...toimii tällä hetkellä! Tänään ohjelmassa olisi joku raskaampi 15-minuuttinen, jossa väsyy, hengästyy ja lihaksissa tuntuu. Muutamana edellisenä päivänä olen keskittynyt yksittäisiin kohtiin kuten selkään tai pakaroihin. Kun teen näitä 15-minuuttisia joka päivä, tulokseksi tulee melkein se 2 tuntia viikossa lihashuoltoa, joka aikuisten liikuntasuosituksista löytyy. Tämä on huipputulos verrattuna siihen, mitä olen tehnyt viimeisen vuoden aikana. Nähtävästi kehonhuollon ilon voi löytää yhden mökkireissun aikana. Päivittäisen 15-minuuttisen luulen voivani löytää aikataulustani, vaikka olisi työpäivä, tosin sen näkee sitten. Jo puoli tuntia voisi olla ongelma paitsi silloin, kun lapset ovat isällään. Vaikka näkyviä tuloksia ei todellakaan ole, tunnen olevani kuuden jumppapäivän jälkeen vetreämpi ja kivuttomampi kuin aiemmi

Edelliseen kirjoitukseeni viitaten , olen oikein iloinen, kun ollaan vähän aikaa paikallaan. Tililläni ovat nimittäin tänä kesänä käyneet rahat vain kääntymässä :D , niin paljon olemme kulkeneet ja tehneet. Toisaalta, pistin talven aikana pikkurahoja säästöön ja niistä kertyi lopulta ihan hyvin, joten eiköhän tästä selvitä. Olen saanut aina rahat jollakin tavalla riittämään. Olen luonteeltani säästäväinen, ja arjessa suhteellisen vähään tyytyväinen. Kun sitten on tullut jotakin ostettavaa, minulla on riittänyt rahaa. Silmääni pistää välillä, kun joku sanoo, että ruuasta meillä ei tingitä. Annetaan ymmärtää, että ruokamenot saavat olla pohjaton kaivo, koska pitää syödä hyvin. Kuitenkaan ei avata sitä, mitä se hyvin syöminen on. Minusta hyvin syöminen vastaa aika pitkälle perinteistä lautasmallia....että lautaselta laajennettuna päivässä syödään tarpeeksi ja hyvässä suhteessa eri ruoka-aineryhmistä, siis pääasiallisesti. Esimerkiksi lomilla tähän ei tarvitse joka päivä päästä.

Meillä oli Naakan kanssa hauska mutta tapahtumarikas miniloma. Minulla on jäljellä muutama ystävä lapsuuden kotikylästäni. Asumme nykyään tosi kaukana toisistamme, yksi meistä toisella puolella maapalloa. Nyt olemme kuitenkin kaikki samassa maassa. Päätimme, että lähdemme toisen ystäväni suvun mökille yhdessä lasten kanssa. Koska ystäväni perhettä oli mökillä jo valmiiksi, lomailimme lopulta seitsemän aikuisen ja yhdeksän lapsen kokoonpanolla. Matka sujui yllättävän hyvin, mökin rakennuksissa oli tilaa yöpyä, ja olenhan minä ennenkin kesämökillä ollut. Nyt kesämökki sijaitsi Savonlinnan lähettyvillä. Ajomatkaa autolla oli nelisen tuntia ilman pysähdyksiä. Tietenkin pysähtelimme. Näin matka eteni: Sunnuntai : Siirryimme iltapäivällä Naakan kanssa lapsuuteni kotikylään. Illalla tapasimme ystävieni kanssa ja teimme "sotasuunnitelman" (viinilasien äärellä). Siirryimme kukin suunnillemme nukkumaan. Maanantaina: aamulla lähdimme liikkeelle seitsemältä, jo

Eilen illalla hieman venytellessä ja jumpatessa huomasin, miten paljon reissuelämä on yläselkääni rasittanut. Suoraan sanottuna pään kannattelu tuntui raskaalta. Vamma kulkee aina mukana, vaikka ei pitäisikään itsestään paljon ääntä. Aamulla niska on yleensä kivuton. Päivän aikana kivut kallonpohjassa ja olkapäissä yleensä lisääntyvät. Iltaa kohden alkaa vaihe, jossa pään kannattelu on raskasta. Olen vuosien mittaan tottunut handlaamaan asian ja tekemään muita juttuja tilanteesta huolimatta. Välillä se kuitenkin ketuttaa. Alarialigamenttivamma ei ole yleensä parannettavissa, joten tämä kaikki täytyy vain kestää muun ohella. Venyttelen jälleen säännöllisesti. Rangan liikuttelu auttaa onneksi jonkin verran. Hankalinta on, kun on kokopäivätyötä ja kokopäiväsählinkiä lasten kanssa. Blogit ja vlogit ovat täynnä juttuja siitä, kuinka mammat treenaavat täysillä pikkulasten ohella. No, en ole ihan onnistunut tässä. En vain osaa. Kun jumppaan, lapset käyttävät kehoani hyppyesteenä ja po

Meille , joille karavaanarielämä ei ole tuttua lapsuudesta, ovat ensimmäiset matkat karavaanarina melkoinen elämys. Elämisen käytännöt pienten lasten kanssa pikkuisissa tiloissa vaativat hieman kekseliäisyyttä ja paljon kärsivällisyyttä. Ruoka ja ruokailut: Asuntoautossa oli tarvittavat ruokailuvälineet valmiina. Sekä mukeissa että lautasissa oli liukumaton pohja, mutta silti erityisesti esikoinen sai useita juomalasillisia nurin. Jääkaappi oli melkein yhtä tilava kuin meillä kotona ja pakastinkin löytyi. Juomavesi oli pullovettä, ja sitä kului viileästä säästä huolimatta aika reilusti. Söimme matkallamme autossa pääasiassa aamu- ja iltapalan, välillä iltapäivän välipalan. Muutoin söimme ruokapaikoissa. Autossa oli kaasuhella, jossa lämmin vesi kahvia ja teetä varten valmistui nopeasti. Kaasuhellan kanssa tulee noudattaa tiettyä varovaisuutta, kun pienissä tiloissa on pieniä lapsia (tuli ja kaasu). Koska olemme vielä henkissä, selviydyimme tästä ;) Peseytyminen: Lapset eivät

Eilen avasin kotioven avaimilla. Koti oli hämärä ja hiljainen. Äkkiä se täyttyi kiljahduksilla ja kipittävillä askelilla. Eteiseen ja makuuhuoneesen etsiytyi röykkiö matkatavaroita. Lapset ryntäsivät lelujensa kimppuun. Minä kävelin ympäriinsä, ja nostelin parvekekukat parvekkeelle. Piti välillä istua pohtimaan, mitä olin seuraavaksi tekemässä. Oli kiva olla matkalla, mutta myös kiva tulla kotiin. Koska kello lähenteli puoltayötä, lapset söivät vähän ja siirtyivät iltasadun kautta nukkumaan. Kotinamme viikon ajan oli asuntoauto. Kuuden (tai kahdeksan) paikan autossa mahtui neljä henkeä mukavasti nukkumaan. Nukuimme hyvin lähes joka yö. Välillä ulkoa kuului huoltoaseman öisiä ääniä. Toisinaan nukuimme melkein kylki kyljessä leirintäal ueella muiden karavaanareiden kera. Oli hauskaa katsella, kun naapurit menivät ja tulivat. Monilla oli enemmän matka-arsenaalia kuin meillä. Teltta auton etuosassa oli varsin yleinen. Siinä istui usein asukas lukemassa kirjaa. Usein se oli myö

Lyhyt postaus Ranualta: Saavuimme eilen autollamme hetken mielijohteesta Ranualle. Kun tienviitta näytti, Ranua 90 km, ajattelin ettei se ole näillä lakeuksilla (oikeastaan vaaroilla) homma eikä mikään. Sitä ennen jyräytimme Pellosta etelään (pohjoisin paikka oli Ylläs tai oikeastaan Kittilä) Norrbottenia kautta eli Tornionjokivartta Ruotsin puolelta. Vaivihkaa olen myös valinnut matkaan itselleni sopivia kohteita. Pentikin tehtaanmyymälä sattui sijaitsemaan Pellossa samassa tilassa kuin lounaspaikka. Lapset ovat kekkaloineet mukana menossa tavalliseen tapaan. Oikeastaan kaikki on mennyt 6-vuotiaan ja kohta 3-vuotiaan kanssa todella hyvin. Koska päiväunet ja lepäämiset on hoidettu tieosuuksilla, päiviä ei ole tarvinnut rytmittää niin tarkkaan. Autossa on ahdasta - riehuvat lapset eivät oikein auta asiaa. Toisaalta olemme olleet hyvin paljon auton ulkopuolella. Tänään tutustumme Ranuan eläinpuistoon. Lapsia kiehtoo tällä hetkellä enemmän Camping-alueen leikkipaikka, mutta a

Kirjoitan lyhyen matkapostauksen täältä leirintäalueelta (Nallikari, Oulu). Suuntaamme tänään niin pohjoiseen, kuin ylipäätänsä aiomme tällä matkalla. Liikkeelle lähdimme maanantaina iltasella, ja ajoimme niin pitkälle kuin jaksoimme (ei me ihan Keski-Suomeen ehditty. Yöpyminen Jari-Pekka-huoltoaseman pihassa sujui hyvin, paitsi että ainoa ajoneuvomme pituudelle sopiva paikka oli rekkojen kaverina. Katselimme illalla ikkunasta, kun Postin rekat tulivat ja menivät. Huoltoasema kiinnepaikkana pikkulasten kanssa matkustaessa on yllättävän kätevä. Söimme myöhäisen päivällisen ja Naakka & Touhi leikkivät leikkipaikassa. Vessahommat, muun muassa Touhin vaipanvaihto, hoidettiin osin huoltoasemalla. Sähköä olisi myyty viidellä eurolla, mutta emme tarvinneet. Eilinen oli kertakaikkinen ajopäivä. Etukäteen tekemässäni matkasuunnitelmassa oli pysähdys Kivikauden kylässä Saarijärvellä. Koukkaus onnistui muuten, paitsi että tie oli uusittu ja navigaattori ohjasi meidät ensin väärä