Rouva Niskanen

Minun pitikin kirjoittaa  saunavuorokokemuksistamme, kun mainitsin, että olemme sellaisen vuoron hankkineet. Nyt olemme saunoneet jo kahdesti, eli alkaa olla sauna-aiheisen blogikirjoituksen paikka. Meille tällainen perhesauna on ihan uusi juttu, satunnaisia kyläreissusaunomisia ja mökkeilyä lukuun ottamatta. Saunassa oli tasan yksi aika vapaana, 17.15 - 18...jotain. Meille aika sopi hyvin, olemme jo selvinneet lauantain iltapäiväunista siihen aikaan. Puoliso muisteli, että heillä oli lapsena klo 18. alkava vuoro. Hän oli sitten ihmetellyt, että meneekö Irwin saunaan jo viideltä ("ja kuudelta putkaan"), kun he menevät vasta kuudelta. Saunareissulle pitää pakata yllättävän paljon tavaraa...viime kerralla pillimehusta jäi pois pilli, tällä kerralla hiusharja puuttui... Taloyhtiömme sauna on varsin autenttinen - näyttää siltä, ettei sitä ole uusittu sitten vuoden 1982, jolloin se on rakennettu. Viininpunaisine lattioineen ja kuluneine lauteineen sauna on kuitenkin hyvin ko

No nyt olemme ainakin melkein terveinä, tai siis lukuun ottamatta rva:ta, jälleen. Mikä ihme siinä on, että minulle lankeavat aina ne jälkitaudit ja jälkitautien jälkitaudit... Lauantaina nenä rupesi menemään uudelleen tukkoon. Sunnuntai-aamuna heräsin siihen, kun oikea korva napsahti tukkoon...siis oikein kunnolla. Särky oli melkoinen, ja toinen puoli päätä tuntui jonkun muun päältä. Sinnittelin pari tuntia, koitin korvahuuhtelua kotona ja lähdin lumimyrskyssä yksityiselle (piti mennä taksilla, kun ainakaan ratikka ei sillä hetkellä kulkenut siihen suuntaan, mihin olin menossa. Huuhtelu onnistui, osoittautui, että olin ollut sen tarpeessa. Korva vaan ei auennut. Flunssan jälkitauti oli turvottanut röörejä niin, että korvatorvi oli mennyt tukkoon. Palasin kotiin korva lukossa (ratikka kulki nyt menosuuntaani). Tänään yhteys suun ja korvan välillä oli aamulla kunnossa, mutta meni jälleen päivän aikana lukkoon. Tasapainokin tuntuu heittelevän, mikä johtuu tietysti häiriöstä korvan

"Jee, meillä on vain 3 astetta pakkasta" , kiljaisin mielessäni, kun lämpömittari ei kerrankin näyttänyt yli viittätoista. Eilen oli se viisitoista, ja tunsin sen nahoissani jo lyhyellä matkalla, kun hain Naakan päiväkodista. Sehän johtui tietenkin siitä, etten ollut laittanut itselleni toppahousuja jalkaan. Ostin ne viime talveksi, mutta silloin niitä tuli käytettyä hyvin vähän. Tänä talvena ne ovatkin olleet hyvin tarpeelliset. Mutta tähän päivään...tänään todennäköisesti ainakin ulkoillaan, eilen en todellakaan lähtenyt viimassa ja kovassa pakkasessa pulkkamäkeen (meillä on oikein hyvä sellainen, lähileikkipuistossa). Tänään voisimme lähteä. Yksi niskavikaisen talvisista huolenaiheista on liukastuminen. Olen itse saanut niskaoireita jopa horjahtamisesta, niska on tullut äkillisestä jännityksestä ja tärähdyksestä kipeäksi ja jumittunut. Siksi olisi parempi olla tyystin ilman liukastumisia. Sain tänä talvena sellaiset talvilenkkarit, joihin saa napsautettua päälle l

Meillä asuu nykyään perheenjäsenenä uhmaikäinen Naakka, ikää 2 vuotta ja 8 kuukautta. Ihan mahdottomaksi meno ei ole mennyt, mutta koemme raivareita mitä ihmeellisimmistä asioista monta kertaa päivässä. "Ei, en tahdo, älä sano sitä..." jne. Esimerkiksi eilen meillä oli Naakan kanssa ihan mukava kahdenkeskeinen juttuhetki pöydän ääressä. Hän alkoi nyppiä ikkunalaudan huonekasveja, jonka kielsin. Vastavetona hän repäisi huomattavan palan sanomalehdestä, jota olin selailemassa ja alkoi repiä sitä pieniksi paloiksi. Sanoin "ei" useaan kertaan, ja kun se ei tehonnut (minuun luotiin toistuvia uhmakkaita katseita), nousin, kiersin pöydän ja siirsin Naakan toiseen huoneeseen (hän heitti lehtisilpun ympäri keittiön lattiaa. Kun suljin oven (en lukinnut vaan kerroin että nyt tänne ei saa tulla, äiti siivoaa lattian), alkoi hirveä huuto ja kieriskely eteisen matolla. Tämä show kesti...hmm...oikein pitkään ja pahantuulisuus vielä pidempään. Lopputulos Naakan mielestä oli

Joulu hurahti ohi ja uusi vuosi samaten. Nyt iskivät päälle paukkupakkaset, joiden purevuuden koin kävellessäni pitkähköllä sillalla tässä meidän lähellä - suuntanani oli hieroja. Muuten Niskaset pysyttelivät pääasiassa sisällä eilen. Naakan ulkoilujen kanssa on vähän huono omatunto. Hierojani kanssa kuitenkin totesimme (hänellä on Naakan ikäinen poika), että ulkoilut saavat nyt olla vähän harvemmassa, kun on hieman raskasta pukea lasta siksi puoleksi tunniksi, jonka juuri ja juuri tarkenee ulkona. Hieroja löysi taas kaikenlaista jumia joka puolelta kroppaa. En ollutkaan käynyt pitkään aikaan (kolmeen viikkoon) hierojalla, ja sen kyllä huomasi. Pystyin kuitenkin rentoutumaan käsittelyn aikana. Nyt ei käsitelty niin voimakkaasti, tarkoitus on mennä uudestaan ensi viikolla, niin päästään ehkä vähän "syvemmälle" siinä käsittelyssä. Tämän päivän  "projekti" voisi olla akvaarion siivous. Sitten täytyy mitata samalla veden kovuus, jotta vesiarvot pysyvät hyvinä eri