Tekstit

Yltiöstressistä kaljatikkareihin

Kuva
Olin alkuviikosta varsin stressaantunut . Itse asiassa, keskiviikkoon mennessä olin jo sitä mieltä, että iso pyörä lähtee liikkeelle: tulee taas uupumus, pitkä sairausloma, kaikki on pilalla jne. Olin sitä mieltä, etten ainakaan jaksa mennä psykoterapiaan. Onneksi menin. Sain siellä eriteltyä yhteensä neljä stressinaihetta. Jos olisin miettinyt yksin, olisin saanut aikaan vain epämääräisen ajatuspyörremyrskyn. Löysin myös muutamaan asiaan ratkaisun, ainakin väliaikaisen.  Ennen kaikkea, sain tsemppiä ja ymmärrystä. Sain kuulla, että on ihan normaalia hermostua, kun on monta hermostumisen aihetta. Totesin itse, että minun pitää jälleen opetella ymmärtämään ja arvostamaan itseäni enemmän.  Sen jälkeen olen ollut astetta rauhallisempi ja priorisoinut levon ja mukavat asiat mahdollisuuksien sallimissa rajoissa (olen jopa vähän rikkonut rajoja ;) ) Asioiden saaminen oikeisiin mittasuhteisiin on ehdottomasti ollut viikon paras asia. Uskon, että lähden seuraavaan viikkoon hivenen paremmilla e

Kyläilyä, inventaariosuunnitelmia ja peliaikaa

Kuva
Meillä oli hauskaa , kun pääsimme kyläpaikkaan. Siellä oli useampi sukulainen, Naakka ja Touhi olivat ainoat lapset. Paikalla oli myös Utu-koira, kohta 12-vuotias. Blogiani lukeneet tietävät Utun vierailleen myös meillä useasti.  Kyselimme, onko Utu jo liian vanha vierailemaan ja saimme vastauksen, että Utu pääsee meille mielellään joksikin viikonlopuksi :) Luulen, että se tekee meille kaikille hyvää. Kun on koirahaave, lainakoira on mukava juttu. Utu kuulemma lepää nykyään paljon, mutta jaksoi kyllä touhottaa, kun oli tuli vieraita. Utu on muistikuvieni mukaan aina tykännyt leluista. Hänellä on pehmoleluja (varsin tapettuja ;)) ja pari piippaavaa/röhkivää lelua. Utun tapaamisen lisäksi oli mukavaa vaihtaa kuulumisia, ihan vain olla seurassa. Tänään olisi kaikenlaista puuhaa . Vähän jokainen nurkka ja kaappi meillä on päässyt ryöpsähtämään täyteen kaikenlaista. Inventaario ei ehkä ole täysin lempipuuhaani, mutta jostakin täytyisi varmaankin aloittaa. Yleensä olen tosin tyytyväinen, kun

Hiihtokisat ja ilon aiheita

Touhi ilmoittautui viime viikolla koulujenvälisiin hiihtokisoihin. Homma kuulosti korvaani...nostalgiselta :) En kyllä itse osallistunut lapsena koskaan. Olin todella varovainen ja urheilukisat olivat liian hurja asia. Touhi on toisenlainen. Heillä on pieni, 1-6-luokan oppilaista koostuva kieliluokka. Naakka sanoi heti että ei. Kävi ilmi, että luokalta osallistuisi vain yksi kolmasluokkalainen. Touhi ilmoittautui, jotta luokalla olisi tarpeeksi edustusta <3  Naakka ja muutkin luokkakaverit lähtivät kannustamaan. Tästä minä lasteni luokassa pidän: yhteishenki on ihan valtava. Mukaan sai ottaa pientä evästä - toisille yhtä tärkeää kuin hiihto, monille tärkeämpi asia ;)  Ykkösluokkalaiset hiihtivät kilometrin. Touhi ei ollut hiihtänyt tänä talvena ollenkaan. Juuri ennen lähtöä Naakka oli neuvonut Touhille jonkin keinon, jolla minimoida kaatumiset. Touhi olikin kaatunut vain yhden kerran.  Kotiin palasi kaksi tyytyväistä lasta. Touhi ei tiennyt sijoitustaan, koska laitteet olivat sekoil

Yksinolo tekee hyvää vai tekeekö sittenkään?

Kuva
Naakalla, kohta 11 vuotta , on tapana tehdä erilaisia hyvinvointiaan koskevia päätöksiä. Osassa päätöksistä on ideaa, osa taas vaatii hivenen kehittelyä. Ne perustuvat usein faktoihin, mutta ihan kaikkea ei ole aina mietitty.  Alkuvuodesta hän totesi, ettei jaksa kavereita arki-iltaisin, koska koulu on raskasta ja hän näkee kavereita koulussa. Tässä on mukana paljon faktaa: Naakalla on kielivalintojensa takia lähes 4 tuntia enemmän viikossa koulua kuin monella muulla. Suureksi osaksi on totta, että Naakka tarvitsee lepoa ja yksinoloa. Yritän itsekin pitää silmällä, saako Naakka latauduttua tarpeeksi.  Kävi kuitenkin ilmi , että yksinolo ei poistanutkaan koulustressiä. Yksinoloa tuli kerralla liikaa. Käytin määräämisoikeuttani ja sanoin, että kokkikerhon (Naakan harrastus) lisäksi täytyy olla kaverin kanssa yhtenä arki-iltana. Sain vastalauseita, mutta Naakka toimi kuten käskettiin. Nyt on menty pari viikkoa näin, ja kaverilla ollessaan Naakka tekee ikään kuin huomaamatta myös "str

Terveyttä kohti ja "staycation"

Kuva
Vaikka alkuvuosi on mennyt aikalailla sairastaessa, nyt alkaa olla jo varsin hyvä olo. Yskä tosin jatkuu vielä, eikä keuhkokapasiteetti ole paras mahdollinen. Kuitenkin, nyt voi jo katsoa paremmalla mielellä tulevaa. Kävin tänään salilla aamulla ennen töiden alkua. Sinne oli yhtä vastenmielistä lähteä kuin tavallisesti. Perillä oli yhtä mukavaa kuin tavallisesti. Fyysisen rasituksen tunnetta on kivaa tuntea muutenkin kuin lihaksissa, joita käytetään yskimiseen. Tosin sain sitten kotimatkalla aivan järkyn yskäkohtauksen, tietenkin risteyksen punaisissa valoissa. Vastapuolella odottavat kävijät vaikuttivat kohdauksen yleisöltä :D Miksi rajut yskäkohtaukset eivät juuri koskaan tule yksityisissä tilanteissa... Töiden alku, maaliskuu, uusi presidentti ja se Matti Rönkäkin jäi eläkkeelle...paljon kaikenlaista uutta ja vanhan loppua! Uskaltaisikohan tässä alkaa jo katsoa kevättä kohti. Siellä siintää ainakin yksi laivaristeily, puutarhapalsta, mökkeily sekä mahdollinen kesämatka. Joku tai u

Mediakelpoinen tehokkuus arkiaamuissa - nope!

Tehokkuudesta on tullut täydellisyyden synonyymi, tai siltä välillä tuntuu. Kun olet vauhdissa ja hoidat tehokkaasti kaikki elämän osa-alueet, olet hyvä ihminen. Jopa lepääminen täytyy suorittaa tehokkaasti. Vessakäynneistä ei onneksi juuri puhuta. Äärimmillään sädekehän päänsä päälle saa henkilö, joka hoitaa kodin, ruuanlaiton, lapset (jos niitä on), kokopäivätyön ja liikkumisen täydellisesti joka päivä. Henkilö on käytännössä keksijä, mikäli hän on onnistunut luomaan rutiinin, jolla tämä kaikki hoituu. Jos aamujooga alkaa klo 3 aamuyöstä, henkilö on käytännössä jumala. Aika vähän puhutaan siitä, että normaaalielämässä on kaikenlaisia säröjä, kuten meillä :D  Meillä on varsin hyvät aamurutiinit, tai ainakin pohja niille.  Klo 6.35 soi minun herätyskelloni. En kyllä koskaan kykene nousemaan kuin ehkä 20 minuuttia pohdiskeltuani (käytännössä plärään puhelintani). Tämän jälkeen siirryn kofeiinintuskassani painamaan kahvinkeittimen nappulaa.  Naakka herätetään 7.10. Joo, ei pomppaa ilois

Uusi puhelin ja muutama muu hankinta

Hankin uuden puhelimen . niin on käynyt noin viiden vuoden välein. Pidän elektronisten välineiden vaihtamista stressaavana, koska en ole kovin hyvä elektroniikan kanssa. Siksipä katsoin samanmerkkisen, ei halvimman eikä kalleimman, vaan siltä väliltä. Olen ollut tyytyväinen. Pieniä ongelmia on vielä, ja esimerkiksi kuvat eivät vielä siirry puhelimeltani pilvipalveluun. Siksi myös blogipostaukseni ovat luultavasti vähän aikaa kuvattomia. Suurin osa ongelmista on onneksi jo ratkaistu. Nyt kun osaan jo käyttää puhelinta, olen tyytyväinen ja vähän ylpeäkin ;) On hauskaa, kun on taas pari vuotta puhelin, josta ei esimerkiksi tarvitse poistaa sovelluksia, jos johonkin sovellukseen tulee päivitys, joka pitää tehdä. Toivon mukaan muutosta ei tarvitse tehdä seuraavaan viiteen vuoteen. Pitkän sairastamisen jälkeinen väsymys alkaa ajoittain helpottaa. Nyt tuntuu, etten ole koko ajan väsynyt kuten esimerkiksi viikko sitten. Vieläkin tarve levolle on isompi kuin tavallisesti, mutta ehkä olen menoss