lauantai 11. heinäkuuta 2020

Tytär kasvaa ja Suomussalmen Hiljainen kansa

Havahduin eilen huomaanaan, että keskustelen tyttäreni kanssa hänen reviirinsä laajentamisesta. Ensi ajatus on, että tekisi mieli stopata lapsen kehitys vähäksi aikaa - sitten ajattelin, että onneksi minulla on terve tyttö, joka halua tutkia maailmaa.

Hän saa tällä hetkellä ulkoilla kaverin kanssa lähialueella - mukaan lukien kaksi leikkipuistoa. Kelloa hän ei vielä kunnolla osaa, joten soitan hänelle, kun haluan hänet kotiin. Eilen hän meni omatoimisesti ulkoa kaverin luokse sisälle leikkimään.

Tänään hän kutsuu puolestaan tämän saman kaverin meille - ja veti raivarit, kun en antanut kaverin tulla heti aamusella (haluan todellakin pukeutua sitä ennen). Sain järkättyä, että Naakka syö ensin aamupalan - se tuppaa unohtua ja sitten tulee kiukku.

Kaverit ovat muodostuneet 7-vuotiaalleni todella tärkeiksi - aivan saman kuvion rva muistaa lapsuudestaan. Rva:lla oli samoihin aikoihin vähän hankala tilanne, lähellä asuvia kavereita oli kaksi, eikä kolmen tytön porukka koskaan ihan täysillä toiminut.

Jotkut kaksi lyöttäytyivät "pariksi" ja yksi jäi syrjään - tosin muodostelma saattoi saman iltapäivän aikana muuttua toisenlaiseksi. Leikit olivat ulkoleikkejä - kaikenlaista tehtiin savesta, oksista ja lehdistä, ja leikittiin kirkonrottaa ja kymmenen tikkua laudalla. Hyppynarut, twist, superpallot ja taitoleikit isommilla palloilla muistuvat myös mieleen. Sisällä leikittiin vuodesta toiseen barbeilla, mutta myös legoilla sekä pelattiin kaikenlaisia pelejä.

Naakan elämän täyttää tällä hetkellä Minecraft, ja sitä se kaverikin on tulossa pelaamaan. Naakka myös lukee ja leikkii ainakin LOL -figuureilla ja nukkekodilla. Myös ninjaleikit naapurin poikien kanssa onnistuvat.

Reviirin laajentamisesta - tällä hetkellä Naakka haaveilee kauppareissusta yhdessä kaverin kanssa - siis niin ettei kukaan aikuinen ole mukana. Sen saamme varmaankin onnistumaan, mutta ihan lähikauppaan ei voi mennä, kun pitää ylittää tie ja ratikkakiskot. Aikuinen voi tosin mennä mukana ja jäädä odottamaan kaupan ulkopuolelle, yes!

Kotimaan matkakohteita - Suomussalmen hiljaista kansaa suosittelen kaikille viitostietä Kainuussa matkustaville. Olin epäileväinen Naakan suhteen, kun häntä pelottavat monenlaiset vähänkin kookkaammat hahmot.

No, kun pääsimme Hiljaisen kansan lähelle (minullekin kerta oli ensimmäinen), Naakka innostui - hän halusi kuvaan taideteoksen kanssa ja yhdessä pohdimme, millaisia ajatuksia meille tulee mieleen Hiljaista kansaa katsellessa.

Luulin, että minustakin lukematon joukko variksenpelättimäisiä hahmoja olisi jotenkin karmiva - näky oli kuitenkin pikemminkin rauhoittava - se voisi olla kuvaus minusta, meistä tai kenestä tahansa. Tuli mieleen historia, nykyisyys ja tulevaisuus ja sitten Hiljainen kansa, joka seisoo pellolla vuosikymmenestä toiseen. Suosittelen!

PS. Naakan kaveri onkin ensimmäinen hänen itsensä itsenäisesti meille kutsuma kaveri

PPS. Olen edelleen tekemisissä niiden kahven kaverin kanssa, joiden kanssa leikittiin ja riideltiinkin lapsena ;)

PPPS. Suomussalmen Hiljaisen kansan yhteydessä on lettukahvila, letut valmistuvat ulkokeittiössä!




torstai 9. heinäkuuta 2020

Mitä oli matkassa mukana - asuntoautoreissu 2020

Viime vuoteen verrattuna pakkasin varsin rennolla otteella - silti siihen hommaan kului yksi päivä. Suomen kesä on säiltään niin vaihteleva, että mukaan tarvitaan kaikenlaista uikkareista ohuisiin sormikkaisiin.

Asuntoauto on siinä mielessä helppo, että esimerkiksi ruuan voi kantaa suoraan kotoa auton jääkaappiin ja komeroon. Mukaan lähti samankaltaisia tuotteita kuin muutenkin, esimerkiksi omenoita, banaaneja, ruispaloja ja jugurttia.

Aikuisille yksi elintarvike on ylitse muiden - pikakahvi :D Jännite ei autossa oikein riitä kodinkoneille, joten kahvi on helpoin keittää kaasulevyllä (tai käytännössä se vesi). Kahvit voi keittää myös tien päällä, toki pysähdyksissä, tauolla ei tarvitse edes poistua autosta.

Ruokatavaroita täydensimme pitkin matkaa. Vettä ostimme viiden litran kanistereissa, kerran jouduin ostamaan pienemmän, niin hiilihapotettua se sitten oli, minkä huomasin vasta, kun saavuin autolle.

Vaatteet...hmm...molemmilla lapsilla oli auton tavaratilassa oma Prisma-kestokassi, johon oli pakattu heidän vaatteensa - alusvaatteet eri pussissa, jotta ne on helppo löytää. Lisäksi meillä oli yksi yhteinen kestokassi lasten ulkovaatteita, uikkareista sadetakkeihin.

Autosta pääsi sisäkautta valaistuun tavaratilaan, mikä oli kätevää pienissä tiloissa. Menin sinne joka aamu istuskelemaan ja heitin asuintilaan lapsille päivän vaatekerrat kenkineen. Ulkotakit olivat yhdessä kaapissa asuintiloissa.

Aikuisten kamppeet oli jaoteltu samalla tavalla kuin lastenkin, vaatteet isoon kassiin ja alusvaatteet pienempään. Järjestely toimi hyvin tälläkin matkalla.

Mitä muuta meillä oli mukana? Yhdessä pienehkössä repussa oli lapsille muun muassa kirjoja ja puuhakirjoja. Unilelut lapsilla oli mukana ja ilmeisesti ne myös lisääntyivät keskenään, sillä kotiin palatessa pehmoleluja oli enemmän kuin lähtiessä...

Ostin lapsille pieniä matkamuistoja muun muassa Valamon luostarista, mutta aika vähäisiksi jäivät ostoksemme tällä matkalla yhtä tarrakirjaa ja yhtä Legolehteä lukuun ottamatta. Kuvia otimme paljon, ja kaikenlaista ruokaa kävimme syömässä pitkin matkaa.

Minun etupenkin varusteisiini kuului vesimuki (ajoittain kahvi), puhelin latureineen sekä kirja, jota luin pysähdyksillä, jos ei tarvinnut nousta ylös penkistä. Tällaisella varustuksella Niskaset Suomen-viikkonsa ajan kiertelivät.

PS. Matkalta unohtuivat lasten Kela-kortit, joita olisi tällä kertaa tarvittukin.

PPS. Melkein täysin turhiksi osoittautuivat aurinkorasva, uikkarit ja saappaatkin (jälkimmäisiä ei kukaan jaksanut ottaa esille varastosta)

PPPS. Ruuanlaitto reissulla oli tälläkin kertaa aika nollassa, mikroaterioita lukuun ottamatta.






tiistai 7. heinäkuuta 2020

Kemijärvi, Kajaani ja sairastuminen matkalla

Olimme onneksi jo varsin pitkällä matkallamme (Kemijärvellä), kun Naakka alkoi iltapäivällä valittaa kurkkuaan. Yön aikana kurkkukipu paheni, ja annoin hänelle särkylääkettä, samoin aamulla.

Meillä ei onneksi ollut Kemijärvellä kovin paljon tavoitteita - katselimme vähän Taivaan tulet -sarjan kuvauspaikkoja autosta käsin sekä kävelimme vähän uimarannalla. Onpas Kemijärvellä hieno uimaranta...seurueemme toinen aikuinen kastoi siellä talviturkkinsakin.

Löysimme myös geokätkön, jota en meinannut saada hyppysiini ennen kuin näin ympäristössä sopivan apuvälineen. Suosittelen geokätköilyä lämpimästi osana matkailua - silloin kiertelemiseen liittyy myös aina jokin pieni tehtävä.


Kun lähdimme suuntaamaan Kemijärveltä kohti Kajaania (n. 400 kilometrin ajo), Naakalle nousi valitettavasti kuume. Voitte varmaankin arvata, että rva soitteli matkalla läpi kaikki mahdolliset koronainfot ja päivystyksen, johon Kajaanissa päädyimme.

Asiaa hankaloitti myös, että kemssa oli täynnä, likavesi myös, ja matkan aikana myös puhdas vesi loppui. Meidän oli pakko hoitaa ne Naakan lisäksi, ja alkoi tietenkin tulla ilta.

Huoltoasemalta, josssa kemiallinen wc saatiin tyhjennettyä, ei voinut lisätä puhdasta vettä, koska ihmiset käyttävät vesiletkua myös vessasäiliöiden putsaamiseen... puhdas vesi löytyi sitten Kajaanissa paikallisen Prisman pihalta, mutta letku ei riittänyt säiliöömme asti.

Seurueen toinen aikuinen kiiruhti kauppaan, joka sulkeutui - suostuivat myymään kastelukannun, jolla saimme lorotettua veden erittäin hitaasti tankkiimme. Kun säiliöt olivat tyhjinä ja täynnä, siirryimme sairaalan päivystykseen.

Naakka-raukka vietti koko huoltotoimenpiteiden ajan sängyssä puoliunessa ja kokonaan nukkuen. Oli surkeaa herätellä, mutta päivystykseen piti mennä. Pääsimme pandemia-odotushuoneeseen ihan kaksin, huoli koronaviruksesta oli tietenkin yhä päällä.

Pääsimme onneksi aika nopeasti tutkimuksiin. Naakalla oli 39,2 kuumetta ja nieleminen oli todella vaikeaa. Hoitaja jutteli tosi mukavasti Naakalle ja sai otettua kurkusta nielunäytteen.

Odottelimme tuloksia ja samalla hoitaja lateli meille matkailuvinkkejä Kajaanista - sitten selvisi, ettei lapsellani ole suinkaan koronavirusta vaan aivan tavallinen angina (se oli kyllä helpotus, vaikka angina ikävä tauti onkin).

Naakka sai lisää särkylääkettä ja antibioottireseptin - haimme antibiootit seuraavana aamuna. Naakka pääsi autoon nukkumaan, itse asiassa hän torkahteli jo vastaanoton tuolilla. Kiitimme kauniisti avusta ja siirryimme autoon yöunille.

Koska Naakka oli tartuttava kaksi ensimmäistä vuorokautta, hän vietti loppulomansa pääasiassa autossa, mutta kävi tutustumassa pariin ulkokohteeseen. Pidimme kaikki kovasti Kajaanin linnanraunioista ja tutustuimme hieman linnoituksen historiaan.

Minä etsin hieman kärttyisenä geokätköä jokaisesta kivenkolosta, mutta en onnistunut löytämään. Kajaani vaikutti kuitenkin kaikin puolin mukavalta kaupungilta, jossa emme olleetkaan aiemmin vierailleet.

PS. Naakka ei ollut moksiskaan ajan viettämisestä asuntoautossa - hän upposi heti Minecraftiin, kun vointi helpottui.

PPS. Mielestäni saamamme hoito päivystyksessä oli empaattista ja asiantuntevaa - pisteet Kajaanille!

PPPS. Naakka alkoi onneksi voida paremmin, paitsi että seuraavana yönä hän sitten puklasi lähes kaikki vuodevaatteemme pesukuntoon, onneksi oli matkan viimeinen päivä :D Puklaaminen voi liittyä itse anginaan tai siitä johtuvaan kurkkuärsytykseen. Kun ketjussa yökkääminen loppui, hän söi aivan normaalisti ja oli iloinen ja pirteä.


maanantai 6. heinäkuuta 2020

Road trip Suomi - juuri paluun jälkeisiä tunnelmia

Helou! Niskaset palasivat Suomi-roadtripiltä myöhään eilen illalla. Kiersimme viikon Suomea (olemme ajastamme edellä, aloitimmehan nyt suositun kotimaanmatkailumme jo viime vuonna ;)

Päivä on käynnistynyt hieman hitaasti, saavuimme eilen kotiin puolen yön kieppeillä, rva pääsi nukkumaan klo 02.00. Matka oli onnistunut, näimme taas valtavasti sellaista, jota emme ole ennen nähneet.

Pohjoisimmillaan kävimme Kemijärvellä, itäisimmät seudut olivat rajan pinnalla Kainuussa. Itse tykästyin varsinkin Kainuuhun, jossa en ole ennen käynyt.

Lapset kulkivat mukana jo tietyllä tavalla tottuneesti, vaikka onhan se melkoista härdelliä, kun kaksi pikkuapinaa pitää huoltaa poikkeusoloissa. Uusi kokemus saatiin myös matkalla sairastumisesta, mutta siitä kerron lisää myöhemmin.

Vielä hieman ennen Helsinkiä laskeskelin ajokilometrejämme - asuntoauto taittoi noin 2500 kilometrin matkan viikon aikana. Jos ei muuta, niin ainakin totesimme jälleen kerran, että Suomi on pitkä maa, jonka maisemat ovat näennäisesti lähinnä metsää...todellisuudessa pinnanmuodot ja näkymät vaihtelevat todella paljon.

Otin nyt kerrankin matkalla sellaisen linjan, että syön maltillisesti. Tämä onnistui suurimmaksi osaksi - muiden nauttiessa jälkiruokia otin yleensä vain kahvin. Suomussalmella söin kuitenkin letun hillolla Hiljaista kansaa katsellessani.

Kroppani ei tykännyt matkasta yhtään, mikä oli odotettavissa. Noidannuoli sentään parani matkan varrella. Tuleville matkoille pitäisi kyllä keksiä verryttelyä ja jumppaa, istuminen ja vähäinen liikkumatila eivät ole pidemmän päälle hyvä juttu, vaikka käveltyä tulikin.

Toisin kuin edellisellä matkalla, kerkesin geokätköillä siellä täällä. Koko matkan aikana löytyi yhteensä 8 geokätköä. Lapset ovat vielä niin pieniä, että haittaavat muun muassa tätäkin harrastusta ;) , muuten olisin rämpinyt kätköillä ties missä.

Koska lapset eivät vielä osaa vaatia, emme menneet yhteenkään puuha- tai huvipuistoon. Itse asiassa, emme juuri poikenneet edes leikkikentillä. Toki tämä konsepti saattaa vuosien mittaan muuttua, mutta en ainakaan itse haluaisi kokonaan luopua siitä, mitä tykkään matkoilla tehdä.

Perehdyimme todella monenlaisiin kohteisiin ja varsinkin itärajan pinnassa kohtasimme paljon Suomen sotahistoriaa. Tämä oli mielenkiintoista oikeastaan meille kaikille, pieni historian kertaus ei siis näyttänyt olevan kenellekään pahasta.

PS. Kirjoitan seuraavissa postauksissa lisää matkasta jollakin tavalla, jota en ole vielä päättänyt.

PPS. Matkalla tuli taas fiilis, että olisi kivaa asua jonkn aikaa pohjoisessa.

PPPS. Asuntoautoilu lasten kanssa on positiivisella tavalla hankalaa, ja ajatukset todellakin irtoavat normaaliarjesta.




perjantai 26. kesäkuuta 2020

Selkä meni ja maissipelto tuli

Emme ole ihan vielä päässeet varsinaiselle lomalle. Toivon, että lähipäivinä starttaava Suomen-tourneemme toisi selkeän rajapyykin työntäyteisen alkuvuoden ja kesäajan välille. Monen sattuman summahan tämä on, mutta väsyttävää on ollut silti.

Minulla on heinäkuussa matkamme jälkeen tehtävänä vielä yksi vähän laajempi oppimispäiväkirja kurssista, jota olen käynyt nyt kesäkuun ajan ja joka loppui eilen. Olisi sinänsä hyvä alkaa pakertaa moisen parissa jo nyt, mutta...

Maanantaina selkäni sanoi todellisen stopin ja noidannuoli iski. Minulla on niitä harvoin, mutta pitihän se arvata, että pitkät luennot läppärin ääressä eivät sovi rva:lle lainkaan (koko syksy on nyt sitten tietenkin niitä korona-ajan takia).

Joka tapauksessa, tilanne eskaloitui siihen, että makasin sängyssä enkä päässyt omin avuin pois. lihasrelaksanteilla ja särkylääkkeillä päästiin varsin hyvään tulokseen, kunnes minulla oli torstaina luento, joka venyi yliajalle.

Olin taas alkupisteessä. Tällä kertaa lihasrelaksantit olivat tietenkin loppu, onneksi yö meni särkylääkkeillä jotenkuten. Tänään olen kyllä kävellyt paljon (teimme rundin Seurasaaressa), mutta mihinkään en ole uskaltanut jäädä istumaan pitkäksi aikaa.

Tällaiset hetket muistuttavat minua käytännössä siitä, mikä idea alanvaihdossa ja opiskelussani on - maksoi mitä maksoi, paluu päätetyöhön ei ole enää vaihtoehto. Siinä ei omaa mielipidettä kyselty, vaan keho päätti puolestani.

En suoraan sanottuna nuorempana ajatellut, että kehoni määrää alani näin radikaalisti. Ajattelin lähinnä ettei vuorotyö onnistu, kun minulla on niin surkeat unenlahjat. No, onneksi en tiennyt etukäteen :D

"Puukoniskukipu" selässä on pirullista. Kun selkä kramppaa, tuntuu ettei voi hengittää. Yritä siinä sitten päästä asennosta toiseen. Asialle ei voi oikein tehdä muuta kuin antaa taas rauhoittua ja viettää luentotauko, joka alkaakin sopivasti nyt.

Kun selkä on hieman rauhoittunut, voin aloittaa jumpan ja venyttelyn. Nyt ei suoraan sanottuna huvittaisikaan, kun asunnossa on 29 astetta lämmintä. Tosin jumppa voi olla hieman liian julkista ensi viikolla, kun kierrämme Suomea asuntoautolla.

PS. En ole vielä tehnyt muuta matkan eteen kuin suunnitelman - en ole kerennyt.

PPS. Kävimme tänään kolmen ja puolen tunnin Seurasaari-sulkeisissa, jonka jälkeen molemmat lapseni nukahtivat sohvalle.

PPPS. Palstalleni on rakentunut pieni Etelä-Amerikka-penkki. Katsotaan, miten maissit ja kurpitsat kasvavat.




lauantai 20. kesäkuuta 2020

Helpompaa kuin aiemmin

Lapset kasvavat ja asiat helpottuvat - tätä väitettä voi katsoa monesta näkökulmasta, mutta juuri nyt, kun vauva- ja taaperovaihekin on ohitettu, tuntuu monella tapaa helpommalta. Uskon vahvasti, että tämä kesä on lasten kanssa helpompi kuin kuusi aiempaa kesää.

On edelleen paljon seikkoja, jotka työllistävät - yksi yhä enemmän työllistävä asia on kaupassa käynti ja ruuanlaitto. Ruokaa alkaa mennä meillä varsin paljon, ja toissailtana ostettu iso pussillinen omenoita, terttu banaaneja ja mainot ovat jo koko päivän olleet historiaa.

Sitten, Naakkasen viihdyttäminen on alkanut ainakin osan päivää mennä niin, että hän viestittää itse puhelimella kaverilleen ja siirtyy tämän kanssa ulos pariksi tunniksi. Naakka saa nyt kulkea kaverin kanssa lähiympäristössä, kunhan pysyttelee kaukana ratikkakiskoista.


Touhilla on omat juttunsa, hän on varsin osaava ja toimelias kohta 4-vuotias. Yökuivaksi opettelu on vielä vähän vaiheessa...välillä menee hienosti, ja sitten taas ei. Hänellä on vasten tahtoaan ollut nyt useampana yönä ollut vaippa, kun rva:n lakanavarastot eivät enää riitä...

Touhi käyttää esimerkiksi haarukkaa ja veistä suorastaan taitavammin kuin isosiskonsa, jonka lautaset putoavat ja lasit kaatuilevat, kun ajatus on ilmeisesti ylevämmissä asioissa kuin syömiseen keskittymisessä...

Touhi on edelleenkin palomies. Hän jotenkin elää siinä maailmassa niin vahvaksi, että leikin ja muun olemisen raja suorastaan hämärtyy :) Kypäriä on kaksi jo siksi, että aikuisen voi kutsua tarvittaessa leikkiin. Aikuisen tehtävä on lähinnä heilua mukana ja kuunnella ohjeita.


Naakan kanssa pyrin ohjaamaan ja rohkaisemaan häntä kaikessa, joka liittyy asteittaiseen itsenäistymiseen. Koulu alkaa jo 1,5 kuukauden päästä, toivon, että tietynlainen oppiminen ja harjoittelu on näkyvästi läsnä toimissamme nyt.

Touhi oppii paljon seuraamalla siskoaan, mutta hänellä on myös monia omia intressejä. Tällä hetkellä hän osaa siivota vessanpöntön todella hyvin, ja kysyykin usein, onko se jälleen vuorossa. Touhi kehittyy mielestäni hienosti, samalla hänellä tosin on uhmaikä.

Esimerkiksi ulos lähteminen on lasten kanssa yhä helpompaa. Samoin vapaapäivän aikatauluissa voi joustaa hieman enemmän, kuin kukaan (paitsi ehkä minä) ei enää ole riippuvainen päiväunista. Lapset ovat myös puhekykyisiä ja heidän kanssaan on aiempaa helpompi neuvotella asioista. Uskallan jopa sanoa, että tämä vaihe on minulle äitinä parasta tähän mennessä :)

PS. Naakka on viimein onnistunut pelaamaan Minecraftia moninpelinä kaverinsa kanssa.

PPS. Touhi innostui pitkästä aikaa muumeista - siis telkkarisarjasta, kirjoja on luettu koko ajan.

PPPS. Molemmilla lapsilla on haasteita nukahtamisen kanssa nyt, kun on niin kuumaa. Asumme 40 vuotta vanhassa talossa, jossa ei ole muuta ilmastointia kuin avoimet ikkunat, puh!

perjantai 19. kesäkuuta 2020

Opiskelun iloa ja hankaluuksia neljänkympin korvilla

Wuhuu, kesäloma on yhä lähempänä - lapset tosin ovat jo kesälomalla, eli päiväkoti ei kutsu viiteen tai melkein kuuteen viikkoon. Vaikka asia ei lapsiani koske, kesähoito olisi kerrankin omassa päiväkodissa - tavoitteena on välttää siirtymiä, koskapa koronaa vältetään edelleen.

Lapset olivat odottaneet kesälomaa. Heillä on normaalien keskenkasvuisten tapaan suuria suunnitelmia lomaa varten, ja pettymyksiä tulee, kun joka päivä ei mennä esimerkiksi Lintsille (Lintsi on tosi lähellä meitä, ja siellä käydään kesän aikana usein, niissä maksuttomissa laitteissa siis.

Meillä eletään vielä toistaiseksi päivä ja hetki kerrallaan. Opiskeluni on ollut hyvin suuritöistä, koko palettia on ollut vaikea pitää kasassa. Kurssilla riittää tekemistä edelleen, mutta luulen, että saan kaiken tehtyä. Tänään en opiskele, mutta huomenna ja ylihuomenna kyllä.

Opiskelu on kiireestä huolimatta tuntunut pitkästä aikaa mukavalta. Se selvästi osuu aivoissa kohtaan, joka tuottaa mielihyvää. Toki kyse voi olla uutuudenviehätyksestä. En tiedä, jaksaisinko esim. opiskella kokonaista korkeakoulututkintoa uudelleen.

Etäopiskeluvälineeni ovat yksinkertaiset. Minulla on kuulokkeet, joissa on mikrofoni. Osaan jo jopa käyttää opiskelualustaa. Lisäksi omistan penaalin, lyijykyniä sekä ison ruutuvihon muistiinpanoja varten.

Kurssin aihe oli sellainen, etten uskonut saavani siitä kamalasti irti, siis mitään uutta. Kuitenkin, opetus on rakennettu sillä tavalla, että uusia näkökulmia on tullut jokaisen käsiteltävän aiheen kohdalla,

Opiskelua sinänsä ei ole mielestäni tehty aikuisopiskelijalle kovin helpoksi. Eri asia on toki alat, joilla voi opiskella iltakurssilla ja opiskelu on jonkin tahon tukemaa.

Itse en taida saada syksyn opiskelulle minkäänlaista tukea. Jos minulla ei olisi jonkin verran säästöjä, opiskelusta ei tulisi mitään. Opiskelu & työ eivät tässä tapauksessa onnistu, koska kokopäiväopiskelu tapahtuu päiväaikaan - illalla kotona odottavat omat 7- ja 4-vuotiaat.

Ihmettelen sinänsä, miksi tästä on tehty niin hankalaa, vaikka opiskelullani on selkeä alku- ja loppuaikataulu, tutkintoni muuntaminen sujuu suhteellisen loogisesti ja opiskelemallani alalla on pulaa pätevistä työntekijöistä.

Se, miten sen jatkotilanteen, vuoden täyspäiväiset opiskelut lukuvuonna 2021-2022 taloudellisesti hoidan, onkin vielä kysymysmerkki. No, ei ehkä kannata murehtia sitä nyt. "Pahimmassa tapauksessa" minun täytyy tehdä välissä muutama vuosi töitä, jotta saan kerättyä rahaa opintoihin.

En voi olla ajattelematta, että tämä kaikki kertautuu muinaiseen loukkaantumiseeni. Ensin vuosia puolikuntoisena, sitten tulivat lapset ja todella yritin tehdä sen alan töitä, joihin kouluttauduin alunperin - päätetyö ei lopulta onnistunut.

Sairastuessani graduni teko venyi, ja jouduin käyttämään opintotukikuukaudet tappiinsa, koska sairauspäivärahaa ei tippunut. Olisin tykännyt edellisestäkin alastani, ja jouduin tekemään ison ajatustyön psyykkaamaan itseni toisaalle.

Onnellisesti kävi kuitenkin - löysin uuden kutsumuksen. Kuvittelin, että vähän useammissa asioissa olisi joustettu, esim. siinä, ettei 1, 5 vuoden opintoihin tarvitsisi käyttää 2,5 vuotta siksi, että tietyt opinnot pitää suorittaa tiettyjen kuukausien aikana ja väliin jää tyhjää.

Esimerkiksi aikuiskoulutustuki evättiin kohdallani, koska minulla ei ole kahdeksaa vuotta katkeamatonta työelämää - no, turha on jossitella, tukijärjestelmiä ei ole luotu sen varaan, että ihmisille voi sattua kaikenlaista elämässään.

PS. Opiskelu jatkuu elokuussa - tämän kyseisen kurssin loppuosa on vuorossa silloin.

PPS. On vielä auki, tapahtuuko opiskelu syksyllä kotona vai oppilaitoksessa.

PPPS. Maksoin juuri syksyn opinnoista oppilaitokselle - nyt olisi sitten kivaa, että saisin ne opinnot tehtyä eikä mitään kummallista tapahtuisi.




Tytär kasvaa ja Suomussalmen Hiljainen kansa

Havahduin eilen huomaanaan , että keskustelen tyttäreni kanssa hänen reviirinsä laajentamisesta. Ensi ajatus on, että tekisi mieli stopata l...