torstai 16. marraskuuta 2017

Yksin lasten kanssa

Rva on viettänyt kuluneen viikon pääasiassa itsekseen lasten kanssa puolison tehdessä ylitöitä ja työmatkoja. Tämä on rva:lle osittain uutta, siis säännöllinen "ilta- ja yövuorossa" oleminen. Meillä on sujunut pääsääntöisesti ihan hyvin.

...paitsi, että hengähdystaukoja ei juuri ole. Onneksi kaikki ovat kuitenkin olleet terveinä. Tänään ja eilen on Touhikin noussut aikaisin (hän on normaalisti aika myöhäinen herääjä aamuisin). Eilen tungin hänet mukaan päiväkotikuvaukseen (nuori herra oli kauhuissaan, ehkä muutama melkein hymykuva saatiin silti).

Tänä aamuna kävelimme Naakan ja Touhin kanssa päiväkodille, ja Naakka jäi sinne ihan tyytyväisenä. Huomenna puoliso vie Naakan, eli saamme Touhin kanssa vähän rauhallisemman aamun.

Touhi menee nykyisin nukkumaan noin 20.15 ilman ongelmia. Minä istun lattialla pimeässä huoneessa ja juotan Touhille maidon, sen jälkeen Touhi nukahtaa useimmiten heti.

Koska Naakka ei halua olla itsekseen Touhin nukuttamisen aikana, hän istuu hiirenhiljaa vieressäni, kun Touhi juo maitopullollisensa. Sen jälkeen suuntaamme Naakan iltatoimiin.

Ne ovatkin paljon pikkuveljen iltajuttuja mutkikkaammat. Naakalla on iho-ongelmien hoitoa, yksi lääke, hampaiden pesu, pyjamaan pukeutuminen, iltasadut, iltalaulu sekä vieressä olo, kunnes hän nukahtaa.

Periaatteessa nämä hoituvat rutiinilla, mutta nukahtaminen ei. Se kestää aina vähintään puoli tuntia, joskus tunnin. Eilen "luovutin" puoli kymmeneltä, ja hän sanoi, että äidin pitää tulla myöhemmin takaisin. Luojan kiitos, hän nukahti ennen paluutani.

Naakan pitkät iltarutiinit tarkoittavat rva:n iltarutiinien minimoimista. Koska myös rva:n on hyvä olla sängyssä ajoissa, jää omaan iltapalaan jne. noin 45 minuuttia. Tässä vaiheessa olisi kiva katsoa kristallipallosta, kuinka monta vuotta lasten nukuttamiset ovat näin pitkällisiä...

Tästäpä pääsemme blogini ytimeen, eli kuntoutukseen...no, eihän tässä juurikaan ehdi. Onneksi suhaan kärryjen ja yhden - kahden lapsen kanssa päivittäin varsin kiitettäviä matkoja. Onneksi nostelen Touhia lukemattomia kertoja päivässä.

Seuraava, mitä teen, on hierojan varaaminen. Edellisestä kerrasta on jo vähän liian pitkä aika.

Päivän opetus: älä sairasta mitään, mitä pitäisi kuntouttaa, jos sinulla on pieniä lapsia ;)

maanantai 13. marraskuuta 2017

Marraskuun mökkeilyä

Tavallisuudesta poikkeavaa - no se on kyllä mökkivuorokausi marraskuussa. Rva on kokenut mökkeilijä. Vanhemmillani on ollut mökki koko elämäni ajan. Siellä on vietetty monina vuosina paljonkin aikaa.

Tuo aika on kuitenkin pääasiassa sijoittunut kesäkuukausiin. Hyvin harvoin mökillä on vietetty aikaa touko-, kesä-, ja elokuun ulkopuolella. No, kerran olimme mökillä hiihtolomaviikon - olin silloin ala-asteella.

Vasta aikuisiällä olen mökkeillyt enemmän muulloinkin, käytännössä tämä on tarkoittanut syksyä. Lokakuussa olin erään ystäväni kanssa meidän mökillä, nyt vierailin ystävän mökillä.

Luonnossa on loka- ja marraskuussa jotakin aivan erityistä. Nehän ovat ne "vihatuimmat" kuukaudet, eli pimeyttä, kuraa ja loskaakin (jälkimmäistä ei nyt näkynyt). Tosiasiassa rva lukeutuu niihin, jotka näkevät pimeydessä oman hohtonsa.

Ystäväni vei minut pienelle "sienestysretkelle" metsään. Tosiasiassa se oli sienten bongailua. Sienestys ei ole minulle tuttua alaa oikein millään tavalla. Olen poiminut ainoastaan kantarelleja, ja pidän sieniä oikein hyvänä ruokana.

Metsäily tuntui mukavalta, tulimme pois, kun alkoi olla oikeasti hämärää. Mökkeilyyn kuului tietenkin myös saunominen. Rva:lla ei ole kotisaunaa, eli täytyypä sanoa, että tuli tarpeeseen sekin.

On sekin jännittävää, että saa nukkua koko yön putkeen. Vaikka heräilin, se johtui itsestäni, ei kahdesta tuhisijasta, jotka meillä säännöllisesti aktivoituvat yöaikaan.

Nyt ollaan jo maanantaissa, ja rva polkaisee viikkoa käyntiin. Naakkasella on torstaina valokuvaus, ja olemme "tunkeneet" Touhinkin kuvattavien listalle, vaikka hän ei päiväkotilainen vielä olekaan. Rva:lle se tietää työteliästä päivää, kun molemmat täytyy sinne pk:hon (tai väistötiloihin) kyyditä.

Tänään on vuorossa Naakan baletti. Jos rva intoilee pimeistä illoista ja hämärästä vähintäänkin, on Naakan askelten kulku balettiin hidastunut, mitä pidemmälle syksyyn mennään. Vinkuna alkaa jo päiväkodista haettaessa ("en jaksa kävellä...") Sitten se jatkuu balettiin mentäessä.

Voisi luulla, että Naakka vihaa balettituntejaan. Eikä mitä...baletti menee aina hienosti, ja takaisin tullessa ollaan käänteisellä linjalla ("en pue, varsinkaan ulkovaatteita, enkä ainakaan kävele kotiin"). Näin ne rattoisat maanantait meillä kuluvat.




torstai 2. marraskuuta 2017

Tulevaisuus

Tulevaisuus...mikä jännä aihe! Sen, mistä emme tiedä, voi ottaa niin monella tavalla. Rva on huomannut, ettei ole kovin hyvä miettimään tulevaisuutta. Sitä täytyy oikein pureskella, jotta jonkinlainen visio näkyy.

Huomaan olevani putkessa, jossa pikkulapsiarkea on jäljellä vielä monen monta vuotta. Silti ne kasvavat, ja joka vuosi (ja jopa kuukausi) tilanne muuttuu jonkin verran.

Välillä se muutos on hätkähdyttävää: Naakka on syönyt tuttia yöllä aina näihin päiviin asti. Hän on kuitenkin jutellut tutin syömisen lopettamisesta jo pitkän aikaa. Viikko sitten se päätös tehtiin. Eka yö itkettiin sydäntäsärkevästi.

Toisena yönä itkettiin vähemmän. Nyt tilanne on jo kutistunut siihen, että Naakka on levoton iltaisin, eikä haluaisi mennä nukkumaan. Hän ei halua aikuista nukuttamaan, mutta kuitenkin tarvitsee sen.

Touhi, luojan kiitos, sammuu maitopullollisella ja pimeällä makuuhuoneella!

Kun Naakka pääsi tutista, hän haki vanhan aapisen kirjahyllystä ja halusi opetella lukemaan. Mikäs siinä, rva:ta ei neuvottu ennen koulua lukemisessa, vaikka lukuhaluja oli - silloin uskottiin, että lapsella pitää ekalla luokalla olla jotakin tekemistä.

On paljon asioita, jotka häämöttävät rva:n edessä...yksi niistä on työelämä. Myös Touhi siirtyy ennen pitkää päivähoitoon, jolloin rva:lle jää enemmän mahdollisuuksia ajankäyttönsä suhteen.

Hahmottuva visioni on tällä hetkellä, että haen oman alani töitä (toimistossa istumista), ja jos se ei selän/niskan takia luonnistu, pyrin hankkiutumaan freelancer-työntekijäksi, jolloin saan vähän vapaammin säädellä työntekoani, lähinnä asentoja.

Niska on tälläkin hetkellä jumissa, mutta olen tarvinnut hierontoja aiempaa vähemmän. En ole viime aikoina kamalasti jumpannut kävelyä (sitä saattaa tulla päivän aikana 7 kilometriä) lukuun ottamatta. Tuntuu, että kroppani on jollakin kummallisella tavalla tykännyt.

Luulen kuitenkin, ettei tällainen ole koko kehon kannalta pitkän päälle hyvä. On siis löydettävä jokin liikuntamuoto, joka sopisi kokonaiskuvioon. Olisiko se sitten uinti, jooga vai mikä, sen näyttää tulevaisuus.

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Paksu sarveiskalvo ja isot nännit

Kukapa ei joskus tuijottaisi ulkonäköään...niin tekee välillä myös 35-vuotias rva. Julkisuuden kuvien maailma on luonut meille mielenkiintoisen tavoitelistan: pitäisi olla freesinä päästä varpaisiin, ja näyttää siltä, miltä joissain kuvissa sosiaalisessa- tai muussa mediassa näytetään.

Esimerkiksi, jos tekaisee pari lasta, se ei saisi näkyä kropassa mitenkään. Jos näkyy, ja lisäksi ilmenee vieläpä jotakin ikääntymiseen liittyvää, se on hirveää se.

Rva oli peruskoulussa koulukiusattu. Se ilmeni esimerkiksi niin, että koko kroppani varpaisiin, arvosteltiin lukemattomia kertoja sen pirullisen oppivelvollisuuden aikana. Sanoisin, että pääsin yli niistä kommenteista noin 27-vuotiaana.

Sitten "hehkuin" monta vuotta. Nyt, kuluneen vuoden aikana olen kohdannut uuden kriisivaiheen. Kroppani palautui esikoisesta melko hyvin. Toki rintani tulivat täyteen raskausarpia, mutta mitään sen kummempaa ei tapahtunut.

Kuopuksesta sen sijaan, kroppani ei enää palautunut läheskään samalla tavalla. Toki nyt, kun synnytyksestä on vain vähän yli vuosi, palautuminen on yhä kesken. Vatsalihakseni erkaantuivat, ja maha pömpöttää.

Täytyy sanoa, että vaikka rva:lla on melko hyvä itsetunto, maha on ottanut koville. En haluaisi enää näyttää raskaana olevalta.

Aikani olin murheen murtama (ehkä pari viikkoa), sitten keksin, että hemmetti, vaatteeni ovat vain väärän kokoisia! Kaivoin kaapistani esille mekot ja paidat, jotka eivät kiristä. Ostin jopa yhdet älyttömän kivat sukkahousut.

Housut...no ne ovat hankalampi pala. Matalavyötäröiset eivät kertakaikkiaan istu, korkeavyötäröisiä minulla ei nyt ole. Mutta...minulla on edelleen yhdet raskausfarkut, jotka ovat oikein mukavat. Oikeastaan, vaatekaapissani on aika paljon vaatteita, jotka tuntuvat ja näyttävät oikein mukavilta.

Päätin, etten sure nyt tätä asiaa. Katson rauhassa, miten kroppa muuttuu, ja mihin suuntaan olen menossa. Pärstääni olen oikein tyytyväinen myös - alan viimein lyhyessä tukassa ja rillipäänä näyttää henkistä ikääni vastaavalta (toisin kuin ikuiset 15-vuotiaat, olen jo kauan tuntenut itseni ennemminkin keski-ikäiseksi kun ikäisekseni).

Niin, ne sarveiskalvot ja nännit...Palatakseni kirjoitukseni otsikkoon, olen saanut nyt aikuisiällä kummallisia ulkonäkökommentteja, tosin niihin sopivissa konteksteissa. Viime viikolla optikko lähetti minut silmälääkärille, jossa kävin eilen.

Syynä olivat korkeat silmänpaineet ja sukuperimäni. No, silmälääkäri tutki silmäni ja totesi, että paineet ovat normaalit, minulla on vain harvinaisen paksu sarveiskalvo, joka vääristää lukemia! Minua nauratti kommentti ja naurattaa yhä - onkohan se jollakin tavalla ulkonäkökysymys...!

Isot nännit sen sijaan...no, esikoisen kanssa kättärillä yritettiin imetystä oikein paljon, ja eihän se luonnistunut, lapsi ei saanut otetta. No, kätilö totesi, että "sulla onkin niin isokokoiset nännit, ettei mikään ihme, että on vaikeaa" :D

En todellakaan ollut kiinnittänyt nänneihini aiemmin erityistä huomiota, toivottavasti en ole aiheuttanut aiemmille seurustelukumppaneilleni tai aviomiehelleni elinikäistä traumaa vähissä vaatteissa esiintymällä...Touhi pärjäsi muuten nännieni kanssa paremmin ja sai imuotteen...tosin hänkin viitsi olla imetettävänä noin kaksi kuukautta.

Että sellaista....ulkonäkökysymys on polttava aihe - monella tapaa!

Add caption

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Ankkanäyttely ja hikoilua kauppakeskuksessa

Rva on suhannut viime aikoina paikasta toiseen kuin päätön kana.  Mistä se kiire sitten johtuu? No ei mistään ihmeellisestä, tietääkseni. Arjessa vain tulee vastaan monenlaista.

Perjantaina kävimme kaupungilla (Naakka, puoliso ja ukki olivat sirkuksessa ja minä Touhin kanssa). Tapasin "ruotsinserkkuni", jonka kanssa teen jonkin verran yhteisiä töitä. Koska Touhi nukkui myöhään päiväunia, en ehtinyt tarpeeksi aikaisin tapaamispaikkaamme, Ateneumin ankkanäyttelyyn.

Koska treffiseurani laiva puolestaan lähti kohti Tukholmaa, kerkesin Touhin kanssa lähinnä vilkaisemaan näyttelyä. Menemme museokorttini turvin joku toinen päivä uudestaan Ateneumiin, niin nähdään ankat kunnolla.

Ateneumista hieman...siellä on hissejä, luiskia ja sen sellaista, jotta kulku olisi mahdollisimman esteetöntä. Silti, esteettömät kulkureitit oli hieman hankalaa hahmottaa. Luulen, että toinen kerta rattaiden kanssa olisi helpompi, mutta nyt eksyttiin Touhin kanssa monesti. Ehkäpä selvemmistä opasteista olisi apua.

Niskani on muuten viime päivinä ollut jumissa, mutta ei iloiseksi yllätyksekseni ole vaivannut kulkemistani juurikaan. Tämä on ehdottomasti eräänlainen tavoitetila, ja olen iloinen, kun elämä on toisinaan niin helppoa jo nykyään.

Saatoimme Ruotsin-vierailijat Touhin kanssa Olympiaterminaaliin, ja tulimme sieltä ratikalla takaisin keskustaan. Seuraava tunti meni vähän toilailuksi, syynä pissahätä (minun) sekä ruuan- ja jaloitteluntarve - Touhin.

Suuntasimme Forumiin. Seurasi jälleen hissien, luiskien ja kaiken muun mahdollisen etsimistä hikisissä kuteissa, sekä Touhin riisumista ja pukemista. Forumin muumihuone oli kiva, mutta sanotaanko, että juurikin vauvan tai vähän isomman muksun kanssa. Edelliset viihtyvät sylissä, toiset katsovat kiltisti telkkaria. No, pääsinpähän pissalle.

Näinä hetkinä toivoisin olevani se "latteäiti" - silloin osaisin paremmin ostoskeskusten reitit ja toimintatavat ;)

Ihmeen kaupalla onnistuimme vielä hankkimaan rva:n talvikengät kenkäkaupasta. Selitys: olin tutustunut hankkimaani kenkäpariin tarkasti netissä. Touhi alkoi kiemurrella ja kiukuta, ja minulta alkoi mennä yksinkertaisesti voimat.

"Viimeinen taisto" käytiin Forumissa suihkulähteen reunalla. Halusin pukea Touhin siinä. Lopputulos: puin hänet lattialla istuen (hän keksi, että sylistäni voi helposti liukua alas, jos vain haluaa - onneksi ei sentään suihkulähteeseen).

Siitä eteenpäin treffasin onneksi muun perheeni, eikä minun tarvinnut enää nostella Touhia. Seuraavana aamuna heräsin toinen kankku krampissa. Sen helpottamiseksi ajattelin vähän jumpata ja piikkimattoilla tänään.

PS. Teki mieli aloittaa "joulukausi" - riisipuuroa, ihanaa!




perjantai 20. lokakuuta 2017

Hierontaa, näyttelyitä ja vaatteita

Rva:n hieronnassa käyminen jatkuu oikein säännöllisenä. Välillä käyn joka viikko, välillä joka toinen viikko. Kun kerron meneväni hierontaan, moni sanoo: "Oi, ihanaa, pääsisinpä minäkin joskus"...no, Rva on käynyt niin paljon ja pakon edessä, että ajattelee pikemminkin, että voi, kun joskus ei tarvitsisi mennä.

Ei sillä, että se olisi epämiellyttävää, päinvastoin. On vaan niin, että kun siedettävää tilaa joutuu pitämään vuosikausia yllä jollakin toimenpiteellä, joka on lisäksi maksullinen, se ärsyttää aina joskus. No, onneksi ärsytys ei ole elämää suurempi asia.

Viime viikolla työskentelin Touhin kotihoidon (ja lasten iltahoidon) ohella kolmisenkymmentä tuntia. Tällä viikolla tuntimäärä on huomattavasti vähäisempi, noin seitsemän tuntia. Tunti päivässä hoituu illalla, kun puoliso on tullut kotiin.

Tänään olen menossa Touhin kanssa Ateneumiin katsomaan ankkanäyttelyä. Odotan näyttelyä innolla, mutta myös erään henkilön tapaamista siellä. Kyseessä on osaksi epävirallinen työtapaaminen, osaksi sukulaistapaaminen...ja ne ankat, vautsivau!

Meidän Naakka saa tänään samaan aikaan hieman syyslomameininkiä - hän pääsee puolison ja ukin kanssa sirkukseen. Sirkus olisi ollut rva:llekin kiva, mutta nyt aikataulut eivät yksinkertaisesti sopineet yhteen.

Tällä viikolla olen päässyt harvinaisen vähän lenkille. Toisaalta, kaikenlaisia asioita olen käynyt hoitamassa milloin missäkin, eli lopputulos taitaa olla melkein sama.

Jatkuva prosessi, jonka kanssa painin, on perheen vaatehuolto. Tuntuu, että lähes joka viikko "kenkä puristaa" jostakin. Nyt hankinnassa olisivat villapuku Touhille (jos jollakin lukijalla on 92-koon villapuku vapaana, ja siitä halutaan päästä eroon, meille kelpaisi, kohtuuhinnalla toki).

Pari päivää sitten huomasin myös, että Naakkasemme on kasvanut viimein ulos koosta 104. Se tarkoittaa, että ensimmäisenä vaihtoon menevät ainakin leggingsit. Jos Touhi sallii, rva & Touhi käyvät ostamassa Naakalle uusia leggareita.

Koska kannatan käytettyä, haluan luultavasti poiketa kirppiksellä huomenna. Lapsille tarvitsee aina jotakin, enkä tykkää ostaa kaikkea tavaraa uutena. Se muuten kuuluukin ekojutut-sarjaani, vaikkka tämä ei kokonainen ekopostaus ollutkaan!

Mukavaa alkavaa viikonloppua itse kullekin säädylle!

tiistai 17. lokakuuta 2017

Näkökulma työttömyystukien käytöstä ja työelämään läpi harmaan kiven pyrkimisestä

Viime aikojen keskustelu työttömyystukien käytöstä ja väärinkäytöstä sai myös rva:n tarttumaan kynän ja ruutuvihkon sijasta läppäriinsä.  Rva aikoo tässä kirjoituksessa avata, miten työnteko on whiplashin aikana (vuodesta 2009 näihin päiviin) onnistunut.

Ihan alussa, vuosina 2009 - 2010 tein vielä opintojani, käytännössä gradua loppuun. Kovan huimauksen ja niskakivun kanssa kirjoitin gradua sängyssä, puolimakaavassa asennossa. Työ pitkittyi jonkin verran, mutta onnistui. Maisterin paperit sain lokakuussa 2010.

Siitä eteenpäin sairastin ensiksi sairauspäivärahalla. Se evättiin, kun sairauden syytä ei löytynyt. Myöhemmin en sairauspäivärahaa hakenut, koska minulla ei ollut voimia hakemiseen. Vuonna 2011 lähdin kokeilemaan työntekoa työkokeilun avulla. Se onnistui kolmisen kuukautta, jonka jälkeen jouduin lopettamaan.

En muista, miten raha-asiani siitä eteenpäin menivät, mutta vuoden 2011 ja 2012 välissä tein jälleen työkokeilun, tällä kerralla kolmen kuukauden mittaisen. Pari tuntia töitä päivässä sujui, niska-ongelmat olivat kuitenkin niin voimakkaita, että en jatkanut työkokeilua sen jälkeen.

Syksyllä 2012 aloin odottaa meidän Naakkaa. Se oli sen verran pahoinvointista puuhaa, että loppuvuoden 2012 ja lähes koko vuoden 2013 vietin joko pahoinvoidessa tai myöhemmin pientä Naakkaamme hoitaessa.

Puolisoni jäi isyysvapaalle vuoden 2013 lopulla, ja minä aloitin siitä kolmannen työkokeiluni. Se sujui huomattavasti paremmin kuin edelliset. Noin kolmen tai neljätuntisten päivien avulla selvisin aika hyvin, kokeilua tein yhteensä kuusi kuukautta. Siitä paikasta sain ensimmäiset free-työni, kun lähdin pois.

Sen jälkeen tein jonkin aikaa free-töitä ja Naakka oli lyhyitä päiviä päiväkodissa. Vuonna 2015 aloitin neljännen työkokeiluni, jossa tein noin viisituntisia päiviä. Kahdessa viimeisimmässä kokeilupaikassa en ollut päivääkään poissa niskavaivojeni takia.

Viimeisin työkokeilupaikka poiki myös lyhyen sijaiuuden. Free-töitä on sieltä tullut useita. Ai niin, sieltä kyllä kertyi poissaoloa - olin kuukauden kotona rajun raskauspahoinvoinnin takia. Kesällä 2016 aloitin äitiysvapaan. Touhi syntyi elokuussa 2016.

Puoliso aloitti vanhempainvapaan loppusyksystä 2016. Minun piti siitä eteenpäin puolen vuoden ajan hakeutua johonkin töihin, mutta kävi niin, että puolisoni joutui olemaan niin paljon töissä, että minun työntekoni ei onnistunut. En hakenut tuoksi ajaksi työttömyyspäivärahaa, koska en ollut työmarkkinoiden käytössä. Tein tuona aikana pari pientä työprojektia.

Sen jälkeen olen hoitanut Touhia kotona. Tänä syksynä minulla on yllättäen (tai ei ehkä niin yllätyksenä) ollut kaksi free-työjuttua, molemmat aika suuritöisiä käytettävään työaikaan nähden. Ensi vuosi, kuten Touhin tarhapaikkakin, on vielä auki. Muutama skenaario vuoden 2018 suhteen kuulostaa lupaavalta. Rva tiedottaa taas, kun tiedotettavaa tulee.

Tämä kirjoitukseni on yksi näkökulma työllistymisestä, työhalusta, sairastamisesta, perheen perustamisesta ja siitä iänikuisesta rahasta.

PS. Tänään emme pyrkineet Touhin kanssa työmarkkinoille, vaan menimme koko aamupäiväksi ulos. Vautsi, mikä syyssää ja pääkaupunkiseudun pinkki aurinko =)