Rouva Niskanen

Olenkohan ainoa kuntoutuja, jota ärsyttävät tietyt virallisissa papereissa käytetyt sanat tai sanonnat. Eivät niinkään siksi, että sanat olisivat typeriä, mutta kun sanavalinnat usein määräävät myös sen tekstin sävyn ja sitä kautta joko vesittävät asian tai vievät sitä eteenpäin.   KOKEA Tästä varsinkin moni sosiaalialan ihminen tykkää, samoin lausuntoja kirjoittavat lääkärit. "Asiakas kokee, että..." Minusta sana on monta kertaa tuonut raportteihini  vähättelevän sävyn ja sitä kautta vienyt pohjan koko asialta.  Jos esim. eräs terveyskeskuslääkäri kieltäytyi kirjoittamasta minulle lähetettä whiplash-kuntoutukseen, niin silloin kuntoutustutkimuksen raporttiin ei mielestäni voi oikein kirjoittaa, että "asiakas kokee, että terveyskeskuslääkäri ei vienyt kuntoutusasiaa eteenpäin". Ihan kuin selvä kieltäytyminen olisi joku "minun kokemukseni" asiasta eikä mikään fakta. Minä kuulemma myös vain "koen", että työkykyni on huonontunut (siit

Omasta mielestäni elämäni on oikein vauhdikasta - ainakin alan olla valmis yöunille joka ilta noin kahdeksan jälkeen. En minä nyt sentään silloin nukkumaan mene, mutta ainakaan en jaksa tehdä enää mitään kovin tähdellistä. Mutta...minä en ole työelämässä. En myöskään voi täyttää kalenteriani kovin tiiviiksi, kun keho ei jaksa tehdä kerralla kovin paljon. Ulospäin taitaa näyttää, että elän varsin leppoista elämää, mutta keskinkertaista huonommin toimivan kropan kanssa aikaa kuluu välillä ihan uskomattoman paljon. Mieleeni nousee ensiksi esimerkki viime torstailta...päivä oli todella täysi, kun siihen kuului vesijumppa klo 8.15 - 9.00. Sen jälkeen seurasi erilaisia rauhallisia askareita, sitten onneksi päiväunet. Iltapäivällä vietin 45 minuutin siivoussession, johon kuului tiskipöydän raivaus, tavaroiden järjestelyä ja imurointi. Pling, niska ei tykännyt yhtään, ja seuraavat pari tuntia menivätkin sitten toipuen, kun yritin saada huimausta tasoittumaan ja kipuja lieventymään. Myö

Tänään on periaatteessa ihan tavallinen päivä, mutta rva voisi olla hieman vähemmän levoton ja stressaantunut - ihan siksi, että olisi mukavampi olo.. Ei ole kivaa, kun hermostunut olo iskee aamusta asti ja hyperventilaatio (tästä osa on selkärangan yläosan jumitusta, jonka vuoksi happi ei kunnolla kulje) heti perään. Kun siihen vielä lisää, että niska alkaa varoitella huonontuvasta voinnista, ei kamalasti tee mieli hymyillä. Ai, vaikuttaako pitkä, krooninen sairaus mieleen ja jaksamiseen? No kyllä vaikuttaa! Kipuja ja huimausta on raskasta sietää, kuntoutus on raskasta ja tuntuu tehoavan aivan liian hitaasti, byrokratiasotkut ovat veemäisiä ja aika usein huomaan ajattelevani, että "kaikki on pilalla". Tästä henkisestä puolesta minun onkin ollut tarkoitus kirjoitella jo pitkään, mutta en ole oikein keksinyt näkökulmaa. Nyt minulla olisi sellainen. Olen jo aiemmin maininnut käyväni psykoterapiassa. Se on ollut erittäin oleellinen seikka jaksamiseeni viime vuosina. Loppuv

Kävijälaskureista olen huomannut, että blogini lukijamäärä on viime aikoina noussut. Olen iloinen ja otettu siitä, että tällainen asia ja rouva Niskasen blogi kiinnostavat niin monia! Tervetuloa uusille lukijoille! Pieni kertaus: - helmikuussa 2009 pyörryin ja kaaduin, ja sain tapahtumaketjun seurauksena niskan retkahdusvamman, jota ei silloin diagnosoitu. Ensiksi oireiden syyksi epäiltiin korvaongelmia, sitten tension neck -vaivaa, ja lopuksi ongelma psykologisoitiin. Olin tuolloin 27-vuotias. - vaikeiden oireiden kanssa väänsin graduni loppuun ja kävelin kävelysauvojen varassa. Kävin omakustanteisesti fysioterapiassa, joka kuitenkin oli vammalleni vääränlaista. Entisen elämäni asiat, luennoilla käyminen, pitkät kävelylenkit, matkat, museot, ravintolassa käynti ja sen sellaiset, muuttuivat hyvin vaikeiksi toteuttaa, osa myös mahdottomiksi. Valmistuin yliopistosta syksyllä 2010. - keväällä 2011 pyrin ja pääsin oman alani työkokeiluun. Minun piti olla kokeilussa 6 kuukautta, mut

Jopas näkyy outo valoilmiö tuolla taivaalla! On se joka vuosi yhtä jännää, kun aurinko alkaakin paistaa. Minulla olisi tälle päivälle sekä sisä- että ulkoaskareita, taidanpa kiirehtiä sinne ulos ensin, kun siellä saisi vähän aurinkoa. Vesijumpan toinen kerta sujui paremmin kuin ensimmäinen. Valitsin taktisesti paikan nurkassa ja takarivissä. Tuntuu jotenkin turvallisemmalta, kun on laidat ympärillä kahdella suunnalla. Tällä kertaa jätin pomppimiset sikseen ja askelsin ihan rauhassa, päätä liikaa kääntelemättä. Sekin auttoi, kun olin muusta ryhmästä hieman erilläni (ja näytin tietysti epäsosiaaliselta). Jätin muutamia liikkeitä pois ja keskityin niihin, jotka tuntuvat hyvältä. Lähdin jumpasta jalat väsyneinä ja iloisena. Kyllä sen näkee, että pienikin hyvä hetki kropan suhteen parantaa mielialaa suunnattomasti. Huonoja hetkiä tulee ja todennäköisesti piankin, mutta se on sitten sen ajan murhe. Ihan pieni ilonaihe ei ole sekään, olen päässyt harrastamaan ryhmäliikuntaa jo kahtena

Kävin tänään palauttamassa Ortonista lainassa olleen kaulatuen. Niskan suhteen olen elänyt perjantaista lähtien kohtalaisen hyviä päiviä, eli suunnitellut menemiset ja tulemiset ovat onnistuneet. Ortoniin pääsin julkisilla, tosin täydessä bussissa oli vähän hankala vetää lapoja taakse, kun HSL:n bussien penkeille ei näköjään mahdu kahta suhteellisen pienikokoista naista vierekkäin siten, että molempien hartiat ovat kiinni selkänojassa! Ortonin yhteydessä olevassa kaupassa selvisikin, että lainassa ollutta mallia ei enää valmisteta ollenkaan. Oma kappale jäi siis hankkimatta, toimintaterapeutille pitää vissiinkin soittaa, miten nyt toimitaan. Toisenlaisen kaulurin hankinta edellyttäisi uutta kokeilujaksoa. Visiittini yhteydessä käväisin myös asiakaspalvelupisteessä, jossa kerroin, että seuraavan jaksoni ajankohta (maaliskuun alku) on minulle ok, mutta olen myös valmis ottamaan vastaan mahdollisen peruutuspaikan, mikäli vähän aiemmin pääsisi. Aiemmin haluaisin kuntoutuksen 3. jak

Aloitin tänään aamukahdeksan allasjumpan. Heräämisessä oli vähän vaikeuksia, mutta lämpimään veteen oli kiva päästä näin keskellä talvea. Osallistujat olivat n. 60 - 70 -vuotiaita, mikä sopii minulle oikein mainiosti. Tosin kroppani toimintakyky taitaa tällä hetkellä ennemminkin vastata ikävuosia 80+. Pukuhuonetiloissa osasin suunnistaa kivasti, onneksi tämä liikuntakeskus on tosi pieni. Keskuksessa käy uimassa pelkkiä liikuntaryhmiä, joten päin uivista kroolareista ei ole pelkoa. Alku sujui varsin hyvin, mutta sitten tuli takapakkia. Tällä kertaa ongelman päätti aiheuttaa se, kun ohjaajan liikkeitä piti seurata sieltä altaan reunalta. Sehän aiheutti niskareaktion, joka ei kunnolla mennyt ohi sen puolituntisen aikana. Liikkeistä osaa en edes yrittänyt, mutta osa sujui ihan hyvin. Luulen, että täytyy hieman soveltaa jatkossa.  Harmi, etten Ortonissa tajunnut yksityisopastuksen mahdollisuutta altaassa - sellaista on luvassa vasta sitten maaliskuussa. Ilahduin, kun vetäjä kysyi mi

Tasan viikko sitten haimme perheeseemme uuden jäsenen, marsurouva Matildan. Hän on 3,5-vuotias. Matilda tuli meille kasvattajalta Espoosta. Tässä on Matilda silmiensä värisävyyn sopivassa ympäristössä kuvattuna: Matilda on rodultaan English golden crest (vai miten se nyt menikään), ja hänellä on paperit ja sukutaulu. Matilda on ollut näyttelymarsu, mutta meillä hän tulee olemaan lemmikkinä ja Nasun tyttöystävänä. Matilda oli saapuessaan vähän kauhuissaan. Nasukin oli hieman, hän ihmetteli, että mikäs tuo nyt sitten on! Melko äkkiä yhteinen sävel löytyi, ja nyt Matilda on jo melkein kuin kotonaan. Kädestä ei Matilda vielä uskalla meillä syödä, mutta uskaltaa jo hakea ruokaa, kun sellaista on tarjolla. Matilda on mielestäni aika lunkki marsu, hän osaa ottaa käsittelyn ja Nasun lähentelyt varsin rauhallisesti. Olemukseltaan Matilda on pieni, vikkelä ja ketterä - sylissä täytyy vähän varoa, ettei pääse putoamaan, kun turkkikin on tuollainen sileä. Meidän marsuhäkissä ja lattiall

Juhuu, nyt on toinen kuntoutusviikko (tai oikeammin kolmepäiväinen) takana. Ei voi sanoa vielä muuta, kuin että väsyttää aivan uskomattoman paljon! Tänään minulla oli oikeasti vaikeuksia raahautua lyhyt matka bussipysäkiltä kotiovelle. Jakso oli rankka monessakin mielessä. Ensimmäiset 2 päivää kuluivat selvitellessä, millaiseksi kuntoutukseni pitäisi muuttaa. Kävi nimittäin niin, että niitä liikunta- ja aktiiviryhmiä ei ollut muutettu vielä lainkaan. Kalenteri oli siis edelleen täynnä minulle sopimattomia juttuja. Pääsin kuitenkin tapaamaan asiantuntevaa lääkäriä ja fysioterapeuttia. Näillä käynneillä oli mukana myös "oma" fysioterapeuttini. Tosin fysioterapeutti ilmoitti heti aluksi, että miksi minulle oli varattu vain 45 minuutin aika, kun normaalit tutustumisajat ovat 1,5-tuntisia, eikä tämä nyt oikein riitä (tässä tuli taas fiilis, että Orton yritti säästää kohdallani). Erityisesti fysioterapeuttikäynti oli kuitenkin hyödyllinen. Siellä selvisi esim. seuraavaa: -