Rouva Niskanen

Hiihtoloma tuli ja meni! Rva sai viimein nuhakuumeen itsekin, ja lisäksi lapset sairastelivat lauantaihin asti. Sunnuntaina pääsimme ensimmäistä kertaa yhdessä pihalle, joten huhhei siitä lomasta... Rva on viime aikoina hullaantunut matkasuunnitelmista: pitkästä aikaa on luvassa reissuja! Huhtikuussa pääsen nimittäin (jos viisumiasiat tulevat kuntoon) viikonloppureissulle Pietariin. Suunta on minulle täysin uusi - siitä tulee ensimmäinen Venäjän-reissuni. Olen toivonut pääseväni Pietariin jo pitkään. Väliin on tullut lapsia ja sen sellaista ;) Nyt molemmat linnnunpoikaseni pärjäävät jo mainiosti isänsä kanssa viikonlopun ilman minua muutenkin, eli sama kai se on, onko rva silloin täällä vai naapurimaassa. En osaa oikein edes sanoa , mitä odotan eniten matkalta - jo junamatka Helsinki-Pietari tulee varmasti olemaan mielenkiintoinen. En itse osaa Venäjää, mutta matkaseurani osaa jonkin verran. Ajattelin kuitenkin kerrata kyrilliset kirjaimet ennen matkaa - ne olen joskus opetellut

Blogini tuntuu koostuvan tänä talvena tautipäivityksistä. Sunnuntai-iltana Touhi palautui isältään 39,8 asteen kuumeessa ja yskäisenä. Yö ja päivä sinniteltiin särkylääkkeen ja astmapiipun kanssa. Illalla oli taas aika lähteä päivystykseen. Siellä Touhilla todettiin korvatulehdus ja hän sai antibiootit. Maanantain ja tiistain välisenä yönä Naakka alkoi itkeä viiden aikoihin ja oli äkkiä kokonaan hereillä. Tiistaina minulla oli yhden lapsen sijasta kaksi lasta kotihoidossa (olen siis olevinani hiihtolomalla, tarkoitus oli raivata kämppää). Tiistaiaamuna minun piti alunperin lähteä Touhin kanssa korvalääkärille (aiemmin sovittu aika, aiheena putkitus). Sinne lähtikin exä, minä jäin Naakan kanssa kotiin. Lääkärillä oli mennyt hyvin - Touhi pääsi kuin pääsikin putkitusjonoon. Tosin hän sanoi että mitään varsinaista korvatulehdusta ei olekaan, ainoastaan flunssan aiheuttamaa turvotusta. Kivut ovat kyllä samat mutta antibioottia ei tarvitakaan, särkylääke riittää. Touhille putket t

En ole oikein shoppailija - en oikeastaan vastusta moista, vaan olen ollut aina huono hengailemaan kaupoissa erityisesti ruuhka-aikaan. Yllättäen myös minun vaatekaappini tarvitsee kuitenkin täydennystä silloin tällöin. En ole vuosikausiin ostanut uutta välikausitakkia. Taisin hankkia edellisen kun Naakka oli vauva, eli lähemmäs kuusi vuotta sitten. Se takki on edelleen käytössä, mutta ymmärrän itsekin, että se sopii nykyään ennemminkin pihalle ja leikkikentälle. Tänään lähdin kuitenkin kevättakkiostoksille. Ajelin ratikalla kaupoille - kaupassa sisällä huomasin peiliin vilkaistuani että olisin voinut vähintäänkin pestä tukkani - kuka sitä nyt muistaa, kun on viimeiset kuukaudet kulkenut pipo päässä :D Ensimmäinen kauppa ...toinen kauppa...ei juurikaan kevättakkeja. Ainoa visioni oli, etten hanki ainakaan sellaista toppatakin näköistä välikausitakkia. Toinen ajatus oli, ettei ainakaan sinistä - viimeiset kolme hankkimaani takkia ovat sinisiä. Espritiltä tarttui mukaan kaksi t-

Olen viime viikkoina päässyt töissä perehtymään itselleni uuteen asiaan, nimittäin 3D-tulostamiseen. En ole todellakaan mikään it-alan ihminen, mutta 3D-tulostus on niin mielenkiintoinen aihe, että olen ottanut opit innolla vastaan. On oikeastaan aika hassu kiertokulku, että pitkään kaikki on mennyt digiksi ja verkkoon - nyt  tapahtuu jälleen toisin päin - on coolia, että tietokoneohjelmalla voi suunnitella kolmiuloitteisen esineen, jonka kone valmistaa muovinarusta melkein parinsadan asteen lämpötilassa. Minulla on ollut pari 3D-tulostetta hallussani - tosin voin kuvata vain yhden, sillä yksi on avaimenperä, jossa on nimeni ja toinen nimilaatta kahvimukiin. Kolmannen olen tehnyt itse - annoin nimikoidun avaimenperän pois, se oli ystävänpäivälahja. Kuvassa oleva esine on ns. testipalikka, jolla testataan ja myös opetellaan 3D-tulostusta. Se on sen verran anonyymi, että voin julkaista siitä kuvan :D Mutta, kiehtovasta lajista on kysymys - tähän voisi helposti jäädä koukkuun.

Niinhän se viimein meni , että vatsatauti nro 2 tarttui viimein Touhista ja lasten isästä minuun ja Naakkaan. Yksi ilta ja yö meni oksentaessa (hyi hitto, nyt muistan taas, miten inhaa puuhaa se on) Viime perjantaina ja vielä lauantainakin voimat olivat varsin lopussa. Sattui tietenkin olemaan myös minun lapsiviikonloppuni, eli mihinkään massiivisiin toipumisiin ei ollut aikaa.  Lauantaihin kuului muun muassa lasten hauskuuttamista potkukelkkailun muodossa. Luulen että tähän talvilajiin tutustuttaminen oli hyvä juttu, sillä potkukelkka taitaa nykyisin olla erityisesti suurissa kaupungeissa melko vieras kulkupeli. Mainittakoon vielä, että rva:n lapsuuteen kelkka kuului, ja vielä varsin näyttävässä roolissa. Rva nimittäin muistaa potkutelleensa kouluun talvisin aina kuudenteen luokkaan asti. Reppu tai vaihtoehtoisesti kaveri kulki hienosti kelkan istuimella. Oksennustauti jumitti rva:n niskan totaalisesti. Lisäksi kyseinen tauti stoppasi myös syvien vatsalihasten t

Koskahan se tauti menee ohi? Touhi oli jo sunnuntai-iltana varsin toipunut. Maanantaina exä oli meillä hoitamassa lapsia kanssani ja alkoi voida pahoin. Kun oli ilmeistä, että oksutautihan se hänessäkin oli, hän siirtyi takavasemmalle eli kotiinsa ja minä laitoin lapset nukkumaan. Tiistaiaamuna ukki vei lapset päiväkotiin. Hän myös haki heidät. Siinä välissä sain ei niin positiivisen ilmoituksen päiväkodista, että eikö Touhin silmätulehdusta ollut vieläkään hoidettu. Öö, totta puhuen exä taisi mainita siitä ennen kuin hänen oksuepisodinsa alkoi... Tulin kotiin, annoin silmätipat Touhille ja touhusin lasten kanssa. Meillä sujui ihan hyvin, vaikka leikimme sählypallon piilotusta sillä seurauksella, että se pallo katosi oikeasti (emme löytäneet). Laitoin normaalisti iltapalaa lapsille. Kun aloin syöttää puuroa Touhille, hän muuttui vähän vihreäksi ja alkoi itkeä....ja pulautti koko vatsansa sisällön pöydälle ja lattialle - käytännössä puunasin puoli keittiötä sekä Touhin päästä var

Onpahan ainakin tullut lunta - mikä on tietenkin varsin luonnollista tammi-helmikuun vaihteessa! Olen pannut merkille, että lumeen ja sen sellaiseen suhtaudutaan mielestäni nykyään paljon dramaattisemmin kuin aiemmin. On yllättävää huomata, miten helposti juttuun menee itse mukaan. Olen tällä hetkellä pienellä reissulla yökylässä - aion palata muutaman tunnin kuluttua kotiin. Lumimyräkästä on puhuttu lehtiotsikoissa ja varoiteltu vaikka miten. Dramatiikkaa kuulee myös ihmisten äänensävyissä: "pitää varmaan pysyä kotona ja suunnitella se ja se asia sillä ja sillä tavalla..." Jos asiaa tarkastelee yhtään syvällisemmin voi (tai ainakin rva voi) todeta, että so what - asumme Suomessa, meillä on lumikelejä, räntää, kovaa pakkasta jne. jonkin verran ja hieman vaihtelevasti joka ikisenä talvena. Nyt meillä on ollut vähän enemmän lunta täällä Etelä-Suomessa kuin muutamana viime vuonna. On aurausta, lumisadetta jne, mutta ei nyt sentään mitään parin kuukauden tauotonta lumim