Rouva Niskanen

Kaikesta viime viikkojen hullunmyllystä huolimatta meillä on vietetty rauhallista viikonloppua. Tämä on ollut hyvä myös minulle itselleni - nyt tuntuu vähän enemmän "nollatulta" kuin pitkään aikaan. Tätä kirjoittaessani aamupäivä on jo pitkällä, rva juo kahvia yöpaidassa :D  Naakka on lähdössä kaverin kanssa pihalle - eilen hänelläkin oli ääni matalana, joten vietimme päivää sisätiloissa. Touhi saa olla sisätiloissa (ainakin pääasiassa) vielä tämän päivän. Tämä tarkoittaa sisällä oloa myös rva:lle. En voi sanoa tykkääväni usean päivän putkista sisätiloissa. Pääsen kyllä luultavasti tänään iltalenkille, mikä tekee tilanteesta hieman paremman kuin eilen. Eilen minua väsytti myös enemmän, joten arvatenkin tästä päivästä tulee mukavampi. Me teimme eilen pitkästä aikaa paperin marmorointia. Paperi marmoroituu kivasti elintarvikevärin, veden ja ruokaöljyn avulla. Se on niin terapeuttista puuhaa, että myös rva:n on pakko marmoroida muutama paperin pala.  Nyt kun palsta ei enää vaa

Jouduin tänään tilanteeseen , jossa Touhin yskä (flunssa sairastettiin jo viime viikolla) paheni nopeasti päiväkotipäivän jälkeen pisteeseen, jossa Touhi ei oikeastaan tehnyt muuta kuin yski ja veti välillä henkeä. Puntaroin nopeasti, hälytänkö ambulanssin vai Touhin isän - valitsin jälkimmäisen. Viedessäni yskivää Touhia rappukäytävän kautta pihalle T. oksensi rappukäytävään. Piti tarkistaa, saako Touhi happea. Huusin Naakalle, että tuo pyyhkeitä oksennuksen päälle. Touhin isäkin säikähti, mutta sai vietyä T:n lastensairaalan päivystykseen. Päivystyksessä ei enää tapahtunut mitään dramaattista - lääkärille päästiin ajallaan, ja Touhille diagnosoitiin tyypillinen kurkunpääntulehdus. Hoitona on kylmää juotavaa ja syötävää, suihkussa oloa ja kylmän ilman hengittämistä.  Näitä tilanteita tulee harvoin - enää nykyään. Tänään tuli taas mieleen, että Touhin ensimmäiset vuodet olivat suurimmaksi osaksi tällaisia. Touhi on ensimmäinen tulehduskierrelapseni - Naakka on kyllä sairastanut, mutta

Olen hiljalleen pohtinut , mitä kaikkea tarvitsemme tulevan talven varalle. En siis ole kokoamassa ruokavarastoja (ainakaan suuremmin - ostin kyllä useamman purkillisen puutarhapalstoillamme tuotettua hunajaa), vaan tsekkasin läpi lasten vaatteet. Ilokseni huomasin, että meillä ei ole kovin suurta tarvetta uusille vaatteille. Esimerkiksi kenkien suhteen tilanne näyttää olevan melko hyvä. Ainoastaan kenkien suhteen aion tehdä hankintoja - ne ovat jääneet tai jäämässä molemmille pieniksi. Olen kuullut paljon ympärilläni puhuttavan, minkä ikäisille lapsille voi vielä pukea haalarin päälle. Tyttäreni kohdalla päätös jää hänelle itselleen - viime vuonna hän ainakin tykkäsi vielä pukeutua talvihaalariin.  Oikeastaan voisin itsekin kuvitella pakkasella pukeutuvani talvihaalariin. Olen todella huono käyttämään toppahousuja (itse asiassa nykyiset eivät enää mahdu vyötärön kohdalta), ja löydän itseni ihmettelemästä ulkoa 17 asteen pakkasesta, kun jalat menevät tunnottomiksi, vaikka päällä on sen

Olemme viettäneet Naakan kanssa viikonloppua kaksistaan. Samalla Touhi on saanut osakseen isovanhempiensa täyden huomion. Touhi palaa joukkoomme taas huomenna - hänen kanssaan on vielä mahdollisuus pitää arkivapaa silloin tällöin. Naakka on nauttinut vähäisestä väestä ja leikkitilasta. Lisäksi hän pääsi eilen kaverin kanssa melkein yksin ostoskeskukseen (tarvitaan vielä vähän tottumusta "shoppailuun"), mikä oli ollut toiveena jo pidemmän aikaa. Naakka sai myös valita, mitä syömme. Osasin todellakin odottaa, että meillä syödään kanaa ja nuudeleita :D Lisäksi ostimme vähän karkkia ja popcornia iltaa varten. Lauantai-illan ohjelmakaan ei ollut rva:lle yllätys: Masked Singer! Minä "kunnostauduin" ja kirjoittelin tällä viikolla pitkästä aikaa postcrossing-kortteja. Edellisistä on jo puoli vuotta aikaa, ja nyt tuntuu taas, että olisi kivaa saada pitkästä aikaa postia maailmalta - varsinkin, kun sinne ei kamalasti itse vieläkään pääse. Siispä, matkalla ovat kortit Yhdysv

Kävelen näköjään noin 30 km viikossa. Se ei oikeastaan ole ihan huonosti. En tietäisi tätä, ellen olisi sattumalta katsonut askelmittarisovellukseni tilastoja. Pohdin, että voisin vähän seurata kävelyäni ja katsoa, saisinko nostettua hieman kilometrejä. Käveleminen on aina ollut minulle helppoa. Se on mukava tapa liikkua paikasta toiseen. Niskani ei edelleenkään tykkää esimerkiksi pyöräilystä, mutta kävely sujuu ihan hyvin. Lisäkilometrit eivät tunnu raskaalta ajatukselta. Vähän yli 20 kilometriä taitaa olla päiväennätykseni. Se on lenkki Poronpolulla Pilpalassa. Olen kävellyt sen hyvässä seurassa jo kaksi kertaa. Loppusyksystä on suunnitteilla kolmas kerta. Menisin aiemminkin, jos se olisi ollut tänä syksynä mahdollista. Touhi vaihtaa ensi viikon alusta päiväkotiryhmää. Olemme hakeneet kolmatta vuotta Touhia kielipainotteiseen ryhmään (kieli, jota Naakkakin nyt opiskelee). Paikka irtosi tänä syksynä. Touhi kävi kokeilemassa ja tykkäsi, vaikka ajattelin, ettei T. suostu enää vaihtama

Nyt keskustellaan paljon peruskoulusta , jossa vanhempi lapseni tällä hetkellä on. Avainasemassa keskustelussa on heikentynyt pärjääminen Pisa-tuloksissa ja peruskoulun ongelmat. Rva tiedostaa monta asiaa, mutta ei näe ihan kaiken olevan huonosti. Omiin kouluaikoihini verrattuna peruskouluissa on (ainakin lapseni koulussa) nykyään koulunkäynninohjaajat. Kävin itse ala-astetta yli 30 oppilaan luokalla 90-luvun alussa. Meillä oli yksi opettaja, ja siinä oli henkilökunta. Toinen upea juttu verrattuna omiin kouluaikoihini on varhennettu kielenopetus. Kielten opiskelua ei moni näe harrastuksena, rva taas pitää sitä oikein hyvänä sellaisena. Opiskelusta tulee luontevampaa, kun A1-kieli alkaa jo ykkösellä.  Liikunta näyttää koostuvan jutuista, joita ei tehdä verenmaku suussa. Omana kouluaikanani käytiin läpi julmettu määrä eri lajeja, ja suuri osa niistä oli sellaisia, joista kukaan ei tykännyt...mutta kun opetussuunnitelma kertoi, että niin pitää tehdä, niin tehtiin. Käsityötä ei jaeta enää

Minulla on viime päivinä ollut monta hauskaa keskustelua kuopukseni kanssa. 5-vuotias tietää jo yllättävän paljon maailmasta, ja viisivuotiaani osaa hauskasti ilmaista melko abstraktejakin asioita.  Katselimme yhtenä iltana karttakirjaa, joka on jo kymmenisen vuotta vanha painos. Touhi tarkasteli maapallon kuvaa ja totesi, että nykykartassa maapallolla olisi varmasti maski, jotta hän ei vahingossa tartuttaisi kuulle koronavirusta. Ihastelin Touhin oivallusta, ja jäin myös miettimään, millainen sukupolvi näistä koronan keskellä kasvaneista pienistä lapsista tulee...entä millainen silloin on maailma, jossa he esimerkiksi nuorina aikuisina elävät.  Touhi tykkäsi kovasti jalkapallosta, joka alkoi tällä viikolla. Eilen hän jopa sanoi, ettei aio enää mennä päiväkotiin vaan pelata vain jalkapalloa joka päivä. Tämä ei ihan heti onnistu ;) , mutta onneksi jalkapalloharjoitukset olivat Touhille mieluisat. Naakkaa ei loppujen lopuksi partio kiinnostanut, joten hän päätti skipata sen tänä vuonna.