Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2014.

Opiskeluja muistellen

Rva sai toiveen, että olisi suotavaa laatia kirjoitus omasta opiskeluajastaan. Se olikin pitkähkö aika, rva oli kokonaista yhdeksän vuotta kirjoilla oppilaitoksessaan. Opinnot alkoivat vuonna 2001 ja päättyivät 2010. Keksin hakea alalleni, kun pidin lukion jälkeen välivuotta. En oikeastaan tiennyt alastani käytännössä, selailin vain hakuopasta ja päätin hakea. Luin kevään ja pääsykoe oli alkukesästä. Koe tuntui vaikealta, sitäkin pelottavampaa oli tulla yksin Helsinkiin ja etsiä paikka, jossa koe pidettiin. Opiskelupaikasta kerrottiin heinäkuussa 2001. Sitten alkoi opiskelija-asunnon metsästys. Sekin tuntui jännittävältä ja stressaavalta, en 19-vuotiaana ollut vielä kovin itsenäinen (ei välttämättä moni muukaan). Asuntotilanne oli silloin huono, niin kai on nytkin. Rva:lla kävi hyvä tuuri erään peruutuksen takia, pikkuinen asuntolahuone (omalla vessalla ja keittotasolla) löytyi kävelymatkan päässä opiskelupaikasta. Olin muistaakseni helpottunut, kun ei tarvinnut heti opetella kä

Yskän taltuttamisesta ja työkokeilusta

Rva yrittää edelleen selviytyä yskästä. Tällä viikolla olin jo töissä, siellä menee ihan hyvin. Työmatkat vain ottavat koville, kun yskä alkaa heti, jos vähän hengästyy. Niskakaan ei oikein tykkää yskimisestä ja on siis kipeänä. Olen viime päivinä miettinyt kuntoilua - siis nimenomaan salilla käyntiä ongelma-alueideni kannalta. Nyt, kun edellisestä käynnistä on jo kolme viikkoa, on helppo todeta, mitä kuntoilulla rva on pystynyt kuntoilulla parantamaan. Kun rva ei ole kuntoillut, ovat oikean käden puutumis- ja särkyongelmat pahentuneet pitkästä aikaa. Rva on siis pystynyt vaikutamaan ainakin oikean käden ongelmiin salikäynneillään, mikä on iso edistysaskel. Tarve päästä kuntoilemaan on jo niin suuri, että rva taitaa käydä salilla tekemässä jotakin kevyttä ja ei-hengästyttävää nyt viikonlopun aikana. Muuten kaikkea ylimääräistä puhumista ja liikkumista täytyy varoa, rva ei vielä ole ihan voiton puolella yskänsä kanssa. Tämänhetkinen työrupeamani alkaa lähestyä loppuaan - työai

Tavallinen perhe

Rva alkoi tässä yhtenä päivänä pohtia, ovatko Niskaset tavallinen perhe - rva:n ja niskan näkökulmasta. Ainakaan rva:n mielestä Niskaset eivät näytä kovin kummallisilta. On hankalaa määritellä, mikä sitten on tavallinen perhe. Kuitenkin, koska määrittely on aina välillä hauskaa, päätti rva yrittää, ainakin leikkimielisesti. Onhan se jännittävää pohtia, millainen on perhe, yksi on vammainen henkilö (aikuinen). Onkohan vammainen rva kokonainen hlö vai jonkinlainen "puolikas" ;) Rva on päättänyt pitää itseään kokonaisena. Tämä kirjoitus on syntynyt rva:n näkökulmasta. Puolison ja Naakan näkökulmat saattaisivat olla toisenlaiset. Nasu ja Matilda taas taitavat pitää meitä ihmisniskasia jonkinlaisina alikehittyneinä marsuina - se siitä. Niskaset ovat pikkulapsiperhe. Hra tekee neljän päivän työviikkoa ja on välillä työmatkalla. Rva työskentelee työllistettynä osapäiväisesti omalla alallaan. Niskaset eivät tällä hetkellä matkustele paljon, paitsi kesällä kesämökille. Niskase

Koko perhe kotona kera alati sairaan rva:n

Kuva
Rva:lle tulikin sitten oikein kunnon tauti...maanantaina töissä meni vielä suhteellisen hyvin, paitsi että kotimatkalla meinasi happi loppua muutamassa ylämäessä. Kotona yskitti myös. Yöllä tulikin sitten ihan kamala yskäkohtaus, laatta lensi (ja lapsi pelästyi ääniin ja heräsi, kiva yö...) Aamulla rva meni kumminkin töihin. Pari tuntia tuskailtuaan rva totesi, että se oli sitten siinä. Tänään rva jäi suosiolla kotiin, terkkariin on aika iltapäiväksi. Puoliso on työmatkalla, siis uudella sellaisella Indonesian-matkansa jälkeen. Tänään onneksi vain Turussa. Rva:lla on todennäköisesti infektioastma, mistä syystä erityisesti yskät ovat tosi vaikeita. Putki pyrkii menemään tukkoon, joten kovan yskimisen vuoksi myös hengittäminen varsinkin kävellessä on vaikeaa. Onneksi tänään tarvitsee vain käydä siellä terkkarissa, ei muualla. Salitreenistä ei ole ollut puhettakaan kohta kahteen viikkoon. Niska on onneksi oikutellut tavallista vähemmän, ainoastaan viime viikolla, kun rva oli Naaka

Ruokaa ajatellessa

Kuva
Rva kirjoitti ravinnosta viimeksi puolisen vuotta sitten. Nyt onkin hyvä palata aiheeseen, kun flunssa on iskenyt eikä edes maista mitään... Eilen nielu (ja ties mitkä röörit) turposivat muuten sillä tavalla, että toinen korva meni tukkoon ja yläniska oli tosi kipeä. Miten onkaan niin, että flunssassa niskaoireet (tällä kertaa nielu ja yläniska) kipeytyvät todella paljon siltä puolelta, missä vamma on. Kai se on niin, että valmiiksi kipeät paikat ovat erityisen alttiita tulehdustilan sattuessa. Tänään rva on oleillut kotosalla yksin, mikä on vähän kummallista. Rva nimittäin tuli kaupunkiin pariksi päiväksi itsekseen (mies työmatkalla kaukomailla ja Naakka vanhempieni luona hoidossa). Töihin oli tarkoitus mennä, mutta kuinka ollakaan, rva menee kohta terkkarille hakemaan sairauslomatodistusta. Samalla matkalla rva meinaa poiketa thaimaalaisessa (siis ravintolassa) hakemassa jotakin hyvää. Kenties ruuan pitäisi olla niin tulista, että flunssan turruttamat makuhermotkin maistav

Aikainen isänpäivä ja edelleen onnellinen Nasu

Kuva
Huhhuh , kyllä sen huomaa, kun ei ole kuntoillut! Rva on normaalisti käynyt 2 kertaa viikossa salilla, mutta nyt on ollut niin kiireistä, että toinen kerta on jäänyt käymättä. Ehkä saamme "rytmimme" takaisin normaaliksi, kun puoliso palaa työmatkaltaan (jonne hän ei edes vielä ole lähtenyt). Me olemme varmaankin koko perhe saaneet jonkinlaisen lastentaudin, jokaisella on pikkunuha, joka häviää vähäksi aikaa ja tulee takaisin. Naakka oli jo parisen viikkoa ok, kunnes nenä alkoi taas eilen vuotaa. Naakka meni nukkumaan särkylääkkeen kanssa, josko se helpottaisi oloa. Niskasilla matkustetaan seuraavan vähän yli viikon kuluessa aika paljon: Singaporeen ja Jakartaan ja sieltä takaisin. Mummolaan ja sieltä takaisin (vaihtelevalla kokoonpanolla). Jos ottaa huomioon myös sen, joka nasuja hoitaa, kun kukaan muu ei ole paikalla, matkustamista tapahtuu myös kotikaupunkimme sisällä. Tänään juhlistimme vähän isiä (yksikössä, siis). Isi on kaukomailla isänpäivänä, joten se, mitä olem

Leikkikavereita ja sen sellaista

Kuva
Viikko on taas lähtenyt liikkeelle ihan mukavasti. Sunnuntaina meillä oli menoa ja meininkiä, kun Naakan kolme pikkuserkkua (Nuorin Naakan ikäinen, seuraava 4-vuotias ja vanhin 7-vuotias) saapuivat vanhempineen vierailulle. Naakka oli menosta vähän ihmeissään - hetken päästä hän kuitenkin leikki innoissaan muiden mukana. Huomaa, kuinka isompien sisarusten seura vaikuttaa - Naakan ikäinen serkkutyttö leikki yhteisleikkiä isompien sisarustensa kanssa jo taitavammin kuin pikku-Naakkasemme. Maanantai oli välipäivä, tänään olimme kyläilemässä erään Naakan 2-vuotiaan ystävän luona. Siellä oli ystävän lisäksi piano ja koira, ja ruokaakin saimme. Joulutorttukausi tuli avattua, kiitos sinnepäin! Tällä viikolla on muutenkin ollut hulinaa, kun valmistaudumme puolison työmatkaan kaukoitään. Rva:ta ja hra:ta hieman jännitttää, mutta eiköhän se hyvin mene. Rva saa työmatkan aikana apua vanhemmiltaan, joita ilman rva ei taitaisi tällaisesta urakasta suoriutua. On jännittävää huomata, miten