Rouva Niskanen

Toukokuussa teimme "koeajon" asuntoautolla. Säät olivat varsin kylmät ja tuuliset - itse asiassa reissulla satoivat kevään viimeiset lumet kohteessamme Satakunnassa. Ensimmäinen viikonloppu asuntoautolla oli mielenkiintoinen ja kaikin puolin mainio, mutta myös varsin väsyttävä. Yhdet päiväunet sain torkahtaa farmilla, jossa olimme vierailemassa. Päälleni sain painopeiton. Painopeitot on nostettu viime vuosina esiin monessa paikassa. Painavan peiton rauhoittavasta vaikutuksesta hyötyy moni, Niissä käytetään käsittääkseni painona pienen pieniä lasikuulia.  Olin joskus aavistellut, että minun kaltaiselleni, levottomalle ihmiselle, painopeitto voisi olla hyvä juttu. Unohdin asian vähäksi aikaa , mutta muistin taas myöhemmin. Tiedustelin, voisinko tilata itselleni samanlaisen peiton. Tämä onnistui, ja aloin odottaa omaani. Minun painopeittoni ei nimittäin ole varsinainen painopeitto - se on vain painava, matonkuteista neulottu peitto. Peiton paino on kokonaisuudessaan 7 k

Lasten kirppisvaatekaappi alkoi taas pursuilla yli äyräidensä, joten minulla on taas ollut parin viikon ajan kirppispöytä lastenvaatekirppiksellä. Tällä kerralla olen ollut suhteellisen laiska. En ole tällä vikalla viikolla käynyt putsaamassa pöytää ollenkaan. Menen kirppikselle tänään hakemaan ylijäämävaatteita, ja huomenna haen loput. Olen huomannut, että ihan tavalliset, "merkittömät" käyttövaatteet eivät hyväkuntoisinakaan meinaa mennä kaupaksi ainakaan, jos koko on yli 98. Onneksi ne voi kirppiksen kautta lahjoittaa eteenpäin, joten kaikkea en roudaa takaisin kotiin. Se, että lasten käyttövaate ei kierrä , kertoo siitä, että uutta tavaraa on kaupassa niin edullisesti, ettei kirppismyynti parillakaan eurolla kannata. Naakka ja Touhi ovat koko lapsuutensa käyttäneet pääasiassa käytettynä hankittuja vaatteita jo ihan sen vuoksi, että vaatteita tuotetaan mielestäni liikaa. Kun pystyttää kirppispöydän lokakuussa, parhaiten kaupaksi menevät talvivaatteet. Olen saanut

Syntyvyyden madaltumisesta puhuttaessa nousi esille, että moni pelkää, ettei pysty olemaan täydellinen vanhempi. Rima on liian korkealla, että voisi edes harkita lapsen hankkimista. Siksi aion nyt kirjoittaa hieman Niskasten omasta termistä, matalan kynnyksen vanhemmuudesta/perheestä. Homma lähti siitä, kun minulla oli esikoisesta synnytyksen jälkeinen masennus, ja niskavamma huimauksineenkin oli paljon pahempi kuin nykyään. Päätimme lasten isän kanssa, että teemme asiat mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Huomasimme monta asiaa: - Vauva ei vahingoitu sektiosta tai pulloruokinnasta eikä edes valmiista purkkiruuista. - Vauva ei myöskään vahingoitu siitä, ettei sitä viedä vauvauintiin tai värikylpyyn. - Kumpikaan vauva ei vahingoittunut, vaikka en jaksanut pitää niitä jatkuvassa ihokontaktissa koko ekaa kuukautta (en edes ekaa viikkoa). Mistä vauvat ilahtuivat: - Siitä, kun niille hymyili ja kutitti nenää sormella. - Siitä. kun tapahtui arkisia asioita, kuten pyykkien l

Repäisimme syysloman kunniaksi vuorokauden reissun Caribia-kylpylään Turkuun. Rva on aina ollut kylpyläfani, ja testannut vuosien varrella suuren osan Suomen (ja muutaman virolaisen) kylpylöistä. Vuosien varrella vesiliukumäet ja erilaiset hemmottelualtaat ovat vaihtuneet lastenaltaassa kykkimiseen. Aluksi olin suoraan sanottuna pettynyt, mutta sittemmin jälkeläisten touhujen tsekkaamisesta on tullut hauskaa. Pukuhuone-, suihku-, ja saunahommat sujuvat 3- ja 6-vuotiaiden kanssa jo melko mallikkaasti, tosin saunassa ei tule vietettyä kovin kauan aikaa. Allasosastolla molemmat lapset ovat melko varovaisia - Naakka tulee sylissäni syvään altaaseen (ei kuitenkaan ulkoaltaaseen, vaikka yritin), Touhi pysyttelee paikoissa, joissa ylettää pohjaan. Kumpikaan lapsistani ei ole vielä uimataitoinen. Olen ollut vähän laiska viemään lapsia uimahalliin, kesällä olemme kuitenkin käyneet pulikoimassa. Naakan olisi hyvä käydä ensi vuoden puolella uimakoulu, mikäli hän haluaa. Rva:lla on hausko

Kirjoitin vähän aikaa sitten tyttöjen päivästä. Ajattelin visioida vastaavaa poikien päivää, kun minulla sattuu tytön lisäksi olemaan myös kolmevuotias poika. Poika, joka elää maailmassa, jossa on vielä paljon korjattavaa. Poikien ongelmia, maailmanlaajuisesti, ovat ainakin tiukat sukupuoleen sidotut oletukset. Jos perheen isä kuolee tai puuttuu alusta alkaen kokonaan, vastuu perheen miehenä olemisesta siirtyy usein perheen vanhimmalle pojalle, oli hän sitten 10- tai 25-vuotias. Tämä tarkoittaa, että koulunkäynti vaihtuu työntekoon pellolla, kaivoksessa tai hikipajassa - jonkun täytyy tuoda elanto kotiin. Myös moni poika vahtii pikkusisaruksiaan aamusta iltaan, kun vanhemmat ovat töissä. Ehkä suurimpana maailmanlaajuisena ongelmana näen machokulttuurin. Pojista kasvatetaan miehiä, jotka ovat kovia itselleen ja muille. Tunteista ei puhuta, eikä mitään muutakaan naisellisena pidettyä ominaisuutta saa ilmetä. Tällaisista pojista tulee isiä, jotka jatkavat sukupolvien perinnettä,

Meille tuli työn puolesta sovellus , johon en ole edelleenkään tutustunut kunnolla. Se sovellus mittaa hyvinvointiamme. Yksi homma mättää heti alkuun: sovellus on niin monipuolinen, että perehtyminen ei ole ollenkaan matalan kynnyksen juttu. Minulla on kaikenlaisiin sovelluksiin ja mittalaitteisiin ristiriitainen suhtautuminen: älysormus kuulostaa ahdistavalta - se kumminkin puristaa ja viimein hukkuu. Älykello kuulostaa suht ok:lta, mikäli synkronointi puhelimeen ja läppäriin onnistuisi ilman suurempia vaivoja. Yöllä en halua pukeutua mihinkään, kirjaimellisesti. Kun ikivanha taskussa pidettävä askelmittarini hajosi, latasin puhelimeen ihan kivan askelmittarin (nyt en kuitenkaan saa askelia "kotiliikunnasta" puhelinta on varsin epämukavaa kuljettaa mukana koko ajan. Tämä sovellus ei mittaa vain liikuntaamme, vaan kaikenlaista muutakin. Minä otin kokeeksi tavoitteet: terveelliset välipalat ja oma aika. Seuraava tavoite onkin, miten hitsissä merkitsen ne sinne sovelluks

Eilisenä tyttöjen päivänä pukeuduin töihin pinkkiin ja ajattelin meidän ja muiden tyttöjä. Se, että juhlitaan jotakin, ei muuten ole keneltäkään pois, tässä tapauksessa pojilta. Itse asiassa, mielestäni pojat tarvitsisivat myös oman päivän. Ehkä sellainen tulee vielä. Mutta tyttöihin...heitä kannattaa tukea. Maailman mittakaavassa, koulutettu tyttö tulee harvemmin raskaaksi teini-iässä. Koulutettu tyttö ymmärtää paremmin, miten antaa vauvalle oikeanlaista ravintoa. Hän myös ymmärtää varhaiskasvatuksen merkityksen ja lopulta lähettää suuremmalla varmuudella omat tyttärensä kouluun. Tytön elämä voi loppua jo alkuunsa, kun tyttösikiö abortoidaan poikalapsen toivossa. Jos hänet synnytetään, hän saattaa saada vähemmän ravintoa kuin veljensä. Jos koulutukseen on vähän varaa, kouluun lähtee todennäköisesti tytön veli. Omassa kotimaassamme tytöt ja pojat matkaavat läpi suhteellisen tasa-arvoisen terveydenhuollon. Varhaiskasvatus ja peruskoulu käydään läpi melko tasa-arvoisissa tunn

Rva:lla koitti syysloma! Täytyy sanoa, että viikko on ollut todella rankka. Astmaattinen yskä ja keuhkoputken supistuminen eivät ole päästäneet rva:ta helpolla. Astmaattinen keuhkoputkentulehdus on nyt kestänyt kuusi viikkoa, ja rva:sta alkaa todella olla mehut pois. Tänään menin työterveyteen. Eihän siinä muuta, kuin astmatutkimukset jälleen käyntiin. Astmaa on tutkittu rva:lta ennenkin, mutta kotipuhallukset ovat jättäneet diagnoosin juuri ja juuri rajojen alapuolelle. Poikkeavuutta löytyy, mutta ei tarpeeksi. Mikä sitten mättää? Rva saa massiivisia kuivia yskäkohtauksia (myös nukkuessa), eikä jaksa kävellä kuin etananvauhtia. Heti, jos tulee loivakin ylämäki, pitää pysähtyä yskimään, ja henkeä ahdistaa. Perusongelma rva:lla on astmaattisten oireiden kausittaisuus - infektio alkaa flunssasta ja saattaa kestää kuukausia. Rva reagoi avaavaan astmalääkkeeseen hyvin, hengitettävä kortisoni ei ainakaan nyt ole auttanut. Joka tapauksessa...nyt on otettu kuva keuhkoista ja poskiont

Vaikka Naakka & Touhi heräsivät tänä aamuna aikaisin, viikonloppu on ollut tähän mennessä hyvin rauhallinen ja asiat ovat sujuneet hyvässä hengessä. Itse asiassa, tällaista olen kaikki nämä vuodet odottanut - What`s up, man (rva Touhille) - Eiii, olen Batman!  Ensimmäinen repliikki on minun, toinen Touhin. Sanavaihto käytiin ensimmäiseksi aamulla. Touhi kuuntelee nähtävästi myös englantia tarkkaan, vaikka ei todellakaan osaa sitä. Väärin tai ei, rva oli Touhin mielestä joka tapauksessa väärässä. Aamulla lapset katsoivat pidennetysti telkkaria, koska yritin vähän setviä viikon sotkuja (tiskejä ja pyykkejä). Lähdimme ulos.  Olen koko syksyn juossut vuodenaikojen perässä, ja olen jäädä koko ajan kakkoseksi. Nyt alkaisi olla lämpimämmät kengät ja asusteet - vaihe. Arvatkaa, olenko inventoinut vaatevarastoa ja aionko edes tehdä sitä lähiaikoina? Tulos: jäässä oleva Naakka. Touhi ei tunnu palelevan koskaan. Naakka sen sijaan palelee tavan takaa. Sillä ei tietenkään

Poikkeukselliset työtehtäväni (paljon tietokoneen ääressä istumista) loppuivat, luojan kiitos, tänään. Pariviikkoinen on suoraan sanottuna kulunut liian hitaasti. Mikä sitten oli niin kamalaa? No, se blogini alkuperäinen pääaihe, niskavamma, tietenkin. Kun teen suht liikkuvaa työtä, johon ei juurikaan sisälly katseen tarkentamista näyttöpäätteelle, ovat asiat melko hyvin. Itse asiassa kivut ja jumitukset laantuvat melkein "perustasolle" mikä tarkoittaa kohdallani pelkkää kipua (luultavasti kenen tahansa niskajäykkyyteen verrattavaa. Silloin melkein unohdan kroonisen ongelmani. Kappas , työt vaihtuivat päätetyöhön...kivut pahenivat muutamassa päivässä. Yläselkä meni aivan lukkoon ja oikeassa kädessä alkoi olla tunnonpuutosta. Yläniskan oikea puoli muuttui jopa kosketusaraksi ja kuului lähinnä rahinaa, kun käänsin päätäni. Huimaus alkoi. Sitä minä olinkin vähän pelännyt. Huimaus aiheuttaa minulle huonon olon lisäksi psyykkisen stressitilan. Vaikka sisimmässäni tiesinki