Rouva Niskanen

Tehokkuudesta on tullut täydellisyyden synonyymi, tai siltä välillä tuntuu. Kun olet vauhdissa ja hoidat tehokkaasti kaikki elämän osa-alueet, olet hyvä ihminen. Jopa lepääminen täytyy suorittaa tehokkaasti. Vessakäynneistä ei onneksi juuri puhuta. Äärimmillään sädekehän päänsä päälle saa henkilö, joka hoitaa kodin, ruuanlaiton, lapset (jos niitä on), kokopäivätyön ja liikkumisen täydellisesti joka päivä. Henkilö on käytännössä keksijä, mikäli hän on onnistunut luomaan rutiinin, jolla tämä kaikki hoituu. Jos aamujooga alkaa klo 3 aamuyöstä, henkilö on käytännössä jumala. Aika vähän puhutaan siitä, että normaaalielämässä on kaikenlaisia säröjä, kuten meillä :D  Meillä on varsin hyvät aamurutiinit, tai ainakin pohja niille.  Klo 6.35 soi minun herätyskelloni. En kyllä koskaan kykene nousemaan kuin ehkä 20 minuuttia pohdiskeltuani (käytännössä plärään puhelintani). Tämän jälkeen siirryn kofeiinintuskassani painamaan kahvinkeittimen nappulaa.  Naakka herätetään 7.10. Joo, ei pomppaa ilois

Hankin uuden puhelimen . niin on käynyt noin viiden vuoden välein. Pidän elektronisten välineiden vaihtamista stressaavana, koska en ole kovin hyvä elektroniikan kanssa. Siksipä katsoin samanmerkkisen, ei halvimman eikä kalleimman, vaan siltä väliltä. Olen ollut tyytyväinen. Pieniä ongelmia on vielä, ja esimerkiksi kuvat eivät vielä siirry puhelimeltani pilvipalveluun. Siksi myös blogipostaukseni ovat luultavasti vähän aikaa kuvattomia. Suurin osa ongelmista on onneksi jo ratkaistu. Nyt kun osaan jo käyttää puhelinta, olen tyytyväinen ja vähän ylpeäkin ;) On hauskaa, kun on taas pari vuotta puhelin, josta ei esimerkiksi tarvitse poistaa sovelluksia, jos johonkin sovellukseen tulee päivitys, joka pitää tehdä. Toivon mukaan muutosta ei tarvitse tehdä seuraavaan viiteen vuoteen. Pitkän sairastamisen jälkeinen väsymys alkaa ajoittain helpottaa. Nyt tuntuu, etten ole koko ajan väsynyt kuten esimerkiksi viikko sitten. Vieläkin tarve levolle on isompi kuin tavallisesti, mutta ehkä olen menoss

Rohkenen jo sanoa , että olemme kenties suurimmaksi osaksi toipuneet sairauksista. Omalla kohdallani tämä on tarkoittanut 1,5 kuukauden sairastamista. Pitkä tsemppaaminen on kyllä kieltämättä ottanut voimille. Tilanne on purkautunut muun muassa niin, että nyt kun minulla on parempi olo, olen ollut äärimmäisen ärtyisä. Pinna on lyhyt kuin mikäkin. Harmittaa, että koko alkuvuosi on mennyt näin. Tilanteet heikon hapen kanssa ovat olleet myös pelottavia. Luulen, että kun pääsen vähän paremmin liikkeelle, olen vähemmän ärtyisä. Oli mukavaa, kun pääsin eilen ensimmäistä kertaa salille todella pitkään aikaan. Vähän pukkasi kylmä hiki, mutta toimin varovaisesti ja sain siitä huolimatta tehtyä voimaharjoittelua. Naakka on onneksi ollut terveenä koko ajan . Me suuntasimme yhtenä päivänä kirjastoon. Sillä kertaa sieltä ei tarttunut mukaan kirjoja (no yksi ;) ). Kävimme pelaamassa kaupunkipeliä, jossa oli myös hiven lisättyä todellisuutta. Peli oli tehty todella hauskasti ja etenimme isoja noppia

Tein taas hiljattain siivousta/raivausta lastenvaatekaapissa. Molemmat ovat kasvaneet todella paljon, Touhin vaatekoko on tällä hetkellä 134 ja Naakan 146. Hankin heille edelleen vaatteita kirppikseltä. Tosin jälkimmäinen on jo kiinnostunut vaatekaupassa käymisestä :) Pienille lapsille on helppoa löytää vaatteita käytettynä. Isommilla se vaatii jo tuuria. En ole kovin kiinnostunut nettikirppiksistä, menen mielummin liikkeeseen paikan päälle. Ainoastaan oman kaupunginosamme Facebook-kirppistä käytän joskus. Meillä on paikallinen Kierrätyskeskus, joka ei ole suurensuuri, mutta olen silti löytänyt sieltä kaikenlaista. Joskus en kyllä löydä yhtään mitään.  Viime käynti oli oikein hyvä. Löysin Naakalle Gugguun hupparin ja Touhille lenkkarit. Lisäksi ostin kirjeenvaihtoharrastusta aloittelevalle Naakalle pienen kirjepaperisetin. Maksoin kolmesta tuotteesta 9 euroa.  Minusta aina ei tarvitse hankkia uutta. Vien myös käytettyjä vaatteita Kierrätyskeskukseen säännöllisesti. Hankkisin enemmän m

Loppuviikosta yltynyt poskiontelontulehdukseni (sekin vielä) ei osoittanut viikonloppuna paranemisen merkkejä, joten minulle määrättiin antibiootti. Oloni oli kuitenkin niin surkea, että olin sairauslomalla maanantain ja tiistain. Keskiviikkona menin lääkärille. Oli muuten oikein mukavaa, että työterveys siirsi aikani läheiselle yksityiselle klinikalle - liikennevälinelakon takia minun olisi muuten pitänyt ottaa taksi.  Keuhkoissa ei ollut keuhkokuumetta ja sydänlihaskin todettiin ok:ksi. Sen sijaan pef-puhallukseni olivat yllättävänkin surkeat. Ei ihme, että on ottanut henkeen. Lääkäri totesi, että sairausloma jatkukoon loppuviikon. Sain ohjeen jatkaa antibioottikuuria ja ottaa kortisonisuihketta kolmannen kerran päivässä. Hyvä ajatus! Maanantain ja tiistain välisenä yönä, heti puolen yön jälkeen, Touhi alkoi oksentaa. Tauti alkoi rajusti, ja oksentaminen jatkui 10 minuutin välein. Koko eilispäivänä Touhin sisällä ei pysynyt mikään. Nuori mies oli aika naatti (kuten moni muukin meil

Touhin 7-vuotissynttärit pidettiin viimein. Saimme nopealla aikataululla varauksen Lasersotapaikkaan. minä en oikein ymmärrä mitään, mutta osoittautui, ettei sillä ole suurta väliä :D Paikalla oli 8 poikaa ja Naakka.  Olin tuolloin (ja ple vieläkin) toipilas. Vältyin siis sodankäynniltä. Käsitin, että kaikilla osanottajilla oli mukavaa. Lasersotilaat saivat kaksi 20 minuutin peliaikaa, joiden välissä oli juomatauko. Sen jälkeen oli synttäritarjoilu. Tarjoilu oli ihan ok. Kakun virkaa täyttivät donitsit, muuten tarjoilu käsitti sipsejä, karkkia ja sen sellaista. Oikein ok asiakaskuntaa ajatellen  Touhilla oli mukavaa, ja hän sanoi että synttärit olivat todella kivat. Touhi sai lahjaksi enimmäkseen kirjoja. Se onkin hyvä, nyt on taas luettavaa vähäksi aikaa (kirjastossa käynti kyllä häämöttää ennen pitkää). Minulla alkoi tosiaan mennä nenä tukkoon alkuviikosta. Aika nopeasti totesin, että poskiontelontulehdushan se siinä. Oikein mojova, päähän sattui kun hypähdin. Loppuviikko onkin sit

Meillä oli tiistai-iltana melkoinen pukushow. Lasten luokka oli saanut kutsun valtiopäivien avajaisjumalanpalvelukseen. Sehän on tilaisuus, jonne on pakko laittaa ykköset päälle. Sain päänsäryn, kun pukuja sovitettiin ;)  Vaikka lapset eivät ole enää aivan pieniä, pukujen sovittaminen näyttää merkitsevän heille samaa kuin riehuminen. Koskahan se rauhoittuu? Naakan kohdalla keissi oli suhteellisen helppo. Hänellä on juuri ollut nelosten tanssit, joten Naakka meni samalla puvulla. Helmalle oli ehkäpä pudonnut vähän jotakin, mutta se saatiin puhdistettua.Naakka sai myös asun ylleen melko itsenäisesti. Mutta Touhi. ..hän ei ollut koskaan ennen suostunut pukemaan ylleen juuri minkäänlaisia juhlavaatteita. Siihen tarvittiin valtiollinen tilaisuus sekä lahjontaa. Juhlapuvun pito maksoi meille lisäosan Brawlstars-peliin, kokiksen ja Tupla-patukan :D  Loppujen lopuksi kävi niin, että Touhi itse asiassa tykästyikin pukuunsa. Hän on myös puvun hankkimisen jälkeen presidenttitenttejä seuratessa a

Minulla ei ole ihan vuoden äiti -fiilis myöntäessämme, ettemme ole saaneet Touhin synttäreitä edelleenkään pidettyä. Touhi täytti 7 vuotta loppukesästä. Lähipäivinä saatamme saada homman haltuun. Touhilla oli "sukulaissynttärit" kyllä, eikä hän ole asiasta niinkään häiriintynyt. Naakka sen sijaan on. Sain aika palopuheen velvollisuuksieni laiminlyömisestä ja lopulta Naakka teki itse varauksen erääseen paikkaan, yhdelle hengelle :D Sitäpä ei nyt sitten ollutkaan niin helppo perua, joten esikoiseni onnistui täydellisesti. Ei muuta kuin viestiä Touhin kavereille, osa on jo ilmoittanut pääsevänsä. On kuitenkin hyvä saada asia alta pois ja onhan se mukavaa että Touhilla on ystäviä, joita kutsua. Ehkäpä en onnistu tyrimään tämän asian kanssa enää kovin pahasti. Kiitos Naakka! Fiilikseni ei ole ollut muutenkaan kovin upea. Kävin viimein lääkärillä keuhkovaivojeni takia, ja minulla todettiin keuhkoputkentulehdus ja astman pahenemisvaihe. Lääkäri oli napakka ja asiallinen. Minä olin