Rouva Niskanen

Meidän taapero lähti eilen kampaajalle - takaisin tuli poika! On se kyllä ihme, mitä eka leikattu tukka tekee vähän alle kaksivuotiaalle...ulkonäkö muuttui tyystin isomman pojan näköiseksi. On toki monia, jotka eivät vielä tämänikäistä käytä tukanleikkuussa - esimerkiksi tyttäremme kävi paljon myöhemmin, sillä hänellä ei vielä kaksivuotiaana kasvanut juurikaan tukkaa, vaikka nyt onkin pitkä- ja paksutukkainen viisivuotias. Touhi sen sijaan...hänellä tukankasvu on nopeaa ja melko runsasta. Lisäksi tukka on melkein piikkisuora, joten siitä ei saa aikaiseksi nätimpiä pidempiä malleja, kun hiukset eivät lainkaan taivu. No, nyt Jukolan Jussin pehko on siistitty ja ilo silmälle! Naakan kanssa meillä oli eilen "naisten päivä", eli Touhi oli isällään yötä, ja me teimme Naakan kanssa vaikka mitä. Leivoimme pizzaa, kävimme pyöräilemässä niin että minä hölkkäsin vierellä, Naakka leikki pikkulegoilla, katseli elokuvan jne. On itse asiassa surullista, että kohta kaksivuotiaan pi

Nopea päivitys tältä päivältä : olen virallisesti aloittanut ikkunoiden pesun. Useimmiten pesut on tässä huushollissa suoritettu ulkopuolisten toimesta, mutta nyt on asialla rva. Kun ikkunoiden pesu tuli puheeksi pari viikkoa sitten, isäni toi minulle vähällä käytöllä olleen ikkunanpesimen kokeiluun, ja sanoi muuten, ettei ota sitä enää takaisin. Hahaa, laite on aika hauska. Itse pesu tapahtuu rätin ja ikkunanpesusuihkeen kanssa, mutta kuivaus tuolla laitteella, joka kuulostaa aivan rikkaimurilta. Peseminen ainakin alkoi hauskasti. En olisi rva, mikäli en paloittelisi projektia oikein pieniin osasiin. Tämän päivän tavoite oli koneeseen tutustuminen ja tuntuman ottaminen. Asuntoni on täynnä eri kokoisia ikkunoita - isot aukeavat normaalisti, pienet ylhäältä alas. Pesin siis kokeeksi muutaman ikkunan keittiöstä - hyvin meni! olen kuitenkin päättänyt, että meidän asuinkorkeudellamme en aio suorittaa korkeiden ikkunoiden pesua yksin. Eihän ihminen niin helposti horjahda, mutta kun va

Viimeisiä flunssan vaiheita viedään, ainakin toivottavasti...se on tietenkin yskimistä ja vinkuvaa hengitystä (infektioastma). Tänään meinasin tikahtua, kun hain Touhin kanssa Naakkaa tarhasta. Onneksi se tarhakin nyt loppui kesäksi, niin rattaiden työntämisestä sinne suuntaan on taukoa. Ennen kaikkea olen hemmetin väsynyt. Syynä on juurikin tuo 2,5 viikon sairastaminen (ja Touhin sairaus). Toinen syy on toki, että parin viikon lastenhoitoputki on lopuillaan, ja minua odottaa vapaaviikonloppu. Aion kyllä pestä ikkunoita. Sairaus herätti toiveita: voi, kun Touhi saisi viimein kokea yli neljän viikon jakson ilman flunssaa. Voi, kun kurkunpään tulehdukset eivät olisi niin rankkoja eivätkä ainakaan veisi meitä päivystykseen avaavaa lääkettä hengittämään. Voi, kun ne korvatulehdukset vähenisivät eivätkä ainakaan pahenisi, kun putkia ei enää ole. Aiemmin en tiennyt, millaista elämä infektiokierrelapsen kanssa on. Nyt se on tullut tutuksi, ja olisi kyllä mukavaa, jos oireilu tulevaisuu

Aikaa on vietetty lähinnä flunssasta toipuessa, aika pitkä on ollut tämä kahden viikon putki. Viikonloppuna aloin yskiä toden teolla, ja lauantaina iski julmettu korva- ja päänsärky, kun korvat menivät lukkoon. Tulin nyt vapaaillalleni, kun totesin, että minun kannattaa käyttää iltavapaani...hmm...hiljaa olemiseen. Paikallaan oleminen on se toinen ykkösjuttu. Yskäni tuppaavat kasvaa isoihin sfääreihin, mikäli hiljaa- ja paikallaan oloa ei tapahdu. Poikkeuksellisen pitkän taudin yksi aiheuttaja on varmaankin ollut huono vastustuskyky, joka taas johtunee siitä, että alkuvuosi on ollut erityisen rankka. En ole tätä ennen juurikaan sairastellut, joten nyt sitten kerralla kunnolla. Sairastelun ja toipumisen ohella olen iloinen kertoessani, että kuukausien haun jälkeen taidan olla vihdoinkin löytänyt itselleni sopivat ruokamäärät ja -laadut. Painoni on nyt pudonnut kolmisen kiloa alkupainosta (76,7 --> 73,7). Olen vieläkin pullukka, mutta noin puolessa vuodessa olen kyennyt stoppa

Kun erosin puolisostani ja hän muutti pois yhteisestä kodistamme, liityin heti erääseen ryhmään, jossa eronneet keskustelevat pääasiassa lapsiin ja huoltajuuteen liittyvistä kysymyksistä. Taustana kerron nyt, kuten on varmaankin ilmennyt, meillä on yhteishuoltajuus 1- ja 5-vuotiaista lapsistamme. Tämä tarkoittaa sitä, että päätämme lapsia koskevista asioista yhdessä, ja meillä on esim. yhtäläinen oikeus saada tietoa viranomaistahoilta lapsiin liittyvistä asioista. No, eräs syy ryhmään liittymiseen oli, josko löytyisi vertaistukea tilanteeseemme. Huomasin nimittäin, että olen taas kerran tilanteessa, jossa jokin minuun liittyvä asia on niin erikoislaatuinen, että tietoa ja ohjeistusta on erittäin vaikea löytää.  Vuonna 2009 ongelmani oli whiplashin jälkitila. Nyt, kun haasteenani on eronneen pariskunnan vuoroasuminen (lapset siirtyvät asunnosta toiseen suhteellisen harvoin), olen havainnut olevani jälleen tilanteessa, jossa ulkopuolisia neuvoja tai vertaistukea on vaikea s

Minulla oli suunnitelmana kirjoittaa mökkiviikonlopustani, luontohavainnoista ja sen sellaisesta. Nyt suunnitelma muuttui. Terveyteni on hieman reistaillut viime päivinä. Ensinnäkin, tulin viikonloppuna uudelleen kipeäksi (taisin jo tästä mainita). Virus taitaa olla eri kuin viimeksi, tämä flunssa on ollut tosi tukkoinen ja yskittävä, ja tietenkin oikein hitaasti etenevä. Se on aiheuttanut muun muassa vaikeuksia lastenhoidossa. Todellinen niitti iski eilen aamulla, kun nousin sängystä ylös. Noidannuoli pirulainen oli asettunut "taloksi" selkääni.  Syy taisi olla edellisessä yössä: yskin ihan kamalasti, ja yritin samalla hillitä yskääni, ettei Touhi herää (hän kuitenkin heräsi). Jokin tällainen nytkähdys kehossani aiheutti luultavasti venähdyksen/krampin. En kyennyt kumartumaan tai oikeastaan tekemään muuta kuin kävelemään tikkusuorana. Totesin, että nyt on aika soittaa apuvoimia, jotka onneksi saapuivat lasten ukin muodossa.  Minun päiväni kului Sirdalud- ja särkylääke

Torstaina löysin itseni taas kerran päivystyksestä Touhin kanssa. Poika rupesi tosi itkuiseksi päiväunien jälkeen, oli räkäinen ja kuumemittari näytti 38,5. Jokainen korvatulehduskierrelapsen vanhempi tietää, mitä se merkitsee, kun alle viikko aiemmin on sairastettu flunssa. Hurruutimme taksilla lastenklinikalle. Touhi muuttui hetkeksi kivuistaan huolimatta ihan toiseksi pojaksi. Hän puhui taksikuskille kaikilla kymmenellä autoiluun liittyvällä sanallaan, ja oli hyvin onnellinen, kun oli päästy taksiin ja liikenteeseen. Klinikalla ilo sitten sammui, mutta mitään hirveää kriisiä ei syttynyt. Odottaessa Touhi selvitteli tehtäväseinän pulmia (nopeammin kuin minä älysin, mitä niissä pitää tehdä. Kun lääkäri tutki, oli ihan kamalaa. Kun hoitaja tutki vähän lisää ja antoi vielä lääkettä, oli myös kamalaa. Touhilla todettiin molemminpuolinen korvatulehdus. Molemmat putket olivat lähteneet paikoiltaan. Toinen oli vielä korvassa, toinen oli jo tippunut pois. Kymmenen kuukautta onkin jo p

Tällä viikolla ei ole vielä tapahtunut mitään kummallista, mikäli ei lasketa tänään taivaalta tippunutta muutamaa sadepisaraa! Lisää kaivattaisiin, tänään naapurikaupunginosassa syttyi pieni tulipalo, kun joku heitti maahan pudonneisiin puunsiemeniin epähuomiossa tupakantumpin/tulitikun. Sekä Touhi että minä olemme nyt toipuneet flunssasta, Naakalla on lievä tauti myös. Eilen alkoi leikkipuistossa puistoruokailu, mitä menimme Touhin kanssa kokeilemaan. Naakan kanssa ei aikanaan ruokailtu, sillä ruoka tarjotaan klo 12, mikä oli hänelle liian myöhään. Touhin mielestä oli hauskaa jonottaa lohikeittoa - hän saikin kattilan viimeisen annoksen! Vähän liikkeessä se ateria syötiin, mutta syötiin kumminkin! Kotiin tullessa saatoin laittaa hänet vaipanvaidon jälkeen suoraan nukkumaan. Naakan päivähoidon tilanteen muutokset eivät ole ainakaan helpottaneet. Loppuviikosta tuli tieto, että päiväkotiin, siis sinne ahtaisiin väistötiloihin, tulee kokonaan uusi ryhmä. Homma on siinä mielessä ri

Tällä kertaa rva päätti kirjoittaa pienen muistelon 2013- ja 2016- syntyneiden vauvojensa arkeen liittyvistä (ja liittymättömistä) asioista. Rva muistaa, kuinka uudet termit vain vilisivät silmissä...elettiin vuotta 2012, ja rva oli juuri tiedostanut päätyvänsä todennäköisesti äidiksi seuraavan vuoden toukokuussa. Kaikki oli uutta ja käsitteiden määrä oli suorastaan ahdistava. Vauvan saamiseen ja vanhemmuuteen liittyy mielestäni aivan valtavasti "pitäisi"-juttuja. Tuntuu, että yhtäkkiä kaikkien pitäisi rakentaa vanhemmuutensa tasan samanlaisiin puitteisiin, vaikka jokainen perhe on oikeasti erilainen. Tässä kirjoituksessa rva on päättänyt listata meillä toimineita ja toimimattomia juttuja unohtamatta pilkettä silmäkulmasta. Aloitan ei-listasta ja etenen kyllä-listaan. Loppuun sain muutaman jutun, joka jäi kokeilematta, kun lasten vauvaikä loppui. Nämä eivät iskeneet: Värikylpy Sanon ihan suoraan, että yök! En tykkää, kun ruualla sotataan. Kun edes ajatus vauvan v