Rouva Niskanen

"Onko teidän perheellä kesäsuunnitelmia?" Kysymys on todella yleinen tähän aikaan vuodesta. Aika monille se voi olla myös ahdistava kysymys eri syistä. Minullekin se on osittain sellainen - varmaankin siksi, etten oikein tiedä, mitä sillä haetaan. Tiedän, että kesään osuu monia asioita, jotka ovat vähän liikaa jaksamiselleni. Jos tulee kovin voimakkaita ja pitkiä hellejaksoja, kehoni ei oikein kestä. Suorituskyky laskee väistämättä.  Sitten on se kaikki muu. Koulu ei enää "viihdytä" lapsia ;) , se on sitten vanhemman tehtävä. Koska lomani alkaa varsin aikaisessa vaiheessa, tiivis lasten kanssa oleminen kuuluu minun tehtäviini. Olen yleensä juhannukseen mennessä oikein väsynyt. Sitten on raha. Lomasuunnitelmat jakavat suomalaiset perheet ja yksineläjät hyvinkin polarisoituneisiin ryhmiin. Toiset tekevät asioita paljon ja kalliisti. Toiset pohtivat, täytyykö tänäkin kesänä jättää se yksi huvipuistoreissu tekemättä, täytyy varmaan. Meillä pystytään toteuttamaan tietyt

 Olen ollut viime aikoina stressaantunut . Viimeiset kuukaudet ovat olleet työteliäitä, ja koko kevättä on varjostanut hengitystieinfektioiden sarja. Tämän tuloksena olen nyt koronasta toipuessa väsynyt sekä henkisesti että fyysisesti. Mikä neuvoksi? Ei ainakaan itsensä ruoskimista. Se kyllä olisi keino, jonka osaan. Osaan huonommin niin sanottuja itseä kannustavia keinoja. Niitä on kyllä nyt yli nelikymppisenä hyvä alkaa opetella, siis viimeistään. Kävin eilen hieronnassa. Se vei terävimmän kärjen kivulta. Toivon mukaan pääsen huomenna salille ensimmäistä kertaa noin kuukauteen. Saliharjoittelu pitää omalta osaltaan yllä parempaa tilannetta. Sen poissolon on kyllä huomannut. Ilokseni Naakan kaverisynttärit tässä viikolla onnistuivat upeasti. Paikalla oli 11 lapsivierasta ja aikuisia. Lasten viihtymiseksi ei tarvinnut tehdä oikein mitään. Sisällä talomme kerhohuoneella tarjottiin herkut, ja lapset leikkivät tyytyväisinä pihaleluilla ja ilman pihaleluja. Näin suuriin synttäreihin suost

Hiljalleen olemme parantumassa koronasta. Minä (ensin sairastunut) elelen yhä pienemmän flunssan kanssa. Touhi pääsi tällä kertaa helpolla ja on ollut kunnossa jo useamman päivän. Naakalla on ollut vähän takapakkia, samoin isällään. Palauduin eilen töihin etäpäivän merkeissä. Aikamoisesti oli työtä kerennyt kertyä viikon sairastamisen aikana. Onneksi tähän väliin tulee viikonloppu. Meillä on tänään varsin mukavaa ohjelmaa, toivotaan, että jokainen pystyy nauttimaan siitä parhaalla mahdollisella tavalla. Muuten olo on aika rähjäinen. Keho on kuin rautakanki, kun ei ole päässyt salille eikä hierontaan. Molempien kanssa täytyy valitettavasti edelleen odottaa, mutta toivottavasti ei nyt enää pitkää aikaa. Huomaan myös, että levätä täytyy joka välissä. Naakka on koronapäivien aikana kerennyt täyttää 11 vuotta! Se on huikean paljon...no ei onneksi aivan liikaa. Naakka sai syntymäpäivälahjaksi uuden puhelimen. Vanha saatiin 7-vuotislahjaksi, ja se toimii enää jotenkuten.  Naakka saa vielä j

Kun esikoiseni syntyi vuonna 2013 , en ollut millään tavalla sisällä lastenvaateasioissa. En ostanut juuri mitään, ja äitiyspakkaus oli todellinen lahja. Jonkin verran käytettyjä pieniä vaatteita oli odottamassa Naakkaa. Niihin vauva-Naakka puettiin. Vauvavuotena en vielä havainnut kummoisempaa. Kun Naakka alkoi lähetä ensimmäistä vuottaan ja menimme "vauvakerhoihin", lähenin keskusteluja, joissa puhuttin parhaista lastenvaatemerkeistä. Niitä tuntuivat olevan esimerkiksi Polarn o pyret ja Mini Rodini - olin tuskin kuullutkaan.  Naakalla ei ollut edelleenkään päällä sen kummoisempaa. Oli kyllä lämpimät ja jotakuinkin siistit vaatteet. Ensimmäisinä vuosina havaitsin , että buumi lastenvaatteiden ympärillä kasvoi. Uusia merkkejä, joihin lapsi pitäisi pukea, ilmestyi ilmestymistään. Suomalaiset merkit tiedostin itsekin, siis Suomessa tehdyt. Naakka ja Touhi saivat ajoittain paitoja ja verkkareita, jotka olivatkin varsin hyvälaatuisia. Kannatin (ja kannatan) itsekin kotimaista tuo

Se olikin korona. Aloin pohtia, ettei nyt ihan normiflunssa ole kyseessä. Sitten muistin, että yksi koronatesti saattaa olla tallessa. Sepä näytti varsin yksitulkintaisen selityksen oireille. Olen siis sairastunut kolmannen kerran. Niin on myös koko muu perhe.Olen toiveikas, että tämä olisi ensimmäinen kuumeeton päivä sitten keskiviikon. Yskä on kuitenkin aikamoinen ja "räkätauti" tuntuu vasta kunnolla alkaneen. Maku- ja hajuaistia ei myöskään ole, eikä ruokahalua. Varmaankin saimme sen laivalta. Lasten mielestä se oli silti kannattava reissu ;) Toisaalta, taudin voi saada mistä tahansa, kun sitä on liikkeellä. Luultavasti kenellekään muulle ei tule suurempia ongelmia paitsi minulle. Aloitin kyllä lisäkortisonin hengitysvaikeuksien varalta. En ole poistunut kotoa neljään päivään. Tässä kotona koko ajan ollessa olen huomannut, kuinka liikkuvaa elämää normaalisti vietän, siis en varmaankaan erityisen liikkuvaa, mutta käyn kuitenkin useassa paikassa päivittäin. Tänään olen kui

 Tein monenlaisia asioita , lähinnä siivoushommia vappupäivänä. Kävimme myös pienellä vappuajelulla ihan aikuisten kesken (lapset olivat löytäneet tiensä kavereidensa taloyhtiön vappujuhliin ja päässeet mukaan. Eivät jaksaneet monen tunnin juhlinnan jälkeen lähteä liikkeelle).  Vappuajelu Etelä-Helsinkiin oli virhe kuten tavallisesti. Eteneminen oli surkeaa :D Olihan siinä se, että oli mukavaa katsella ihmisiä. Menimme Simalle ja munkille lähemmäs omaa asuinaluetta. Siellä minua oli alkanut yskittää.  kotiin päästyä nenäkin alkoi mennä tukkoon. Iltaan mennessä kuume oli alkanut nousta. Eilinen ja tämä päivä ovat sitten menneet nuhassa, yskässä ja kuumeessa. En yleensä ole kuumeinen, nyt olen viettänyt melkein kaksi vuorokautta tehokkaasti soffalla maaten. On ollut käytännössä pakko ottaa rauhallisesti. Lapset ovat syöneet mitä ovat jääkaapista löytäneet, perheen toinen aikuinen on luultavasti myös sairastumassa, minun täytyy arvatenkin hiljalleen päästä jaloilleni ;) No, vaikka voimat

Viikonloppuna lähdimme risteilylle . Se oli varattu jo aikaa sitten - kaksi suosikkitubettajaa täytti 30 vuotta :D Naakka huomasi ilmoituksen risteilystä jo muistaakseni tammikuussa. Sinne oli kuulemma päästävä. Hivenen epäilevinä varasimme liput, ja niillä päästiinkin kiristämään lapsia pitkin kevättä (mm. käytöksen ja kouluasioiden hoidon saralla). Kumpikin läpäisi testin ;) ja matkasimme lauantaina Turkuun. Perillä saimme aivan hitsin hyvän parkkipaikan melkein terminaalin edestä. Mikä oli erityisen mukavaa, päädyimme odotellessa istumaan toisen perheen kanssa samaan pöytään. Lyöttäydyimme heidän Uno-peliinsä, ja aika kului mukavasti.  Hytti oli "normihytti" , ikkunallinen tosin - lapset yläsänkyihin ja aikuiset alas. Kävimme vähän kiertelemässä laivaa, ja aika pian oli päivällisen vuoro. Päivällisessä menikin aika pitkään, meillä tuli vähän kiire, sillä yhdeksältä alkoi iltashow (olin jo yöunikunnossa, mutta ei voinut mitään). Jotkut jonottivat iltaohjelmaan jo 1,5 tuntia