Rouva Niskanen

Huhheijaa, kun tuo oikea käsi on taas temppuillut! Temppuilu liittyy niihin perinteisiin, yläselän virheasentoihin ja jumituksiin. Nyt, kun olen toteuttanut Ortonista (siltä "ylimääräiseltä" fyssarilta) saatuja ohjeita, olen tullut yhä tietoisemmaksi siitä, että parannettavaa olisi käden ja olkapään suhteen runsaasti. Minulla on käden harjoituksia varten olemassa kevyin mahdollinen kuminauhavastus, jota en alkuun edes saanut käyttää! Nytkin tuo koordinaatio on käden treenissä se ongelmallisin alue - ilman peiliä huidon kädelläni liikkeet täysin hallitsemattomasti - vasemman käden treeni menee automaattisesti oikein. Hulluinta tässä on se, että todella luulen toimivani oikein. Kun kuvittelen, että käsi on nätisti koukussa 90 asteen kulmassa, peili osoittaa, että käsi on melkein kiinni kyljessä ja kyynärpäästä sormenpäihin ulottuva osa  sojottaa täysin hallitsemattomaan suuntaan! Hahmottaminen ei siis ihan vielä luonnistu, ja ne käden hermotuntemuksetkin (kipu, erilaiset ...

Lauantaina minulle iski pitkästä aikaa migreeni tai oikeammin ehkä migreenityyppinen päänsärky. Se kesti n. 7 tuntia ja vei kyllä puhdin pois. Tapani mukaan yritin tietysti ensimmäiset tunnit elää normaalisti ja reippailla kotitöiden kanssa. Sitten oli pakko antaa periksi. Loppujen lopuksi makasin pimeässä makuuhuoneessa ja yritin kestää. Kaikki syöty ruoka tuli ylös. Saunakin jäi väliin. Luojan kiitos, kohtaus ei uusinut sunnuntaina. Minulla on kokemusta näistä pitkistä kipuvaiheista (pahimmillaan toista kuukautta) - viimeksi vastaavaa tapahtui edellisen työkokeiluni aikana vuodenvaihteessa 2011 - 2012. Eilen lähdimme puolison kanssa Prismaan ostoksille. Oli oikein kivaa, paitsi se kaupan ylikirkas valaistus vaaleita seiniä ja kattoa vasten. Yritin olla katsomatta ylöspäin. Sininen huumevalo naistenvessassa oli oikein "kiva" kontrasti sille valkoisuudelle. Sen jälkeen sai oikeasti ottaa hetken lukua, ennen kuin aistikeskus jollakin tavalla toipui. Ai mitäkö hommasimm...

Pari päivää sitten sain Ortonista soiton - sosiaalityöntekijältä. Hän soitti sen sosiaalityöntekijän puolesta, jonka kanssa olen asioinut  (täytyy myöntää, että hälytyskelloni soivat jo tässä vaiheessa). Juttu koski taksiseteliasiaa, jonka olin ottanut Ortonissa esille jo marraskuussa. Tarvitsisin taksiseteleitä, esim. muutaman edestakaisen matkan kuukaudessa, jotta pääsisin paremmin liikkeelle. Nyt kävelyn rajoitteet ja ongelmat julkisen liikenteen käytössä sanelevat aivan liikaa menemisiäni. Ortonissa sosiaalityöntekijä ilmoitti valoisaan sävyyn, että Ortonissa kirjoitetaan raportti, jota minä voin käyttää kyseistä etuutta hakiessani. Kolmisen viikkoa myöhemmin sähläsin Ortonin kuntoutusohjaajan (vai mikä se nyt oli, se joka koordinoi  kuntoutuksia) kanssa. Hän kertoi, että sellaisen raportin tai raportin ylipäätänsä, saa vasta kuntoutusjaksojen loputtua. Silloin ajattelin, että ei sitten mitään, asia hoituu viimeistään silloin. No, tapasin sosiaalityöntekijän seuraa...

Eilen kävi taas oikein mielenkiintoinen, joskaan ei niin kiva juttu. Yskää varoen lähdin aivan pienelle kierrokselle ulkoilmaan, kun aurinko ja raitis ilma houkuttelivat. Kävelin liukkaita kohtia (ne kohdat jalkakäytävässä, joihin vesi sadevesikouruista tippuu, ovat muuten kavalia) varoen. Noin viiden minuutin kävelyn jälkeen alkoi huono olo ja huimaus. Niska onkin ollut kovilla, hierojalla olin käynyt päivää aikaisemmin. Kesti kuitenkin jonkin aikaa, kunnes tajusin, mistä oli kyse. Oikean puolen hahmotus toimii minulla vasenta paremmin. Osa ongelmasta saattaa olla niskavammaa edeltävää eroavuutta eri puolten välillä. Koska oikea puoli toimii paremmin, valitsen usein tiedostamatta reittejä, joilla kuljen "myötäpäivään". Nyt menin päinvastaiseen suuntaan. Miten pienestä kaikki voikaan olla kiinni! Huono puoli oli, että lenkki meni puoliksi piloille. Hyvä puoli taas oli se, että sain muistutuksen siitä, mihin kannattaa jatkossakin kiinnittää huomiota. Voinen nyt lisätä  o...

Kun hankkii marsun, saa kyllä heittää hyvästit siisteille lattioille - siis mikäli ei imuroi kerran tai jopa kaksi kertaa päivässä. Niin, ja mikäli haluaa antaa marsuille mahdollisuuden "ulkoilla" häkin ulkopuolella. Meiltä löytyy papanoita, purua ja heinää, vaikka kuinka siivoaisi. "Hyi, mä en kyllä kestäisi niitä papanoita...", on usein kommentti, kun kuvailen meidän päivittäistä tilannettamme. Mitähän siihen voisi vastata? Niin, me taas emme ehkä kestäisi ilman näitä ihania, suloisia ja hassuja otuksia. Matilda alkaa olla kertakaikkisen kotiutunut. Tänään se asettui porkkana-aamiaisen jälkeen pahvilaatikkoon "päiväunille". Puolisoni on askarrellut marsuille pahvilaatikosta oman pesän, missä  molemmat marsut lymyilevät mielellään. Kun Matilda oli ruokalevolla pahvilaatikossa, sulatteli Nasu aamupalaansa häkissä.  Hetkeä ennen kuvan ottoa Nasulla oli silmät kiinni, mutta varjoni ja ilmeisesti myös aiheuttamani äänet herättivät. Kylk...

Lauantai-illan kunniaksi Rva satutti jo hyvin parantumassa olleen kylkensä uudelleen - yskiessä jälleen! Kipu, joka siitä seurasi, oli uskomaton. Ilma ei kulkenut pariin tuntiin oikein kumpaankaan suuntaan, ja liikkuminen ei onnistunut sitten millään. Yö oli tosi hankala, kun yskitti edelleen, eikä kunnollista asentoa meinannut löytyä sitten millään. Kipulääkkeenä oli sattuneesta syystä Paramax, jonka teho ei kipuun ihan riittänyt. Aamulla kipu on laantunut sen verran, että sisäänhengitys onnistuu. Liikkuminen ei vieläkään oikein suju,  on pitänyt pyytää puolisoa tekemään monta asiaa puolestani. Kokemuksesta tiedän, että homma seuraavina päivinä helpottaa. Nyt ei auta kuin olla paikallaan. Paikallaan ollessa sitä on helppo miettiä kaikenlaista. Kipu on saanut miettimään Orton-viikon kipuluentoa, joka tosiaan oli ajatuksia herättävä. En koe itseäni vammastani huolimatta varsinaiseksi kipupotilaaksi. Minulla on kipuja, mutta raastavalta, sietämättömältä hermokivulta olen onneks...

Terveiset Ortonin kolmannelta kuntoutusjaksolta! Nyt jakso onkin jo melkein ohi, edessä on enää yksi aamuaktiviteetti huomenna, Qi Gong -aamuvoimistelu. Odotan sitä mielenkiinnolla. Minulla olisi ollut mahdollisuus voimisteluun tiistai-aamuna, mutta olo oli silloin niin voimaton, että voimistelu jäi väliin. Kaiken kaikkiaan, tätä viikkoa on leimannut väsymys. Suurimmaksi osaksi tämän väsymyksen voi pistää vyötäröltäni roikkuvan kahdeksan lisäkilon piikkiin. Kun elää raskauden loppuvaihetta, kaikki on päivä päivältä aina vähän raskaampaa. Tämä viikko oli järjestetty Ortonin osalta ihan hyvin, eli kuntoutuslaitoksen kaksi ensimmäistä jaksoa kestänyt alkukangertelu oli onneksi ohi. Selkä- ja niskaharjoitteeni olivat lähteneet ihan hyvin liikkeelle (kylki on tosin vieläkin niin kipeä, että osittainen harjoittelutauko jatkuu edelleen). Ryhtini oli jonkin verran oiennut, tosin nykyinen tilani on puolestaan vetänyt rangan asentoa vinoon toisesta paikasta. Harjoituksia lisättiin hieman...

Minulla on jo pitkään ollut käynnissä hanke meidän akvaarion uudistamiseksi. Uusia kasveja? Uudenlainen pohjamateriaali? Kalasto uusiksi? Kokonaan uusi akvaario? Monia asioita voi toteuttaa isosti - tämä ei kuitenkaan useinkaan päde akvaarioon. Se on oma enemmän tai vähemmän toimiva kokonaisuutensa, jota ei olekaan niin helppo pistää kerralla uusiksi. Seuraavaksi pieniä havaintoja nykytilanteesta: Touhunuoliaiset voivat oikein mainiosti. Meillä on niitä yksi vähän vanhempi ja kolme nuorempaa. Kaikki ovat nyt ylittäneet yhden vuoden iän. Neljästä syömäristä huolimatta akvaariomme kotilokanta on jälleen alkanut kasvaa. Tämä on vähän kummallista, sillä näin monen nuoliaisen luulisi pistelevän poskeensa aimo annoksen pieniä kotiloita. Ei auta kuin seurata tilannetta. Kärsivällisyys on valttia, mitään radikaalia tälle ongelmalle ei oikein voi tehdä. Jos joku akvaristi lukee blogiani, vinkkejä saa antaa. Kotiloiden myrkytys on liian radikaali toimenpide, touhunuoliaiset ovat täh...

Eilen Rvalla oli kunnia juhlia eräissä mainioissa 60-vuotisjuhlissa. Kävi ilmi, että kyseisen ikäluokan ihmiset ovat juhlijoina rautaa - Rva oli ainakin aivan puhki, kun pääsimme viimein kotiin klo 1.30. Juhlimisesta jäi mukava olo ja hymy huulille. Ennen juhlia jännitin tapani mukaan, miten ihmeessä niska kestää. Olihan niitä vaikeuksia taas - jumittuneet ja särkevät kaulajänteet muistuttavat  pitkästä istumisesta, puhumisesta ja kävelystä. Hermostuneisuuteni alkoi sulaa, kun huomasin todella olevani vähän hassu. Juhlien alussa "hävitin" ensiksi mahatukivyöni - se löytyi vessasta. Hakureissulla jätin tietysti kännykkäni sinne vessaan. Juhlista en olisi jäänyt mistään hinnasta pois. Elämässä pitää olla hauskuutta - nyt olo on väsynyt, särkevä, mutta hauskalla tavalla rauhallinen ja luova. Vaikka olenkin väsynyt, voisin tehdä vaikka mitä... Kunnon rutiininmuutoksen jälkeen aivotkin tuntuvat järjestyneen "kuosiinsa" taas vähän paremmin. Olen myös iloinen juhli...