Rouva Niskanen

Toukokuu on kulunut nopeasti ja yhtäkkiä olemmekin puolisoni kanssa yhteisen Lontoon-matkamme kynnyksellä. Puurramme päivästä toiseen töissäkäynnin, Naakan hoidon ja kotitöiden keskellä, joten usein ei tule katsottua ajassa kovin pitkälle taaksepäin. Tämä on rva:lle kolmas matka Lontooseen ja ensimmäinen niskavamman kanssa. Rva vieraili perheensä kanssa lontoossa ensimmäistä kertaa loppuvuodesta 1999, toista kertaa Interrail-matkalla 2003. Aikaa on siis kulunut siitäkin vierailusta. Me emme ole kovin tiukasti suunnitelleet, mitä aiomme matkallamme tehdä. Todennäköisesti levähtää hetken rakkaan mutta välillä vähän työlään yksivuotiaamme hoidosta (Toivottavasti kykenemme kumminkin lomailemaan emmekä pelkästään ikävöimään häntä). Minä haluaisin kuitenkin käydä vahakabinetissa ja jonkinlaisella kaupunkikierroksella. Joku käynnin arvoinen tavaratalokin (mahdollisesti, Lontoossa kun ollaan) kaupungissa kuulemma on, halpa sellainen. Odotan kuitenkin matkalta ainoastaan pientä maisemanv...

Varailinpas tässä taas hierojaa...tällaista se on tämän niskan kanssa, se meni taas niin jumiin, ettei reagoi yhtään mihinkään. Onneksi seuraavina päivinä ei ole luvassa mitään ihan kummallista. Niin, ja toivottavasti saan hierojan jollekin lähipäivälle. Niskavammani "sykli" on melko selkeä. Noin kerran kuussa käyn Ortonissa OMT-fyssarilla, se tekee selälle ihmeitä. Noin viitenä iltana viikossa teen selkä (ja niska) -harjoitteet. Noin kahden viikon kuluttua OMT:stä täytyy käydä normihierojalla, sitten taas parin viikon päästä OMT:llä. Miksi en käy Ortonissa useammin? Syy on aikalailla raha. Kyllähän sitä kävisi vaikka missä, jos kaikkea ei tarvitsisi maksaa itse. Hoitoihin menee rva:lta edelleen useampi satanen kuussa, siksi onkin välillä vähän hassua kuunnella, kuinka rahat eivät vaikkapa äitiyslomalla riitä...mikäli näitä hoitoja ei olisi, rva eläisi suorastaan herroiksi (tai rouviksi siis). No, tilanteensa kullakin ja terveys ennen kaikkea! Tuosta OMT:stä vielä, se...

Näin ravintolapäivänä on varmaankin hyvä kirjoittaa muutama sana ravinnosta. Meillä on onni asua talossa, jossa kerhohuoneelle ilmestyy italialaistyyppinen pop up -ravintola jokaisena ravintolapäivänä ja muistaakseni joskus muulloinkin. Tällaisia antimia kerhohuoneen keittiö tarjosi tänään! Ravinto ja etenkin ravitsemus sinänsä ovat aika laajoja ja abstrakteja käsitteitä, ettei rva voi ottaa niihin kantaa kuin amatöörinä. Vielä vähemmän rva voi esiintyä esimerkkinä - meillä ruokavalio koostuu ajoittain valmisruuasta ja sen sellaisesta hirviästä! Kuitenkin, rva koittaa ainakin välillä kiinnittää huomiota siihen, mitä suuhunsa pistää. Sillä tavalla jaksaakin paremmin, ja voisi kuvitella, että keho, jonka pitäisi korjata itseään, tarvitsee hyvälaatuisia rakennusaineita. Tähän rva pyrkii käytännössä ja vielä useammin teoriassa. Rva:n ruokatottumuksissa on paljon hyvää. Taidan juoda tarpeeksi vettä, syödä ainakin useimmiten tarpeeksi vihanneksia ja teen itse ruokaa muutaman kerran...

Rva on viime aikoina keksinyt vaikka minkälaisia aiheita, joista kirjoittaa, mutta Niskasilla on ollut sellaista hulinaa, että itse kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Viime viikonloppuna juhlimme Naakan 1-vuotissynttäreitä suvun voimin, synttäreistä selvittiin ja ensimmäisestä vuodesta näköjään myös! Synnytyksestä on siis nyt tasan vuosi tai vähän yli. Tuo kahden vuorokauden rutistus on edelleenkin oikein hyvin mielessä. Rva on kiitollinen siitä, että toipuminen meni suhteellisen (suorastaan yllättävän) helposti. Viimeisenä taisivat kipuilla lantionpohjan luut, se osasto saattaa juilia vieläkin, joskus harvoin. Vauvavuoden aikana rva on kuntouttanut kroppaansa vaihtelevalla menestyksellä. Jumppa tulee tehtyä noin neljä kertaa viikossa, ylä- ja alakroppaliikkeitä vuorotellen. Rintarangan liikutteluliikkeitä saisi tehdä vaikka joka päivä, siinä olisi parantamisen varaa. Naakka on tällä viikolla käynyt rokotuksessa. Rokotus on mennyt onneksi "ohi" ilman erityisiä jälki...

Huh sentään , jopas se Ortonin fyssari onnistui taas tekemään ihmeitä selälle! Pääsin eilen paikalle, kun perheenjäseneni tuli hoitamaan Naakkaa. Muuten en pääsisikään, sillä fyssari pitää aina vapaata sinä päivänä kuin nelipäiväistä työviikkoa tekevä miehenikin. Yleensä fysioterapeutilla edetään näin: ensin kysytään vointi, sitten hän kysyy, mihin pitäisi erityisesti kiinnittää huomiota. Sen jälkeen katsotaan kotiliikkeet, yleensä toivon niihin aina vähän muutoksia. Jippii, sain muuten eilen kaksi niskaliikettä! Sen jälkeen hän käsittelee selkääni ja niskaani. Yläselän nikamalukkoja avataan tai ainakin yritetään saada joustavammiksi. Alaniskaakin fysioterapeutti käsittelee hieman, mutta yläniska, jossa vamma on, jätetään rauhaan. Käsittelyn jälkeen lähdin maksamaan. Maksan aina samalla kaksi kertaa (ei ihan halpaa, todellakaan)...Nyt hinta tuntui erityisen kalliilta. Maksoin ja lähdin liikkeelle. Kahden minuutin kuluttua puhelin soi. Minua oli kuin olikin laskutettu liikaa, ja t...

Rva:n terveys päätti taas ottaa takapakkia, tällä kertaa flunssan/influenssan muodossa. Eilen oli kurkku vähän kipeä. Päivän myötä niska kipeytyi. Ihmettelin, että mikäs se nyt on, ja laitoin niskan jumituksen syyksi. Sitten olo vain huononi. Puoliso passitti minut alkuillasta lepäämään. Kun olo oli niin kummallinen, mittasin kuumeen, joka oli nousussa. Ääh, juurihan minulla oli flunssa kuukausi sitten! No, eihän sille mitään mahda. Yötä myöten kuume tietysti nousi ja alkuyöstä vilutti niin paljon, että en saanut nukuttua. Kahden aikaan yöstä riemu vasta repesi, kun alakerran naapuri innostui luukuttamaan musiikkia täysillä. Alkoholilla oli epäilemättä vaikutusta asiaan...Kun hän (varmaankin ennen neljää) lopetti, kului ehkä puoli tuntia, ja Naakka rupesi levottomaksi. Olemme puolison kanssa nukkuneet ehkä pari tuntia viime yönä. Tänään kuume on taas nousussa, mutta muita oireita ei kurkkukivun lisäksi ole. Puoliso lähti Naakan kanssa Naakan ukin luokse käymään, jotta minä saisi...