Rouva Niskanen

Rva on viimeisen vuoden aikana ollut kolmessa erässä kohta yhteensä kuusi kuukautta töissä. Työpaikkaa jatkoon ei samasta paikasta varmastikaan irtoa, mutta rva on saanut rutkasti työkokemusta ja luottamusta osaamiseensa. Niiden voimin on mukava jatkaa. Työn suhteen näyttäisi menevän suurin piirtein siten, että moni työssä vakituisesti oleva haikailee lisää vapaa-aikaa ja ne, joilla ei työtä syystä tai toisesta ole, haikailevat työhön. Työ tuo toimeentulon, rytmiä ja haasteita elämään, toisaalta se on säännöllisyydessään ja kuormittavuudessaan usein raskasta. Jopa rva (osittaisella työmäärällään) on kokenut jonkin verran työn rasittavuutta viime kuukausina. Jotkut työtehtävät ovat pulmallisempia kuin toiset tai etenevät hitaasti, usein väsyttävyys johtuu kuitenkin työpäivistä ja alle kaksivuotiaan hoidosta työpäivän jälkeen - ihan normaalia perhe-elämää, toisaalta hyvin nautittavaa! Ihan kokonaan ei niska ole jättänyt rauhaan, ei lähellekään. Rva:n pitäisi oikeastaan kunno...

Rva oli aamulla fyssarilla. Minulla on sellainen aikataulu, että käyn siellä noin viiden viikon välein. Joka toisella kerralla on ollut hierontaa ja rintarangan manipulaatiota, joka toisella kerralla tätä puoli tuntia ja toiset puoli tuntia uusia jumppaliikkeitä. Suurin osa liikkeistä joita rva nykyisin tekee, tapahtuu salilla. Täällä kotona Naakka ei oikein ymmärrä että kuntoillakin pitäisi, enkä voinut pidätellä naurua, kun hän kiipesi viime kerralla selättimelle kanssani, otti halausotteen jaloistani ja pyysi, että "pyörii"... Salilla kävin viimeksi eilen, sunnuntaisin siellä on yleensä tosi rauhallista. Kun osaamieni liikkeiden määrä on lisääntynyt, olen jakanut treenini siten, että teen joka kerta 8 liikettä. Kaikki liikkeet, esimerkiksi vatsalihakset, eivät tapahdu laitteiden avulla. Intouduin kerran muistelemaan, miten liikuin ennen. Ennen niskavammaa (noin vuonna 2008) olin pienimuotoisesti hurahtanut juoksuun. En osoittanut lajiin suuria lahjoja, mutta kyllä ...

Vähän sairasta meininkiä on Niskasilla vietetty tälläkin viikolla. Naakan korvatulehduksen viimeisin antibioottikuuri loppui maanantaina, ja eilen Naakka tuli kipeäksi päiväkodissa (kuume ja yskä). Tänään kuumetta on ollut koko päivän. Rva suuntasi tänään ystävänsä kanssa sisarensa perheen luokse n. 45 minuutin junamatkan päähän meiltä. Vietimme kivan lauantaipäivän ravintolan ja kyläilyn merkeissä, tulin kotiin pirteämpänä kuin aikoihin! Naakka vietti samaista päivää mimmin ja papan luona, jonne puoliso hänen kanssaan suuntasi. Takaisin tulimme kaikki samalla autokyydillä. Vielä viikolla rva ajatteli, ettei jaksaisi lähteä mihinkään. Nyt reissun jälkeen rva on onnellinen, että lähti. Pieni irtiotto arjesta on henkisesti niin uskomattoman piristävä. Rva:n astmatestaus alkoi PEF-testillä (puhallustesti lääkkeen kanssa ja ilman) tänään. Puhalluksia pitää tehdä aamuin illoin ja merkitä lukemat muistiin. Testin pitäisi tuoda astma esille melko selvästi. Ainakin rva osaa puhaltaa, p...

Rva on ilokseen huomannut pientä positiivista kehitystä kunnossaan (ryhti pysyy paremmin, lienevät syvät vatsalihakset asialla) ja treenaaminen on, öö, mukavampaa kuin aikaisemmin. Hengästyminen tulee edelleen liian äkkiä - siispä tänään astmalääkärille. Istumiskunto sen sijaan takkuilee, mikä on osaksi ihan normaalikin asia. Rva:lla istuminen ottaa edelleen tosi pahasti niskaan, päätetyö yllättäen vähemmän kuin esimerkiksi esityksen/puhujan seuraaminen. Kun pääte on vähän alempana kuin rva, on helpompaa (yleinen suositus taitaa olla, ettei tarvitse katsoa alas). Salille menoa on edelleen vähän hankala sijoittaa meidän arkeen, ainakaan useasti viikossa tapahtuvaa. Rva tietää, että se on itselle hyväksi, mutta päivittäiseen elämään pitäisi sisällyttää normaalit ruuanlaitot, siivoukset ja ennen kaikkea Naakan touhuilut. Eilen patistin hra:n luistinradalle - hänenkin on hyvä välillä käydä iltaisin jossakin. Jaksaminen , se täytyy ottaa kaikessa huomioon. Fyysinen ja psyykkinen jaks...

Pitkään työelämästä poissa ollut rva voi sanoa, että tykkää työssä käymisestä oikein paljon! Rva:n työtehtävät ovat ihan oikeita työtehtäviä ja rva:n vastuulle annetaan erilaisia tehtäviä ihan mukavasti. Vain työaika poikkeaa normaalista, se on noin 20 tuntia/viikko. Rva oppii koko ajan, kun uudenlaisia tilanteita tulee vastaan. Moni asia joka alussa jännitti, ei enää jännitä. Sitten on vaikeampia juttuja, joiden parissa täytyy askarrella intensiivisemmin. Jokaisesta tilanteesta rva on tähän mennessä selvinnyt. Niskalle tuo 20 tunnin viikkotyö sopii ihan hyvin. Eilen oli vaikeampi päivä niskan suhteen, tänään on onneksi vähän helpompi. Eilen illalla rva oli salilla, tänään illalla on luvassa hieronta. Nukkuminen on muutamana yönä ollut yläselkäkipujen takia hankalaa, joten hieronta tulee ihan oikeaan aikaan. Tänään on luvassa myös Naakan päiväkodin vasu- eli varhaiskasvatussuunnitelma, joka tarkoittaa keskustelua Naakan omahoitajan kanssa. Menemme hra:n kanssa sinne molemmat. N...

Niskaset alkavat toipua taudeista, Naakka sai pahaksi onneksi vielä korvatulehduksen, jota on hoidettu antibiooteilla keskiviikosta asti. Perjantaina eli eilen rva meni töihin ensimmäistä kertaa tällä viikolla ja tervehtynyt Naakka meni päiväkotiin. Viikko on ollut raskas, ehkä parasta tällä viikolla on ollut, että ystäväni tuli Neo-koiransa kanssa meille kahdeksi yöksi auttamaan ja pitämään seuraa, kiitos <3 ilman häntä olisin toki jotenkin selvinnyt, mutta en olisi varmaankaan syönyt mitään. Rva on tosi huono nukkuja, ja tällainen viikko sekoittaa unirytmin siihen malliin, etten enää saanut nukuttua unilääkkeilläkään. Viime yönä nukkuminen onneksi sujui, joten tähän aamuun heräsimme pirteinä. Ruotsissa puhuimme siellä asuvan ystäväni kanssa nukkumisesta ja väsymyksestä (pienet lapset, työ, ruuhkavuodet kertakaikkiaan...) Pohdimme, että voisi olla mukavaa olla ihminen, joka tulee toimeen hyvin vähäisillä yöunilla. Yllättäen myös Helsingin Sanomilla oli aiheesta pari päivä...

Rva kirjoittaa väsyneessä tilassaan pikakuulumiset, toivottavasti tulee ymmärrettävää tekstiä... Niskaset palasivat tänään Ruotsista neljän päivän reissulta ystäväperhettä tapaamasta! Matka tehtiin lentäen (ja junalla ja metrolla. Jännitysmomentti syntyi viime viikon keskiviikkona, kun Naakka alkoi oksentaa. Oksutautihan siitä tuli, edellisestä olikin jo kuukausi aikaa. Lähtö oli perjantaina ja jännäsimme, pääsemmekö ollenkaan liikkeelle. Pääsimme kyllä, Naakka ensimmäiselle lento- ja ulkomaanmatkalleen. Matkustaminen sujui oikein hyvin, ainoana miinuksena on rva:n lentopelko, joka tekee lyhyistäkin lentomatkoista ikäviä. Rva ei pelkää nousua tai laskua, mutta se ilmassa "killuminen" tuntuu ahdistavalta. Puoliso hoiti suurimman osan nostamisista ja kantamisista. Naakka, 12 kg liukkaassa talvipuvussaan ei ole mikään helpoin mahdollinen nostettava. Kroppa, varsinkin oikea käsi, oli kovilla. Niin oli myös niska hotellin vaatimattomien tyynyjen kanssa... Lentokentällä he...