Rouva Niskanen

Nyt on paljon puhuttu liikunnasta ja sen tärkeydestä. Aihe on mielenkiintoinen ja myös ristiriitainen, rva ei itsekään tiedä, mitä mieltä asiasta on. Lähtökohtaisesti liikunnallinen elämäntapa on hieno juttu, ihmisiä vain on niin erilaisia, ettei kaikki sovi kaikille. Myös rva:n silmiin sattui vähän aikaa sitten eräs lausunto, jonka mukaan viisikään aktiivista liikuntakertaa viikossa ei riitä, mikäli muuten ei sitten liiku (korjatkaa, jos ymmärsin väärin). No, rva:n verenpaine alkoi ainakin nousta jo tuota lausetta lukiessa. Rva ei ainakaan millään liiku viittä hikiliikuntakertaa viikon aikana sekä vielä hyppele ja pompi innokkaasti siinä välillä. Moni varmasti liikkuu, täytyy toivoa kuitenkin että oikealla tavalla ja suunnitellusti, ettei tule liikuntavammoja. Kun puhutaan , että suomalaiset liikkuvat kokonaisuudessaan liian vähän, on se varmasti totta. Jokaisella olisi varmasti parannettavaa omassa liikkumisessaan. Olisi kuitenkin parempi, mikäli tsemppaus lähtisi omasta lähtö...

Niskaset viettivät mökillä kolmen yön ja neljän päivän ajanjakson lauantaista tiistaihin. Saavuimme paikalle juhannuspäivänä, jolloin aaton juhlinnat oli ilmeisesti jo juhlittu, sillä järven rannoilla oli hyvin rauhallista. Kuten suurta osaa suomalaisista, Niskasiakin tervehtivät mökillä varsin vaihtelevat säät. Lauantaina, tulopäivänämme satoi rankasti. Naakan kanssa ei ole tekemisen puutetta, hän ei onneksi pitkästynyt sisätiloissakaan. Laitoimme takkaan tulen, paistoimme nakkeja hiilloksella (Naakka söi tosi monta) ja lämmitimme saunan. Nakkien paiston ja saunomisen välillä mökille saapui serkkuni E., jota oli todella mukava nähdä pitkästä aikaa. Vaihdoimme kuulumisia puolin ja toisin ja kiersimme katselemassa mökin ympäristöä. E:n kanssa olen viettänyt pitkiä loma-aikoja lapsena mökillä, joten kesämuistomme ovat samankaltaisia. Sunnuntaiksi saimme aurinkoisen sään. Päivään kuului ruohonleikkuuta, kaupassa käyntiä (Prismassa ei ollut juhannuksen jäljiltä myytävänä yhtäkään l...

Niskaset kävivät toissapäivänä tervehtimässä Naakan pikkuserkku H:ta, 1,5 kk. Näimme nuoren herran ensimmäistä kertaa, ja olipas näky ihana! Kun on tottunut käsittelemään Naakkaa, tuntui nelikiloinen ihmisenalku ihan uskomattoman pieneltä! Jännittävää kyllä, hoito-otteeni olivat näemmä tallella, ja onnistuin kertaalleen ruokkimaankin pikkuserkku H:n. Naakkaa jännitti pikkuserkku aluksi, mutta hän intoutui vierailun edetessä kyselemään, "Mitä vauva tekee" jne. Naakka oikeastaan innostui vauvasta niin, että jutteli illalla Helmi-nukelleen, että "H-pikkuserkku on kiva"... Nukke on saanut viime aikoina Naakan huomiota aste asteelta enemmän ja siitä on alkanut tulla oikein rakas, oma nukke. Myös pelkoja Naakka käsittelee leikin avulla. Kun kerran piirsin hiekkalaatikolla yhdelle hiekkakumpareelle hymynaaman, tulkitsi Naakka teokseni möröksi ja pyysi, että lähdetään kotiin. Pyyhin naaman pois ja Naakka pyysikin, että piirrä mörkö. Jatkoimme näin yli kaksikymmentä m...

Niskasten viikonloppu kului kesämökillä perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Mukana menossa oli tiimi rva, hra ja Naakka. Viikonloppuun sattui yksi täydellinen poutapäivä ja samanmoinen sadepäivä. Ulkopuuhamme rajoittuivat tästä syystä lauantaille. Mökillä nukuttiin hyvin vaan ei pitkään. Naakan nukkumajärjestely oli siinä mielessä hassu, että mökissä on yksi makuusoppi, jonka saa melko pimeäksi. Pinnasänky ei mahdu parisängyn lisäksi sinne. Naakka aloitti yöunensa makuusopen parisängyssä. Tuvan valoisalla puolella hän ei millään olisi alkanut nukkua ja toisaalta rva:n ja hra:n olisi myös pitänyt mennä nukkumaan puoli yhdeksältä. Kun isommat Niskaset menivät nukkumaan, siirrettiin Naakka pinnasänkyyn tuvan puolelle. Järjestely toimi oikein hyvin, paitsi että Naakka tietysti alkoi kiekua meitä hereille 6.30 ja 7.00 välillä molempina aamuina, olihan valoisaa ja siis aamu. Ei siinä auttanut muu kuin ryhtyä puuron- ja kahvinkeittoon (ja mennä aikaisin nukkumaan illalla). Rva otti ...

Rva:n selkä temppuilee jumituksen suhteen entiseen malliin. Olisi mielenkiintoista tietää, millä selkää saisi vetreämmäksi. Tuntuu, että se vain innostuu jumittumaan enemmän, kun tekee venytyksiä vetreytyksiä säännöllisesti. Enää ei voi rva:n mielestä sanoa, että kyse olisi ainakaan kokonaan osaamattomuudesta - teen venyttelyitä ohjeiden mukaan, toistaiseksi aika pienillä tuloksilla. Välillä venytys auttaa, ainakin kahden minuutin ajan. Sen jälkeen lihas "pamahtaa" jumiin. Kadonneen kunnon metsästys on kokonaisuudessaan hidasta hommaa, ja työtä on tehtävä joka päivä. Voimaharjoittelun puolella rva on kokenut edistymisiä, mikä on ollut mukavaa. Tarkoitus ja tavoite on nyt herätellä lihaksia "unestaan" ja saada sitä kautta kehoa pala palalta toimivamaksi. Toissapäivänä ja sitä edellisenä päivänä myös huimaus vaivasi, mutta eilen se alkoi taas helpottaa. Tänään on vuorossa kotijumppaa, sillä meillä on viikonlopuksi sellaista ohjelmaa, jonka takia en pääse salill...

Rva:lla oli kunnia ottaa viikonloppuna vastaan kolme supernaista (itsensä lisäksi tietysti) yökylään Niskasten matalaan majaan. Sitä varten Naakka siirtyi isin kanssa ukille yöksi ensimmäistä kertaa. Oikeastaan Naakka ei ole ihan ekakertalainen, asuimmehan kyseisessä asunnossa Naakan melkein kuusi ensimmäistä kuukautta. Leidit saapuivat meille lauantai-iltapäivän aikana kukin omasta suunnastaan. Rva:n matka tapaamispaikalle omaan kotiin ei puolestaan ollut pitkä. Kun kaikki olivat saapuneet, lähdimme lähiravintolaan syömään. Heti alkuun vieraiden joukosta kumpusi ehdotus, että lähtisimme Lintsille! Idea otettiin hyvänä vastaan, Niskasilta kyseiseen paikkaan pääsee aika helposti. Lähtiessä Rva ajatteli, että ainoastaan seuraa tilannetta muiden tyttösten kirmatessa laitteissa. Pikaisen pohdinnan jälkeen myös rva päätyi kuitenkin ostamaan iltarannekkeen. Rva on hurjassa nuoruudessaan (ennen niskavammaa) tykännyt huvipuistolaitteista ja käynyt Lintsilläkin oikeastaan joka paikassa...

Blogimaailmassa puhaltavat muutoksen tuulet, kun vanha blogilista siirtyi historiaan. Näin ollen rva:n blogi ei ole enää listattu mihinkään. Katsotaan, jos listaan sen tuonne blogipolkuun vielä joku päivä. Niskasille puolestaan ei kuulu mitään erikoista. Niinpä kysyin   Aliisalta  lupaa kirjoittaa vähän samankaltaisesta aiheesta kuin hänkin, se aihe liittyy pohdintaan, olenko minä tarpeeksi hyvä. Nykyisin tuntuu olevan vallalla senkaltainen ajattelumalli, että vain täydellisyys on kyllin hyvää. Jotenkin tuntuu siltä, että rva alkaa olla niin parkkiintunut, ettei täydellisyysvaatimus kovin pahasti hetkauta. Tiedän jo tähän ikään mennessä, että en ole siivoushirmu, a la carte -kokki tai varsinkaan tuottelias käsityöihminen. Olen enemmänkin mukava ystävä, retropelifani, lueskelija, uusien, pienten asioiden opettelija ja tarkkaavainen sivustaseuraaja. En ole ketterä, minua särkee usein ja oikeassa olkapäässäni on näköjään liikerataongelma. Eniten olen monenlaisissa sävyis...