Rouva Niskanen

Viime aikoina olemme geokätköilleet toden teolla. Minulle ei tosin ole tullut uusia löytöjä, mutta Naakalle kyllä. Tänään seikkailimme kätköillä lapsuudenkotini maisemissa. Se toimi yhtä hyvin minulle kuin ensikertalaisellekin, sillä... Olen kerennyt unohtaa, missä kymmenisen vuotta sitten löytämäni kätköt tarkalleen sijaitsevat :D Siinä mielessä saan kiksejä etsimisestä, vaikka olen jo ne kertaalleen löytänyt. Naakka puhuu jo, miten hän voisi tehdä oman kätkön...se saa kyllä vielä odottaa. Pidän geokätköilyä edelleen hienona harrastuksena. Se saa liikkeelle, siinä oppii uusia asioita uusista (tai tutuista) paikoista ja siinä on jännitystä, joka liittyy luultavasti metsästäjä-keräilijä-historiaan. Olen iloinen, että Naakkakin on innostunut! Olemme saaneet viettää aikaa lasten puolivuotiaan serkkupojan kanssa :) Se on ollut kaikista mukavaa. Serkkupoika tuo mieleen omien lasten vauva-ajat, mutta tädin roolissa hoidettavaa on rajoitetummin. Jännästi vauvan käsittely tulee "takarai...

Olen luultavasti muinaiseläin menneeltä vuosituhannelta - nimittäin jos puhutaan uuden oppimisesta. Opiskelin viime vuoden ja puolet sitä edellisestä. Jos voin sanoa jotakin, opiskelu on mielestäni stressaavampaa kuin ennenmuinoin, parikymmentä vuotta sitten. Toki silloin nuorenakin oli stressiä. Välillä hommat kasaantuivat ja tuntui, etten ole tarpeeksi fiksu ja nopea. Stressi painottui kurssien loppuvaiheeseen. Se oli yleensä marras-joulukuussa ja huhti-toukokuussa. Luulen tunnistavani ongelman: opin parhaiten lukemalla ja kuuntelemalla. En ole äärimmäisen nopea - tarvitsen aikaa oppimiselleni. En myöskään sisäistä kovin nopeasti uusia asioita työ- ja opiskeluelämän ulkopuolella.  Viime vuosi oli kuitenkin "huipennus" , siis kuormittumisen ja epävarmuuden tunteen osalta. Suorittamani kokonaisuus sisälsi todellakin kaikkea mahdollista ja aika sirpaleisena kokonaisuutena. Varsinaisia luentoja oli todella vähän eikä lukemisellekaan jätetty aikaa. Sen sijaan oli paljon "o...

Aika - sen tahtoisi joskus pysäyttää . En muista halunneeni pysäyttää aikaa, kun lapseni olivat esimerkiksi kaksivuotiaita. Halusin vauhdilla eteenpäin. En muista halunneeni pysäyttää aikaa varsinkaan lasten vauvavuosina.  Sen sijaan nyt, 9- ja 6- vuotiaat voisivat pysyä vielä vähän aikaa pieninä. He eivät ole enää liian pieniä moneenkaan asiaan. Heidän leikkimistaitonsa ovat luullakseni huipussaan. He myös oppivat jo monenlaisia mielenkiintoisia asioita ja heidän kanssaan voi puhua varsin monimutkaisista asioista. Kuitenkin, koko ajan kuljetaan kohti isompien lasten elämää. Naakalle tulivat tänä syksynä ensimmäiset murrosiän merkit. Koska Naakka ansaitsee oman yksityisyytensä, ei siitä sen tarkemmin. Kävimme asian rauhassa läpi ja totesimme, ettei sitä tarvitse käsitellä sillä kertaa enempää mutta puhua voi jos tulee kysyttävää. On silti pakko myöntää, että vaikka käsittelin asian Naakan kanssa rauhassa ja painotin kaiken olevan okei, minulle itselleni tuli hetkellinen paniikki: ...

En ole pitkään aikaan kirjoittanut meidän lemmikkien kuulumisista. Mikään ei ole sillä rintamalla muuttunut, paitsi että eilen huomasin uuden sauvasirkkavauvan terraariossa. Siellä on nyt asukkaita hieman yläkanttiin, mutta luulen että pari vanhimpaa alkaa aikalailla olla elämänsä loppuvaiheessa. Gerbiilit Puolukka, Albi ja Sahpan viettävät edelleen viehättävää elämäänsä koloja kaivellen. Heille on hyvä keksiä aina vähän uutta tekemistä. Olemme jo varsin tottuneita gerbiilien hoitajia, joten juuri mikään kummallisempi ei tuota meille pulmaa tällä hetkellä. Akvaario tuntuu olevan tällä hetkellä eniten työn alla. Kotilo-ongelma vaivaa edelleen - täytyisi taas jaksaa nyppiä niitä pois, koska petokotilot eivät näytä kovin tehokkaasti hoitavan hommaansa. Kasvit sentään alkavat toipua valottomasta kesästä. Sinänsä minulla on nyt innostusta akvaarion hoitoon - olen katsellut sosiaalisesta mediasta varsin paljon kuvia & juttuja hienoista akvaarioista ja ne innostavat aina tekemään edes pie...

 Naakka halusi eilen soittaa pianoa. Meillähän on ollut sähköpiano Helmikuusta asti, enemmällä tai vähemmällä käytöllä. Itse istun pianon ääreen pari kertaa viikossa omaksi ilokseni. Lapsia en ole kehoittanut soittoharrastuksen pariin.  Naakalla on omana Thompsonin "Pienet sormet soittamaan" - alkeiskirja. No, ei se pelkästään Naakan oma ole - minäkin soittelin sen läpi kun aloin treenata melkein 20 vuoden tauon jälkeen. Tämän lisäksi omistan jonkin verran nuotteja ja kirjastosta on aina välillä lainattuna jotakin. Päätin antaa Naakalle pianotunnin. Hän on vaiheessa, jossa sormia vasta opetellaan pitämään koskettimilla. Hän löytää keski-c:n koskettimistolta ja nuoteista. Hänellä on juuri nyt into päällä asian kanssa.  Opetin Naakalle tätä kaikkea ja annoin pienen soittonäytteen vaiheesta, jossa itse olen. Huomasin, että hän haluaa oppia lisää.  En tiedä, onko äiti opettajana paras mahdollinen ( :D ) Olen kuitenkin ajatellut, että jos Naakka haluaa treenata pianonsoi...

Olen kaivannut syysretkeilyä , joka on kuulunut ohjelmaamme "aina". Olin iloinen, kun pääsin Uutelan kodalle ja luontopolulle viime viikonloppuna. Kodalla oli tulet valmiina, joten mukaan tarvitsi viedä vain grillattavat. En ollut koskaan ennen käynyt Uutelassa, vaikka Vuosaaren seutu melko tuttua onkin. Päivä oli poutainen, vaikka ei mitenkään lämmin. Luontopolku kulki meren rannassa ja sielläpä tuuli oikein mukavasti. Oli hauskaa katsella merta.  Erityisesti fanitan kuitenkin rantakiviä. Tunnustaudun myös kaikenlaisten rantalätäköiden ystäväksi - on hauskaa tutkia, mitä niistä löytyy. Myös lapset tykkäsivät tarkkailla rantaa lähemmin, toisaalta kiville kiipeilykin oli suosittua. Täytyy sanoa , että tuulen tuntu naamalla oli yksi mieleenpainuvimpia asioita visiitistämme meren rannalle. Merimaisema oli villi ja rauhoittava samaan aikaan. Vaikka mielestäni suomalaisen  järvimaiseman voittanutta ei ole, meri on upea elementti myös. Ehdoton plussa tällä visiitillä oli, että mole...

Naakalla on ollut aina kavereita - silloinkin, kun hän on kuormituksen takia viettänyt aikaa mielummin itsekseen. Hänellä on kolme läheistä ystävää - kaksi poikaa ja yksi tyttö. Tarkkailtuani tilannetta lähipiirissä olen havainnut, ettei vastakkaisen sukupuolen kanssa hengaileminen näytä olevan edelleenkään 9-vuotiailla kovin yleistä. Omassa lapsuudessani -90-luvun alussa se oli käytännöllisesti katsoen harvinaista. Jos tyttö oli jotenkin räväkkä, niin se leikki poikien kanssa. Poikkeus vahvistaa säännön - minä en ollut millään tavalla räiskyvä, mutta minulla oli yksi poika ystävänä. Koska elimme realistisessa maailmassa, olimme ystäviä salaa. Meillä oli leikkejä kuten majan rakentamista, mutta eniten pelasimme hänen Amicallaan ja minun C64-koneella tai Nintendolla. Kyllä me muistaakseni puhuimmekin kaikenlaista. Sukupuoliasiat (siis nyt tarkoitan enemmänkin sitä, miten sukupuolensa ja sen rajat kokee) ovat havaintoni mukaan toisaalta keventyneet - nythän asian voi määritellä melko p...