Rouva Niskanen

Rva kävi lauantaina puolisonsa kanssa treffeillä. Valitsimme viikinkiravintolan, kun kumpikaan ei ollut käynyt aiemmin semmoisessa. Viikinkirekvisiitan keskellä, musiikin soidessa ja ruuasta sekä juomista nauttien, pääsimme aika kauas siitä arjesta, jota joka päivä elämme. Arjesta, jolloin kahdenkeskeiselle yhdessäololle ei ole kovin isoja mahdollisuuksia. Ihan heti ei tuntunut rentouttavalta, viikko väsytti ja tavallisista rutiineista irtautuminen on ainakin rva:lle vähän hankalaa. Kyllä se kuitenkin onnistui, kun vähän pidempään viivyimme (ehkä siinä rentoutumisessa auttoi se viikinkihattu, jonka puolisoni nappasi päähänsä, treffit muuttuivat heti vähän hassummiksi). Yhteisestä illasta jäi molemmille mukava fiilis, ja seuraavat treffit on jo alustavasti sovittu. Ohjelmaa ei ole vielä päätetty, mutta tällä kertaa ajattelimme tehdä jotakin liikuntaan liittyvää. Katsotaan, miten rva:n kroppa kestää! Tällainen olut oli muuten varsin hyvänmakuista: Aloitin tämän kirjoituksen...

Plumps , ja niin se arki pyörähti taas käyntiin. Me teimme ja puuhasimme pääsiäisenä paljon ja vähän liikaakin. Oli kyläilyä puolin ja toisin, sukulaisia, ystäviä ja uusi, pieni koiratuttavuus Nimeltä Jedi. Rva:lla olisi ollut oikein paljon kuvattavaa, mutta kamera sanoi yhteistyösopimuksensa irti, joten nyt pitää sitten räpsiä kännykameralla, jos räpsii. Naakka kehittyy huimasti - kohta se yksi vuosi tulee ihan oikeasti täyteen (iik taas kerran). Viime päivinä hän on alkanut nostella esineitä ilmaan (tai tarjota toisille) ja sanoa "tä". Tulkitsen sanan lauseeksi "Mikä tämä on?). Näin ollen olen alkanut kertoa Naakalle, mistä esineestä milloinkin on kyse. Flunssasta olemme nyt aikalailla parantuneet, onneksi kyseessä oli ihan pikkutauti. Perjantainen niskakipukohtaus meni ohi, mutta kesti koko illan. Piti sitten vähän maata piikkimatolla ja yrittää yhtä jos toistakin keinoa. Eilen rva onnistui viimein käymässä vapaaehtoistyössä, josta joskus aiemmin mainitsi. Vähä...

Istuinpa tuossa eilen sohvalla, ja oli kyllä taas vaikea kannatella päätä. Ongelmani on, että yläniska tuntuu usein vieteriltä, joka keikkaa taaksepäin. Pää pyrkii väkisinkin asentoon, jossa leuka on liian ylhäällä ja niskan lihakset joutuvat liian koville. Painoin tuossa tilanteessa tarkoituksella leukaa alaspäin, rintaa kohti, jotta asento muuttuisi taas paremmaksi (television katseluahan ei tietenkään voi lopettaa). Syvät niskalihakset vain ovat edelleenkin niin surkeassa kunnossa, että pää ei meinaa pysyä kaulan jatkona, kuten sen varmasti pitäisi. Rva ei ole vieläkään saanut lupaa treenata niskalihaksiaan - josko se lupa jo kohta heltiäisi. Pitäisi kyllä ryhdistäytyä ja tilata heti tiistaina fyssari. Yleensä ajan saa melko nopeasti, mutta välillä voi joutua odottamaan pidempään. Jalkani sain kuitenkin tänään liikkeelle... Puoliso lähti nimittäin kaupungille Naakan kanssa, ja minä sain muutaman tunnin aikaa puuhastella ihan omiani. Lähdin muun muassa lenkille! Sää oli ...

Jestas sentään , Naakka on nukkumassa ja rauha maassa. Hän on onneksi selvinnyt flunssasta, minä omastani ja puoliso on vasta sairastumassa. Naakka päätti tänään olla nukkumatta päiväunia kello yhden jälkeen (nukkui tasan yhden tunnin koko päivän aikana). Sen yhden tunnin aikana meille tuli kaihdinmies asentamaan rullaverhoja, joten rva:n lepääminen oli sitten siinä. Ei siinä mitään, mutta eilen kun yritimme käydä nukkumaan, joku päätti luukuttaa seinän takana heviä useamman tunnin ajan. Aamulla olin niin pihalla, että meni koko aamupäivä selvitessä. Tänään on siis varmaankin tehty kaikenlaista, mutta en juurikaan muista, mitä. Niska on flunssan takia jäänyt oman onnensa nojaan, mutta huomenna rva pääsee ilmeisesti hierojalle. Oikein hienoa, pääsen pariksi tunniksi johonkin tästä tönöstä! Rva otti kaihdinmiehenkin niin ilahtuneena tänään vastaan, että mitähän sekin ajatteli (minä ainakin ajattelin, että jee, rva voi vaihtaa pari sanaa jonkun kanssa, joka ei napsi marsunpapanoita ta...

Eilen meillä alkoi Naakan elämän kolmas flunssa. Tämä taitaa olla nyt vähän sitkeämpi, kun edelliset ovat menneet ohi suurin piirtein päivässä. Rva ja puoliso ovat ainakin toistaiseksi terveinä, joten pärjäämme ihan hyvin. Tavallaan pärjäämme lupsakammin kuin yleensä, kun tyttönen on paljon rauhallisempi kuin tavallisesti ;) Kuluneella viikolla rva oli sellaisessa terveydellisessä tilanteessa, että tarvitsi hieman apua. Kaislan mummi pääsi onneksi kahtena päivänä seuraksi ja auttamaan, ja näin saimme päivät kulumaan. Mummi (ja pappakin illalla) olivat täällä eilen, kun flunssa iski, joten täytyy toivoa, että he eivät ole saaneet tartuntaa. Eilen rva sai viimein tehtyä alaselkäliikkeensä, treenaamisesta olikin kaksi päivää väliä. Nyt niska on taas jämähtänyt, mutta hieroja on onneksi varattu maanantaiksi tai tiistaiksi. Tänään odotamme kylään minun serkkuani ja hänen tytärtään, Naakan pikkuserkkua, jotka uskaltautuvat meille flunssasta huolimatta. On mukavaa saada heidät pitkästä a...

Rva on viime aikoina pohtinut työasiaa. Se on monille vammautuneille ongelmallista, ja epäröinti töihinpaluun kohdalla luetaan ikävän usein työhaluttomuudeksi. Päinvastoin, rva uskoo, että useimmat vammaiset haluaisivat tehdä säännöllistä työtä kykyjensä mukaan. Ongelma alkaa oikeastaan jo vammautumisen ja sairastumisen alussa. Mikäli vamma ei ole todella selkeä ja yksinkertainen, pitää yrittää todistella sairausloman tarve. Tämä ei niin vain onnistukaan, muuten kuin muutamiksi päiviksi kerrallaan. (mikäli sairauslomaa ei myönnetä, ongelmat alkavat tukien ja kuntoutuksen kanssa). Rva sai oireidensa perusteella muutaman kuukauden sairauslomaa silloin alkuun, vuonna -09. Kun oireiden varsinainen syy ei selvinnyt, sairauslomaa ei enää tippunut. Sen jälkeen rva oli ilman henkilökohtaista toimeentuloa, sillä siihen aikaan työmarkkinatukea ei maksettu puolison tulojen ylittäessä tietyn summan (muistaakseni hieman yli 2000 euroa kuukaudessa). Rva sairasti kotona noin puoli vuotta ilma...

Rva on jo pitkään suunnitellut kirjoittaa meidän tyypillisestä päivästä. Aina se on jäänyt, joten nyt seuraa viimein tämä kirjoitus. Täytyy toivoa, että Naakka antaa minun kirjoittaa, sillä hän heräsi juuri päiväunilta ja vaatii kohta välipalaa. Meidän päivämme on suurin piirtein tällainen: 7.00 miehen herätyskello soi. 7.30 minun herätyskelloni soi ja mies lähtee töihin. 7.00-8.15 Naakka herää (jos Naakka herää ennen herätyskelloani, nousen Naakan kanssa samaan aikaan). 9.00 mennessä aamupala on syöty ja meillä kummallakin on useimmiten vaatteet päällä. Sitten järjestelemme asuntoa yhdessä Naakan kanssa (tai minä järjestelen ja Naakka levittää tavaroita ympäriinsä). 10.00 alkaen olemme jossakin aamupäiväkerhossa kolmena päivänä viikossa. 11.00 Naakka syö ja nukkuu noin puoli kahdestatoista alkaen. Siitä noin kello kahteen minäkin lepään.Välillä Naakka tosin päättää herätä jopa puolen tunnin unien jälkeen. 14.00 Naakka syö välipalaa, sitten taas puuhastellaan jotakin ja lä...