Kevätkukkia

Plumps, ja niin se arki pyörähti taas käyntiin. Me teimme ja puuhasimme pääsiäisenä paljon ja vähän liikaakin. Oli kyläilyä puolin ja toisin, sukulaisia, ystäviä ja uusi, pieni koiratuttavuus Nimeltä Jedi. Rva:lla olisi ollut oikein paljon kuvattavaa, mutta kamera sanoi yhteistyösopimuksensa irti, joten nyt pitää sitten räpsiä kännykameralla, jos räpsii.

Naakka kehittyy huimasti - kohta se yksi vuosi tulee ihan oikeasti täyteen (iik taas kerran). Viime päivinä hän on alkanut nostella esineitä ilmaan (tai tarjota toisille) ja sanoa "tä". Tulkitsen sanan lauseeksi "Mikä tämä on?). Näin ollen olen alkanut kertoa Naakalle, mistä esineestä milloinkin on kyse.

Flunssasta olemme nyt aikalailla parantuneet, onneksi kyseessä oli ihan pikkutauti. Perjantainen niskakipukohtaus meni ohi, mutta kesti koko illan. Piti sitten vähän maata piikkimatolla ja yrittää yhtä jos toistakin keinoa.

Eilen rva onnistui viimein käymässä vapaaehtoistyössä, josta joskus aiemmin mainitsi. Vähän taas kyllä jännitti mennä uuteen porukkaan, mutta hyvin se porukka otti rva:n vastaan, ja sai rva jopa jotakin aikaiseksi. Toiminta jatkukoon seuraavalla kerralla, mikäli rva vain pääsee paikalle.

Ah, alkoi siellä toiminnassa tietenkin huimata - pöydän ääressä työskentely ei edelleenkään meinaa sopia rva:n niskalle. Olen tullut siihen tulokseen, että se on se oire, joka on ehkä vaikein taltuttaa. Onneksi huimaus on sentään helpottunut, vaikka sitäkin esiintyy, eilen siellä pöydän ääressä tietenkin.

Ai niin, kun rva palasi sieltä toiminnasta, alkoi raivokas lapaluiden välin liikuttelu, hyvä kun kuminauha ei katkennut! Kyllä se pitkä istuminen selässä ja niskassa tuntuu, mutta onneksi nykyisin on mahdollisuus tehdä aina välillä jotakin jossakin.

Tänään oli aamupäivällä taaperokerho, jossa laitoimme Naakan kanssa kevätkukkia purkkiin kasvamaan. Naakka istui sylissäni ja seurasi silmä kovana jokaista liikettäni. Katse ei palkastanut, istuiko sylissäni tuleva puutarhuri vai ei. Lopuksi annoin Naakan kokeilla multaa pussissa, jotta hän saisi tuntuman siihen, mitä olimme tekemässä.

Multaa kosketettuaan Naakka nosti multaisen kätensä näkyville ja sanoi tietenkin "tä"!




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys