Toipumista
Eiköhän siinä sitten käynyt kuten ennustettu oli: kun Naakka oli "aloittanut" oman oksennustautinsa torstai-iltana, alkoi puoliso oksentaa lauantai-iltana. Rva sinnitteli vielä aamuyöhön. Meille tulikin sitkeä tauti, ilmeisesti norovirus.
Joka tapauksessa, viime sunnuntai kului siten, että rva makasi sängyssä eikä meinannut jaksaa vessaan lähteä. Puoliso oli myös taudissa, mutta ehkä vähän lievemmässä. Olimme molemmat siinä kunnossa, että matkalla huoneesta toiseen piti välillä kyykistyä, kun heikotti niin kamalasti.
Naakka taisi luulla, että kyseessä on jokin leikki. Hänen mielestään oli ihan luonnollista, että sekä isi että äiti retkottivat milloin minkäkin huoneen lattialla ja Naakka sai kiipeillä päällämme (ei ihan vatsan päällä, mutta muuten). Sunnuntai-iltana rva:lle nousi vielä kuume.
Maanantaina toivuimme koko perhe kotona, Naakka alkoi onneksi olla jo kunnossa. Tiistaina puoliso lähti töihin ja Naakka päiväkotiin. Rva:lle tuli niin heikko olo, että puoliso palasi kotiin kahdeksi (hän myönsi, että oli itsekin ehkä liian aikaisin töissä), jotta Naakka saatiin päiväkodista.
Keskiviikkona rva tokeni niin, että onnistui saamaan Naakan päiväkotiin ja sieltä takaisin ihan omin voimin. Ehkä torstaina rva alkoi tuntea itsensä terveeksi. Nyt lauantaina olemme koko perhe taas ihan hyvässä kunnossa.
Kuulimmekin, että päiväkodissa, jossa tauti on myllännyt, se on poikkeuksellisen vahvana saavuttanut myös henkilökuntaan kuuluvia. Uusia tautitapauksia tuli ainakin vielä toissapäivänä, jolloin Naakka oli viimeksi tarhassa.
Jos rva:lta kysytään, mitä kuuluu, vastaa rva, että paremminkin olisi voinut sujua. Rva tarkoittaa tällä nimenomaan sairauskierrettä, kyllä meille muuten ihan hyvää kuuluu. Kierre alkoi siitä, kun Naakalle tuli nuhakuume marraskuun toisen viikon alussa.
Rva on käynyt läpi nuhakuumeen, siitä seuranneen infektioastman, poskiontelontulehduksen ja noroviruksen! Siinä välissä olemme hoitaneet Naakan kaksi nuhaa ja tämän viimeisimmän taudin. Niskaset toivoisivat nyt, että edes vähän aikaa sujuisi sairastamatta.
Itse niskan hoito on ollut jo pitkään ihan retuperällä. Nyt joulun aikoihin rva pääsee toivoakseen paneutumaan siihen. On mukava ajatus mennä salille kuntoilemaan, kyllä se sitten taas siitä, kun pääsee aloittamaan. Ennen oksennustautia ja yskän jälkeen rva ehti käydä salilla kerran, joogatunnilla.
Oksentamiseen niska reagoi huonosti, kuten arvata saattaa. Torstaina olo oli niin hutera, että rva:n piti poistua leikkikentältä hyvin nopeasti saapumisen jälkeen. Ortonin fyssarikäynti puolitoista viikkoa sitten meni vähän hukkaan, kun sen jälkeen pitäisi myös kuntoilla aktiivisesti eli ylläpitää siellä aikaansaatua vetreyttä.
Niskasilla ei myöskään sattuneesta syystä näytä Naakan joulukalenteria lukuun ottamatta yhtään jouluiselta. Tänään ei-jouluihmisemme hra ilmoitti pontevasti, että iltapäivällä haetaan meille tuosta lähitorilta kuusi! Rva:lla ei ole mitään sitä vastaan.
PS: Iso kiitos sille, joka viime sunnuntaina asioi ruokakaupassa puolestamme
Joka tapauksessa, viime sunnuntai kului siten, että rva makasi sängyssä eikä meinannut jaksaa vessaan lähteä. Puoliso oli myös taudissa, mutta ehkä vähän lievemmässä. Olimme molemmat siinä kunnossa, että matkalla huoneesta toiseen piti välillä kyykistyä, kun heikotti niin kamalasti.
Naakka taisi luulla, että kyseessä on jokin leikki. Hänen mielestään oli ihan luonnollista, että sekä isi että äiti retkottivat milloin minkäkin huoneen lattialla ja Naakka sai kiipeillä päällämme (ei ihan vatsan päällä, mutta muuten). Sunnuntai-iltana rva:lle nousi vielä kuume.
Maanantaina toivuimme koko perhe kotona, Naakka alkoi onneksi olla jo kunnossa. Tiistaina puoliso lähti töihin ja Naakka päiväkotiin. Rva:lle tuli niin heikko olo, että puoliso palasi kotiin kahdeksi (hän myönsi, että oli itsekin ehkä liian aikaisin töissä), jotta Naakka saatiin päiväkodista.
Keskiviikkona rva tokeni niin, että onnistui saamaan Naakan päiväkotiin ja sieltä takaisin ihan omin voimin. Ehkä torstaina rva alkoi tuntea itsensä terveeksi. Nyt lauantaina olemme koko perhe taas ihan hyvässä kunnossa.
Kuulimmekin, että päiväkodissa, jossa tauti on myllännyt, se on poikkeuksellisen vahvana saavuttanut myös henkilökuntaan kuuluvia. Uusia tautitapauksia tuli ainakin vielä toissapäivänä, jolloin Naakka oli viimeksi tarhassa.
Jos rva:lta kysytään, mitä kuuluu, vastaa rva, että paremminkin olisi voinut sujua. Rva tarkoittaa tällä nimenomaan sairauskierrettä, kyllä meille muuten ihan hyvää kuuluu. Kierre alkoi siitä, kun Naakalle tuli nuhakuume marraskuun toisen viikon alussa.
Rva on käynyt läpi nuhakuumeen, siitä seuranneen infektioastman, poskiontelontulehduksen ja noroviruksen! Siinä välissä olemme hoitaneet Naakan kaksi nuhaa ja tämän viimeisimmän taudin. Niskaset toivoisivat nyt, että edes vähän aikaa sujuisi sairastamatta.
Itse niskan hoito on ollut jo pitkään ihan retuperällä. Nyt joulun aikoihin rva pääsee toivoakseen paneutumaan siihen. On mukava ajatus mennä salille kuntoilemaan, kyllä se sitten taas siitä, kun pääsee aloittamaan. Ennen oksennustautia ja yskän jälkeen rva ehti käydä salilla kerran, joogatunnilla.
Oksentamiseen niska reagoi huonosti, kuten arvata saattaa. Torstaina olo oli niin hutera, että rva:n piti poistua leikkikentältä hyvin nopeasti saapumisen jälkeen. Ortonin fyssarikäynti puolitoista viikkoa sitten meni vähän hukkaan, kun sen jälkeen pitäisi myös kuntoilla aktiivisesti eli ylläpitää siellä aikaansaatua vetreyttä.
Niskasilla ei myöskään sattuneesta syystä näytä Naakan joulukalenteria lukuun ottamatta yhtään jouluiselta. Tänään ei-jouluihmisemme hra ilmoitti pontevasti, että iltapäivällä haetaan meille tuosta lähitorilta kuusi! Rva:lla ei ole mitään sitä vastaan.
PS: Iso kiitos sille, joka viime sunnuntaina asioi ruokakaupassa puolestamme
Kyllä oli niin tappotauti tämän vuotinen norovirus, että aikuinenkin itki kun oli niin paha olla. Ja ne kivut siihen päälle, kun joka paikkaan koski eikä kärsinyt enää edes nukkua kivuiltaan ja hereilläkään ei jaksanut olla. Neljä vuotta sitten olen käynyt saman läpi ja toivottavasti ei tarvitse taas seuraavaan neljään vuoteen tautia potea. Niska on aivan rikki syvävenytyksistä pöntön äärellä ja koko kroppa meni aivan lukkoon kuumeen kiristämistä lihaskalvoista. Vasta olin sanonut ääneen, että on kaksi asiaa joita kammoan yli kaiken näillä vammoilla, oksennustautia ja kuumetta ja eikös ne tulleet molemmat yhtä aikaa. Että sympatiani ovat puolellasi, vain toinen rikkiniskainen tietää miten vuosien kuntoutus voi nollautua yhdellä yökkäyksellä.
VastaaPoistaToivottavasti teilläkin sairastelukierre on nyt ohi ja ennenkaikkea pääsette joulun viettoon rauhassa ja terveinä! Hyvää joulua ja kaikkea hyvää vuodelle 2015!
Sama juttu, se olo oli yksinkertaisesti ihan hirveä. Mulla tuli niska niin kipeäksi, ettei se meinannut kestää edes pehmeän tyynyn kosketusta. Seuraavana päivänä niska meni varsin hervottomaksi, eikä päätä meinannut jaksaa pitää pystyssä. Nyt olo alkaa olla melko ok, siis niska tuntuu vain jäykältä. Ehkä se tästä, viettäkää tekin mukava joulu, vuosi 2015 tuokoon teillekin tullessaan kaikkea hyvää :)
Poista