Syksyllä akvaariossamme

Akvaarion hoitorutiinit ovat sujuneet meillä viime kuukausina yhteistuumin. Kun sanon Naakalle, että "kalat ovat sotkeneet akvaariot", hän on heti valmiina osallistumassa siivoukseen. Viikkosiivous on n. 40 litran vedenvaihto ja kasvien, erityisesti pintakasvien karsiminen.

Ihan tyytyväinen en akvaarioni tämänhetkiseen tilanteeseen ole (no, en ole ollut sitä koskaan, sehän se akvaarionpidon ydin taitaa olla). Limaska pitäisi viimeinkin hävittää akvaariosta kokonaan, siis se sitkeä pintakasvi, joka peittää akvaarion pintaa mattona, mikäli sitä ei puhdista pois.

Limaska on siinä mielessä pirullinen tuttavuus, että se lisääntyy nopeasti, sitä on vaikea hävittää ja se tulee eläinkaupasta kala- tai kasvihankintojen mukana yhä uudelleen ja uudelleen. Jos akvaarion valot olisivat sammuksissa pari viikkoa putkeen, se voisi hävittää limaskan, mutta vaikuttaa myös muihin kasveihin.

Lisäksi, meillä olisi hyvinkin pian edessä akvaarion ulkosuodattimen siivous. Sen siivous on vähän isompi projekti, yleensä työn kesto on meillä vähän toista tuntia. Sitä ei voi tehdä yhteistyössä Naakan kanssa, sillä suodattimessa on todella paljon pieniä osia.

Ulkosuodattimen siivous on onneksi mieluisa työ sekä minulle että puolisolle, ongelmana on vain sopivan ajankohdan löytäminen. Pian joka tapauksessa, sillä virtausteho on nyt jo huolestuttavan heikko.

Tämä suodatintyyppi siivotaan neljännesvuosittain, ja joka kerta vaihtoon menee vähän eri osia, kuten filttereitä. Nyt ei vaihdeta muuta, mutta ensi kerralla vaihtoon menevät letkut.

Kaloillakin on hauskoja päivärutiineja. Partamonnit, ne seura-akvaarioiden tyypillisimpiin levänimijöihin kuuluvat juron näköiset otukset ovat kuuluneet kalastoomme oikeastaan aina. Tällä hetkellä niitä on kaksi, molemmat ovat lyhyestä "parrasta" päätellen tyttöjä.

Partamonnit viihtyvät parhaiten akvaarion uppopuissa, toisen partamonnin lempipaikka on eräs uppopuun kolonen, ja hänen oleskelunsa on havaittavissa lähinnä siksi, että pyrstö jää "luolan" ulkopuolelle.

Meidän partamonnit vilkastuvat iltaa kohden, silloin niitä näkee liikkeessä pitki akvaarion pohjaa. Ne tykkäävät kaikenlaisesta pohjalle putoavasta ruuasta. En muista, että meillä olisi ollut mitään erityisiä hoito-ongelmia partamonnien kanssa. 10 vuotta tai vielä pidempi ikä ei ole mikään poikkeus.

Naakkakin tuntuu bongaavan helpoiten juuri nämä monnit, erityisesti silloin kun ne tulevat lasiin kiinni ruokailemaan. Pituutta on molemmilla monnityttösillä yki 10 senttiä, luultavasti nämä yksilöt ovat jo täysikasvuisia, sillä ikää heillä on jo muutama vuosi.

Tässä on meidän toinen monnityttönen lempi-uppopuussaan:


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys