Synttäreiden jälkeen
Synttärit vietettiin viime sunnuntaina onnistuneesti, nyt meillä on oikein juhlittu 6-vuotias. Valmistelut sujuivat kerrankin tosi chillisti, kun Touhi oli isällää lauantaista sunnuntaihin. Kyllä me Naakan kanssa saimme aikaa kulumaan, niin paljon järkättiin, koristeltiin ja katettiin pöytää.
Minulla oli valmis kakkupohja, jonka kostutin maidolla ja täysin persikka-banaanisoseella (siis vauvansosetta ja banaaneita muussattuna. Kakusta tuli hyvin perinteinen, ei siis sellainen sokerimassakuorrutteinen.
Oli meillä aikamoinen hulina - lapsia taisi olla 14 ja aikuisia noin kymmenen. Vetonauloiksi muodostui aarteenetsintä (pieniä suklaapatukoita piilotettuna olkkariin) sekä höyrytetyt nakit, joita tarjoiltiin juhlinnan keskivaiheessa. Kumpaakaan ei kyllä etukäteen suunniteltu vetonauloiksi.
Vaikka olin etukäteen väsynyt, oli olo juhlia järkätessä ja juhlien aikana hyvä. Olo oli myös kiitollinen - ihanaa että tyttärelläni on niin paljon ystäviä ja melkein kaikki pääsivät paikalle.
Ettei alkuviikko olisi ihan flow`ssa sujunut, lapset alkoivat tietenkin oksentaa. Touhi aloitti maanantaina aamuyöllä, ja oksentelevan Naakan hain päiväkodista maanantai-iltapäivänä...ja ei kun tuttua pyykkäystä ja yökkäystä.
Onni oli, että kumpikin lapsi parantui aikalailla kuntoon tiistai-iltapäivään mennessä. Sääthän suosivat, ja ulos päästiin (ja on päästy tähän asti joka päivä). Naakka on potkutellut paljon potkulaudallaan, ja Touhi Naakan vanhalla potkupyörällä.
Keskiviikkona oli leikkipuiston kevätjuhla - jokavuotinen lasten suosikkitapahtuma. Makkaranpaistot ja onginnat tuli kierrettyä, ja kasvomaalauksetkin saatiin, vaikka väliin iski myös sadekuuro.
Eilen eli torstaina söimme töiden ja päiväkodin jälkeen hernekeitot, jonka jälkeen lähdimme Naakan kanssa palstalle kastelemaan. Aikamoiseksi pikkuviidakoksi on palstani muuttumassa, suunnitelmissa onkin mennä uudelleen kitkemään heti huomenna aamupäivällä.
Naakka tykkää toistaiseksi käydä palstalla. Eräs vetonaula taitaa olla vapaus. Kun Touhi ei ole mukana, olen antanut Naakan juoksennella vapaasti (hän osaa pysyä poluilla menemättää kenenkään kasvimaan läpi).
Uuden vapautensa seurauksena Naakka on käynyt tutustumassa jokaiseen retkillä kohtaamaansa mummoon ja pappaan :D Luulen, että 6-vuotiaalle voi jo antaa jonkin verran vapautta. Naakka katosi välillä näköpiiristä, mutta kävi ilmoittautumassa minulle noin viiden minuutin välein.
PS. Kaiken kaikkiaan viikko on ollut hyvä - onneksi nyt saa kuitenkin vähän levätä!
PPS. Lukuharrastukseni on saanut uutta puhtia, kun olen loppukevään aikana kokeillut sekä ääni- että e-kirjaa. Kirjoitan jonkinlaisen vertailun piakkoin.
PPPS. Kun lapset sairastuivat heti juhlien jälkeen, koin nopean henkilökohtaisen kriisin pohtiessani, että minkähän pöpön olen tartuttanut koko juhlaporukkaan. Lapsilla ei ollut kuitenkaan oireita juhlan aikana, ja toisaalta kukaan muu ei loppujen lopuksi sairastunut, pelkoni oli turha.
Minulla oli valmis kakkupohja, jonka kostutin maidolla ja täysin persikka-banaanisoseella (siis vauvansosetta ja banaaneita muussattuna. Kakusta tuli hyvin perinteinen, ei siis sellainen sokerimassakuorrutteinen.
Oli meillä aikamoinen hulina - lapsia taisi olla 14 ja aikuisia noin kymmenen. Vetonauloiksi muodostui aarteenetsintä (pieniä suklaapatukoita piilotettuna olkkariin) sekä höyrytetyt nakit, joita tarjoiltiin juhlinnan keskivaiheessa. Kumpaakaan ei kyllä etukäteen suunniteltu vetonauloiksi.
Vaikka olin etukäteen väsynyt, oli olo juhlia järkätessä ja juhlien aikana hyvä. Olo oli myös kiitollinen - ihanaa että tyttärelläni on niin paljon ystäviä ja melkein kaikki pääsivät paikalle.
Ettei alkuviikko olisi ihan flow`ssa sujunut, lapset alkoivat tietenkin oksentaa. Touhi aloitti maanantaina aamuyöllä, ja oksentelevan Naakan hain päiväkodista maanantai-iltapäivänä...ja ei kun tuttua pyykkäystä ja yökkäystä.
Onni oli, että kumpikin lapsi parantui aikalailla kuntoon tiistai-iltapäivään mennessä. Sääthän suosivat, ja ulos päästiin (ja on päästy tähän asti joka päivä). Naakka on potkutellut paljon potkulaudallaan, ja Touhi Naakan vanhalla potkupyörällä.
Keskiviikkona oli leikkipuiston kevätjuhla - jokavuotinen lasten suosikkitapahtuma. Makkaranpaistot ja onginnat tuli kierrettyä, ja kasvomaalauksetkin saatiin, vaikka väliin iski myös sadekuuro.
Eilen eli torstaina söimme töiden ja päiväkodin jälkeen hernekeitot, jonka jälkeen lähdimme Naakan kanssa palstalle kastelemaan. Aikamoiseksi pikkuviidakoksi on palstani muuttumassa, suunnitelmissa onkin mennä uudelleen kitkemään heti huomenna aamupäivällä.
Naakka tykkää toistaiseksi käydä palstalla. Eräs vetonaula taitaa olla vapaus. Kun Touhi ei ole mukana, olen antanut Naakan juoksennella vapaasti (hän osaa pysyä poluilla menemättää kenenkään kasvimaan läpi).
Uuden vapautensa seurauksena Naakka on käynyt tutustumassa jokaiseen retkillä kohtaamaansa mummoon ja pappaan :D Luulen, että 6-vuotiaalle voi jo antaa jonkin verran vapautta. Naakka katosi välillä näköpiiristä, mutta kävi ilmoittautumassa minulle noin viiden minuutin välein.
PS. Kaiken kaikkiaan viikko on ollut hyvä - onneksi nyt saa kuitenkin vähän levätä!
PPS. Lukuharrastukseni on saanut uutta puhtia, kun olen loppukevään aikana kokeillut sekä ääni- että e-kirjaa. Kirjoitan jonkinlaisen vertailun piakkoin.
PPPS. Kun lapset sairastuivat heti juhlien jälkeen, koin nopean henkilökohtaisen kriisin pohtiessani, että minkähän pöpön olen tartuttanut koko juhlaporukkaan. Lapsilla ei ollut kuitenkaan oireita juhlan aikana, ja toisaalta kukaan muu ei loppujen lopuksi sairastunut, pelkoni oli turha.
Kommentit
Lähetä kommentti