Rouva Niskanen

 Jokohan nyt alkaisi rauhoittua... siitä olen iloinen, että saan ensi viikon työskennellä ylhäisessä yksinäisyydessäni - siis osan viikkoa. Kuormitun työssä ihmisten kohtaamisesta, vaikka pidän siitä. Sen vuoksi on ihanaa, kun tulee vähän väljempää.  Tällä viikolla kävin yhtenä päivänä töiden jälkeen tekemässä käsi- ja selkäliikkeitä työpaikan kuntosalilla. Olin niin väsynyt, että meinasin skipata. On kuitenkin hyvä, että päätin mennä. Heti tuli parempi olo kroppaan. Torstaina tein verkko-pilateksen. Sekin oli hyvä päätös. Kun sunnuntaina vielä suuntaan lähi-pilatekseen, olen oikein tyytyväinen tähän viikkoon. En ehkä treenaa niin paljon kuin silloin kun kävin säännöllisesti salilla. Toisaalta olen saanut vaihtelua. Eilen kävimme hakemassa kauppakeskuksesta pari joululahjaa, ruokaa (tänään tulee kahvitteluvieraita) sekä uuden kasvivalon (edellinen teleskooppivarsi vääntyi ja lopulta melkein katkesi). Pelargoniani (ja siinä sivussa muutama muukin) saa siis valoa. Kävimme myös ...

Asia, joka meille tulee eteen tammikuussa , on yläkouluun hakeminen. Naakka on nyt kuudes-luokkalainen, ja mielestäni haimme aivan juuri ensimmäiselle luokalle...no, myönnettäköön, että siitä alkaa jo olla aikaa. Seiskallehan voi hakea erilaisille painotusluokille. Koska Naakka on jo nyt kaksikielisellä luokalla ja opetus jatkuu omassa koulussa (toisen kielen opetus vähenee 25 prosenttiin aiemmasta), ei sentään uusia painotuksia tarvita. Koulu siis säilyy samana, koska muutto uuteen koulurakennukseen tapahtui nyt kuudennen luokan aikana. Siksi ei kamalasti tunnu siltä, että muutos olisi suuri. Toista oli oma yläkouluun siirtyminen. Yläkoulu oli toisella puolella kuntaa (hain lähemmäs, naapurikuntaan, jotta olisin päässyt kiusaajista. No en päässyt ja kiusaaminen mahdollistettiin. Kiusaajat toki tarttuivat syöttiin.) Matkasta tuli pitkä. Heti seitsemän jälkeen piti olla bussipysäkillä, kun kun koulu alkoi kahdeksalta. Pois pääsi aikaisintaan kolmen aikaan. Se oli jälkeenpäin ajateltuna ...

 Vietin viimeisen vuorokauden aikana enemmän aikaa Helsingin keskustassa kuin olen ehkä viettänyt todella moneen vuoteen. Minulla oli puolet työpäivästä siellä, sen jälkeen kaupoissa kiertelyä ja sitten vielä hotelliyö puolison kanssa.  Täytyy sanoa, että olipa mukavaa! Työni tapahtuu yleensä työpaikalla, samassa rakennuksessa. Lounaskin syödään paikan päällä, koska mihinkään ei juuri koskaan kerkeä. Siksi oli hauskaa, että yksi päivä oli vähän erilainen.  Kiertelin tosiaan vielä kaupoissa, ja täytyy sanoa, että olen pudonnut aikalailla kärryiltä siitä, mitä Helsingin keskustassa on. Ainakaan Aleksi ei näyttänyt enää niin tyhjältä kuin muutamia vuosia sitten. Mukavaa, että kivijalkaliikkeet vetävät yhä ainakin jonkin verrran väkeä. Stockmannillakin kävin pitkästä aikaa, mikä oli mukavaa. Hotellissakin oli mukavaa. Ensin ajattelimme, että voisi käydä jossakin kulttuuririennossa (vaikkapa museossa). Totesimme kuitenkin, että olemme liian väsyneitä ja tarvitsemme pikemminki...

 Olen ollut mielenterveysongelmainen oikeastaan koko aikuisikäni ajan. Papereissani lukee yleinen ahdistuneisuushäiriö ja pakko-oireinen häiriö. Molemmat ovat osoittautuneet kroonisiksi, eikä jälkimmäinen ole ihan lievimmästä päästä. Minulla on lääkitys, joka on vissiin kohdillaan. Kuitenkin, oireet vievät ajoittain ison annoksen toimintakyvystäni. Esimerkiksi nyt on vähän heikompi kausi. Uskon sen johtuvan stressistä ja ylikuormituksesta, lähinnä työelämästä ja meidän muutosta. Huonompina kausina en oikeastaan voi kuin yrittää rauhoittua. Huono vointi ei ikinä mene nopeasti ohi, vaan se lievenee hitaasti. Välillä tarvitsen sairauslomaa. Nyt en ole sairauslomalla, mutta hakeudun, mikäli tilanne ei helpota. Olen ollut surullinen ja katkerakin . Tottakai, jokainen olisi mielellään terve. Tiedän, että tilanne on krooninen, eli mielenterveyden osalta olen pitkäaikaissairas. Unohdan kuitenkin sen parempien kausien aikana.  Olen käynyt terapiassa nyt kolmatta vuotta. Keväällä lopet...

 T. tykkäsi kiekkokoulusta todella paljon! Olin itsekin mukana ja huomasin, että hän pysyi luistimilla paremmin kuin olin olettanut. Hän on itse ainakin tällä hetkellä sitä mieltä, että haluaa jatkaa. Tosin tämä sunnuntai jää välistä, kun T. tuli kipeäksi - tällä hetkellä kurkku on kipeä, ei vielä muuta. En tiennyt, kuinka paljon varusteita pieni kiekkoilija tarvitsee päälleen. Mukana olivat "pakolliset" varusteet, jotka hankimme etukäteen. Lisäksi tarvittiin monenlaisia suojia. Niiden pukemisessa piti todellakin olla apuna. Koskahan kiekkojuniori oppii pukemaan itse? Teimme heti aloittelijan virheen, kun T:llä oli liikaa päällään. Täytyy seuraavalla kerralla muistaa ohuempi asu :D  T. itse sanoi, että jäällä on ihana mennä, kun pääsee kovaa. Hän tykkäsi monista rasteista, mutta eniten niistä, joissa lauottiin maaliin tai pelattiin. Katsotaan siis, mihin tämä harrastus kantaa :) Minulle kävi vähän hassusti. Löin viime viikonloppuna varpaani niin kovaa kynnykseen, että se ta...

Tällä viikolla on täällä etelärannikolla ollut pari kertaa maa valkoisena. Räntäsadettahan se, eikä se ole lopulta maahan jäänyt. Silti se valaisee mukavasti harmautta. Varsinkin T. on ollut innoissaan. Hän odottaa jo ulkoilua talvisessa säässä.  Töissä puurtaen on tämäkin viikko mennyt. Joulu vähän stressaa. Onhan se toki niin, että joulu tulee vähemmälläkin jne., mutta ei se kuitenkaan koskaan niin mene. Onneksi asioita voi tilata eikä tarvitse juoksennella kaupoissa. Itse kodin laittamisessa on vielä oikein paljon tekemistä. Rullaverhojen asentaja tulee kun tulee. Sen jälkeen on luultavasti vuorossa toisen kapean kirjahyllyn tilaus (ei aavistustakaan, minne laitetaan), keittiön sivupöytä ja - kaappi. Sen jälkeen T:n huone... Koska kaikkea mahdollista on niin paljon, pitää tehdä myös rentouttavia asioita. Olen menossa Kallion kirkon joulukonserttiin ensi viikolla. Olen ehkä ollut kerran sisällä Kallion kirkossa enkä juuri koskaan joulukonsertissa, joten olen tosi iloinen päästes...