Juustohöyläillen

Nyt onkin jo sunnuntai, ja viikko ystäviemme seurassa alkaa ikävä kyllä lähestyä loppuaan. Vieraamme lähtevät takaisin kotimaahansa huomenna iltapäivällä.

Minulla oli eilen varsin huono olo niskani kanssa, ja koska olimme vielä mökillä ja pakkaaminen oli tekemättä, meinasi pieni pakokauhu iskeä. Sitten ymmärsin, että meitähän on täällä neljä aikuista, joten eihän minun kaikkea tarvitse yksin tehdä!

Juustohöylä on herättänyt keskustelua viikon varrella, se kun ei ole vieraillemme juuri ollenkaan tuttu keksintö (ja meille taas niin tavallinen). Toinen vieraistamme haluaa nyt ostaa sellaisen.

Kulttuurivaihtoa olemme harrastaneet myös voiveitsien kanssa - Saksassa kun on tapana kattaa pöytään kaikille oma voiveitsi, ja meillä (siis ainakin minun perheelläni) on tapana käyttää yhtä yhteistä voiveistä. Joinakin päivinä olemme toimineet meidän tavallamme, joinakin taas heidän.

Suurkaupunkilaisvieraamme nauttivat kesämökkeilystä täysin siemauksin - tottakai tutustutimme heidät tahtomattamme myös hirvikärpäsiin!

Tänään olemme olleet jo kaupungissa, ja vierailimme myös Kiasmasta, josta taidankin kirjoittaa enemmän, kunhan saan valokuvat ulos kamerasta.

Loppuun vielä yksi hyvä uutinen: sain Kelasta positiivisen kuntoutuspäätöksen, joten tänä syksynä minulla on todennäköisesti ainakin yksi kuntoutusjakso selkäsairaala Ortonissa!


Kommentit

  1. Juustohöylä oli kulttuurishokki myös meidän austraalialaisvieraallemme :D Ja meilläkin käytetään vain yhtä voiveitseä ;)

    Mitenkäs muuten vierailu on ottanut voimille? Minä olin ainakin vain puhki jo 4 päivän jälkeen...

    VastaaPoista
  2. No hyvä että joku muukin on yhden voiveitsen kannalla ;) Juu, olin useaan otteeseen aika väsynyt, enkä pystynyt ottamaan osaa jokaiseen aktiviteettiin. Esimerkiksi tuo Suomenlinnan-kierros olisi ollut minulle aivan liian raskas, vaikka olisinkin sinne halunnut.

    Kesämökkireissu meni muuten hyvin, mutta lähtöpäivänä iski niin hutera olo, etten sitten päivän tai illan aikana tehnyt juuri mitään muuta kuin löhöilin sohvalla (vieraidemme joukossa tosin).

    Välillä myös jatkuva vilske, puhe ja hälinä olivat raskaita, kun minulle tulee niistä vähän samankaltaisia oireita kuin myös sinä olet blogissasi kirjoittanut.

    Yhteenvetona voisi todeta, että viikko oli henkiseltä kannalta täydellinen, mutta fysiikka ei olisi ehkä enää toista samankaltaista viikkoa kestänyt :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Lasten kaverit kylässä - ruokailu

Lasten merkkivaatebuumi - tulipahan koettua