Toipuminen ja ystävällisyys
Täällä toivutaan flunssasta vieläkin. Viikko sitten satutettu kylki on edelleen samperin kipeä - varmaan paranisi, jos lopettaisin yskimisen (vähän hankalaa tässä tilanteessa). Muutenkin tämä niistäminen saisi jo loppua.
Maanantaina minulla oli aika omalle fyssarilleni. Olin silloin vielä heikommassa kunnossa. Matka oli aika raskas, kun piti kyljen takia hengittää niin pinnallisesti. Fyssari päivitti omaa muistiaan, ja käytiin läpi suunnilleen samat asiat kuin edelliselläkin kerralla. Yhden lisäliikkeen sain, ja sitä pääsen kokeilemaan varmaankin jo tänään.
Kun viimein pääsin takaisin kotiovelle, meidän hissi oli tietysti remontissa! Jossakin vaiheessa portaiden nousua flunssani alkoi kuulostaa lähinnä keuhkoahtaumalta. Onneksi hissi toimii nyt, ja sisustuskin on päivitetty nykyaikaiseksi (mitä hyötyä siitä sitten onkaan).
Pari päivää sitten koimme pienen takaiskun. Tilanne alkoi yllättävällä ja positiivisella tiedolla. Meille oltiin tarjoamassa kaupungin vuokra-asuntoa! Kaikki vaikutti hyvältä. Kun kävimme taloyhtiön nurkilla "nuuskimassa", selvisi eräs ikävä asia.
Tuleva asuntomme olisi n. kuuden metrin päässä vilkasliikenteisestä tiestä, jota käyttää mm. rahtialueelle matkaava rekkaliikenne vuorokauden ympäri! Kaikki asunnon ikkunat ja parveke (kerros 2) ovat sinne tielle päin, joten tuulettaminen olisi käytännössä mahdotonta.
Harmitti, kun selvisi, että olemme tarveharkinnassa jonon kärjessä, mutta meille tarjottiin korttelin surkeinta asuntoa. Asunto sisäpihan puolelta olisi ollut ok, mutta ihan tuon saasteen ja melun takia sanomme meille tarjotulle asunnolle ei. Jos nyt tipumme johon häntäpäähän, säästämme ainakin vauvan keuhkoja ja omiamme tietysti myös.
Huomenna menen sokerirasitustestiin ja perjantaina Ortonin fyssarille. Onneksi viikonloppuna ei sentään tarvitse juosta vastaanotoilla! Tämän illan ohjelma onkin sitten paasto, johon en suhtaudu suurella innolla, mutta eihän se kenellekään kivaa ole.
Nyt pitää lähteä kaupungille hoitamaan muutama asia. Tällä ankkakävelyllä aikaa kuluu varmasti ihan kiitettävästi. Surkeudentunnolle ei kuitenkaan ole sijaa, sillä tämän viikon meditaatioharjoitusten aiheena on ystävällisyys ihan omaa itseä kohtaan.
Maanantaina minulla oli aika omalle fyssarilleni. Olin silloin vielä heikommassa kunnossa. Matka oli aika raskas, kun piti kyljen takia hengittää niin pinnallisesti. Fyssari päivitti omaa muistiaan, ja käytiin läpi suunnilleen samat asiat kuin edelliselläkin kerralla. Yhden lisäliikkeen sain, ja sitä pääsen kokeilemaan varmaankin jo tänään.
Kun viimein pääsin takaisin kotiovelle, meidän hissi oli tietysti remontissa! Jossakin vaiheessa portaiden nousua flunssani alkoi kuulostaa lähinnä keuhkoahtaumalta. Onneksi hissi toimii nyt, ja sisustuskin on päivitetty nykyaikaiseksi (mitä hyötyä siitä sitten onkaan).
Pari päivää sitten koimme pienen takaiskun. Tilanne alkoi yllättävällä ja positiivisella tiedolla. Meille oltiin tarjoamassa kaupungin vuokra-asuntoa! Kaikki vaikutti hyvältä. Kun kävimme taloyhtiön nurkilla "nuuskimassa", selvisi eräs ikävä asia.
Tuleva asuntomme olisi n. kuuden metrin päässä vilkasliikenteisestä tiestä, jota käyttää mm. rahtialueelle matkaava rekkaliikenne vuorokauden ympäri! Kaikki asunnon ikkunat ja parveke (kerros 2) ovat sinne tielle päin, joten tuulettaminen olisi käytännössä mahdotonta.
Harmitti, kun selvisi, että olemme tarveharkinnassa jonon kärjessä, mutta meille tarjottiin korttelin surkeinta asuntoa. Asunto sisäpihan puolelta olisi ollut ok, mutta ihan tuon saasteen ja melun takia sanomme meille tarjotulle asunnolle ei. Jos nyt tipumme johon häntäpäähän, säästämme ainakin vauvan keuhkoja ja omiamme tietysti myös.
Huomenna menen sokerirasitustestiin ja perjantaina Ortonin fyssarille. Onneksi viikonloppuna ei sentään tarvitse juosta vastaanotoilla! Tämän illan ohjelma onkin sitten paasto, johon en suhtaudu suurella innolla, mutta eihän se kenellekään kivaa ole.
Nyt pitää lähteä kaupungille hoitamaan muutama asia. Tällä ankkakävelyllä aikaa kuluu varmasti ihan kiitettävästi. Surkeudentunnolle ei kuitenkaan ole sijaa, sillä tämän viikon meditaatioharjoitusten aiheena on ystävällisyys ihan omaa itseä kohtaan.
Voi harmi tuota asuntoasiaa, mutta toisaalta nämä ovat asuntojutut ovat asioita, joissa ei kannata kiirehtiä.
VastaaPoistaMietin tuota kylkeäsi, että jos se kipu ei ala laantua, niin kannattaisi käydä kuvauttamassa kylki. Et nimittäin olisi ensimmäinen joka murtaa kylkiluunsa rajulla yskimisellä.
Pikaista toipumista ja aurinkoista kevätpäivää!
Ansku, näin on :) Onneksi meillä on katto pään päällä ja aikaa etsiskellä ihan rauhassa. Juu, kylkeä täytyy pitää silmällä. Toisaalta, jos siellä on esim. pieni murtuma, sille ei oikeastaan voi tehdä muuta kuin pitää levossa.
VastaaPoistaKiitos, toipuminen jatkuu ja tuo aurinko on kyllä ihana juttu :)