Rouva Niskanen

Niskaset ovat kotiutuneet matkaltaan Pohjois-Karjalaan, Kolille. Tällä kertaa matkassa oltiin hra:n, Naakan sekä kolmen isovanhemman voimin. Menomatka taitettiin "läntistä" reittiä Mikkelin ja Varkauden kautta, tulomatkalla ajeltiin Parikkalan, Imatran ja Kouvolan reittiä. Matkalla nähtiin ja koettiin taas paljon. Harjoittelimme lypsämään vuohen, syöttämään lampaita (Naakka suuttui, kun lampaat eivät antaneet takaisin niille syötettyjä leipiä), kuulimme vaeltamisesta, vanhojen rakennusten kunnossapidosta ja paljon muusta. Aikuiset Niskaset nauttivat, kun pääsivät kiipeämään Ukko-Kolille ihan kaksin. Ei sinne Naakkaa olisi missään tapauksessa voinut ottaakaan, sen verran jyrkillä kallioilla liikuttiin. Myös rva onnistui kiipeämään, eihän näköalapaikalle olekaan vaikeaa reittiä. Näkymä Ukko-Kolilta oli jälleen uskomaton. Oli sumuista. Ensin ei näkynyt mitään, sitten pieniä alueita alkoi erottua. Pielistä, sen saaria ja vastakkaista rantaa. Lopuksi näimme koko maiseman. K...

Minulla on tosi harvoin kirjoitettavaa itse blogista, mutta tällä viikolla on tullut eteen sellainen hetki. Olen päässyt blogini kanssa melko helpolla, ilkeiden kommenttien suhteen. Viime aikoina, sanotaanko viime kuukausina, niitä on alkanut tipahdella jonkin verran, olen poistanut sellaiset välittömästi. Joten, täten ilmoitettakoon, että blogissani ei vallitse vapaa journalismi, vaan suojelen itseäni ja lukijoitani ilkeileviltä viesteiltä. Minun, kuten useiden lukijoidenkin on keskityttävä sairautensa kanssa selviytymiseen sekä kuntoutumiseen, energiaa syöville kirjoituksille ei ole elämässämme tilaa. Mutta, kuten sanottua, useimmat kommentit, niin anonyymit kuin muutkin, ovat olleet positiivisia, rakentavia ja kannustavia. Eri mieltä saa toki olla, mutta jotta keskustelua syntyisi, olisi kiva, jos esimerkiksi "Tosi idioottimaista" -lausahdus jollakin tavalla perusteltaisiin. Asiasta kolmanteen..ikämarsut Nasu ja Matilda ovat jakselleet viime aikoina hyvin. Ne ovat ...

Yritän tässä edelleen sisäistää, että lapsukaiseni on todella menossa päiväkotiin. Sitten emme kerkeäkään leikkipuiston päivätoimintaan ja sen sellaiseen. Apua, pitää nimikoida vaatteet! Onko teillä hyviä vinkkejä nimeämiseen? Moni kotona ollut vanhempi suree kiireettömien aamujen loppumista. Rva ei ole kyllä huomannut sitä kiireettömyyttä. Naakka ei esimerkiksi ymmärrä, että vanhemmatkin syövät joskus. Hän loukkaantuu, mikäli havaitsee äidin tai isin istuvan pöydän ääreen kahvikupin kanssa. Rva:lla tulee yleensä kiipe ponkaista tämän perheemme aamuaktiivin kanssa ulos ja puistoon, sillä Naakka alkaa hyppiä seinille ja lentelisi kattoonkin, mikäli jäisimme edes joskus sisälle kiireettömästi. No, tapahtuu sitä välillä. Silloin rva:n on koko ajan tehtävä jotakin, sillä istua nyt ei ainakaan saa. Siksi olenkin ihmetellyt, kun kerrotaan köllöttelyhetkistä sängyllä vauvan (meidän vauva hermostui sellaisesta myös ihan pienenä, piti kävellä ja hytkytellä sylissä) kanssa. Myös se, että ...

Kuluneella viikolla niskaongelmat ovat taas olleet vähän isompia. Maanantaisen hierojan (tai oikeastaan hierontapenkin) jälkeen huimasi ja heikotti pari päivää. Niska ja hartiat menivat niin jumiin, etten oikeasti keksinyt keinoa parantaa tilannetta. Hankaluutena oli esimerkiksi leikkikentällä olo, kun siellä voi istua (saati sitten maata) vain muutaman sekunnin pätkissä. Vaikka muuten niin ihanalla kentällä on jopa aidattu pienten puoli, kenttä ei ole sellainen, jossa itse voisi istua penkille ja antaa lapsen kirmata. Leikkikentällä on esimerkiksi sellainen "penger", n. 60 senttimetrin pudotus, josta Naakan kokoinen ja -älyinen taapero putoaa helposti nenälleen. Naakka osaa oikeastaan laskeutua aika nätisti, mutta pudotus on haaste. Tyttäreni taas pitää haasteista, joten hän haluaa "vuorikiipeillä" juurikin sillä penkereellä. Torstaina pääsin oman fyssarini käsittelyyn. Puolet tunnista käytettiin toiveideni mukaan (idea oli myös fyssarista hyvä) Ortonin k...

Eilen iltapäivällä saimme sen kauan odotetun soiton päiväkodin johtajalta. Viesti oli iloinen, meidän Naakka on saanut osapäiväisen päiväkotipaikan ihan tästä läheltä, vähän yli 200 metrin päästä kotoa! Iloa ja helpotusta seurasi rva:lla kimppu ristiriitaisia tunteita: "voi ei, nyt se lapsi lähtee maailmalle!", "teenkö oikein?" ja niin edelleen (minulla ei ole muiden- tai omaa lasta koskevia, tiukkoja mielipiteitä päivähoitoasiasta, nämä tunteet ovat ihan primitiivisiä äiti-ajatuksia. En kumminkaan päästäisi Naakkaa mihinkään, vaikka hän olisi 50-vuotias ;) Kun päiväkoti alkaa, Naakan ikä on n. 1v 4kk. Hän on päiväkodissa osan viikkoa ja puolipäiväisesti. Rva:lle (ja tietysti myös hra:lle) jäänyt aika sujuu niin, että rva aloittaa todenteolla yrityksensä palata työelämään, näin osa-aikaisesti. Saa nähdä, mihin kaikkeen rahkeet riittävät, ehkä ensi vuonna tähän aikaan olemme jo viisaampia. Mies jatkaa nelipäiväistä viikkoaan, jolloin hänellekin jää yksi arkipä...

Tämä viikko onkin melkein "lomaviikko". Oikeasti hra on töissä ja tekee pitkää päivää, Naakan kanssa päivät kestävät muutenkin kellon ympäri. Kuitenkin, rva:lla on tänään hieronta, huomenna ihonhoito ja meikkineuvonta (voitin sen salilla arvonnassa, en muista olleeni näin onnekas) ja torstaina fyssari Ortonissa. Saa nähdä, miten ehostunut rva:n hipiä ja muukin kroppa tällaisen viikon loputtua on! Nyt kesän aikana on käynyt erittäin selväksi, että säännöllistä hierontaa tarvitaan edelleenkin. En millään onnistu saamaan lihaksiani vetreiksi omatoimisesti, niska, hartiat ja yläselkä jumittavat ilman hierontaa oikein toden teolla. Eilen laitoin salilla pyörimään venyttelyvideon, ja tein (olin siis yksin koko jumppasalissa) puolen tunnin rauhallisen venyttelyn. Toivottavasti joku paikka vetreytyi...Minulla on sellainen kokemus, että saan omatoimisesti venyteltyä kaiken vyötäröstä alaspäin, mutta yläosastoon on edelleen melkein mahdoton vaikuttaa. Sellaisesta asiasta olen...

Rva:n ensimmäinen "työviikko" on mennyt ihan hyvin. Vaikeuksia ovat tuottaneet lähinnä tietyt matkat.  Naakalla oli nimittäin tiistaina elämänsä ensimmäinen hammaslääkäri tai oikeastaan tarkastus. Matkustimme tarkastukseen bussilla. Bussissa oli vähän tilaa, taitavat olla vanhemman kaluston busseja, joihin mahtuvat yhdet rattaat ja yksi viereen istumaan tai kahdet rattaat siten ettei kumpikaan istu. Rva:lle on aina hieman hankalaa, kun on rattaiden kanssa liikkeellä eikä voi itse istua. Siinä kärrypaikalla istui vielä yksi kyynärsauvojen kanssa kulkeva aikuinen (paikka toimii myös invapaikkana). Myös toinen henkilö oli paikalla lastenvaunujen kanssa, hän auttoi minua, jotta pääsin ahtautumaan Naakan kanssa bussiin. Vaunujen kanssa matkustanut jäi pian pois, kyynärsauvojen kanssa matkustava vähän myöhemmin. Sitten mahduinkin jo istumaan loppumatkaksi Naakan viereen. Terveysasemalla meitä ilahdutti kyltti, jossa kerrottiin, että rattaat pitää jättää sisääntuloaulaan. ...

Eilen rva pääsi taas kuntosalille. Hän lähti tukka putkella ulos asunnosta melkein samalla ovenavauksella kuin mies tuli kotiin - näin ne päivät 1-vuotiaan kanssa vaikuttavat! Eilinen päivä, miehen ensimmäinen työpäivä ja minun ensimmäinen päiväni Naakan kanssa oli suurimmaksi osaksi mukava. Naakka heräsi n. 8.15., söimme aamupuuroa, pohdimme tilannetta (oikeasti katsoin vähän telkkaria ja Naakka levitti olohuoneen vapaan irtaimiston ympäriinsä) ja lähdimme lopulta puistoon. Puistossa ei ollut vielä aamupäivällä liian kuuma. Naakka kipitti pallon perässä ja halusi tehdä vähän kaikkea keskittymättä mihinkään yli puolta minuuttia. Naakka kyllä seuraa muita lapsia, mutta ei ole vielä kovin kiinnostunut heistä, ellei aikuinen jotenkin "alusta" leikkitilannetta toisen lapsen kanssa. Leikkikentältä palasimme pienen kävelyn jälkeen kotiin, missä Naakka siirtyi lounaan kautta päiväunille. Rva lepäili myös, vielä ei ole ilmeisesti se aika, että rva osaisi käyttää päiväunia hyö...

Äkkiä se paluu arkeen tapahtuu... Nyt olemme jo pari päivää seilanneet tuttuja kulmia, ensi viikolla vieläkin enemmän. Tänään metsästimme Naakalle turvaistuinta isovanhempien autoon. Kun Naakka kasvaa (ja nyt jo aika pian), hän tulee autoilemaan myös isovanhempien kanssa, joten istuin täytyy hankkia. Kaupassa meinasi kyllä tulla väsy ja kiukku, kun olimme hieman rytmistä jäljessä ja sopivaa paikkaa syöttää Naakka (saati sitten itsemme) ei löytynyt. Toisessa lastentarvikeliikkeessä johon pääsimme, onnistui myös syöttäminen, ystävällinen henkilökunta antoi lainata omaa keittiötänsä ruuan lämmittämiseen ja syöttää sai esittelysyöttötuolissa. Istuin ei vielä lähtenyt mukaan, haemme sellaisen todennäköisesti ensi viikolla. Lisäksi matkalta mukaan tarttui sellainen kankainen "syöttötuoli", jonka voi asettaa ihan tavalliselle tuolille, liukueste Naakan kylpyammeeseen sekä pari muovilautasta. Kyllä lapsesta, varsinkin ensimmäisestä, menojakin on! Kotona Naakka onneksi jatkoi...