Terveisiä Kolilta!

Niskaset ovat kotiutuneet matkaltaan Pohjois-Karjalaan, Kolille. Tällä kertaa matkassa oltiin hra:n, Naakan sekä kolmen isovanhemman voimin. Menomatka taitettiin "läntistä" reittiä Mikkelin ja Varkauden kautta, tulomatkalla ajeltiin Parikkalan, Imatran ja Kouvolan reittiä.

Matkalla nähtiin ja koettiin taas paljon. Harjoittelimme lypsämään vuohen, syöttämään lampaita (Naakka suuttui, kun lampaat eivät antaneet takaisin niille syötettyjä leipiä), kuulimme vaeltamisesta, vanhojen rakennusten kunnossapidosta ja paljon muusta.

Aikuiset Niskaset nauttivat, kun pääsivät kiipeämään Ukko-Kolille ihan kaksin. Ei sinne Naakkaa olisi missään tapauksessa voinut ottaakaan, sen verran jyrkillä kallioilla liikuttiin. Myös rva onnistui kiipeämään, eihän näköalapaikalle olekaan vaikeaa reittiä.

Näkymä Ukko-Kolilta oli jälleen uskomaton. Oli sumuista. Ensin ei näkynyt mitään, sitten pieniä alueita alkoi erottua. Pielistä, sen saaria ja vastakkaista rantaa. Lopuksi näimme koko maiseman. Kyllä se hiljaiseksi veti.

Vastoinkäymisiäkin koettiin. Naakka sai heti ensimmäisenä päivänä flunssan ja eräänä matkapäivänä yhtä seurueemme jäsentä pisti ampiainen kaulaan. Siitäkin onneksi selvittiin, kyypakkaukset ovat näemmä tärkeitä vielä syksylläkin.


Rva:n niska selviytyi reissusta, vaikka tulikin yläselän kera todella kipeäksi parin matkapäivän jälkeen. Myös huimaus vaivasi.Tämä tapahtuu aina, niskan lihakset eivät jaksa niin hyvin, että monta matka päivää sujuisi ilman ongelmia. Kolmantena päivänä (ja viimeisenä) rva:n teki mieli joko maata tai roikottaa päätään. Kumpikaan ei ollut mahdollista.

Flunssa iski rva:han viimeisenä matkapäivänä. Päivä, paluupäivä oli suoraan sanottuna aika karsea. Onneksi isovanhemmat jakoivat hoitovastuuta ja helpottivat tilannetta todella paljon. Naakka, kohta 1v. 4 kk., ei tietenkään jaksa kunnolla pitkiä automatkoja, joten viihdyttäjille oli todella käyttöä.

Ihan viimeisen matkaosuuden pelasti Parikkalan ABC:ltä ostamamme lastenlaulu-cd, joka kyllä on todella hyvä, kun siitä löytyy kolme cd:tä, joissa on mittava määrä uusia ja vanhoja lauluja, jotakin jokaiselle sukupolvelle.

Pääsimme kotiin puoli yhdeksän aikoihin illalla. Silloin rva:n kuume oli jo yli 38 astetta. Eilinen päivä meni sitten lepäillessä ja kyllä varmasti tämäkin. Onneksi Naakan nuha on jo parantumaan päin, hän vähän yskii, mutta toivottavasti yskästä ei tule paha.


Kaikkia matkatavaroita ei ole muuten vieläkään purettu! Olemme ottaneet rauhallisesti, sillä pitkät matkat vievät voimia ilman flunssaa ja niskavammaakin. Naakka onneksi viihtyi mainiosti matkassa, maatilamajoitus oli hänenkin kanssaan oikeaan osunut vaihtoehto, kun eläimiä ja muutakin katsottavaa oli niin paljon.

Nyt rva parantelee flunssaansa, ja illalla saamme onneksi apua uusien kalusteidemme kanssa. Erityisen odotettu on Ikean vaatekaappi, joka tulee rva:n käyttöön. Olemme tulleet siihen tulokseen, että kolmihenkinen perheemme tarvitsee kuitenkin kolme vaatekaappia...

Maanantaina alkaa Naakan päiväkoti, syyskuu meneekin uuteen elämänvaiheeseen tutustuessa. Rva:n syyskuun ohjelma on suurelta osin siinä, lokakuussa pitäisi sitten lähteä töihin - siitä lisää myöhemmin sekä eläinmeditaatiosta, jota rva pääsi matkalla kokeilemaan.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys