Eräs blogini käytäntö sekä Nasu ja Matilda
Minulla on tosi harvoin kirjoitettavaa itse blogista, mutta tällä viikolla on tullut eteen sellainen hetki. Olen päässyt blogini kanssa melko helpolla, ilkeiden kommenttien suhteen. Viime aikoina, sanotaanko viime kuukausina, niitä on alkanut tipahdella jonkin verran, olen poistanut sellaiset välittömästi.
Joten, täten ilmoitettakoon, että blogissani ei vallitse vapaa journalismi, vaan suojelen itseäni ja lukijoitani ilkeileviltä viesteiltä. Minun, kuten useiden lukijoidenkin on keskityttävä sairautensa kanssa selviytymiseen sekä kuntoutumiseen, energiaa syöville kirjoituksille ei ole elämässämme tilaa.
Mutta, kuten sanottua, useimmat kommentit, niin anonyymit kuin muutkin, ovat olleet positiivisia, rakentavia ja kannustavia. Eri mieltä saa toki olla, mutta jotta keskustelua syntyisi, olisi kiva, jos esimerkiksi "Tosi idioottimaista" -lausahdus jollakin tavalla perusteltaisiin.
Asiasta kolmanteen..ikämarsut Nasu ja Matilda ovat jakselleet viime aikoina hyvin. Ne ovat selvästi virkistyneet, kun tuli vähän viileämmät ilmat. Tuoretta ruohoa marsut olisivat varmasti syöneet tänä kesänä mielellään enemmänkin, mutta helteet kuivattivat meidän ruohopaikat.
Marsujen pito on välillä vähän rasittavaa, ne kun eivät ole kaikkein siisteimpiä eläimiä. Papanoita, purua ja heiniä meillä on siivouksesta huolimatta joka paikassa, ainakaan meidän marsut eivät ole keksineet sopivaa "vessapaikkaa", vaan tekevät jätöksensä sinne tänne (lemppari tuntuu olevan sama paikka, jossa myös nukkuvat, hmm...)
Syksyn aikana Nasun ja Matildan elämä jatkuu luultavasti ihan samanlaisena ja toivottavasti yhtä terveenä kuin ennenkin. Nasu käy seitsemättä, Matilda kuudetta ikävuottaan. Nasu vaatii silityksiä ja makupaloja samaan tapaan kuin ennenkin, Matilda viilettää mielellään vähän kauempana.
Miten ikä sitten näkyy meidän marsuissa? Matildassa ei kyllä minun mielestäni mitenkään. Nasu on vähän alkanut muistuttaa vanhaa villasukkaa, mutta hänelläkin on edelleen tosi komea ja nätti turkki. Ehkä ikä näkyy siinä, etteivät marsut enää kovin paljon "seikkaile". Oma aitaus ja korkeintaan olohuone ovat lempipaikkoja.
Nasun ja Matildan aamuhetki porkkanaraasteen parissa:
Mukavaa alkavaa viikonloppua!
Joten, täten ilmoitettakoon, että blogissani ei vallitse vapaa journalismi, vaan suojelen itseäni ja lukijoitani ilkeileviltä viesteiltä. Minun, kuten useiden lukijoidenkin on keskityttävä sairautensa kanssa selviytymiseen sekä kuntoutumiseen, energiaa syöville kirjoituksille ei ole elämässämme tilaa.
Mutta, kuten sanottua, useimmat kommentit, niin anonyymit kuin muutkin, ovat olleet positiivisia, rakentavia ja kannustavia. Eri mieltä saa toki olla, mutta jotta keskustelua syntyisi, olisi kiva, jos esimerkiksi "Tosi idioottimaista" -lausahdus jollakin tavalla perusteltaisiin.
Asiasta kolmanteen..ikämarsut Nasu ja Matilda ovat jakselleet viime aikoina hyvin. Ne ovat selvästi virkistyneet, kun tuli vähän viileämmät ilmat. Tuoretta ruohoa marsut olisivat varmasti syöneet tänä kesänä mielellään enemmänkin, mutta helteet kuivattivat meidän ruohopaikat.
Marsujen pito on välillä vähän rasittavaa, ne kun eivät ole kaikkein siisteimpiä eläimiä. Papanoita, purua ja heiniä meillä on siivouksesta huolimatta joka paikassa, ainakaan meidän marsut eivät ole keksineet sopivaa "vessapaikkaa", vaan tekevät jätöksensä sinne tänne (lemppari tuntuu olevan sama paikka, jossa myös nukkuvat, hmm...)
Syksyn aikana Nasun ja Matildan elämä jatkuu luultavasti ihan samanlaisena ja toivottavasti yhtä terveenä kuin ennenkin. Nasu käy seitsemättä, Matilda kuudetta ikävuottaan. Nasu vaatii silityksiä ja makupaloja samaan tapaan kuin ennenkin, Matilda viilettää mielellään vähän kauempana.
Miten ikä sitten näkyy meidän marsuissa? Matildassa ei kyllä minun mielestäni mitenkään. Nasu on vähän alkanut muistuttaa vanhaa villasukkaa, mutta hänelläkin on edelleen tosi komea ja nätti turkki. Ehkä ikä näkyy siinä, etteivät marsut enää kovin paljon "seikkaile". Oma aitaus ja korkeintaan olohuone ovat lempipaikkoja.
Nasun ja Matildan aamuhetki porkkanaraasteen parissa:
Mukavaa alkavaa viikonloppua!
Kieltämättä "älä aina valita", "sinun pitää vaan ryhdistäytyä", "onko se muka niin vaikeaa" sun muut ajattelemattomat kommentit terveiltä ihmisiltä pistävät välillä veren kiehumaan. Ja kun kommentteja saa bloginsa kautta nimettömänä, niin kyllä sekin auttamatta syö mieltä. Vasta pari viikkoa sitten sain fyssarini sijaiselta viisaita elämänohjeita, miten minun pitää vain päättää mitä työtä haluan tehdä ja kaikilla ihmisillä on rajoitteita, ettei voi tehdä mitä työtä tahansa. Taivahan vallat, tuollaista sitä viimeisimmäksi haluaa kuulla kuntoutuksessaan. Tässä on yritetty 1,5 vuotta käydä neuropsykologin kanssa vammaa ja sen aitoja rajoitteita läpi ja yrittää hyväksyä, ettei työkykyä ole ja sitten "pitää vain päättää" mitä haluaa tehdä. Sama kuin neuvottaisiin syöpäpotilasta lopettamaan syövän sairastaminen. Meille vammat ja niiden rajoitteet ovat arkielämää ja kaikki päätökset ja ratkaisut elämässä pitää tehdä vammat huomioonottaen. Kuin elämään olisi tullut yksi perheenjäsen lisää.
VastaaPoistaKolarinukke, sama täällä. En suoraan sanottuna ymmärrä nettikiusaajia. Millainen on heidän ajatusmaailmansa, henkinen kehitystaso tai kotikasvatus? En ymmärrä!
PoistaTerveyden- tai sairaanhoidon henkilökunnan kanssaon sattumankauppaa, että löytää oikeanlaiset ihmiset. Kun ne joskus vaihtuvat, oma stressitaso nousee. Ehkä yhden, kaksi kertaa potilaan tapaavat eivät ymmärrä kokonaisuutta, sitä että eteenpäin tässä yritämme mennä, kukin omalla tavallaan. Eiköhän jokainen vammautunut (ehkä ei, jos on ihan eläkeiän kynnyksellä) aloita innoissaan työt, mikäli kunto kohenee tarpeeksi. Mahdollisuus työhön helpottaa niin paljon yhteiskunnassa olemista, tulotasoa ja vaikka mitä :) Ei siihen tarvita kuvaamasi kaltaisia "muistutuksia" silloin, kun tavoite on vielä kaukainen.
Vaikka kommentit tulevat "vain" tekstinä, edes netissä ei tarvitse eikä pidäkään kaikkea sietää. Kun kirjoittajan kanssa ei ole kasvotusten, näyttää monien kohdalla olevan ihan sama mitä kirjoittaa, mutta voi jessus jos kyseisen kommentoijan kohtaisi ns. livenä..Nettikiusaaminen on mielestäni jotain niin raukkamaista! Hyvä vaan jos sellaisilta ihmisiltä estää pääsyn minne vain :P -Aliisa
PoistaAliisa, osuit naulan kantaan :) ! Minä en blogissani ala edes väittelemään, vaan poistan asiattomat kommentit samantien.
VastaaPoista