Herätys päiväunilta
Rva haki tänään Naakan tuntia aiemmin päiväkodista kuin tavallisesti. Tapojensa vastaisesti Naakka olikin vielä nukkumassa! Kurkistin nukkariin, josta löysin tyttäreni vetelemässä sikeitä pehmoseepra tiukasti kainalossa. Oli siellä vielä muitakin unisia. Vähän piti herätellä, eikä se ihan ollut Naakan mieleen.
Oli kiva saada mahdollisuus kurkistaa Naakan päiväkotielämään sellaiseen kellonaikaan, jolloin en yleensä ole paikalla. Syksyllä Naakan nukkuminen oli päiväkodissa aika vaikeaa, Naakalla kesti kolme kuukautta alkaa nukkua päiväkodissa - se oli väsyttävää aikaa.
Heräämisen jälkeen jäimme vielä välipalalle. Naakan piti ilmoittaa ympärillä istuville monta kertaa, että tuossa istuu "minun äitini". On hauskaa elää tätä vaihetta, jolloin olen vielä ylpeyden, enkä esimerkiksi nolouden aihe...
Sunnuntaina kävin yksin tekemässä treenin, jonka personal trainer minulle laati. Osasin tehdä koko setin, sunnuntai on ihanan rauhallinen päivä salilla. Huomenna on uusi ohjauskerta, mikäli rva pääsee paikalle.
Rva:ta on viime aikoina kiusannut eräs terveydellinen ongelma, joka ei liity niskavammaan. Tilanne ei ole helpottanut, joten nyt pitää alkaa tutkia, mikä on vikana. Ei siitä sen enempää tällä kertaa, tutkimus alkaa loppuviikolla. Toivottavasti kyse ei kuitenkaan ole mistään vakavasta!
Ylipäätänsä, perussairauden "päälle" on todella rasittavaa sairastaa. Väsytys on kaksinkertainen, ja normaalin päivärytmin sekoittuminen hankaloittaa ihan kaikkea. Onneksi puoliso tuli vähän aikaisemmin töistä ja vei tytön juna-ajelulle. Olivat ajelleet lähiasemalle ja sitten takaisin (VR:n laskuun, kiitos rattaiden).
Rva nuokkui sillä aikaa sohvalla ja suoritti uskomattoman tärkeää testikatselua hankkimansa Helinä-keiju -elokuvan parissa (tulevia, hiukan pidempiä kahvihetkiä, Naakan keskittyessä elokuvaan, varten). Tosin ne kahvihetket taitavat kulua rva:llakin sohvalla - elokuva vaikutti tosi ihanalta!
Parvekeistutukset alkavat kukoistaa. Ruokakasvit ovat vielä istuttamatta, kun pitäisi käydä hakemassa lisää multaa. Uusi ja ehkä myös aika omaperäinen kokeilu on voikukka, jonka siirsin vanhempieni pihalta meidän parvekkeelle. Hyvin on lähtenyt kasvamaan - pian tuosta saa maistiaisia Nasuille:
Tuoksuherne on minun mielestäni niin ihana, että se täytyy laittaa joka vuosi. Tänäkin vuonna valitsin sellaisen siemensekoituksen, josta pitäisi tulla monenvärisiä kukkia. Esikasvatin taimet meidän keittiössä ja siirsin viikko sitten ulos. Ne ovat lähteneet ulkona hyvin kasvamaan.
Tuoksuherne on alussa uskomattoman hento, ja nämäkin taimet viritin langoilla kiinni kehikkoon. Kun se kasvaa, siitä tulee ihan mahdoton pehko, jota on vaikea irrottaa kehikosta syksyllä. Tuoksuherneen lisäksi minulla kasvaa parvekkeella kaksi petuniaa ja 2 begoniaa, joista en nyt saanut järkevää kuvaa.
Oli kiva saada mahdollisuus kurkistaa Naakan päiväkotielämään sellaiseen kellonaikaan, jolloin en yleensä ole paikalla. Syksyllä Naakan nukkuminen oli päiväkodissa aika vaikeaa, Naakalla kesti kolme kuukautta alkaa nukkua päiväkodissa - se oli väsyttävää aikaa.
Heräämisen jälkeen jäimme vielä välipalalle. Naakan piti ilmoittaa ympärillä istuville monta kertaa, että tuossa istuu "minun äitini". On hauskaa elää tätä vaihetta, jolloin olen vielä ylpeyden, enkä esimerkiksi nolouden aihe...
Sunnuntaina kävin yksin tekemässä treenin, jonka personal trainer minulle laati. Osasin tehdä koko setin, sunnuntai on ihanan rauhallinen päivä salilla. Huomenna on uusi ohjauskerta, mikäli rva pääsee paikalle.
Rva:ta on viime aikoina kiusannut eräs terveydellinen ongelma, joka ei liity niskavammaan. Tilanne ei ole helpottanut, joten nyt pitää alkaa tutkia, mikä on vikana. Ei siitä sen enempää tällä kertaa, tutkimus alkaa loppuviikolla. Toivottavasti kyse ei kuitenkaan ole mistään vakavasta!
Ylipäätänsä, perussairauden "päälle" on todella rasittavaa sairastaa. Väsytys on kaksinkertainen, ja normaalin päivärytmin sekoittuminen hankaloittaa ihan kaikkea. Onneksi puoliso tuli vähän aikaisemmin töistä ja vei tytön juna-ajelulle. Olivat ajelleet lähiasemalle ja sitten takaisin (VR:n laskuun, kiitos rattaiden).
Rva nuokkui sillä aikaa sohvalla ja suoritti uskomattoman tärkeää testikatselua hankkimansa Helinä-keiju -elokuvan parissa (tulevia, hiukan pidempiä kahvihetkiä, Naakan keskittyessä elokuvaan, varten). Tosin ne kahvihetket taitavat kulua rva:llakin sohvalla - elokuva vaikutti tosi ihanalta!
Parvekeistutukset alkavat kukoistaa. Ruokakasvit ovat vielä istuttamatta, kun pitäisi käydä hakemassa lisää multaa. Uusi ja ehkä myös aika omaperäinen kokeilu on voikukka, jonka siirsin vanhempieni pihalta meidän parvekkeelle. Hyvin on lähtenyt kasvamaan - pian tuosta saa maistiaisia Nasuille:
Tuoksuherne on minun mielestäni niin ihana, että se täytyy laittaa joka vuosi. Tänäkin vuonna valitsin sellaisen siemensekoituksen, josta pitäisi tulla monenvärisiä kukkia. Esikasvatin taimet meidän keittiössä ja siirsin viikko sitten ulos. Ne ovat lähteneet ulkona hyvin kasvamaan.
Tuoksuherne on alussa uskomattoman hento, ja nämäkin taimet viritin langoilla kiinni kehikkoon. Kun se kasvaa, siitä tulee ihan mahdoton pehko, jota on vaikea irrottaa kehikosta syksyllä. Tuoksuherneen lisäksi minulla kasvaa parvekkeella kaksi petuniaa ja 2 begoniaa, joista en nyt saanut järkevää kuvaa.
Disney-elokuvista (ja muistakin animaatioista) vielä...minä katselin niitä paljon lapsena ja vähän vanhempanakin, oma lempparini oli Pieni merenneito. Paljon myöhemmin ilmestynyt Tarzan oli ihan mainio! Omat katseluni loppuvat Lilo & Stitch -elokuvaan, jota siis en ole nähnyt. Nyt, kun minulla alkaa olla sohvakaveri (korkeintaan 15 minuuttia kerrallaan), alankin ehkä katsella vähän enemmän!
VastaaPoista