Toistoa, toistoa...ja Donkey kong country - Tropical freeze
Välillä blogia kirjoittaessani pohdin toistavani vuosikausia samaa asiaa - milloin on kipua missäkin tai huimausta, ja miten se vaikuttaa elämääni. Elämänikin on aika taviselämää toistoineen ja satunnaisine muutoksineen.
Toisaalta, mikäli kroonisen sairauden kanssa elävä kirjoittaa sairautensa ympärille perustettua blogia, toistoa tulee väkisinkin. Sellaista tosielämäkin sairauden/vamman kanssa on - samat ongelmat toistuvat, jotkut vaivat lievenevät ja prosessi kohti mahdollisesti parempaa tilannetta on koko ajan meneillään.
Onneksi lukijalla on sentään mahdollisuus valita, seuraako blogiani vai ei, sillä tällaisena tämä näyttää pysyvän :D
Keskiviikkoillan vietimme puolisoni kanssa päiväkodin vanhempainillassa. Tulimme ajatelleeksi, että sehän on melkein kuin treffeillä kävisi. Yleensä vanhemmista on vain toinen paikalla (yllättävän usein ei kumpikaan), me taas haluamme kumpikin osallistua, mikäli se vain on mahdollista.
Vanhempainilta oli oikein mukava ja mielenkiintoinen, siellä pohdittiin, mitkä voisivat olla Naakan päiväkodin painopisteet tälle vuodelle. Keskustelua jatkettiin asiakaspalautekyselyn pohjalta, jota emme olleet täyttäneet (emme siis olleet tehneet kotiläksyä, mutta osallistuimme reippaasti mm. ruokatarjoiluun...no, kyllä me myös keskustelimme).
Rva:n henkilökohtainen kriisi oli, että siellä piti istua niissä p*rkeleen syöttötuoleissa (no, juniorituoleja ne kai olivat) 1,5 tunnin ajan. Arvatkaa, menikö lapaluiden väli jumiin ja huimaus yltyi loppua kohden ruotsinlaivamaiseksi.
Sovitut painopisteet olivat muuten
1. Ulkoilu
2. Tiedonhalu ja oppiminen
3. Tiedottaminen (kodin ja päiväkodin välillä)
Minusta nämä ovat oikein hyviä painopisteitä. Naakan päiväkotiin oltiin muuten vanhempainillassa ja siinä kyselyssäkin tosi tyytyväisiä, minkä myös Niskaset allekirjoittavat. Meillä ei ole ollut kerrassaan mitään huomautettavaa näistä 1,5 vuodesta, jolloin Naakka on päiväkodissa ollut.
Koska välillä täytyy hemmotella itseäään, rva törsäsi eilen tällaiseen:
Rva pelaa edelleen, silloin kun ehtii. Tätäkin wii u:n Donkey Kongia olen ehtinyt jo vähän kokeilla. Mainiolta tasohyppelyltä tämä vaikuttaa, ja näyttää myös siltä, että pelaamista riittää. Rva:lla on ollut Wii U joulukuusta lähtien, ja tämä on ensimmäinen itse ostamani peli.
Yllättävän hyvin tuo Wii U:n kosketusnäyttöohjain taipuu nopeaankin pelaamiseen, vaikka olin itse alussa hieman skeptinen. Ohjaimen kaikki toiminnot tässä pelissä eivät vielä ihan hanskassa, mutta tutustun aiheeseen pikkuhiljaa.
Toisaalta, mikäli kroonisen sairauden kanssa elävä kirjoittaa sairautensa ympärille perustettua blogia, toistoa tulee väkisinkin. Sellaista tosielämäkin sairauden/vamman kanssa on - samat ongelmat toistuvat, jotkut vaivat lievenevät ja prosessi kohti mahdollisesti parempaa tilannetta on koko ajan meneillään.
Onneksi lukijalla on sentään mahdollisuus valita, seuraako blogiani vai ei, sillä tällaisena tämä näyttää pysyvän :D
Keskiviikkoillan vietimme puolisoni kanssa päiväkodin vanhempainillassa. Tulimme ajatelleeksi, että sehän on melkein kuin treffeillä kävisi. Yleensä vanhemmista on vain toinen paikalla (yllättävän usein ei kumpikaan), me taas haluamme kumpikin osallistua, mikäli se vain on mahdollista.
Vanhempainilta oli oikein mukava ja mielenkiintoinen, siellä pohdittiin, mitkä voisivat olla Naakan päiväkodin painopisteet tälle vuodelle. Keskustelua jatkettiin asiakaspalautekyselyn pohjalta, jota emme olleet täyttäneet (emme siis olleet tehneet kotiläksyä, mutta osallistuimme reippaasti mm. ruokatarjoiluun...no, kyllä me myös keskustelimme).
Rva:n henkilökohtainen kriisi oli, että siellä piti istua niissä p*rkeleen syöttötuoleissa (no, juniorituoleja ne kai olivat) 1,5 tunnin ajan. Arvatkaa, menikö lapaluiden väli jumiin ja huimaus yltyi loppua kohden ruotsinlaivamaiseksi.
Sovitut painopisteet olivat muuten
1. Ulkoilu
2. Tiedonhalu ja oppiminen
3. Tiedottaminen (kodin ja päiväkodin välillä)
Minusta nämä ovat oikein hyviä painopisteitä. Naakan päiväkotiin oltiin muuten vanhempainillassa ja siinä kyselyssäkin tosi tyytyväisiä, minkä myös Niskaset allekirjoittavat. Meillä ei ole ollut kerrassaan mitään huomautettavaa näistä 1,5 vuodesta, jolloin Naakka on päiväkodissa ollut.
Koska välillä täytyy hemmotella itseäään, rva törsäsi eilen tällaiseen:
Rva pelaa edelleen, silloin kun ehtii. Tätäkin wii u:n Donkey Kongia olen ehtinyt jo vähän kokeilla. Mainiolta tasohyppelyltä tämä vaikuttaa, ja näyttää myös siltä, että pelaamista riittää. Rva:lla on ollut Wii U joulukuusta lähtien, ja tämä on ensimmäinen itse ostamani peli.
Yllättävän hyvin tuo Wii U:n kosketusnäyttöohjain taipuu nopeaankin pelaamiseen, vaikka olin itse alussa hieman skeptinen. Ohjaimen kaikki toiminnot tässä pelissä eivät vielä ihan hanskassa, mutta tutustun aiheeseen pikkuhiljaa.
Kommentit
Lähetä kommentti